sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Istutan ruusuja & ihastelen satumaisia syysvärejä




...ja siitä on kiittäminen Betweeniä Rikkaruohoelämää -blogista. Hän on oikea darling, sain kukkasia kotiintoimitettuna! Tunne on sama kuin olisi voittanut Lotossa 💗 Itse olen hieman valitettavasti kyynisyyteen taipuvainen persoona niin ällistyn todella aidon ystävällisyyden edessä. Toisekseen olen hieman enemmän "kell´ onni on, se onnen kätkeköön" -tyyppinen, mutta tämän ajattelin nyt kertoa. Tosin tässä kävi nyt niin, etten yhtään kuvaa saanut ruusuista kun tuolla mudassa ja sateessa myllersin ja kamera lepäsi sisätiloissa. 


Lidlissä shoppailin croissantteja (meidän perhe on koukussa niihin, ei lauantaita ilman croissuja) ja samalla repsahdus sattui yhden mustan papukaijatulppaanipussukan kohdalla. Sipulivälivuosi ottaa jonkin verran koville, mutta pinnistelen. Onpa ollut raskas vuosi ilmojen suhteen. Olen aivan näännyksissä sateeseen.
Dolgon omput menivät kirkkaanpunaisiksi, viime viikolla lämpötila on käynyt nollassa muutamana yönä. Talvi tuli aikaisin, kuten pelkäsin
Jotkut vielä sinnittelevät. Pikkuisen on kukkiakin vielä, mattimyöhäisiä. Kaunis sininen Jalokello Fuji blue
Ja Ruusunätkelmät, valkoisena
Yhtäkkiä äkkäsin tälläisen saniaisen, jota ei ole moneen vuoteen edes näkynyt. Missä lie luurannut? Taitaa olla Japaninhiirenporras Pictum. Ehkäpä sadekesä herätti sen henkiin. Vieressä kasvava Sorenhiirenporras Lady in red on tosi tuuhea aina, kestää selvästi kuivempaa maata

Huikeita, satumaisia värejä alkaa näkyä puutarhassa
Kuin unessa kuljen satumaisessa pergolassa. Ruosteviini on oikeastaan vaaleanpunainen  (Vitis coignetiae) eli viiniköynnöshän tämäkin on, II-vyöhykekelpoinen. Onneksi tuli aikoinaan valittua juuri tämä versio, joka runsaskasvuisena peittää pian pergolan ylärimatkin. En ole tätä koskaan leikannut, ei ole tarvinnut. Rypäleitä kyllä tekee, ei vain ole tullut maistettua niitä. Huomasin naapurinkin ihastuneen, on hankkinut samanlaisen.
 Vaihtelevan roosansävyinen on syysväreissään Katsura. Hattaramainen tuoksuaistimus sen ympärillä voimistuu kuivilla keleillä, sitä odotellessa
Lehtiä varisee maahan, kullankeltaisina
suojaisessa paikassa Japaninvaahtera vivahtaa beigeen
Ja avoimessa kirkkaanpunaiseen. Sama puu kyseessä, toinen oksa vain. On aika lamoavakasvuinen
Pallovaahtera lakastui jo
Tunnen suurta lämpöä uudelleen kukkivaa alppikärhöä kohtaan
Pikkuisen vaivaa nuo puulaatat, jotka näkyvät kuvassa, olemme hurjan saamattomia. Kivilaatat odottavat pinoissa, asennushiekka on haettava ja talvi tulossa. Ympärillä kuitenkin vielä kaunista, Riippahernepuu, Mantelikirsikka, Mustaselja, Katsura ja Sininata (heinä). Tästä näkymästä kuoli siihen valitettavan hyvin sopinut Akebia, kastanjaköynnös. Ehkä kokeilen sitä vielä uudestaan muualle, paha talvi tappoi sen.
Kylmä yöilma on haukannut jo Onnenpensasta, joka on tuplannut kokonsa parin viime vuoden aikana
Söpö pieni vaahteranlehti on eksynyt kesän neilikoiden sekaan
Yksi kauneimmista syysvärin omaamista pensaista: kirsikkasorvarinpensas. 
Kiinalaiset lyhdyt..hedelmystöt
Mieheltä sain synttärilahjaksi uuden heisiangervon (kehitimme tästä riidan, joten ei ollut iloinen juttu) Purppuraheisiangervo Lady in redin. Huomaamatta olen pienimuotoisesti alkanut kerätä näitä
Tummin purppiksista on tietysti Diabolo
Ja se kuparisin: Mindia
Tuoksuherneen ja sirotuomipihlajan yhteys:  toinen jo syysväreissä, toinen vasta luulee kesän koittaneen



Lidlissä on syksyisin kivoja sixpackejä kasveja, edullisiakin. Budjettisyysistutus on tässä eikä mennyt kuin puolet pakkauksesta

Blogin kirjoittaminen on ollut jonkin aikaa tervanjuontia ja kerta kerran jälkeen olen harkinnut vakavasti pillien pussiin laittoa. Aloitin tämän puutarhapäiväkirjan vuonna 2008 ja lähestymme niin ollen kymmenvuotispäiväämme. Olen näiden vuosien aikana kokenut yksityiselämässäni rankkoja takaiskuja, uusia nousuja ja liian usein tappavan tylsää arkea. Puutarhaan olen istuttanut aika paljon kasveja, mutta niitä on myös menehtynyt ajan saatossa. Olen nauttinut luonnon kanssa elämisestä uudella tavoin oman puutarhan myötä. Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut itseni kamalan tylsäksi jauhaessani innostuksen vallassa postimerkin kokoisesta puutarhastani, joka näyttäytyy ehkä vain minun silmissäni henkilökohtaisena paratiisinani. Muut varmaan näkevät puutteet ja myös epärealistisuuteni. Hetken aikaa olen taas saanut ilmaa kirjoitusteni alle ja tuntenut kepeyttä. Olen yksityiselämässäni joskus piinallisen rehellinen ja herkkä. Varmaan rivien väleistä lukijat aistivat sen. Rajanveto yksityisyyden ja viattoman avautumisen välillä voi olla hento. Elämänmakuisuuden ei toisaalta tarvitse aina olla rumaa ja surkeaa. Rehellisyys voi kannatella ihmistä sillan lailla eteenpäin. Varsinkin rehellisyys itseään kohtaan. 

Yhdestä asiasta olen kuitenkin melko varma. Viime viikolla luin uudesta tutkimuksesta, että lasten pituuskasvuun ravinnon ja geenien ohella tärkeä tekijä on rakkaus. Luulen, että sama pätee kasveihin. 

28 kommenttia:

  1. Oi, ihana tutkimustulos ♥
    Vau mitä syysvärejä, aivan huikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Toimiikohan meihin aikuisiin, tietty vaan sivusuunnassa :D Kiitos ♥

      Poista
  2. Upeita syysvärejä. Kirsikkasorvarinpensas on saatava, hieno kasvi. Ruosteviini on tosiaan vaaleanpunainen, hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Ihan suosittelen kyllä tätä kirsikkasorvarinpensasta, on kaunis.

      Poista
  3. Minusta sinun pieni puutarhasi on todellinen paratiisi, nautin aina kun tulen blogiin käymään. Ei puutarhan tarvitse olla jättimäinen, vaan pieneenkin saa mahtumaan paljon iloa ja kauneutta. Ja kokeiluja! Osa onnistuu, osa ei, mutta sellaistahan se on, puutarhurointi :)
    Japaninvaahterasi on aivan ihana, sellaisesta haaveilen itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Barbajovis! Olen kiitollinen kommentistasi! Olenkin kaivannut sinua! Puutarhuroinnissa saa tosiaan kokea tunteita laidasta laitaan. Hanki ihmeessä japaninvaahtera, jos sellaisesta haaveksit!

      Poista
  4. Ihania syysvärejä, todella kaunista <3 Ei uskoisi, että kyse on pienestä puutarhasta, niin paljon kaikkia kukkaherkkuja oli kuvissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatiaiskanasen elämää! Kuvat valehtelevat, pieni tämä on :) Kiitos kun kävit ♥

      Poista
  5. Ihania ja täyteläisiä ruskan värejä on puutarhassasi jo todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Syksy tuli aikaisin tänä vuonna!

      Poista
  6. Olen iloinen, että saan lukea blogiasi ja katsella minulle kovinkin eksoottisilta ja vierailta tuntuvista kasveista, pieneen puutarhaasi mahtuu paljon kiinnostavaa. Joskus elämä meitä riepoo, mutta itselleni puutarha on terapiaa monella tapaa, samoin tämä blogimaailma avaa uudenlaisia tuttavuuksia. Värikäs on puutarhasi ja siellä on mukava "vierailla":)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! Minä puolestani olen iloinen kun jaksat lukea! Ihanaa! Turboahdettu puutarha on aina yksi vaihtoehto :) Puutarhaterapia ja vertaistuki auttaa!

      Poista
  7. Puutarhasi on yksi mielenkiintoisimmista mitä tiedän, olisikin mahtavaa päästä livenä ihastelemaan erikoisia kasvejasi. Sama pätee postauksiisi, ehkäpä odotetuin, luen sen aina ensimmäisenä. Joskus tuntuu, että luen omia kirjoituksiani, samanlaisia mietteitä ja ajatuksia puutarhasta kuin elämästäkin.
    Ihan huikean upeita syysvärejä. Kyllähän sen huomaa, että puutarhasi on rakkaudella tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannesti kiitos Mari ystävällisestä kommentistasi! Olen yhä ällistynyt, että joku jaksaa näitä höpinöitäni lukea! Olen iloinen kuullessani, että jaat näitä arjen ajatuksia, vertaistukea ja iloa tuplasti ♥ ♥

      Poista
  8. Siellähän näyttää paljon enemmän syksyn väreiltä kuin täällä, toki parin päivän aikana on näkynyt sateen seassa tippuvan koivun keltaisia lehtiä maahan!
    Noita punaisensävyjä ihastelen teidän ruskassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni! Täällä on alkanut syksy aikaisin! Nämä punaiset täytyy istuttaa, meidän kotimaisissa kasveissa ei usein yhtä punaisia olekaan. Istuttelemaan vain :)

      Poista
  9. Voi jestas mitä ruskafäriä! Ei tääläkää viälä palio mitää.
    Kyllä kymmenehen vuatehen mahtuu kaikellaasta. Mutta aina tosi miälenkiintoosia postauksia teet, ihanasta, pikkuusesta puutarhasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Ihana kun jaksat täällä käydä ♥ Tänne tuli syksy aikaisin, tulen nyt katselemaan teidän syksyänne blogiisi, tämä on niin hauskaa :)

      Poista
  10. Vai olet kirjoitellut jo niin kauan. Mutta mielenkiintoisesti kirjoitat ja kuvaat, ei se koko ole olennainen asia. Jokaiselle on se oma puutarha tärkein ja minä toivon että sinä jatkat vielä pitkään kirjoittelua, koska minä olen ollut mukana vasta puolisen vuotta ja olen päässyt vasta sisälle sinun puutarhaasi ja toivon että portit eivät sulkeudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Kiitos paljon sinulle! 10 vuotta tosiaan vierähti, ja tosi mukavaa, että olet tullut mukaan, olen siitä hyvin kiitollinen.

      Poista
  11. Voi miten syvälle luotaava loppukappale! Onnittelut sinulle sitkeydestä kirjoittelussa, vaikka oletkin kokenut sen välillä raskaaksi. Viime aikojen viestit ovat välittäneet jotakin riemukasta iloa, joten kyllä nyt on hyvä meno päällä.

    Tuo vaaleanpunainen, tummanpunainen, punertava ihmeellisyys on niin ihastuttavaa, että se on ikäänkuin toiselta planeetalta! Odotan aina seuraavaa innostuksen ihastusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Hih, huomaako sen niin selvästi :) Kiitos paljon kun jaksat täällä käydä ♥ Vaaleanpunainen on ihana lemppariväri, syksykin voi olla hempeä :)

      Poista
  12. Puutarhassasi on sellainen kasvien kirjo, jota harvassa blogissa edes vastaan tulee. Jos puutarhasi onkin pieni, olet kaikilla erikoisuuksilla ja ihanuuksilla tehnyt siitä uskomattoman suuren. Joka kerran postauksiasi lukiessa hämmästyn ja olen jopa vähän kateellinen tarmokkuudestasi mielenkiintoisten kasvien istuttamisessa.

    Vähintään kerran vuodessa tulee tunne, ettei blogin kirjoittaminen enää suju ja sen voisi lopettaa. Aina on kuitenkin löytynyt jokin kimmoke jatkaa. Kukkimaan yltynyt kasvi, uusi idea tai mikä milloinkin. Tunnistan myös herkkyytesi ja haavoittuvuutesi. On vaikea päättää, missä kulkee yksityisyyden ja julkisuuden raja. Minusta blogissa saa näkyä ja kuulua ihmisen elämän kirjo. Puutarhaharrastus on iso osa ihmisen elämää ja arkisten asioiden tuominen blogiin tekee siitä persoonallisen ja mielenkiintoisen.

    Puutarhasi on kuin satumaailma ja kirjoittaessasi puutarhan kuulumisista tarjoat meille lukijoille retken sinne. Kiitos niistä ihanista retkistä. Toivon, että jatkat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon itsellesi Between ♥ Itse en lainkaan tunnista tätä erikoisuushommaa, minusta täällä on ihan tavallisia kasveja. Mutta älä ihmeessä ole kade, sinulla on kaunis, suuri ja lajirunsas puutarha itselläsi! Ihastelen sitä kovasti!

      Bloggailuun väsyy välillä kovasti, mutta niin kai se on kaiken harrastamisen suhteen. Ja kiitos kannustuksesta persoonan näyttämisen suhteen, se kun arveluttaa välillä itseäni. Vertaistuki on ihanaa.

      Kiitos vielä ystävällisestä kommentistasi ♥

      Poista
  13. Sadesäät alkavat jo olla liikaa. Puutarhasi on aivan upea. Kasvimäräsi uskomaton ja tietämyksesi myös.
    Muuten ajattelen puutarhasta ja blogista siten, että niiden tekeminen ei saisi muuttua suorittamiseksi. Varsinkaan meillä, jotka kirjoittavat blogia ilman tulonhankintaa. Jos näistä lähtee se voimavara pois, silloin helposti ei enää itse nauti. Ja sitten se suorittaminen tulee mukaan ja vie voimia. Minulla tulee nyt todella pitkiä taukoja kirjoitusten välillä. Ei ehdi, jaksa tai Into puuttuu. Ilman intoa en jaksa kuvata tai kirjoittaa.
    Tsempit sinulle tähän syksyyn!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Sade saisi todellakin loppua, hulluksi tässä tulee! Ihanaa kun jaksat lukea näitä juttujani, oikeasti en ole mikään tietäväinen, mutta näköjään annan itsestäni hieman bessewisserkuvan, ai kauhee :)

      Hyvin sanottu tuo, ettei saa mennä suorittamiseksi. Tästä saa nauttia ja jos ei niin on aika kai vähentää/lopettaa. Ihana kun kuitenkin jaksat kirjoitella, vaikka olisikin taukoja. Minä ainakin tykkään käydä lukemassa ja katsomassa kuvia ihanasta puutarhastasi!

      Poista
  14. Syksyn värit on upeita! Se vaan tahtoo unohtua, kun katselee maailmaa sillä silmin, että kesä on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Syksyn värit ovat lähes yhtä ihania kuin kevään ensi kukkaset :)

      Poista