Mahonia on kaunis ja jotenkin eksoottinen, mimosan kukat ja orjanlaakerin lehdet
Japaninvaahtera Dissectum Garnet uskaltautuu vihdoin avaamaan lehtensä, Onnenpensas ei tuntunut millään aloittavan kukintaa ja nyt tuntuu ettei se lopeta
Tässä sisäänkäynnin yhteydessä piti olla vain samanlaisia narsisseja, mutta kun niissä pusseissa on yllätyksiä välillä. Eli kaikenlaisia narsisseja, Thaliaa, Irene Copelandia, Runoilijaa jne.
Lemmikki värjöttelee, raukka
Kivimuurilla Sammalleimu, Karviainen ja Kivikkokilkkaa kivien väleissä, päällä pionipenkki kurjenpolvineen, oikealla bambusängyn jalan vieressä Kultahumala kasvattaa karvaisia versojaan
Tuhat kuvaa Sirotuomipihlajasta, sen takana Tumma Kaunotar -omppu, obeliskissa Tuoksuköynnöskuusama & Pohjantähtiruusu taustalla
Katsuran ihanat sydämenmuotoiset lehdet
Hämyvuokko pitää kukkansa supussa, ymmärrän hyvin, itsekin kuljin mahdollisimman pienenä tuulessa
Mukavaa, että Pallokerria toipui ainakin toistaiseksi jänisten mutustelusta ja versoaa uutta kivikossa
Isotuomipihlajat valmiina kukkimaan
Kaikki kuvat ovat hieman heilahteita kovan tuulen vuoksi. Hassua miten tuntuu vuosien jälkeen kuin olisin vasta alussa puutarhani kanssa. Moni haave on toteutunut, mutta yhtä moni tuntuu odottavan vuoroaan. Harmi, että moni projekti vaatisi liikaa rahaa. Pitää keskittyä olemaan luova. Haaveilen vielä pöheikköisemmästä puutarhasta. Pitää olla kärsivällinenkin, kasvuun menee aikaa.
Aika monen sipulikukan kukinta on osittain taantunut. Pitäisi opetella lannoittamaan, se on aina ollut akilleen kantapääni. En oikein pidä lannoitusajatuksesta, tai ainakaan sellaisesta purkista otettavasta. Kompostimultaa tietysti levittelen, mutta ehkä pitäisi oikeasti jo perehtyä kunnon lannoitukseen (lannoitepatteristot ovat vielä aika isoja, uuvuttaa raahata niitä jostain sadan kilometrin päästä). Opiskeltavaa siis riittää.
Seuraavaksi katseet ja energiat suunnattava kohti kasvihuonetta. Iloisia puutarhahetkiä kävijöille toivotellen.
Hei. pitäisköhän sun kokeilla sitä verijauhoa, mistä Sarin puutarhat -blogissa oli juttua? (Käynpä kaivamassa sen osoitteen, jos et seuraa blogia, laitan sen myöhemmin tulemaan). Se on luonnontuote ja tosi toimiva moneen asiaan, ei ole kemianteollisuuden kehittelemä yksipuolinen aine. Tai mulla ainakin juuri se kemianteollisuus-sana siinä lannoitusjutussa eniten tökkii.
VastaaPoistaKyllä puutarha on elävä ja muuttuva projekti, tavallaan onneksi ja tavallaan harmiksi. Mutta muutamassa vuodessa tapahtuu ihmeitä, pari ekaa vuotta istuttamasi puut ja pensaat tekee juuria ja sitten ne humahtaa kasvuun. Tai sulla on tietysti aika kuiva piha, ehkä se humahdus täällä savimaalla on jotain eri luokkaa :-D Katsoin vain juuri, kun saunan päädyn eteen vuonna 2007 istuttamani japaninlehtikuusi on jo saunan korkuinen! Isutettaessa se oli mua polveen.
Ihanat kakki kukkaset sulla! Kävin katsomassa omankin katsurani pienenpieniä lehtiä. Se saisi kyllä humahtaa nopeasti, kaipaan siihen kohtaan jo sitä lähemmäs kymmenmetristä puuta :-)
Sarin puutarhojen juttuun linkki tässä:
VastaaPoistahttp://www.asuntomessut.fi/blog/sarin-puutarhat/verijauho-mahtavan-tehokas-lannoite
Tai siis ei linkki vaan osoite, äh!
VastaaPoistaMahonia on tosiaan hieno, hankintalistalle siis! Kyllä niitä haaveita tarhurilla riittää, pitäisi tosiaan muistaa nauttia jo saavutetuista eikä jatkuvasti tähytä uuteen.
VastaaPoistaSirotuomipihjaja on todella ihanan näköinen, voi olla että sellainen pääsee metsäpuutarhaani:)
VastaaPoistaMinäkään en puutarhassani juurikaan lannoita, kompostia laitan tietenkin ja kukkapenkeihin silppuan keväisin isoimmat varret ja lehdet, joita talvi ei ole pilkkonut.
Saila, kiitos paljon! Pitää perehtyä tuohon, veri kuulostaa hieman pelottavalta tosin. Humahduksia sinne toivottelen!
VastaaPoistaMaria, olet oikeassa, nautitaan. Mahonia on kyllä kiva!
Pioni, ihana kuulla kohtalotoverista lannoituksen suhteen!