sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kevätpenkki

Kevätpenkkini kasvihuoneen vieressä on kauneimmillaan nyt kevätkukkijoiden valloittaessa sen. Olen useampana vuonna kokeillut kukkapenkkiin eri kasveja, testi-istuttanut, hionut, miettinyt ja työ on vieläkin kesken. Ehkä kevätkukkijoiden osalta alan päästä sellaiseen sekoitukseen joka tuntuu hyvältä. Nyt tässä kasvaa sekalainen joukko esikkoja, tarhakylmänkukkia, sipulikukista pikarililjoja, helmihyasintteja, persiansinililjaa, aluskasvina metsämansikkaa sun muuta. Pikkuisen myöhemmin tulppaaneja ja narsisseja. Kesävaiheessa toivoisin, että tässä kasvaisi paljon eri värisiä akileijoja, tädykkeitä, salvioita ja jotain mistä en ole oikein päässyt vielä perille. Syksyllä sitten enemmän syysleimuja ja punahattuja joita yritin kylvää siemenestä viime kesänä.
Tiedän, että kaikkia kasveja pitäisi oppaiden mukaan istuttaa vähintään kolme kappaletta, mutta pidän vain enemmän sellaisista tapettimaisista istutuksista jossa tietyt kasvit ja värit toistuvat niin, että se näyttää kauniilta. Makuasioita vahvasti.
Esikkoja on aniiliinin ja vaalean keltaisen värisenä
Penkin keskivaiheilla on runoilijanarsisseja
Penkin taustalla olevassa kivimuurissa kasvaa tuoksuorvokkeja ja metsämansikoita
Kasvihuoneen kulmaan on istutettu Snow queen -kärhö, kasvihuoneen seinää vasten Näsiä, Mustavadelma ja Vadelma
Värit ovat yksinkertaisia, valkoista, lilan eri sävyjä ja sinistä, Valkovuokkoja on tänä vuonna tullut lisää penkkiin. Niiden tilalla kukkii myöhemmin Arovuokot.
Palloesikkoja ja Pikarililjoja kasvaa koko matkalta siellä täällä, ihan siksi, että ne ovat niin ihania

Mietin tänään, että äitiys on laji jossa ei voi koskaan onnistua täysin mutta epäonnistua voi pahasti. Jotkut eivät niitä kultakimpaleita saa (jotkut eivät edes halua) ja toiset puolestaan saavat niitä liikaa. Minkään muun asian vuoksi en mene niin hajalle kuin jos lapsilla on jotain huonosti ja sata kertaa päivässä nöyrryn heidän edessään kiristellen hampaitani, nieleskellen naurua tai kyyneleitäni (en ennen lapsia edes tajunnut, että jokaisessa lapsessa asuu synnynnäinen koomikko). Heitä tahtoo suojella maailmalta mutta ei voi, he syntyvät mukanaan vanhemmille annettu tieto, että maailma vie heidät lopulta pois luotasi. Sinä yrität heitä saattaa jonkun matkaa huutaen kannustuksia, komennellen, opastaenkin, mutta he tekevät aina omat ratkaisunsa joille nikottelet tai hekottelet. Heitä rakastaa ehdoitta -ja syystäkin -heidät kun on tänne maailmaan itse tuonut. Välillä tahdon vain paeta niitä äitiyden kurjia puolia karkuun puutarhan helmoihin joka sekin tulee jonain päivänä muistuttamaan niistä pienistä ihmistaimista joita kannoin ja se puutarhan nurkassa seisova puu on kasvanut saman matkan kuin tuo jo itseäsi pidempi lapsi. Suurempi, korkeampi. Samaan aikaan kun itse painut kumaraan ja muutut hiljalleen mullaksi.

Äitienpäivä on hyvä tekosyy saada kukkanen. Sain kyydin taimistolle ja valita max 20 euron lahjan. Valitsin kirsikan. Hän on Prunus Incisa Kojo-no-mai, Japaninkääpiökirsikka. Pikkuinen valkokukkainen kirsikkapensas. Istutan sen kuunliljapenkereeseen muiden kirsikoiden joukkoon ja toivon parasta. 
Yksi kukka oli avautunut taimistolla
Otin siellä taimiston pihalla (Muhevainen) kuvan parkkipaikalla kasvavasta Rusokirsikasta, aika ihana sekin.

14 kommenttia:

  1. Aivan ihana kevätpenkki. Kaunista.
    Tuon Muhevaisen rusokirsikan koko sai kyllä hetkeksi vähän nielaisemaan. Näyttää nimittäin vähän kookkaammalta, kuin mitä mielikuvissani rusokirsikka kasvaisi. Klup. No, kyllä meidän tontille kai mahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos vaalean vihreää. Rusokirsikka on aika iso puu, joku viisimetrinen. Mutta ei ole sillä tavalla hallitseva vaan kaunismuotoinen, vähän luutamainen. Kävisikö teille?

      Poista
  2. Ihanat keväiset kukat! Sait elävän muiston tästä päivästä. Lämpöistä viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit. Toivottavasti kirsikka jää eloon. Iloista viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Kauniisti tarinoit äitiydestä, tippa tuli linssiin<3

    VastaaPoista
  4. Ihana kevätpenkki sinulla! Tee vain oman suunnitelmasi mukaan, niin hyvä tulee :)

    Samoin on ajatuksesi äitiydestä kohdillaan. Tärkeintä äitiydessä (ja nykyään itselläni myös isoäitiydessä) on rakkaus. Rakastaa heitä ehdoitta - vaikka et aina ymmärrä tai hyväksy heidän ratkaisujaan - on voima, joka kantaa läpi elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marietta kannustuksesta!
      Totta, rakkaus on tärkeintä, ihanaa, että saat olla jo mummina. Minä siitä haaveilin jo yksi päivä :)

      Poista
  5. Uskomattoman kaunis kevätpenkki! Hiljalleen hiomalla tulee paras. Äitiys ja vanhemmuus on vaikea laji, sitä toivoo parasta ja pelkää pahinta. Ihanan äitienpäivälahjan olit valinnut, tuohan on oikea aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Maria kovasti! Joskus hidaskin on hyvä. Onneksi tuo kirsikkapensas meni vielä budjettiin, nyt pitäisi kuoppa kaivaa vielä. Mitäs sinä sait?

      Poista
  6. Kirjopikarililjat näyttävät ihanille vuokkojen kanssa. Tosi onnistunut penkki! Mä sain lasten tekemiä lahjoja: maljakon ja koristesydämen. Olen toivonut, että ei muuta kuin lasten lahjat. Niissä on ihana fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati ystävällisistä sanoistasi. Ihanat lahjat sait lapsiltasi, maljakonkin. Minäkin sain jotain itsetehtyä joka ei kuulu tänne puutarhablogin puolelle, mutta kirsikka tuli mieheltä :)

      Poista
  7. Ihana kevätpenkki! Tuommoisia ne pitää ollakin reheviä ja rentoja, mutta silti niin kauniita yhdessä. On aika haikeeta, miten äitinä saa lapsitaimia kasvattaa vain sen hetken. ja Mukaan mahtuu niin iloja ja suruja ja myös ihan ärsytystäkin. Puutarhaan on hyvä mennä karkuun, kun oikein kiehuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello. Rehevä ja rento :) Puutarha on hyvä pakopaikka, kun vielä saan kehitettyä salaista lehtoa puskamaisemmaksi niin lapset eivät löydä minua heti, hih.

      Poista