Träskända

32 hehtaaria kauneutta, klassista kartanoa ympäröivä barokkipuutarha ja puistometsä. Ei Järvenpäässä vaan Espoon Järvenperän Träskändan kartanopuutarhassa. Träsk ända="järven perä", Espoon Pitkäjärven pohjukassa sijaitseva alue, jota Glimsinjoki halkoo. Luonnonsuojelualue.

Kartano on 1920-luvulta klassisen aikakauden barokkityylinen (Lindgrenin ja Liljeqvistin suunnittelema).

 Alkuperäinen kartanorakennus tuhoutui vuoden 1888 tulipalossa. Vanhasta kartanosta on säilynyt kuvia. Espoo osti puiston 1925. Träskändan alue on "valtakunnallisesti merkittävä kartanokokonaisuus, johon kuuluu arvokkaita rakennuksia, puisto ja vanha tiestö. kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot yhdistyvät kartanopuiston alueen vanhaan jalopuustoon ja useisiin harvinaisiin puu- ja pensaslajeihin sekä kartanometsän ja Glimsinjoen (Kvarnbyån) varren ainutlaatuiseen eläimistöön ja kasvistoon". Lainaus on suoraan luonnonsuojeluhakemuksesta. 

Kartanoa Espoo seisottaa (toistaiseksi) tyhjillään, mutta Aurorakotiin (vanhainkoti) on tullut vihdoin kahvila Aiju. Kartanon tunnetuin kesäasukas on tietysti Aurora Karamzin (o.s. Stjernvall). Seurapiirineitonen, josta tuli kahden rikkaan venäläisen vaimo. Myöhemmin tunnettu filantropisti. Hänen mukaansa on nimetty Helsingissä ja Espoossa monia merkittäviä paikkoja. 

Hiljainen ja rauhallinen puisto ei ole kovin suosittu, picnic suurten puiden katveessa on kaunis hetki. Varjoisa ja silkkinen nurmi syleilee ja paikassa on niin paljon historian havinaa, että lähes hiljenee kunnioituksesta.  Olen viettänyt täällä lapsesta asti aikaa. Syksyllä täällä on omanlaisensa tunnelma, rakastan käydä täällä silloinkin.  Puistossa kulkee aito ja oikea vanha kuninkaantie (vanha Turun ja Viipurin välinen tie). Tie oli joskus Suomen tärkein tie. Suurta puistoa reunustaa kaunis vanha kivimuuri. Paikasta löytyy vanhoja huvimajoja, perunakellari, asuinrakennuksia, näköalatorni, talli, keisarillinen käymälä ja vaikka mitä. Alueella on myös luonnontilaisia niittyalueita. 

Glimsinjokea reunustaa jalopuulehto. Puisto on täynnä puujättiläisiä. Retkikaverini demonstroi puun kokoa. 

Upea, vanha lehtikuusi. 

Keisari Aleksanteri II vieraili Träskändassa vuonna 1863.  Vierailua varten rakennettiin arkkitehti Chiewitzin suunnittelema keisarillinen pikkula. Kuuskulmaisen ja koristeellisen rakennuksen keskellä on vaikuttava tuuletustorni. Ovien päällä on pienet katokset. Sisustuksessa käytetyt silkkitapetit ovat valitettavasti hävinneet. Chiewitz on ruotsalainen arkkitehti, jolla on ollut merkittävä vaikutus monen suomalaisen paikkakunnan ulkoasuun. Voi olla, että tämä on Suomen kaunein ulkohuussi. Samalla visiitillä Aleksanteri II istutti tammen, jota kutsutaan tänäkin päivänä keisarilliseksi tammeksi (löytyy yhä alueelta). 

Alueella on muitakin jännittäviä historiallisia rakennuksia. Rakennuksista vanhin on Aurora Karamzinin Dahlsvikin (Laaksolahden) kartanosta 1860-luvulla siirrättämä kustavilaishenkinen tilanhoitajan asunto. Suuret rapatut uusrenessanssityyliset rakennukset suunnitteli arkkitehti  Dahlström vuonna 1863. Rakennuksissa on toiminut kartanon meijeri,  ruotsinkielinen meijerikoulu ja  myöhemmin Aurora Karamzinin perustama ruotsinkielinen kansakoulu. Nykyään rakennuksessa toimii Espoon kulttuuritoimen erittäin suosittu lapsille suunnattu taidetalo Pikku Aurora. Lapsia alueella näkeekin leikkimässä, oikaisemassa metsän poikki ja rakentamassa majoja. Päiväkotiryhmiä käy täällä usein seikkailemassa. Lisäksi tien toisella puolen toimii Träskändan puutarhan kasvihuoneviljelmät, toimittavat tuoreita kukkasia ympäri pääkaupunkiseutua. 

Kartanon pihapiirissä on jännittäviä rakennuksia, kuten tämä piparkakkutalo 1820-luvulta (Chiewitzin kädenjälkeä tämäkin). Taustalla viljamakasiini. 

Tässä kartano edestäpäin ihasteltuna, kauniit parterrit eli pengerrykset ja kiviportaat näkyvät kuvassa. Suurin muutos kartanon pihapiirissä tapahtui 1950-luvulla, kun puiston nurkkaan rakennettiin arkkitehti von Ungern-Sternbergin suunnittelemat vanhainkodin rakennukset ja henkilökunnan asuinrakennus. Rakennukset istuvat kauniisti miljööseen. Alueella sijaitsee myös Espoon ensimmäinen köyhäintalo  (kunnalliskoti). Usein on sanottu, että historia toistaa itseään.  Aurora Karamzinin  lapsiin ja vanhuksiin kohdistunut hyväntekeväisyystyö sai ansaitsemaansa jatkoa, koska nykyisin paikassa toimii yhä Aurorakoti (kunnallinen vanhainkoti). Toivottavasti pääsen vanhana tänne. Jonot ovat kuulemma pitkät. 

Kartanon suunnasta puutarhaan päin. Ihana leikattu ympärivuoden vihreä marjakuusiaita, joka pidetään 60 senttisenä.

Kartanon kivijalkaa kiertävät upeat vanhat köynnöshortensiat. 

Kartanolta pergolalle päin. Kaunis ja klassinen vesiaihe. 

Träskändassa on kaunein näkemäni pergolarakennelma, joka koostuu kahdesta erillisestä puolikaaresta. 

Tämä alue on entistä kukkatarhaa. 

Kartanon suunnasta kohti pergolaa ja vesiaihetta. 

Vanhat tammet, lehmukset ja saarnit ovat hyvin kauniita

Kvarnbyån eli Glimsinjoki ja joen ylittävä silta (entistetty Auroran piirustusten mukaisesti). Tästä menee alkuperäinen Kuninkaantie joen ylitse. Joella talvehtii koskikara, metsissä on harvinainen lepakkopopulaatio, joessa taimenia ja vaellussiikaa. Linnuista ja perhosista löytyy harvinaisuuksia. Alueella on runsaasti harvinaisia kääpiä, kovakuoriaisia ja muutakin eläimistöä (esimerkiksi tikat ja pähkinähakki). Puistoon joki laskee Espoon Pitkäjärvestä ja jatkaa matkaansa Espoonjokeen. 

Yli 500-vuotias tammi

Jalopuumetsikön ohella alueella on paljon lehtomaista ja luonnollisesti hoidettua metsää. Mikään metsä ei pysy helposti valoisana lehtometsänä hoitamatta, onneksi Espoon kaupunki pitää aluetta kunnossa. Se lienee melkoinen urakka. Luonnontilaisessa metsässä samoillessaan kohtaa yhtäkkiä uskomattoman näyn. 

Dianan temppeli. Engelin piirustusten mukaan 1820-luvulla rakennettu huvimaja,. Engel on tunnettu arkkitehti, jonka kädenjälkeä voi ihailla senaatintorilla. Valtioneuvoston linna, suurkirkko ja Helsingin yliopisto ovat Engelin kynästä syntyneitä. 

Perhosia lentelee kuin saduissa, ja sudenkorentoja. Hetkittäin tuntuu kuin olisi joutunut satuun. Kun kävelimme metsässä, emme nähneet ketään muita. 

Engelin suunnittelema viljamakasiini on hyvin kaunis ja toimii tänä päivänä monitoimitilana. Monet tiloista ovat hoitokodin käytössä. 

Pähkinäpensaat muodostavat herkkiä lehtisaleja puistometsän alueelle

Träskändan lyhyt puutarhahistoria

    Af Klerckerin aika (1700-luku)

Kartanon pihasommitelma perustui renessanssin puutarhan tyyli-ihanteeseen, joka oli korttelijakoinen ja keskiakseliin nähden symmetrinen muotopuutarha jaettuna kukkatarhaan, yrttitarhaan ja hedelmätarhaan. Puutarhan symmetriaan liittyi terassien ja parterrien käyttö, joilla pyrittiin saamaan istutukset tasamaalle. Myös lähiympäristön luonto haluttiin liittää pastoraalisena ihannemaisemana kokonaisuuteen. Hyvin harvinaista tuon ajan Suomessa. Af Klercker oli Viaporin eli Suomenlinnan upseeri ja virkamies. 

Kartanon hyötypuutarhat sijaitsivat suorakulmaisina kortteleina pihasommitelman molemmin puolin. Länsipuolella oli kasvilavoja ja erikoisviljelmiä ja itäpuolella keittiöpuutarha, johon kuului suoriin riveihin istutettuja hedelmäpuita ja kalalammikoita. Af Klerckerin kartanosuunnitelma toteutui pääosin: Siipirakennukset muodostivat valeperspektiivin, piha oli jaettu pengerryksellä kahteen tasoon ja joen yli johti päärakennuksen ja pihapiirin keskiakselia seuraava silta.  Itse kartanorakennuksen purki seuraava asukas.

                                                Walleenin aika (1800-luvun alkupuoli)

Walleen oli Auroran isäpuoli, joka oli aikansa puutarhahullu. Hänen aikanaan Träskändaan raivattiin avoimet näkymät ranskalaiselle puistosommitelmalle, jossa suoraviivaiset puistokäytävät levisivät viuhkamaisesti etelään mäen päälle sijoitetusta, maisemaa hallitsevasta päärakennuksesta. Walleenin Träskända oli 1800-luvun alkupuolen merkittävimpiä kartanopuistoja maassamme. Walleen oli innokas ranskalaisen kulttuurin harrastaja ja seurasi tarkkaan eurooppalaisia muotivirtauksia. Mies oli todellakin aikaansa edellä puutarhataiteen saralla Suomessa. Alueen itäosassa sijaitsivat Storträskin tilan pellot, joiden yläpuolisella mäellä oli 1820-luvulla rakennettu Engelin pyörötemppeli. Maisemapuutarhafilosofian mukaisesti temppeli oli pyhitetty metsästyksen jumalatar Dianalle. Engel osallistui  Träskändan puistosuunnitteluun. 

                                            Auroran aika (1800-luvun loppupuoli)

Aurora osti Träskändan kesähuvilakseen isäpuoleltaan. Auroran oli viettänyt osan lapsuudestaan kartanossa, joten paikka oli tuttu ja rakas. Aurora Karamzinin (tuolloin ensimmäisen aviomiehen mukaan Demidov- omaa sukua Stjernvall) puolivuosisataisen hallintakauden Träskändassa kruunasi keisari Aleksanteri II ja hänen seuruettaan varten järjestetty metsästysjuhla 16.9.1863. Keisarivierailu liittyi Helsingin valtiopäivien avajaisiin. Aurora oli palvellut venäjän keisarinnan avustajana eli hovineitinä.  Metsästysjuhlasta muodostui ainutkertainen tapahtuma, komein ja kallein Suomessa koskaan järjestetty yksityisjuhla (yhä). Mestarikokit Pariisin Palais Royalista vastasivat aterioista ja viineistä. Päivällistä seurasivat tanssiaiset, jota varten oli pystytetty erityinen kukin ja kasvein koristeltu ja kynttilöin valaistu peilisali. Tanssiaisten loisto oli ennennäkemätön. Koko puisto oli valaistu kirjavin bengaalilyhdyin. Ilta huipentui ilotulitukseen. Vuosisadan bileet siis. 

Puiston lajisto oli tuolloin Suomen mittapuussa ainutlaatuinen ja puutarhaa hoitivat Pietarin ja Pariisin puutarhurit. Kasveja tuotiin ulkomailta. Kartanorakennuksen tuhouduttua tulipalossa Aurora myi tilan eteenpäin ja erinäisten vaiheiden ja omistajien kautta päätyi Espoon kaupungin ostolistalle. 

Suurimmasta osasta kartanopuistoa muodostettiin luonnonsuojelualue vuonna 1961. Vuonna 1969 inventoitiin puusto todeten vierasperäisten lajien runsaus: puistometsästä laskettiin 18 sembraa, 1859 pihtakuusta, 56 lehtikuusta ja 42 balsamipoppelia. Myös jalopuiden osuus oli huomattava: tammia oli 3011, lehmuksia 156 ja vaahteroita 504.

Paikka voi olla miten vain kaunis, mutta täysin sieluton jos siltä puuttuu yhteiskunnallinen ulottuvuus. Sen Aurorakin ymmärsi. Puutarha on kaunein elämys jaettuna ja mikä olisi sen arvokkaampaa kuin, että kaunis ja ainutlaatuinen puisto on kaikkien ulottuvilla. Träskändan kartanopuistoon ovat kaikki tervetulleita koska tahansa maksutta. 

Kuivuutta kestävä hopeinen kukkapenkki

 Täydellisen kuuma kesä on tulossa päätökseensä. Hyvästelen haikeana kesäpäivät viikonloppuna, arki alkaa. Olen rakennellut hopeista kukkapenkkiä yli viisi vuotta. Tavoitteena oli kuivuutta kestävä, liukuvärjätty & puuterinen hattarapenkki. No, ihan vielä ei siellä olla, mutta hyvän matkaa on jo tullut kuljettua. Sopiva hetki pohtia kuivaa kesää retrospektiivisesti, kun sadekausi on juuri alkanut. 

Pikkuinen puutarhani on kuuma ja aurinkoinen, talo on rakennettu kallion päälle. Siinäpä aika monta syytä miksi olen erityisen kiinnostunut kuivuutta ja aurinkoa kestävistä kasveista. Kuivan paikan kasvit ovat muutoinkin mielestäni todella upeita. Vaikka kuinka opiskelisi oppaita niin kasvien kuivuudenkestoa ei kuitenkaan voi tietää muutoin kun kokeilemalla. Kasvit, jotka soveltuvat juuri oman puutarhan oloihin on testattava itse. 

Uusin tulokas kukkapenkissä on Syystamariski (Tamarix ramosissima). Ensimmäinen kesä on ollut sille rankka, kuten voi huomata ruskistuneista "neulasista". Jännä nähdä talvehtiiko tämä pensas. Sillä on vaaleanpunaiset pienet kukat. Juurruttuaan pitäisi kestää hyvin kuivaa. 

 Tähän kukkapenkin kohtaa paahtaa aurinko suurimman osan päivästä. 

Hopeapenkki on kauneimmillaan heinäkuussa, kun lämmin auringonvalo kimmeltää hopeisilla lehdillä. Tähän etureunaan tulee uusi pensasreunus (lisää jäljempänä). 

Hyvin on kestänyt kuivaa myös Weigela florida My Monet, tarhakotakuusama (myydään Suomessa usein väärällä lajikenimellä Monet). Pensas on kääpiömuotoinen. Äitini rakastaa näitä weigeloita, joten olen saanut useamman hänen varttamansa pistokkaan puutarhaani ja innostumassa hieman itsekin näistä. Taimistolla näin kesällä aivan ihania kotakuusamia, mutta kykenin olemaan ostamatta niitä (huh). 

Hyperhyvä kuivuuudenkesto on peruukkipensaalla. Tämäkin on kääpiömuotoinen Kääpiöperuukkipensas. Eli useimmat pensaat tässä penkissä ovat kääpiöitä. Ei pelkoa siis, että kasvaisivat liian isoiksi..

Nukkapähkämö on aina kaunis! Lempiperennani, ja pörriäisten. 

Ihana puulilja Friso, niin kaunis. Mielestäni istutin toisenkin viime syksynä, mutta siitä ei näy mitään...

Lisäksi penkissä kasvaa kaksi roosansävyistä Annabelle -pallohortensiaa

Yllättävän hyvin kesti puutarha kuivuuden. Paikka paikoin aika rapisevan kuivia kohtia, yhtään en ole kastellut. Kaikki kukintakin on aivan normaaliajassa, ihmeellistä. Olin niin onnellinen lämmöstä ja sateettomuudesta. 

Ja hopeamarunaa, helminukkajäkkärää, ruusuruohoja (kylvin viime kesänä aimo läjän eri värisiä, ehtivät jo kukkia), villanukkajäkkärää ja pari liljaa & ruusua. Toisesta reunasta ei ole nyt kuvia, mutta siinä kasvaa iso pallohortensia ja keijunkukkia, joilla on kyllä aivan mahtava kuivuudenkesto. 

Viime kesänä onneksi istuttelin heinäkuun vesisateissa kauniita roosansävyisiä siankärsämöitä. Lajike on Vintage Wine.

Perhoskasveja ovat. Lajike on Summerberries. Sain ystävältä upeaa persikansävyistä siankärsämöä, jonka istutin aprikoosin sävyiseen kohtaan paraatipenkissä.  Tänä kesänä kylvin kasvihuoneeseen myös Siperiankärsämöä hennossa hattaransävyssä, itivät hyvin ja siirrän ne syksyllä kukkapenkkiin.

Syksyllä penkissä kukoistaa  Syysalpi, Lysimachia fortunei 'Autumn Snow'. On niin kaunis. Taustalla kasvaa sitä talon alkuperäistä keltaista tarha-alpia, tykkään siitäkin kyllä. Syysalpin kuivuuden kesto ei ole ihan priima, mutta on toistaiseksi mennyt. 

Taustan alpin keltaisuutta olen hieman häivyttänyt vaaleanpunaisilla kukilla, kuten tällä preeria-angervolla. Takaosassa penkki päättyy betonimuurin edustalla kasvaviin puihin: koristeomenapuu Musta Rufolf, Moskovan kaunotar -syreeni ja Sihteerikkömagnolia Susan. Hopeaa taustalla tuo hopeakuusi. 

Viime syksynä sain jakotaimen syreenileimua, perinneperennaa. Sopii hyvin tähän penkkiin. Sävyinä puuteriset pastellit sopivat niin hyvin hopeiseen mielestäni.

Hopeapenkin toinen pää on täynnä hopeasyysvuokkoja, jotka kukkivat aina myöhään (happy siitä). Syksyllä kukkivia hopeanhohtoisia kasveja on aika vähän.

Yhden uuden kasvin olen istuttanut tänä kesänä, vaaleanpunakukkaisen perhoangervon, jolla lehdistö on tummempi ja tummanpuhuva syysvärityskin pitäisi olla. Olen ihan perhoangervofani, joten ilahduin kun löysin vaaleanpunaisenkin. 

Hopeapenkki edistyy hieman syksyllä. Yritän hiljalleen päästä kurjenpolvista ja esikoista eroon, eivät oikein ole juttuni. Joten kaivan rivin verikurjenpolvia pois ja istutan tilalle rivin koristetyrni Hikulia (kuvassa). Pallomainen ja hopeinen pensas, jolla on upea hopeaväri koko kauden. Verikurjenpolvista itse asiassa pidän ja alkukesästä kasvavat kauniin pallonpyöreinä, mutta ensimmäisen sateen jälkeen retkottavat maassa nöyryytettyinä. 

Hopeapenkki päättyy leikkimökkiin ja kuunliljoihin. Viime vuonna siirsin vähän helminukkajäkkärää tännekin kuunliljojen viereen. Rakastan nukkajäkkärää nimittäin ja se on niin hurmaavan helppo, nykäisee vain pois jos on levinnyt liikaa. Olen aivan hulluna itsekseen leviäviin kasveihin muutenkin. Aikaisin keväällä tässä kukkii jouluruusut ja lumikellot. Yhden pienen näsiän siementaimenkin löysin tänä kesänä. Taustalla on se uusi valkokukkainen japaninatsalea (ei näy kun on niin pieni) ja noin viisivuotias neidonhiuspuu. Atsalea kukki todella kauniisti, pitää laittaa siitä kuva tänne myöhemmin. 

Kiitos kaunis kesä 2021, olit täydellinen! Nyt ulkona on kesämyrsky...tilaan kukkasipulit ensi kevääksi..mikä onni 🌱

Kaunis kesä. Villi ja vapaa puutarha.

Olen ollut niin väsynyt - työn ja perheen pyörremyrskysekoitus vie voimat. Mutta niinhän se on, ettei uni täysin pelasta kun mieli on väsynyt. Väsymykseen auttaa vain tuleva kesäloma ja irtautuminen rutiininomaisista velvollisuuksista. Alkukesä on ollut hyvin kaunis ja lämmin. Puutarha on villiintynyt täysin. Olen oppinut nauttimaan tunteesta, kun ovella on vastassa hallitsematon kasviryöppy ja vie mukanaan. Oma yksityinen viidakko. Kuvassa valeakaasia, töyhtöangervo ja piippuköynnös (joka on taas täynnä niitä hassunnäköisiä piippuja) ovat yhdessä vihreä mix. Olin vähän toivonut, että valeakaasia kukkisi, mutta ei se taida onnistua näillä leveyspiireillä. Ruotsissa opiskellessani näitä ihastelin ja tuoksuttelin, puulla on hyväntuoksuiset valkoiset kukkatertut, jotka muistuttavat kultasateen kukkia. Mistä muistinkin, että kultasade kuuluu menetettyjen listalle. Vaikka se on ainoa ystäväni huolella ja hyvään paikkaan istutettu kasvi. Itsehän olen käsittämättömän p**** istuttaja, hädin tuskin saan oikean kokoisen kuopan edes kaivettua. Ihme kun ei enemmän kupsahtele kasveja. 

Alkukesän sateista ja lämmöstä vihdoin havahtunut viiniköynnös Swenson red kukkii parhaillaan paviljongissa. Tämä on jo paksurunkoinen ja vanhempi, pienempi kasvaa vieressä, se on paljon myöhemmin istutettu. Juuri nyt en kuollakseni muista onko lajike Riesling vai Chardonnay, toisen niistä ostin siskolleni nimittäin.

Tässä suunnilleen koko maailmani juuri nyt

Isossa ympyränmuotoisessa (tai oikeammin puoliympyrän) kukkapenkissä on aika paljon työtä, mutta ennen kaikkea hohtoa kun voi istua täydellisen vihreyden ympäröimänä kuin metsässä

Sama paviljonki penkereen suunnasta, joka pylväässä kasvaa nyt hyvin kärhöt ja ruusunätkelmät. Tästä tulee se salainen paviljonki. Nyt olen saanut kaivettua nurmikot pois puoliympyrästä ja tilalle on istutettu kirsikoita ja kauniskukkaisia pensaita. Syksyllä voi helposti kätkeä multaan kukkasipuleja. Eikä tarvitse leikellä ja kaivella rikkaruohoja paviljongin pylväistä, huh. 

Puoliympyrään istutin myös uuden Japaninstoraksin (Styrax japonicus Pink Chimes). Miten kaunis kasvutapa sillä onkaan, kukat riippuvat koristekirsikkamaisesti ja ovat hennon kauniita. Valkoisia, joissa pieni häivähdys hentoa roosaa. On niin talvenarka, ettei talvehtimisesta ole takeita. Toinen talvenarka Prunus autumnalis rosea plena on tässä rivistössä jo istutettuna. Nyt jännitetään...Ajatus on vain niin houkutteleva; paviljonki jossa ympärillä kauniskukkaisia pensaita. Olen aina ihannoinut mummoloiden syreenimajoja, tässä nyt se oma versioni sitten on. 

Kukkapenkissä peruukkipensas, nukkapähkämö ja korkeat varret kuuluvat dänmiekkaliljalle (Gladiolus impricatus). Taustalla koreanperhosvaahtera. Akileijat kukkivat jo ohitse. 

Talon sisäänkäynnin yhteyteen olen innoissani touhunnut aamukahvipaikan. Pikkuprojekti, johon olen todella satsannut. Yritin tehdä tästä keitaan. Kukkapenkistä kuunlilja, tuoksumiekkaliljat nuo korkeat ja kellarista toin kaksi syyssyrikkää tähän, lisukkeeksi kesäkukkia. 

Cittarista löytyi unelmien kesäkalusto edullisesti.

Olen niin tyytyväinen tähän minipergolaan, maalasin sen mustaksi, samoin penkin (joka kerran meinasi jo lähteä Sortti-asemalle). Ja mustia orvokkeja tietysti, musta on niin pirteä kesäväri...

Aamukahvittelupaikassa on ruukussa valkohikkori, sille pitäisi löytää syksyllä loppusijoituspaikka. Upeat nuo lehdet. Syysvärin pitäisi olla keltainen.

Kesäkukissa yritin panostaa sellaisiin eksoottisempiin jotka voin talveksi viedä kuistille. Havaijifiilistä tuo rungollinen kiinanruusu, niin ihana. Lisäksi suklaakosmosta ja neilikkaa. Kärsimyspassio roikkuu yli laidan.

Kukkakaupassa sattui pieni 10 euron hintainen repsahdus. Piti ostaa joku kesäkukka, mutta tulikin Acer campestre, niverävaahtera. Nyt ruukussa patiolla. Syksyllä pitää antaa varmaan tämä pois..

Penkereen ruusupenkki on tosi ihana kun juhannusruusut ja vartettu syreeni Palibin kukkivat yhtäaikaa. 

Ehkä olen suopealla päällä muutenkin, koska mielestäni varjopenkki on kummiskin aika kiva. Tässähän on sillisalaattia kaikkea (imikkää, varjohiippaa, jouluruusua, saniaista, morsiusleinikkiä, valkokletra jne.). 

Voi apua, että oli fantastista ripustella pyykkiä pergolassa jokin aika sitten (pergola hohtaa valkoisuutta kun sain sen vihdoin maalattua). Helmipensas on niin kaunis. Suojainen paikka sopii sille parhaiten, kukkarunsaus on huikea. Meillä saa väistellä kasveja joka kulmalla. Lapset kutsuu tätä paikkaa pyykkishokkeloksi. Ripustelen pyykkejä kuivumaan myös koristeomenoihin. 

Schalininkirsikka kukki aiemmin. Kerrotut valkoiset kukat - wow. 

Lisää kerrottuja söpöstelijöitä: Prunus glandulosa Rosea Plena eli mantelikirsikka

Ja sama valkoisena, Prunus glandulosa Alba Plena. Ihan ensimmäinen puutarhamessuostokseni.

Viime syksyn aleostos, kirjava villiviini. Söpöä nuo pinkit osat lehdistä.Istutin männyn juurelle, toivottavasti kiipeää siihen. 

Salaisessa lehdossa valkoinen alppiärhö on juuri sellainen kuin haaveilin, kiipeilee havuissa ja rusokuusamissa. Rusokuusamat retkahtivat aika pahasti myrskyssä, joten leikkasin aika paljon niistä pois. 

Pallomatara, on nätti luonnonkukka

Japaninvaahterat, voiko näitä väriläikkiä puutarhassa olla rakastamatta?

Luulin, että ottaisi nokkiin kovasta talvesta, mutta taikapähkinä kasvaa ja on pian liian suuri tähän paikkaan. Apua.

Myöhäinen sipulikukka: Unkarinsinililja eli dalmatiansinililja (Scilla litardierei)

Salaisessa lehdossa Neidonhiuspuu nauttii puolivarjosta ja suojaisesta kasvupaikasta. Parasta on erikoiset lehdet.

Kaunis pioni Avant garde kukki jo

Paratiisililja aloitti juuri kukinnan. Kesän tuoksut ryöppyävät tuulen mukana puutarhan ylitse. Syreenien parfyymiä. Ovi repsottaa koko päivän auki ja yöllä kääntyillään hikisillä lakanoilla. Pyykit kuivuvat tuulessa hyväntuoksuisiksi hetkessä. Aamutapaamisia lintujen kanssa. Oman puutarhan kukkakimppuja maljakossa. Juuri näitä juttuja talvella kuumeisesti odottaa ja haaveilee.