Syksyn loppuessa

Haikeaa ja toisaalta ihan huojentavaakin, kun puutarhakausi on ohitse tältä vuodelta. Hetken oli kaunista, mutta nyt pimeä kausi on alkanut. Syksy oli sateinen, kuvasin kuitenkin aurinkohetkinä värikästä puutarhaa. Kaunis japaninvaahtera on ensiksi pinkki ja lopussa kirkkaanpunainen. Istutin tämän muistaakseni puutarhan ensimmäisenä vuonna, joten ikää tällä on lähes parikymmentä vuotta. 

Oikealla roosansävyinen Euroopansorvarinpensas ’Red Cascade’, keltaisena loistaa taikapähkinä. 

Hamamelis virginiana kukkii uskollisesti joka syksy. Mutta se on kasvanut aivan liian suureksi paikkaansa enkä useista kaivuuyrityksistä huolimatta ole saanut sitä maasta irti, joten pidän sitä kurissa leikkaamalla. 

Puutarhassa kukkii vielä myöhäiset sipulikukat, syyskrookukset. 

Vuosien satsaus heiniin on ollut hidasta puuhaa, mutta erilaiset heinät ovat olleet kauniita tänäkin vuonna. Isosiniheinä 'Black Arrows' (Molinia arundinacea 'Black Arrows') on ollut upea mustine kukintoineen. Alla hopeisena levittäytyy hiekkamaruna.

 

Waterlily-syysmyrkkylilja aina yhtä kaunis.

Kukkatalon markkinoilta ostin luumunvärisiä kerrottuja tulppaaneja

(Alison Bradley), sinisiä kevättähtiä ja muutaman Eastern Moon-puuliljan. K-kaupasta löytyi vihdoin kukkivia amarylliksiä, ihanaa. 

Piti ottaa kuva kenollaan olevasta rusokirsikasta vielä sen ollessa haaleansävyinen. Tätäkin pidetään nyt kurissa leikkauksin. Liuskekivikäytävä on aika tunnelmallinen..

..kun rhodot ovat kotiutuneet kuunliljarivistöön alkukankeuksien jälkeen. Nyt kun kasviaita on kasvanut suureksi on kujanteella suojaisa ja lämmin tunnelma

Tämä kiinankukkakanukka ei ole koskaan vielä kukkinut, mutta kuten kaikilla kanukoilla, on sillä ihastuttava syysväritys. Portti-aitaviritelmä on hassu, mieheni kutsui tätä nukkekodin portiksi.

Punamarjakanukka, jonka kukintaa yhä odottelen myös..tänä syksynä oli alessa taimistoilla paljon tummia kanukoita. Olin kuitenkin aiemmin päättänyt olla ostolakossa, joten en ostanut. Olin tosi ylpeä itsestäni, kun päätökseni piti. 

Tässä vielä kuva viime syksyn aleostosta Kaitasiropajusta (Salix repens ssp. rosmarinifolia). Kuvassa keskellä. 

Sadonkorjuut on tehty jo aikaa sitten, tomaatit sun muut. Viinirypäleitä tuli paljon, näille en ole keksinyt järkevää käyttöä. Ompuista ja päärynöistä tuttuun tapaan hilloa. Pakko ottaa aina kaverikuva viinilasin kanssa. 

Ihania sävyjä kasveissa, Amurinviinin tuttu vaaleanpunainen ennen kirkkaanpunaiseksi muuttumista.

Koreanperhosvaahteran metamorfoosi

Syksy oli niin lämmin, että syyskimikit kukkivat etuajassa pois alta

Sumuisia aamuja tammen alla, tuosta tammen alta kuoli jättikokoinen kotikataja, joten siinä on harmillinen tyhjä kolo. Istutan siihen vielä jotain.

Kartanopuutarhojen ystävänä laitan loppuun vielä muutama kuvan kartanopuutarhasta sateisena syyskuun päivänä. Kuvat ovat valtion omistamasta Königstedtin kartanosta  (1816) Vantaalta.

Miten upeat vanhat puumaiset hortensiat kaunistivat sisäänkäyntiä. Alhaalla todella vuolaasti virtaava Vantaanjoki. Kartanopuutarhoissa on kauneinta vanhat kivet, valtavat jalopuut, säntillisen leikatut pensasaidat ja suuriksi kasvaneet pensaat. Yksinkertainen on kaunista, vaikka itse rakastankin pöheikköjä vielä enemmän. 

Omassa puutarhassa oli aika sytyttää kaamosvalot. Niin raskaalta tuntuu jälleen pimeys. Keijunmekoista keräsin siemenet talteen ja yhden amppelissa kasvaneen pelastin kuistille. 

Perinne=maistoimme siskon luona tämän vuoden vuosikertablossaa, kun se saapui. Ja oli kyllä valitettavasti tosi pahaa. Muutoin jouluttelu piristää kummasti pimeinä aikoina 🎄En uskalla ihan vielä odottaa kevättä..

Syyskuun kauneutta

Syyskuu on tunnelmallinen kuukausi täynnä kirpakoita aamuja, muuttuvia värejä ja ilmassa leijuvaa omenantuoksua.  

Paviljongissa villiviini punertaa, Etoile Violette-kärhö on kukkinut kesästä asti & viinirypäleet ovat vihdoin alkaneet kypsyä.

Puutarha on aika rähjäinen ressukka, mutta jotain kukkivaa kauneutta on vielä. Kuten Sedum telephium  'La Vie en Rose'. 

Kasvihuoneen kulmauksessa Provence on kasvanut, tästä menehtyi valitettavasti kesällä hopeapäärynä. Tyrnit ja hopeapensas jäivät enää hopeisina jäljelle. Keskellä kasvaa vieläkin pieni Silosumakki. Viime syksynä istutettu nauhahuopapaju on hengissä ja aika nätti. Valitettavasti sekin jäi kuvan ulkopuolelle. Kesällä kylvin lisää koiruohoa. Tarkoituksena olisi kylvää tähän aina jotain yrttiä. Toistaiseksi olen saanut kasvatettua iisoppia ja colayrttiä.  On kiva käydä hipaisemassa tuoksuvaa kasvia. 

Syysvärien hehku on alkamaisillaan, kuten amurinviini todistaa pergolassa. Valitettavasti köynnös pääsi karkaamaan tänä kesänä korkealle vuorijalavaan. En tiedä miten sen saisi enää sieltä alas. 

Katsura muuttumaisillaan hennon roosaksi, kuihtuu ja tuoksuu jälleen hattaralta. Jokavuotinen ihana hetki pergolassa. 

Tämä kesä jää mieleeni puiden siirroista. Isohko Rusokirsikka siirrettiin etupihalle. Toistaiseksi kaikki siirretyt kasvit vaikuttaisivat olevan hengissä. Puiden siirtäminen tuntuu aina riskibisnekseltä. 

Puutarhassani kasvava syysvuokon lajike aloittaa kukintansa aina vasta syyskuun puolella. Alle on muodostunut maanpeittävästä nukkapähkämön lajikkeesta hopeinen virta. 

Hopeapenkki on sekamelska, mutta omalla tavallaan kaunis. Hikul-tyrnit vasemmalla ovat kasvaneet kauniiksi hopeareunukseksi, silver lining!

Liljat olivat herkän kauniita ja tuoksuvia. Nyt niidenkin kukinta on jo ohi. Puulilja Anastasia, puuterisen pehmeä sävy. 

Jalokello on ollut puutarhassani pitkään ja kukkii myöhään syksyllä, kaunotar.

Olen lähestulkoon saanut laitettua puutarhan talvikuntoon. Uusi aidanne katkaisee jälleen yhden kulkuväylän eläimiltä puutarhaan. Sopivasti japaninverivaahtera jäi suojaan aitaukseen, joten sitäkään ei erikseen tarvitse verkottaa enää. Pitkäaikainen tavoite on ollut suojata koko puutarha kestävämmillä ratkaisuilla, joita ei tarvitse ottaa pois. Nyt ollaan melkein siinä pisteessä. Istutin tähänkin aidalle villiviiniä, johon olen viime vuosina ollut erityisen ihastunut.

Tänä syksynä en osta alekasveja. Kesällä tein siirtoja hiekalle, tässä lilakukkainen syyssyrikkä. Syrikät ovat talvehtineet nyt hyvin puutarhassa läpäisevällä hiekalla. Taustalla on ikivihreä poimuheisi. 

Se pienempi pyökkiaidanne on ihan vähän kasvanut. Ihmettelen, kun viihtyvät tässä hiekalla. Hopeinen kataja on ollut ihana, samoin heinät. Hopeinen riippuva kasvi on Kanarianmaite, jonka yritän talvettaa, koska se on niin ihastuttava ollut koko kesän. 

Olen alkanut hilata kasveja sisätiloihin turvaan. Kesän ulkona viettivät jo aika vanhat huonekuuset, muratit ja Passiflora -köynnös. Inhoan niin paljon kasvien poisheittämistä ja kerskakuluttamista, että otan sisään todennäköisesti jälleen keijunmekotkin. Pari kanervaa ja hopealankaa ostin talven somisteeksi. Keijumekko oviaukon kehystäjänä on aina kauneimmillaan syksyllä. 

Kukkaelämä siirtyy jälleen kuistille. Muistoja kesästä, joka ei ollut ihan parhain mahdollinen. Oli koleaa, harmaata ja sateista. Puutarhassa oli poikkeuksellisen paljon etanoita. Sain puutarhatöistä borrelioosin (ensimmäistä kertaa ylipäätään näin punkin joitakin vuosia sitten). Kesäloman monista rästihommista jäi osa tekemättä. Onneksi tulee uusia kesiä. Kevättä jo odotankin. Ensiksi vain onneksi vielä tunnelmallinen ja värikäs syksy 🍁

Myöhäiskesän puutarhaa

 

Hei! Puutarhajuttuja pitkästä aikaa. Aika on hurahtanut keväästä. On ollut kaikenlaista. En oikein tiedä mitä kirjoittaisin, tuntuu että puutarhasta on kaikki jo sanottu. Samat kasvit ja kulmat vuodesta toiseen. Puutarhasta on vuosien saatossa tullut kurissa pidettävä, mutta pitkälti valmis. Tällaiseksi kun sitä haaveilin vuonna 2008. Puut ovat vuosien aikana kasvaneet suuriksi ja pikkuisesta puutarhasta on tullut unelmoimani salainen puutarha.

Paviljonki on nykyään köynnösten peittämä piilopaikka. Siirrettiin täältä pois isoksi kasvanut Rusokirsikka etupuolelle pihaa. Jatkan joka vuosi marjakuusien istuttamista kirsikkapensaiden lomaan. On sitten jotain talvivihreääkin. Liuskekivien väli on jo osin kauniisti sammaloitunut ja rautapaviljonki on täysin peittynyt kasvillisuuteen. Jotenkin vasta silloin rakenteet ovat kauniita, kun niitä verhoaa vihreys. Tänä kesänä olen hurahtanut jälleen villiviiniin ja istuttanut niitä lisää. 

No villihän se on tätä nykyä. Tyttäreni mielestä puutarha on "whimsical". 

Akaasiantuoksua on ollut ilmassa. Valkoiset kukinnot tuoksuvat niin hyvälle.

Kylvetyt väriskoitukset siankärsämöstä kukkivat viimein puuterisina.

 

Samoin värisekoitukset harjaneilikoista, kauniita nekin ja perhosten mieleen. 

Hurjan pelottavaksi ja korkeaksi osoittautui vuosia sitten kylvetty Eryngium planum 'White Glitter', joka taitaakin olla Giganteum. Kuitenkin mehiläisten suosiossa tuntuu olevan ja värisävy kunnolla hopeinen. 

 Tänä vuonna kevät tuntui todella pitkältä ajanjaksolta. Talvi kuritti lähinnä havuja, jotka ovat jo onneksi toipuneet. Pahin menetys oli kuitenkin ikivanhan kotikatajan kuolema. Miellyttäviä yllätyksiäkin löytyy, kuten Jasminum nudiflorumin eli talvijasmiinin talvehtiminen ulkona. Kesän sää on ollut yhtä matalapainetta, sadetta ropsahtelee niskaan vähän väliä. 

Varjokukkapenkissä on rehevyyttä. Atsaleat, varjohiipat, leveälehtikalmia, kellovaivero ja muutakin varmasti. 

Joitakin uusia perennoja & pari pensasta olen istuttanut. Ostin tämän ihanan vaaleanpunakukkaisen oratuomen, Prunus spinosa 'Rosea'. Kauniinväriset lehdet sillä. Hennot kirsikankukkia muistuttavat kukat ovat myös hyvin kauniit. Olin haaveillut pitkästä aikaa uuden kirsikan ostamisesta, mutta päädyin kuitenkin oratuomeen sen kuivuudenkeston ja luonnonmukaisen fiiliksen vuoksi. Istutin sen paviljonkiin, josta se rusokirsikka siirrettiin vaivalla etupihalle. Sain vihdoin kaivettua pois kaikki loputkin miinaajan kiusaamat tähtiputket kuunliljapenkereestä, tilalle istutin kissankäpälän jakopaloja ja taimistolta ihanan hopeisen pikkunukkajäkkärän ja Nepalinnukkajäkkärän. 

Sisäänkäynnin luona etupihalla maisemoituminen etenee hitaasti. Keväällä istutin näkösuojaksi toisen ison Kiinankatajan ja muutamia heiniä. On ihana eteläfiilis, kun menee ovesta ulos.

Talvea varten siirrettiin hyvin palvellut retroportti somisteeksi ja aidattiin toinenkin puoli tien puolelta. Nyt pitäisi olla tukittu kaikki sisääntuloväylät ahnailta suilta. Lintujen talviruokinnan lopettaminen auttoi aikanaan peuraongelmaan. Jänisten kanssa vielä vähän tapellaan. Istutan tätäkin porttia verhoamaan villiviiniä. 

Kaunista loppukesää kaikille ♡