keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Heinäkuu

  
Onpa viimeisestä aktiivisuudesta vierähtänyt taasen aikaa. Nyt on jo heinäkuu. Vapaa-aika on kulunut tikkailla keikkuen harja kädessä taloa pesten. Ilouutisena pesun jälkeen talon maalipinta on kuin uusi, riittää kun sokkeli paikataan & maalataan. Puutarhassa on kuivaa - kuten aina - ja pensaat kukkivat kauniisti. On ollut aurinkoista ja lämmintä. 

Deutzia x hybrida 'Strawberry Fields' eli nietospensas. Upea kukinta näin kovan talven jälkeen. Ehkä aasialaiset tykkäävät kylmästä. Pensas on ollut minulla ainakin 5 vuotta ellei enemmän, on nyt noin metrin korkuinen ja pyöreä, oikein kaunismuotoinen. 

Deutzia scabra 'Flore Pleno' on valkokukkainen kerrottu nietospensas. Ollut puutarhassani varmaankin jo 10 vuotta ja on jo parimetrinen. Tänä kesänä täpötäynnä kukkia sekin. Kumpikin pensas on jatkuvasti täynnä mehiläisiä. 
Nietospensaiden edessä kasvaa muutama kesä sitten kylvämiäni eri pastellinsävyisiä ruusuruohoja, jotka ovat myös mehiläisten suosikkeja. En tiennyt, että nämä ovat tosi korkeita, pidempiä kuin minä. 

Kellokuusama on valloittava pienoislehdossa, tässä kuvassa ilta-auringon valossa. Tämäkin jo yli kaksi metriä. Vaikea ollut istutushetkellä uskoa näiden kaikkien alepuskien menestymiseen, mutta ihmeellisen paljon niissä on selviytymisvoimaa. 

Innostuin istuttamaan töyhtöangervoja yhden taimen vuosivauhtia joskus taannoin. Kaikki lähti siitä kun isotöyhtöangervo tuli itsekseen puutarhaan jostain yhtäkkiä ja ihastuin. Nyt tämä pikkutöyhtöangervokin kukkii ja on tosi herkkä. Inhottava nimi tuo töyhtöangervo ja ärsyttää angervo-sanan villi käyttö suomalaisessa kasvinimistössä niin paljon. 
    
Blogini ystävällinen lukija ehdotti joskus hopeapenkkiini Ohotanmarunaa. Itse asiassa tässä olikin alussa yksi taimi, joka kuoli (muistaakseni yhtenä kesänä satoi 30 päivää putkeen ja silloin kasvi otti ritolat). Joten kokeilen uudelleen taas. Olen kiinnostunut oikeastaan enää vain kuivuutta kestävistä kasveista, mutta niistähän ei voi etukäteen tietää kuin kokeilemalla miten paljon kuivuutta kestävät.

Itoh-Pionin ensikukinta (persikansävyinen Hillary). Hopeinen kasvi on siemenestä kasvatettu Koiruoho, joka on osoittautunut niin upeaksi, että tekisi mieli kylvää lisää. Nyt pionit ovat jo ohikukkineet.

Hopeisista puheen ollen, 2/3 Hikul-tyrneistä selvisi talvesta, kuin myös taustalla oleva peruukkipensas. Olin ihan varma, että se kuolee kun istutin juuri ennen talven tuloa. Pensaat ovat kyllä yhä enemmän minun juttuni ja niiden kuivuuden kestokin on usein hyvä. 

Varsinkin kukkivat pensaat tekevät niin onnelliseksi. Syreenien tuoksupuuskien jälkeen on onneksi vielä monta kukkivaa pensasta. Mustaselja Black Lace on yksi niistä. Musta ja vaaleanpunainen yhdessä on hyvä yhdistelmä.

Pallohortensia on aloittanut kukinnan 

Pensasmagnolia teki ensikukintansa monella kukkasella. Tuo keskusta on aika jännä. 

Tästä pensaasta ja sen kukinnasta olen hyvin iloinen: Japaninstoraksi selvisi kuivuudesta, talvesta ja kukkiikin vielä. En silti vielä luota, että viihtyy. 


Tuoksuvia ruusuja. Madame Hardy, ekassa kuvassa taustalla rosa mundi ja keltajapaninangervon kukkia, alla hopeanhohtoista neilikkaa

Louise Odier. Paljon naisten nimiä ruusuilla. 

Veilchenblau-köynnösruusu, säilynyt vihreänä pariin metriin lämpimällä seinustalla.  Ensi kesänä seinustan penkki poistetaan ja jää vain köynnösruusut. En oikein tiedä mitä teen tälle, koska sokkelin ritilä pitää poistaa ja seinää paikata. Tuskin saan tätä ehjänä alas, pahasti sotkeutunut ritilään. 

Upea Rosa gallica Mundi


Ruusujen seuraan olen istuttanut tähtiputkia ja neilikoita. Ja monivuotisen Idänmiekkaliljan  (Gladiolus imbricatus). On mielestäni herkän kaunis. Yläkuvassa nuppuisena, alakuvassa avautuneena. Ennen inhosin tätä keskikaarretta suuressa kukkapenkissä, mutta ahkeran istuttamisen jälkeen se on ihan jees nyt, ruusunpunaisia sävyjä. Myöhemmin tässä kukkivat tuoksuvat liljat ja päivänliljat (tosi harvakseltaan) ruusujen jälkeen. 

Olin ajatellut, etten hankkisi enempää ruusuja, mutta tietysti taimistolla oli -40 prosenttia ruusut. Ihastuin tähän aprikoosin sävyiseen ruusuun; Myskiruusu 'Ghislaine de Feligonde', köynnösruusuksi ajattelin istuttaa. Giardina-köynnösruusu on monta vuotta voinut huonosti ja kaivoin sen pois kompostiin. Liukuvärjätty sävy on kaunis, kun se haalistuu aprikoosista luonnonvaaleaksi.

Antiikkinen jatkettava rautasänky on kesän torihankinta, ruusutuki. Järjetön juttu tämäkin. Taustalla Sateenvarjojalava, joka on kasvanut paljon. Alla apilapelto. 

 
Varjoliljat ovat jo ohikukkineet, mutta olivat viehättäviä kukkiessaan. 

Väsyin kärhöpistiäiseen, joka piinaa yhtä paviljongissa kasvavaa kärhöä joka vuosi. Kärhö lähti hävitettäväksi ja tilalle ostin isokukkaisen Beautiful bride-jalokärhön. Kukat ovat varmaan 15-20 cm halkaisijaltaan. Upeita. Tuholaisia on tänäkin kesänä paljon.

Nyt ilmassa tuoksuu Jasmike. Minusta tuoksu muistuttaa puhtaan pyykin tuoksua. 

Japaninverivaahtera on kasvanut aivan hurjasti. Se on hyvin kaunis. Tässä yhdessä kukkivan poimulehden kanssa. 

Kirsikkaluumu tekee kerrankin kunnolla luumuja, mahtavaa.

Olen päässyt siihen pisteeseen, että alan kaventaa suuren hiekkakentän osiota puutarhassa (siirsin sinne jo parit syreenit). Olen kuitenkin soimannut itseäni niin paljon kaikista istutuksista, uusista kasvishoppailuista, kuolleista kasveista, istutustyylistä ja kaikesta. Voisipa vaan aloittaa alusta ja pyyhkäistä kaiken pois. Kaikki virheet on tullut tehtyä. En saa enää tehdä uusia kukkapenkkejä, vaadin itseltäni lupauksen! 

Tämä kuva liittyy aiempaan potemiseen. Saatiin vihdoin uudet askellaatat laitettua rikkoutuneiden tilalle. Oli hetken siistiä ja tasaista. Poika tuli kotiin ja sanoi, että nyt äiti tule antamaan selvitys. Miksi näissä laattojen väleissä on taas jotain kasvipiperrystä (grönlanninhanhikki Nuuk). On ihan totta, että on täysin järjetöntä joka paikkaan jotain kasvia tunkea. Varsinkin kun tässä kokoajan vanhenee ja jaksaako enää mitään myöhemmin? Pitää pohtia tätä dilemmaa. 

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Alkukesän tuoksuja

 Vihdoin ihan oikea kesä. Oli kiireinen viikonloppu, ja nyt työt, kaipaan niin puutarhaani. Tuntuu pikkuisen haikealta, että se (minusta) kaunein aika on nyt ohitse. Kypsän kevään-aikaisen kesän -vaihe on kaunein, kun puut kukkivat ja kaikkialla on herkkiä vastapuhjenneita lehtiä. 

Prunus glandulosa 'Alba Plena' kukkii taas, vaikka kasvaa yli kymmenettä vuotta sorassa ja huonossa paikassa. Herkkä kaunotar.
Viereisessä pergolassa Helmipensas oli taas aivan mieletön, ikää tällä jo 10 vuotta ja kasvanut isoksi. Taustalla näkyy pöytäryhmä, jonka siirsin pois pergolasta kiveyksen asennuksen tieltä. Taidan jättää sen tuohon liuskekivikäytävälle, on niin kiva siinä. Joskus alkuvuosina haaveilin kätketyistä näkymistä, pienistä huoneista ja vihdoin niitä on. Helmipensas peittää osittain näkymät kapealle liuskekivikäytävälle, täytyy kurkistaa kulman taakse mitä sieltä löytyy. 

Prunus glandulosa 'Rosea Plena', sama pensaskaunotar vaaleanpunaisena

Jatketaan pinksuilla. Tarhakotakuusama Weigela Florida. Sain pari pistokasta äidiltä, hän ei valitettavasti muistanut lajikenimeä enää (voisi kuitenkin olla ´Korea`). Kolmatta kertaa siirsin pistokkaat, varjopenkkiin toisen ja toinen päätyi riippakoristeomenapuun alle. Kaunis ja erikoinen kukinto.
Kylvin joskus näitä roosansävyisiä lemmikkeja,  osa on risteytynyt sinisten kanssa ja tehnyt lilansävyisiä jälkeläisiä. 

Amurinviini heräsi ennätysmäisen myöhään, mutta tekee nyt kukkanuppuja pergolassa. 
Iloitsen erityisen paljon Posliinihopeaviinin selviytymisestä talvesta. En voi vastustaa viinihifistelijänä näitä "viini"-nimisiä kasveja 🍷

Köynnöksillä jatketaan. Piippuköynnöksen piippu. Ihan kauhean ruma.

Piippuköynnöksen alla on ruuhkaa. Rodgersiat ja höyhenpensas. Jotenkin tämä vihreä näkymä saa usein hyvälle tuulelle. Tässä yllä kasvaa vielä samanhenkistä jättiperennaa Isotöyhtöangervoa (Aruncus), joka pyyhälsi tontille omin luvin, mutta nykyisin tykkään kasvista ihan hulluna. Sen yllä on vielä samanhenkinen valekaasia (Pseudoacasia). Vasemmalla olevat hopeiset ovat kylvöksistä syntyneitä Koiruohoja, jotenkin ovat upeita myöhemmin kypsän kesän aikana, kun liljat kukkivat. 

Niverävaahtera selvisi ensimmäisestä talvestaan, kasvaa hiekassa...

Pihan perällä on iltaisin tunnelmaa ilta-auringon laskiessa. Kuunliljapöheikkö on uhkeana. Alueesta on tullut aiempaa metsäisempi kuusten myötä. 


Pikkuinen lehtoni, jossa valkoinen alppikärhö roikkuu kuusamasta kuin verhot. Mehiläisten suosiossa tämä kärhö erityisesti. 

Alppivuokko, Anemone trifolia hohtaa taikavaloa

Täällä pienoislehdossa on kaikkea pientä ja kaunista, perhosorvokki ja vuokkoja, tuoksuvia kieloja. Istutin tänne joskus vaaleanpunaisen kielon, mutten enää löydä sitä, aidan alitse tullut naapurista miljoona tavallista kieloa...

Viime vuonna ostetun Japaninatsalean siirsin varjopenkkiin, upea kukinta sillä. 

Varjopenkin "laajennusosan" valmistuttua ostin kunnon rhodomultaa ja toisen atsalean (atsaleakuumeilua). Valkoinen ja kerrottu Japaninatsalea Rhodorendron Schneeperle. Siirryn tässäkin penkissä hiljalleen kasvattamaan pensaita, viimeisen painajaismaisen talven jälkeen tuntuu, ettei pienet kasvit innosta. 

Ilmassa on ollut valtavan paljon hyviä tuoksuja, kun syreenit ja kielot levittävät parfyymiään kaikkialle. Moskovan kaunotar -syreeni


Lempisyreenini: Madame Lemoine, kerrottu valkoinen ja niin hyväntuoksuinen. Kuvassa aamulla ja illalla, hyvin eri tunnelmainen. 

Niin cool: sensation-jalosyreeni

Aina kun istutan uutta niin tulee hieman tuskainen olo, kun kaikki pitää talveksi suojata jäniksiltä. Malus toringo var. sargentii 'Susanna'. Vaaleanpunakukkainen marjaomenapensas, en voinut tätä vastustaa Muhevaisella. Istutin keinun viereen, kun mielestäni paikka on ollut aivan liian paljas. Ne pienet huoneet ja piiloutumiset yhä tavoitteena.  Jotenkin tässä alkukesästä (kai nyt on alkukesä?) houkuttaa erityisesti valkokukkaiset pensaat.