Viime hetken shoppailut - elämä siirtyy hiljalleen kuistille

Kuistilta tervehdys. Kova tavoite on pitää kuistin viherkasvimaailma väljänä. Eihän se aivan onnistu, mutta yritän. 

Taas se aika vuodesta, jolloin elämä siirtyy enenevässä määrin sisätiloihin. Itse käytän siirtymäriittinä kuistia, joka on kuin sisä- ja ulkotilojen välimuoto. Olen kiikuttanut talvetettavat kasvit sisätiloihin, lukuun ottamatta jättikokoista oliivipuuta (kiitos Ikean tarjoukset), jonka olisi tarkoitus päätyä kellariin. Kesän patiolla kukoistanut bougainvilleapuu talvehtii kuistilla, samoin lyijykukka. Pelargonit viskasin kylmästi kompostiin, myös tuoksupelargonin. Vaikka on hyvin kaunis, on tuoksu alkanut käydä nenuuni. 

Tänä kesänä onni on potkaissut ja olen löytänyt alesta ihan parilla eurolla juuri ne viherkasvit, joita olen vuosia himoinnut. Kuten tämän upean Medinillan. Kaaren Prisma on kyllä usein viherkasviostoissa ihan mahtava, huippuhyviä tarjouksia tyyliin 50 cnt tai euro. Olen kyllä kuullut, että medinilla on hankala tapaus, joten ilo voi jäädä lyhyeksi. 

  

Viime kesän kirppislöytö on kasvanut ja voi hyvin. Enkelisiipi. Kesällä kukkikin kauniisti. En kyllä ole kovin innostunut begonioista muutoin, mutta tämä on niin ihana. Heti kuvan oton jälkeen katkaisin tästä latvuksen vahingossa...laitoin vesilasiin juurtumaan. 

Alehaukkan olen tehnyt kesäalesta bongauksia; muutama unelmieni viherkasvi (-70 prosenttia!!). Oleanteri ja vaahtera-aulio puumaisena. Totesin kyllä heti, että kumpikin juo tosi paljon, mutta ovat hyvin kauniita. Oleanterissa oli ostohetkellä vielä tuholaisia, joten se on viettänyt aikaa suihkussa. Kukkatalon markkinoilla olisi ollut paljon upeita viherkasveja edullisesti, mutta onneksi olin tiukkana. Muutoinkin viherkasvien määrää tulisi rajoittaa, muissakin huoneissa näitä on yllättävän paljon. Mutta oli kiva, kun lapseni sanoivat, että aikuisena he laittavat omaan asuntoonsa kunnon viidakon. 

Kesäkukkakylvökset onnistuivat ihan hyvin, vaikka oli kuivaa ja vesipula. Kesäleimu 'Creme Brulee' on söpöliini. 

Keijunmekko on just nyt kauneimmillaan ennen loppuaan. Villiviini termoruukussa-kokeilu ei valitettavasti onnistunut, mitä hieman suren. En jaksaisi kasvatella kesäköynnöksiä joka vuosi. 

Keväiset perennakylvöt onnistuivat turhankin hyvin, sain joku miljoona Bellis perenniksen taimea, jotka istutin nurmikon reunaan. Osa kukkii parhaillaan. Lisäksi kylvin valkoisia punahattuja ja nekin itivät hyvin, istutin puutarhaan. Mitähän kivaa ensi keväänä/kesänä voisi kasvatella perennarintamalta?

Puutarha on viehättävä tällä hetkellä. Aika paljon sataa, mutta välillä pilkahtaa aurinko. Tummalehtiset koristeomenapuut ovat jännittäviä, kun syysväri ei voi arvata. Makamikista tulee pronssinkultainen. 

Vähän joka päivä syvenee värit. Siirsin pienen, muiden pensaiden jalkoihin jääneen sorvarinpensaan (lajikenimi hukassa tällä hetkellä) paviljonkiin. Siitä tulee vielä kirkuvan punainen. Pensas on jokin pienikokoinen lajike. 

Värit syvenevät päivä päivältä ja muutosta on jännittävää seurata. Kirjoitinkohan viime jutussa väärin, en muista...shokkipinkki pensas on kuitenkin pallesorvarinpensas. Ja tuo punainen pikkuinen alla se töyhtöangervo. 

Aroniat ovat upeita tällä hetkellä, aivan punaisia. Viime vuonna ostettu Abies concolor eli harmaapihta selvisi kuivasta kesästä vaikken kastellut, jee. 

Sitten markkinaostoihin. Kukkatalossa oli paljon kasveja -50-80 %. Valitettavasti kasvit, joita olin koko kesän kytännyt oli myyty jo. Mutta sain kuitenkin muutamia sellaisia, joita olen harkinnut aiemmin.  Idänhopeapensas (Elaeagnus angustifolia) eli lisää hopeutta puutarhaan. Tällä on syötävät marjat, ja ihanan tuoksuiset kukat. Olen joskus vuosia sitten tuoksutellut. Yritän kasvattaa tästä puumaisen. 

Varjopenkin tyhjään kohtaa täydennystä; Ilex Crenata 'Caroline Upright' eli orjanlaakeri. Talvenkestävyydestä ei hajuakaan, mutta hintaa oli alle 3 euroa ja onhan tämä upea. 

Kirsikoita olisi ollut paljon ja halvalla, mutta tällä kertaa olin ostamassa eri tyyppisiä kasveja. Istutin nämä heti, kuvassa uusi Berberis thunbergii 'Pink Attraction' eli happomarja. Yritän leikata pallomaiseksi paraatipenkissä. Kasvi kuuluu värinvaihtajiin eli alkukeväästä on pinkimpi kuin loppukesästä. Mispeliä hipelsin, mutta jätin säästösyistä. 

Liuskekivikäytävällä jatkoin kuunliljojen siirtoa reunukselle, tuijien alle. Lisäksi käytävälle istutin kesällä ne pari suureksi kasvavaa alppiruusua. Ikivihreyttä. Tuossa lopussa on vasemmalla ollut imiköitä, mutta niiden kuivuuden kesto ei ole ollut hyvä, joten uudistin kaarretta tänä kesänä. Siirsin siihen taponlehteä ja rönsyansikkaa (talvivihreitä) muualta ja ennestään tässä kasvoikin jouluruusuja. Mielestäni nyt parempi, kun on enemmän talvivihreitä kasveja. Tämä talvivihreäkuume lievittää paljon talviahdistustani muuten. 

Rusokirsikat alkavat pian olla upeimmillaan. 

Ihana näkymä; ensiksi rusokirsikoita pari kappaletta ja kauempana pergolassa hehkuu amurinviini.

Puutarhassa on vielä kukintaa. Syysvuokot. 

Outo kasvi Liilakonnanyrtti, Chelone obliqua. Tämä on kasvanut taustakasvina vuosia, mutta en tiedä olenko tästä erityisemmin koskaan tykännyt. Valkoinenkin löytyy. Mukavaa kuitenkin, että kukkii näin myöhään, kun muut kasvit lakastumassa. 

Pylväspihlaja on ollut jo aika kauan puutarhani rajamailla. En ole pihlajafani, mutta tämä on kyllä ollut kiva. Sitäpaitsi kauniit punaiset syysvärit ja marjat. 

Pergola loistaa parhaimmillaan.

Amurinviini on ihan mieletön. 

Japaninvaahtera on saanut pinksuja sävyjä. Onkohan meillä maaperässä jotain mikä usein värjää kasvit pinkeiksi?

Upea japaninverivaahtera vaalenee & punertuu, lopussa se on aivan kirkkaanpunainen.

Rakastan seurata metamorfooseja; onnenpensas on tummanlila ja korkea. Taimistolla oli hurjan paljon onnenpensaita myymättä, miksi...

Puistosyreenit ovat syksyllä upeita  muuttuessaan ihan vaaleiksi, tänä vuonna nekin ovat saaneet yllättäen pinkin sävyjä.

Syys- ja talvi-istutukset ovat valmiina viikkojen takaa. Havuja, kanervia ja kaikkea halpaa. Pian on niin pimeää, ettei niitä oikein edes näe enää. Piristävät kuitenkin paljon 🎕

Alkavaa hehkua

Vasta havahduin syksyn saapumiseen. Ostin uuden kasvin, myrttikuusama lonicera nitidan. Se on ainavihanta ja talvenarka, kokeilen selviääkö talvesta paviljonkiin istutettuna. Jos selviää, leikkaan sen muotoon.  

Kasvi kuvassa etualalla. Mallailen mustia liuskekiviä kivipatioksi. Kivien hankinta jäi valitettavasti kesken, kun sulkevat arkisin niin aikaisin, ettei töistä ehdi. Ja viikonloppuisin pitävät suljettuna. Keväällä sitten. 

Lisäksi testailen pientä marjakuusiaidannetta omista pistokkaista. Rakastan yli kaiken marjakuusia ja niitä kasvaa puutarhassani eri puolilla, joten on helppoa ottaa pistokasmateriaalia. Ostin kuitenkin (vasemmalla) olevan Taxus x media Farmen (kartio- ja japaninmarjakuusen risteymä), koska sellainen kasvaa rutikuivan betonimuurin päällä ja hyvin kasvaakin. Nämä pienet vieressä ovat pistokasmateriaalia. 

Syysvärit ovat tulleet paljon myöhemmin kuin yleensä, tai ainakin tuntuu siltä. Paviljongin rusokirsikassa on vain aavistus punerrusta. Alhaalla minikasvihuoneessa kuivuudesta selvinnyt Japaninstoraksi. Satanut on hurjan paljon. 

Syysvärit ovat niin onnellinen juttu. Edellä mainitusta syystä istutan mieluusti syysvärittyviä kasveja. Perennoissa ei useinkaan ole niin prameita, mutta tässä niistä yksi. Pikkutöyhtöangervo  Aruncus

 aethusifolius. 

Aamu-usvassa kylpevä verikurjenpolvi on kaunis.

Euroopansorvarinpensas (Euonymus europaeus 'Red Cascade') on oma suosikkini syyspensaista. On vielä parempi kuin kirsikkasorvarinpensas, koska tässä pysyvät lehdet vielä pidempään. 

Kirsikkasorvarinpensas on hennompi. 

Syysmyrkkyliljoja olen istuttanut yli kymmenen vuotta yhden joka vuosi, joten niitä piisaa puutarhassa. Colchicum byzantinum 'Innocence'; viehättävintä on lilat pilkut terälehtien kärjissä.

Colchicum × agrippinum, ruudullinen myrkkylilja on täällä taas. Hieman jo sateen maahan piiskaamana.  

Syyskrookukset pilkistävät maan pinnalla. Rakastan näitä lokakuussa kukkivia kasveja, jotka kukoistavat silloin, kun ympärillä on väritöntä ja harmaata. Monia myrkkyliljoja on vasta nousemassa myös, joten tätä herkkua riittää tuleviksi viikoiksi. Pakkasiakaan ei ole ollut. 

Syyskimikin kukat paisuvat ja niissä vilahtaa jo valkoista eli pian ne kukkivat. Kukkanuppuja on tänä vuonna hurjan paljon, varmaankin kymmenkunta. 

Monet kasveista ovat vasta hiljalleen saamassa syyssävyjä, kuten rusotuomipihlaja ja isotuomipihlaja-aidanne.

Pergolassa Katsurakin alkaa olla vaaleanpunainen & hattaralta tuoksuva. Olen niin hulluna hyvältä tuoksuviin kasveihin, tahtoisin niitä paljon lisää pikkuiseen puutarhaani. Onneksi vihdoin tänä syksynä sain ostettua tuoksuatsalean ja nyt odotan malttamattomana ensi kesää, jolloin se kukkii toivon mukaan. Uudistin tämän pikkukaarteen tänä kesänä talvivihreille kasveille, mutta oh no, kuorikate ei alkuunkaan toimi meillä, kun linnut ja sammakot tauotta pöyhivät katteet yltympäri. 

Ensimmäisiä omppuja 7 vuotta sitten ostetussa kääpiöomenapuussa. Talviomena Amorosa ja maailman söpöimmät pinkit omput. 

Mansikkalaatikossa on tungosta

Syksyllä koristeomenapuiden omenat kaunistavat puutarhaa. Tammisaarella on upeat miltei mustat omenat. Nautin näistä väreistä niin paljon. 

Upeista upein amurinviini toimii pinkkinä kattona pergolassa

Malus toringo var sargentii 'Susanna' eli marjaomenapuun ensimmäinen kesä ja syysväri. Ihana on. Tulevaisuudessa keinuttelemme tässä omenankukkien varjossa. 

Repsahdin ostamaan uuden punahatun, vaikka juuri vasta sain istettua omakylvämäni taas maahan. Hirveän ihana tämä Echinacea 'Sunseekers Salmon'. 

Kuunliljat ovat muisto vain..kesällä löysin upean teräspallon puutarhaan kolmella eurolla. Happy siitä. 

Olen nyt hyyyvin innostunut pensaiden muotoon leikkelystä, mitä en tietysti osaa, mutta harjoittelen. Tässä on rinneangervo saamassa kyytiä. Ihan hirveän hauska harrastus on. 

Puutarha on täpötäynnä sieniä jälleen kerran. Sieniharrastajaduunikaverini sanoi tämän olevan herkkutatti ja pyysi tuomaan hänelle. Poimin muovipussillisen ja vein töihin. Tuli kuulemma hyvät herkut. Itse en voi sieniä syödä (trehaloosi) ja erityisen kurjaa on, kun kasvisruoat ikävän usein ovat sieniruokia. Olen kuusivuotiaasta ollut kasvissyöjä. 

Niin hentoa ja kaunista..Kanzan koristekirsikan syksy. Taustalla näkyy grande katastrofipuu Keltakaneli. En tiedä mitä sille tekisin...

Rusokirsikat aloittavat hehkuaan, mikä nautinto. 

Varjopenkin ei-niin-edustava-vasen puoli sai pienen täydennyksen alesta myös.

Japaninkellovaivero Carnival, kokeeksi. 

Tummaraunioinen (Asplenium trichomanes), ostin koska oli euron ja lapussa luki, että kestää kuivuutta. Uskoisko. Jotain tästä ehkä on menehtynyt, mutten muista mitä. 

Karvakonnanliljassa olisi kukkanuput, toivottavasti ehtii kukkia. Tästä värit ehtivät vielä puutarhassa syventyä grande finaleen ja sitten onkin jo talvi. Huomenna ajattelin vielä pyörähtää kukkatalon markkinoilla.