maanantai 24. kesäkuuta 2024

Pikku Provence

 --on nimi, jolla ystäväni kutsui "uutta" minihiekkaistutustani. Puutarhassa talon edustalla on isohko hiekkakenttä, jonne puutarhani on hiljalleen laajentumassa. Uskon, että kaikki puutarhahihhulit tietävät miten inspiroivaa on saada luoda uutta istutusaluetta (minulla nämä usein menee mönkään kylläkin, koska into on usein suurempi kuin taito). Istutuksen on kuitenkin tarkoitus olla ultrakuivuutta kestävä ja sinihopeinen. 

Istutuksen aloitin muutama vuosi sitten korpipaatsamalla. Tämäkin istutus syntyy vuosien saatossa alekasviostoilla. Hopeapäärynän on tarkoitus olla pääroolissa. Paikka on hillittömän kuiva ja aurinkoinen pieni kaistale kasvihuoneen vieressä. Maa on hiekkaa. Kun kuivuus on usein riivaava ongelma, on jotenkin inspiroivaa pohtia kuivuutta kestäviä kasveja. 

Kuvassa keskellä hentoinen Huntukorpipaatsama (Rhamnus frangula 'Asplenifolia') on noin parimetrinen kapealehtinen pensas. Korpipaatsamia kasvaa kyllä luonnossa, joten uskaltauduin istuttamaan sen kuivalle paikalle. Luonnonkasvit ovat usein niin sitkeitä. 



Irlanninkatajan laitoin syysistutuksesta kokeeksi maahan ja ihme kyllä se talvehti ainakin ensimmäisen talven yli. Hopeanhohtoinen kataja kyllä sopisi hyvin istutukseen. Reunuksessa kasvaa erilaisia mirrinminttuja, joita kylvin nyt myös siemenestä lisää. 


Muutaman kasvin varastin itseltäni; puutarhassa jo aiemmin kasvaneet sininata, laventelit ja iisopit siirtyivät tänne. Provence ilman laventelia on vähän kuin pizza ilman juustoa.  Provence tuottaa laventelia ja yrttejä vientiin. En tosin ole erityisen sinisen ystävä puutarhassa, mutta tässä istutuksessa värit ovat hopea-valkoinen ja sinilila. 

Hopeapäärynän kukat näyttävät peruspäärynän kukilta. Kauniita - vaaleanpunaiset heteet. 
Päärynät ovat ylättäen olleet superkuivuutta kestäviä puutarhassa. 
 

Vasemmalla oleva pensas on Idänhopeapensas, jota löytyy aina alesta. Se kärsi vähän talvesta, mutta on onneksi elpynyt. Keskellä ja oikealla tyrnit.


Ruukussa vuosia kasvanut pensas on Spiraea nipponica ’Halward's Silver’, se on kukkiessaan satumaisen kaunis. Ehkä istutan sen joskus tähän, mietin vielä hetken. 


Tämän vuoden budjetti istutuksen laajentamiseen on 20 €. Siitä puolet on nyt käytetty kahteen uuteen kasviin. Somen kautta löydettyinä, harrastelijoiden puutarhasta karsittuja taimia. Kaksi tyrniä ja yksi paju. Huippulöydöt. Punapaju 'Nana' (salix purpurea) on metrin korkuinen pallonpyöreä pensas, joka viihtyy kuivassa toisin kuin monet pajuista. Kivat hopeanharmaat lehdet tuovat ainakin itselleni mieleen rannan. Tyrnin lajikkeet olivat hieman kysymysmerkki. Toivon kuitenkin, etteivät välttämättä tekisi marjoja. Etsinnässä on vielä iso kivi somistamaan aluetta. Syksyn aleostoihin jää vielä kymppi, jee. 

Isosiniheinä Molinia arundinacea 'Black Arrows', jolla mustat heinät, on kuvassa esiintyvä tupsu. Kuvassa vasta lähdössä kasvuun. 

Lisäksi kylvin siemenestä hopeista hopeamarunaa - se iti hyvin- lisään sen ehkä tähän istutukseen syksyllä.

 Kivihulluna mallailen tässä vaaleaa liuskekiviä. Tarkoitus on tehdä hiekkakentästä ranskalaistyyppinen ⚜️

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Kirsikan, luumun & tuomipihlajien kukkia

Luonto on toukokuun aikana kiirehtinyt loputtoman talven jälkeen. Toukokuun tuokiokuvia puutarhasta muistoksi tänne. Suuri osa kuvissa esiintyvistä kasveista on ohikukkinut. Toukokuu on ollut myös tuskaisen kiireinen töissä, kuten aina kesää kohti. Kotona kaikki on rempallaan. Takaraivossa takoo lista tekemättömistä asioista. Aika ja energia eivät riitä mihinkään. Jotain pientä puutarhakuljeskelua olen ehtinyt vain tehdä ja siementen kylvöä. Toisin sanoen väsynyttä menoa ja loman odotusta ilmassa= perusasetelma tähän aikaan vuodesta. Oikeasti haluaisin vain istua kukkivan puun alla ja kaivella rauhassa puutarhassa. Juttujakin aloittelen kirjoittamaan tänne, mutten saa juuri koskaan loppuun asti tehtyä. 


Riippakoristekirsikka on suloisin ilmestys kukkiessaan. Kukat ovat riippuvat oksilta samaan tapaan kuin oikeat kirsikat. On ihme, että sekin kukkii kovan talven jälkeen. 

Onnea on hetket kirsikoiden parissa. Kuriilienkirsikka kurkistaa jo melkein keittiön ikkunasta. Monen vuoden himmailun jälkeen se on vihdoin alkanut kasvaa korkeutta. 

Hally Jolivette on Prunus subhirtellan (kevätkirsikka) and Prunus x yedoensisiksen  (Yoshinonkirsikka) risteymä. Kukat ovat ihan haalean roosansävyisiä ja niissä on ihana tuoksu. Nämä lajikkeet ovat juuri niitä Japanissa kasvatettavia kirsikankukkajuhlien puita. Onneksi kirsikat edes jotenkin viihtyvät puutarhassani, kun niistä pidän eniten. 

Accoladen kukinta oli aika paljon myöhässä tänä keväänä. Onneksi kuitenkin kukki. Tätä puuta minulla on kolme kappaletta, kun ihastun johonkin kasviin niin tulee hommattua useampi sama kasvi. Alitajuisesti jotenkin pelkää, että ainokainen menehtyy. 


Hauskin ja pienin kirsikoista: vasta polvenkorkuinen pikku talvikirsikka, joka on ihastuttava erityisesti siksi, että se kukkii keväällä ja syksyllä. Onko mitään lohdullisempaa kuin kirsikankukat talven kynnyksellä? On hyvä, että se on pikkuinen, koska on erittäin talvenarka. 

Kaikkialla kukkivat puut. Kivikko on kauan sitten peittynyt kasveihin ja vihdoin näkymä tieltä pergolaan on kätketty, kuten haaveilin alussa. Täällä kasvaa isotuomipihlajaa, rusotuomipihlajaa, sirotuomipihlajaa ja marjatuomipihlajaa. Kukkiessaan luonnollisen oloiset korkeat pensaat muuttavat alueen satumaisemaksi.
Talo alkaa hiljalleen peittyä korkeiden tuomipihlajien taakse. Tästäkin alussa haaveilin, on ihanaa kun unelmat toteutuvat. Halusin aikoinaan yhdistää valkokukkaiset tuomipihlajat pronssiin ja ekassa kuvassa väriä tarjoilee pylväshaapa ja toisessa katsura. 

Paviljongissa kasvaa kaksi sirotuomipihlajaa, tai toinen niistä on oikeastaan ballerinantuomipihlaja. Olen pitänyt näitä leikkaamalla pienikokoisina. Vanhimmat tonttimme tuomipihlajat ovat yli  15 vuotta vanhoja, joten ne ovat ehtineet kasvaa melko kookkaiksi. 

Lähikuvassa vielä rusotuomipihlajan kukinto. Erilaiset tuomipihlajat ovat kyllä aika samanlaisia. Rusolla on kuitenkin pronssinsävyiset lehdet ja tähtimäinen kukinto.

Korkeakasvuisin tuomipihlaja: isotuomipihlaja. Alla kukkivat itsekseen hiekalle levinneet sammalleimut. Tämä kasviyhdistelmä on tosi kiva, kun ne kukkivat samaan aikaan. 

Kirsikkaluumut ovat kiilanneet kärkipaikoille lempikasvilistallani. Syksyn alesta löytynyt Prunus cerasifera 'Hollywood' on upea. Lehdet muuttuvat tummiksi kevään edetessä. 

Prunus cerasifera 'Matjunin' on kasvanut puutarhassa jo pitkään, nyt toiveissa on, että tämä kaksikko sparraa toisiaan pölytyksessä. Luumuja on tullut jonkin verran joka vuosi, mutta toiveissa on runsaampi määrä. Kukinta ei ihan ajoittunut samaan hetkeen, mutta toivotaan parasta. Sitä ihmettelen kun kaikissa lähteissä kukkien väitetään olevan vaaleanpunaisia, mutta minun silmiini väri on kyllä valkoinen. 

Prunus cerasifera 'Hollywood' on viime syksyinen aleostos. Olen täysin hurahtamassa kirsikkaluumuihin ja näin niistä jo untakin useampaan otteeseen. Vielä on vihreät lehdet, mutta tummuvat hiljalleen. Haaveilen vielä vihreälehtisestä yksilöstä. Harmi vaan, että tänä vuonna ei varaa uusiin kasveihin ole. Kirsikkakokoelmakaan ei nyt juuri kasva.


Pedolle oli käynyt työtapaturma ja pari tulppaania oli jäänyt syömättä. Olen niin iloinen, että sain nähdä Tulipa Wyndhamin, onpa se cool.

Olen tosi ihastunut Tulipa clusiana 'Annikan' eli italiantulppaanin värisävyihin 😍 Kukinta alkaa tosi vaaleana ja päättyy alakuvassa olevaan tummempaan sävyyn. Kiehtova värinvaihtajatulppaani!
Pakko laittaa vielä kuva siitä miten hollantilaiset ovat taas vedättäneet minua..näiden tulppaanien piti olla Bleu Aimablea, mutta mikä on tämä ripsuilmestys, josta en yhtään tykkää.?

Vanha ja isokokoinen pilvikirsikka on menehtynyt kypsässä 15 vuoden iässä. Jostain luinkin, että se voi heittää veivinsä ihan yhtäkkiä. Kuin lohduksi puu oli tehnyt paikalleen pienen taimen , joka kukkii nyt.

Prunus avium 'Plena' sisäänkäynnin luona. Puu on nimestään huolimatta koristekirsikka -tietysti ranskalainen- kaunotar. Kirsikoita puu ei tee. Kukinta muistuttaa kovasti Schalininkirsikkaa ('Rhexii'), mutta puu kasvaa suuremmaksi. Havittelen tästä pitämyskoivumme korvaajaa mikäli joudumme kaatamaan yli satavuotiaan koivumme jonain päivänä...Puusta tulee toivottavasti iso ja se on täynnä valkoisia kerrottuja kukkia 💮 

tiistai 7. toukokuuta 2024

Vastapuhjenneita eri sävyissä



Viime viikolla hento vihreä ja pronssi saapuivat puutarhaan. Elämme kevään kauneinta aikaa. Lämpö tuntui niin hyvältä. Koleus on taas palannut eikä sitä jaksaisi enää yhtään. Mutta aurinko paistaa joka päivä. Rusokirsikka kukki jo viime viikolla korkealla latvuksissa. Vietimme kirsikankukkajuhlaa ystävien kanssa viikonloppuna. Paviljongin vielä pieneen rusokirsikkaan tuli sen sijaan lehdet, kauniit nekin vasta avautuneina, pronssisena. 

Kasvihuoneesta löytyi todellinen yllätys; persikka kukkii ensimmäistä kertaa. Vielä näin kovan talven jälkeen. Muistin viime kesänä leikata ja lannoittaa ja selvästi siitä oli apua. Kasvimökkini on hatara ja laseja rikki, joten lämpöä kasveille ei juurikaan talveksi suoda.

Ihailen niin paljon vastapuhjenneita lehtiä. Kirsikkasorvarinpensas on täydellisen sileä. Siirsin sen viime vuonna paviljonkiin kasvamaan. Mikähän idea siinäkin oli.

Limenvihreä heisiangervo hehkuu. 


Valeabelia, vitipensas - Abeliophyllum distichum olikin vaaleanpunainen, vaikka muistin sen olevan valkokukintainen. Lajike on varmasti 'Roseum'. Ihanan herkkä kukinto. 

Suloisia ovat myös pienet tarhakylmänkukat eri pastellisävyissä. 

Kaikki vastapuhjenneet lehdet eivät ole vihreitä, punaistakin löytyy. Tarhaomenapensas Susanna näyttää mallia. Se ei ole vielä koskaan kukkinut, joten jännitän joko tänä vuonna se tapahtuu?

Kivimuurin luona isoksi kasvanut Royalty koristeomppu. 

Pienimuotoista istutustoimintaa toukokuun kunniaksi! Olen käynyt useasti taimistoilla (ostamatta mitään). Yhden perennan ostin: mirrinmintun. Tein siitä ja kahdesta ennestään kukkapenkeissä kasvaneista mirrinmintuista pienen reunuksen hiekkakentän istutukseen, jonka aloitin viime vuonna . 

Istutuksen tarkoitus on olla pikku provence; hopeapensas, riippahopeapäärynä (elossa ekasta talvestaan jee), huntukorpipaatsama, heinät: sininata ja Isosiniheinä Molinia arundinacea 'Black Arrows'. Nyt siis mukaan mirrinmintut. Yllättävän hyvin talvehti lumitalvena sypressi.


Suurta rakkautta seurata rakkaiden kasvien heräämistä ❤

Ompuissa kukkanuput ilahduttavat, vielä on niin paljon kaikkea kaunista edessä. Tämä on Malus Baccata, marjaomenapuu. 

Kirsikoissa (kuriilienkirsikka kuvassa) roosansävyä näkyvissä. Nuput ovat tahmeita ja houkuttelevat muurahaisia kiipeilemään oksilla. 

Ihastelen niin paljon kirsikkaluumuja. Matjunin kukinta on jo lähellä. Siinä uudessa Hollywoodissakin on kukkanuput. 

Koreanvaahterassa ihanat uudet lehdet. 

Kärhöjen kädet vilkuttavat keväälle, hej

Luonnon suurta heräämisen juhlaa seuratessa kuluu illat. Kuolleita mehiläisiä on löytynyt ikävän paljon. Sepelkyyhky teki pesän meidän tuija-aitaan. Sieltä se nyt huutelee kellon ympäri. Sisilisko muutti kukkakylvösistutukseni kannen alle. Siellä on lämmintä ja kosteaa. 

Ihana purppurainen pähkinäpensas huomasi kevään tulleen. 

Rusokirsikka on oikea kaunotar 🌸