❦❧ Syyslomailua puutarhassa ❦❧

Nyt se alkaa, kauan odotettu syysloma! Syyslomalla perinteisesti aina haravoidaan. 99 kottikärryllistä on lehtien määräksi arvioitu jonkun vuoden koelaskennassa. Pihapiirissä isoja koivuja, haapoja ja tammia. Teen nykyään haravoinnin kertarysäyksellä hermoja säästääkseni, kun lähes kaikki paksummat lehdet ovat pudonneet. Hyvää niska-hartiajumppaa. Kulunut viikko on ollut säiden puolesta hurja. Katselin kun meri vyöryi Kauppatorilla ja täytti jalkakäytävät. Ensimmäistä kertaa elämässä tiukasti käsissä pitämäni sateenvarjo karkasi taivaalle tuulenpuuskan mukana. Jäin vain toivomaan, ettei se osu ketään päähän. Seuraavana aamuna kaupungin keskusta oli täynnä rikkinäisiä hylättyjä sateenvarjoja, puiden paksuja oksia & isoja lätäkköjä. Myrsky on taas noussut hetken tyvenen jälkeen ja riepotellut puutarhaa. Mutta silti; luonto on kaunis ja voimakas. 

Leivon ihan koko ajan (siis useasti viikossa - onneksi en syö omia leipomuksia) ja odotan jo reseptit kourassa, että ehdin leipoa vielä enemmän lomalla. Puutarhassa kasvialueet pitää verkottaa loppuun ja asentaa korkea portti peurojen pysäyttämiseksi. Jäniksiä se ei tietenkään pidättele, joten verkotushommia on aina tehtävä. Haikealta tuntuu vieläkin, ettei ole istutettavia sipuleja, mutta yritän keskittyä siihen mitä on sen sijasta, että surisin sitä mitä puuttuu.

Kuvia tekee mieli ottaa oikeastaan vain aurinkoisilla ilmoilla, jolloin puutarha on kauneimmillaan. Nyt on ollut paljon harmaata. 

Viime vuosien ainut projekti Pikku Provence on tuuhevoitunut kesän kuluessa. Tähän paistaa aurinko suurimman osa päivästä. Toivon, että kasvit viihtyvät. Tyrnit tekivät kuitenkin jonkin verran marjoja, vaikka toisin toivoin. Tähän istutukseen ei tullut nyt syksyllä mitään uutta vaikka olin suunnitellut niin.

Hollywood-niminen kirsikkaluumu on ihanan värinen, sekin teki joitakin luumuja, jotka linnut ehtivät syödä. Matjuynin-kirsikkaluumu teki reippaamman sadon myös, joten selvästi pölytyskaverista on ollut hyötyä. 

Ihastelen niin paljon tätä valeakaasiaa.  Vaikka siitä on tullut paikkaansa jo liian suuri, ja joudun pitämään puuta kurissa leikkaamalla. Lisäksi se on alkanut tehdä lapsia. Mutta on valtavan upea ja tuo puutarhaan ihan uutta eksotiikkaa kaartuessaan jo korkealla.

Tässä kuvassa akaasia kurkistaa oikealta yläkulmasta. Ihana on. Luulin sen jäävän pieneksi, kun on niin talvenarka. Pitäisi muistaa laittaa kuvia tänne myös sen kukinnoista. 

Värikäs sesonki jatkuu vielä tuomipihlajien avustuksella

Kanukoissa enemmän roosaa..

Ja ennenkaikkea kirsikoiden punastukset ovat ihania..

Uskomaton perenna, joka kukkii ihan talveen asti ...Rudbeckia 'Goldsturm'. Ostin joskus vuosia sitten enkä ole joutunut katumaan. 

Nämä värit 👀

Paviljonkiin on tullut kiva reunus kylvetyistä kaunokaisista. Keltaisena hehkuu taikapähkinä ja punaisena pienin rusokirsikoista & sorvarinpensas. Taikapähkinästä on tullut iso, mutta en saanut sitä maasta irti kun yritin siirtää.

Kylvetyt kaunokaiset kukkivat ihan koko ajan - aikaisesta keväästä myöhään talveen asti

Pergolassa on värikkäitä kasveja, persikkaisia happomarjoja ja kirkuva punaisia japaninvaahteroita ainakin. Hetkinen, mikä siintää taustalla?

Sehän on kukkakanukka Cornus kousa var. Chinensis. Kunpa tämä joskus vielä kukkisi. Ja sen vieressä kasvava punamarjakanukka myös.

Olen pienestä asti rakastanut värejä. Tässä ryppäässä pallesorvarinpensas, pikkutöyhtöangervolla on korealaisten kasvien tapaan ihana syysväri. 

Kurkistus paviljonkiin rusokirsikan takaa. Siellä taustalla nojailee vielä uusi portti.

Kärpässienet ja syyskrookukset kasvavat hassusti yhdessä.

Olen usein pohtinut sitä, että pääkaupunkiseudulla on mitä kaunein ruska, koska se alkaa aikaisin ja kestää pitkään. Lisäksi täällä kasvaa luonnonvaraisena ja puistoihin tarkoituksellisesti istutettuina monia sellaisia lajeja, jotka pohjoisemmassa eivät menesty. Monet ovat lisäksi istuttaneet pihoihinsa rusokirsikoita ja muita värikkäitä lajeja, jotka kuorruttavat luonnon väreillä. Syksy on siksi erityisen kaunista aikaa täällä. Tavallaan ruskamatkoja kannattaisi tehdä myös  pääkaupunkiseudulle.

    Plantagenia tulee muuten ikävä 💔

Persikkainen syksy

Syksyn kohokohtia; taikapähkinä kukkii

Hurjan myrskyn jälkeen paistaa aurinko. Nyt on niin paljon herkullisia syysvärejä puutarhassa ja ympäröivässä luonnossa. Ystävän kanssa tehtiin puutarhakierrosta ja ihasteltiin kuinka tänä syksynä monet kasveista ovat saaneet persikan sävyjä. Japaninvaahtera näyttää mallia. 

Mantelikirsikka, japaninvaahtera & happomarjat ovat aina tosi cool syksyllä. Mantelikirsikan syysväritys on silkkaa persikkaa. 

Punamarjakanukka on myös yksi näistä persikkaisista syksyn tullen. Se ei vielä kukkinut, mutta joka kevät odotan..Muutoin saunan luo tekemäni kukkapenkki missä kanukkakin oleilee oli vähän floppi, ei kovin onnistunut. Pitäisi ehkä purkaa se vain pois. Toisen seinustalla olleen kukkapenkin purin tänä kesänä pois. Laittelen siihen hissukseen kivetystä. 

Rusotuomipihlaja on todella kaunis ja  lämpimänsävyinen tänäkin syksynä. Se on vihdoin ottanut kasvuspurtinkin, huolimatta surkeista kasvuolosuhteista soralla. 

Pihan perällä, leikkimökin takana on jotain ihanaa - se on Kiinasta kotoisin oleva Kellokuusama. Aasialaisilla on kyllä aina näteimmät syysvärit. 

Villiviini on myös tänä syksynä persikansävyinen. 

Varjopenkin yllä jotain jännittävää; värinvaihtaja

Koreanvaahtera ♥️

Kaikki sorvarinpensaat ovat syksyllä kirkkaanpunaisia ja upeita. Pallesorvarinpensas. 

Helmimarja ei kukkinut tänä kesänä, mutta kukoistaa muutoin. Syysväri on aika herkkä. 

Amurinviini on yhä mieletön. Pinkkiä, punaista & persikkaa. Näkyy kivasti pergolasta olkkariin. 

Rusokirsikat hehkuvat punaisina

Yläkerran makkarista näkyy kirpakkaa punaista

      Keltaista ja punaista. Elämä ilman puita olisi tylsää. 

Leiskuvat värit antavat energiaa ja piristävät mieltä.

Syksyn ainut aleostos: upea heinä, jolla pronssinsävyiset lehdet (Sara 'Prairie Fire'). Talvenkestosta ei ole tietoa tosin. Hinta pari euroa. 

Budjettikransseja puutarhasta.

Ihan minipieni kurpitsa omaa tuotantoa, hädin tuskin näkee. Jätän blossan maistelun väliin tänä vuonna. Whisky ei ole minun juttuni. 

Puutarha on reilussa 15 vuodessa kasvanut niin, ettei kuistia enää näy puskien keskeltä, onnenpensaan välistä kurkistellessa. Joka päivä vastassa on uusi maisema, kun värit vaihtuvat. 

Syyskuu: nekun tuoksua & liljojen kukkia

Usvan seasta piirtyvät puutarhan puut. On kulunut sata vuotta viime kerrasta kun kirjoitin tänne. On ollut kauniita aamuja, kylmiä aamuja, usvaisia aamuja ja kaikenlaista - en edes muista kaikkea. Muuta en oikeastaan ole ehtinyt kuin työn ja kodinhoidon. Hyväksyn, että elämä on tällaista nyt. 

Tämä kuva kertoo tarinaa lämpimästä syksystä, kissankellot & myrkkyliljat kukkivat samaan aikaan. Puutarha on ollut omillaan, mutta silti ihan viehättävä.

Olen pikaisesti laittanut puutarhan talvikuntoon. Tänä vuonna en voi rahahuolien riivaamana istuttaa kukkasipuleja ollenkaan mikä masentaa todella. 

Iloa syksyyn tuovat kaikki erilaiset syysmyrkkyliljat

Niin kauniita

Eri väreissä, olen keräillyt..

Yksinkertaisia ja kerrottuja kaunottaria

Syysväritystä on ollut näkyvissä jonkin aikaa. Eräät kuitenkin leiskuvat punaista. 

Syksyllä kukkiva Mahonia nitens 'Cabaret' ei tänä syksynä tahtonut kukkia, mutta se on kaunis muutoinkin hentoisissa väreissään. 

Viiniköynnökset ovat olleet uhkeita ja punertavia.

Aurinko kultaa vielä puutarhaa

Liukuvärjättyjä näkymiä on monella kulmalla, villiviinit lisääntyvät näköjään myös itsekseen. 

Pallesorvarinpensas punertaa kevätkukkapenkissä, taikapähkinässä on pähkinöitä ja kukkanuppuja samaan aikaan. 

Silosumakki selvisi talvesta! Se on yhä hyvin pieni pensas. Myöhemmin syksyllä siitä tulee kirkkaanpunainen. 

Olen monesti ajatellut, että onneksi istutin kasveja, kun oli vielä rahaa ja kasvien hinnatkin olivat huomattavasti huokeampia. Olen nauttinut puista ja pensaista, jotka kasvavat puutarhassa hiljalleen isommaksi. Euroopanvalkopyökkiaidanne on juurtunut ja kasvaa sisäänkäynnin luona. 

Pyökkiaidanteen voinnista inspiroituneena tein vielä yhden hiekkakenttäistutuksen; siirsin toisaalta lisää valkopyökkejä ja heiniä liuskekivien viereen. Jännittää miten talvehtiminen sujuu ja onko istutus ylipäätään hyvä idea..

Hemlokki on kasvanut hurjasti ja on aina yhtä söpö. 

Katsuran luona leijuu jo herkkunekun tuoksu

Varjopenkki on tuuhevoitunut, Kapealehtikalmia Elf oli ihana kukkiessaan, kuvat jäivät vaan tänne laittamatta. Tässä kasvaa nyt kaikkea sekaisin. 

Koreanvaahteran punaiset versot ihastuttavat syyskuussa. 

Huomenna olisi tarkoituksena verkottaa puutarha talven varalle.  Onnellista syksyä 🍁