Kesän kaunein morsian

Kesän kaunein morsian on varmaankin Helmipensas Exochorda racemosa The Bride  (suomeksi morsian). Vai mitä tuumitte?

Kerrottu valkoinen alppikärhö on oikea valopilkku pihan perällä

Siskon kanssa kävimme nopsaan Marketanpuiston markkinoilla. Jokavuotinen perinne meidän lapsuusmaisemissa. Vähän kyllä harmitti, että ostelin mitä sattuu. Piti ostaa tillipioni (se meni nenän edestä) ja tumma ruusunnuppupelargoni (sekin meni nenän edestä). Vakka-Taimelta en raaskinut ostaa mitään (kallista, paitsi se tillipioni olisi ollut kympin) , Tommolan Heidinkukkaa pitelin käsissä, mutta jätin vaikka hinta oli suht ok (5 euroa). Hongiston taimistolta olin ajatellut ostaa syreenin, mutta kallis hinta järkytti  (Pilvi, 24 €) niin haksahdin halpaan (kympin) ruusuun Merveilleen (jota ei todellakaan pitänyt ostaa, mutta aukko on kukkapenkissä viime talvena kuolleen ruusun kohdalla), mutta toisaalta ruusu on Pirjo Raution risteyttämä ja ihailen häntä niin kovasti.....vaikka sitten kunnioituksena hänelle, tässä tämä kauhean pieni ruusu on:

Pääkohde on kuitenkin joka vuosi BOVin taimet (Blomsterodlingens vänner), joissa hinta on kohdillaan (2,50/kpl, korotusta 50 cnt viime vuoteen itseasiassa). Sain loppujenlopuksi kympillä viisi, siellä aina niin mukavat myyjät). Ostin kevätputken, Lumikin, Karhunlaukan (jälleen tyhmä heräteostos), Ranskantulikukan ja Lehtoimikän. Istutin kaikki heti pienoislehtoon, lukuun ottamatta imikkää ja tulikukkaa.  Kuva on huono, mutta se on Kevätputkesta, kukka on sillä vihreä.

Tulin taas niin vihaiseksi Pionien kodin kojulla. Hinnat ovat aivan utopistisia. Minusta pionien tulisi olla kaikkien ulottuvilla (ja ahneus on yksi kuolemansynneistä). Olen huomannut taimistojen täällä päin vetävän pionien kotien hinnat yli ja ruuvaavan niitä reilusti alaspäin. Heillä Tillipioni olisi maksanut 55 euroa. Pitäisi muuten kokeilla sitä ruotsalaisten niksiä pionin lisäykseen, lehti vesilasiin, juuret ilmaantuvat jonkin ajan kuluessa.

Vaaleanpunaiseen kieloon olen aika rakastunut...

Tutkailin muistiinpanojani ja tämän täytyy olla Fritillaria Pontica ja aikaisemmin kuvissa esiintyneen Elwesii. Pikarililjoja kumpainenkin.

Juudaksenpuussa on niin kauniit lehdet, se on kyllä kuivattanut monia oksia, joita en vielä uskalla leikata. Ehkei ihan superhyvin viihdy Suomen talvessa, mutta onneksi on vielä hengissä. Kuinka monta kaameaa talvea hän mahtaa kestää? Tuli eräänä iltana mieleen, että mitä jos ensi talvi on vielä pahempi kuin edeltäjänsä.

Deutziat eli Nietospensaat palelluttivat paljon oksia, mutta versovat onneksi juuresta. Minulla on tämä valkokukkainen plena ja vaaleanpunainen Strawberry fields, viime syksyn aleostos. Toivottavasti se kukkisi tänä kesänä. 

Pikkusyreeni ja Koiranputki, päästän tuon koiranputken mieluusti kukkapenkkiini ja pidän sitä vähän silmällä...se on vain niin loistava maljakossa niin siksi sitä on pakko kasvattaa. 

Illakko aloittelee kukintaa. Tämän juurakko talvehti lumen alla pakkasista huolimatta ja säilyi koko talven vihreänä. Lilakukkaista en ole vielä löytänyt, onko lie lähtenyt vaeltamaan? Tuoksu on kuitenkin tuttu orvokin tuoksu.

Viime tipan henkiinheräämisiä: köynnösruusu Giardina versoo. Jotain elämää on myös kuolleeksi luulemassani Pikkulehtisyreenissä (vai mikä sen nimi nyt olikaan). Tästä ei oikeastaan voi vielä tietää versooko jotain villiruusua varttamiskohdan alapuolelta vai aitoa tavaraa.

Syreenien aikaa eletään...tässä Beauty of Moscow, Moskovan kaunotar, se on kyllä kaunis. Vaaleanlilan sävyinen. Ilmassa syreenin ja kielon tuoksut sekoittuvat, välillä ei tiedä kumpi on kumpi.

Luonnonkukkia

Minä (niinkuin moni muu) rakastan luonnonkukkia ja olen vieläkin sitä mieltä, että luonto tekee ne kauneimmat kukkapenkit. Kuvat on otettu työmatkallani aamulla viiden ja kuuden välillä, silloin on vielä vähän hämyisää. Kuvassa on lempiluonnonkukkani Heinätähtimö (ehkä, voi olla myös kevättähtimö). Sitä on tupsahtanut kukkapenkkeihinkin tästä viereiseltä metsäkaistaleelta.

Täydellisen suloisia pieniä valkoisia tähtikukkia. Puutarhassa tasapainottelen luodun ja luonnonmukaisen välillä.

Tuntuu, että vaikka nautin luonnonkukkasista paljon, ei niiden kaikkien tarvitse kasvaa pikkuisessa puutarhassani. Onneksi ympärillä on luonto, josta ammentaa kauneutta sydämeen.

Samalla pienellä metsäkaistaleella on varmasti satakunta tammen taimea. Omat empiiriset tutkimukseni kertovat, että pari edellistä leutoa talvea ovat aikaansaaneet ennenkuulumattoman puuntaimien itämisen ja kasvun. 

Rakastan myös Metsäkurjenpolvia, joita metsät ja pientareet ovat juuri nyt täynnä

Miltei jokaikinen aamu tapaan Mustarastaan samalta oksalta

Ihanan vanhan rähjäisen talon rähjäiseltä syreeniaidalta istumasta

Puolukat kukkivat nyt, mustikoissa on jo marja-aihiot (nami)

Ollaan edellä aikatauluissa, yleensä juhannuksen tienoilla kukkivat Lupiinit ovat jo kukassa (bussiin tulee kyllä aina vimmattu kiire kun tähyilen vaan luontoa)

Illalla omassa puutarhassa koen kontrollin menneen, kaikkialla ryöppyää ja rönsyää, Ihmeissäni katson. Äidiltä saadut Puna-ailakit ovat niin suloisia everestillä

Alaskankleitonialla  on upeat kukat, tähtimäiset ja lilanväriset, täällä se ei ole levinnyt yhtään

Saniaiset valitsevat paikkansa itse

Kuunliljojen alla taivaansiniset Nurmitädykkeet 

Aikaisessa tosiaan ollaan; Päivänkakkarat aloittavat jo kukinnan

Perjantaikimpussa puutarhasta poimittuja Kieloja, Koiranputkia ja Akileijoja (joista useimmat ovat tänä vuonna näemmä sinisiä). Tuoksu seurasi perässäni sisälle.

Lämpimiä värejä

Valkokletrassa on hauskasti aivan samoja sävyjä..

..kuin sen viekussa kasvavassa Emerald Lace -japsivaahterassa

Niiden alla on cappuccino -purppurakeijunkukka. vanhin keijunkukistani. Ja aina niin penteleen edustavana, kesät talvet. Jotkut ne osaa.

Jotain värikästäkin  puutarhasta siis löytyy. Pidän kyllä mausteisistakin sävyistä. Ne sopivat minusta erityisesti syksyn valoon. Siitä puheen ollen -nyyh- keväinen valo on vaihtumassa kesän kypsyyteen, huomasin sen ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Kevät soljuu vääjäämättä kohti loppuaan.  Minä en olisi vielä valmis päästämään irti, mutta ei ajankulu minulta lupaa kysy. Luopumisen tuskaa podettava ja mentävä eteenpäin, kohti pioneja ja ruusuja!

Andenken an Ludwig Späth, tumma purppura oh là là

Tulikellukka on oranssi lemppari

En ole ennen huomannut happomarjan kukkia (Golden torch on lajike). Kivikossa on shokkiväritystä, limeä, purppuraa, japsivaahteran tummaa punaa...silmiä särkee.

Mustaselja Black Lace viime talvi sujui hyvin, yleensä on kuivattanut oksan pari, nyt ei yhtään. Eikai se hullu vaan pidä pakkasista?

Peruukkipensas on hyvin viehättävä. Tämä on kääpiömuotoinen. Erityisesti näihin purppuraisiin sopii mielestäni hopea kaveriksi. Rauhoittaa. 

The mourning widow, "sureva leski". Samobor -kurjenpolvi. Leviää, leviää ja leviää. Mutta kun avautuu ja painaa pienet sievät kasvonsa kohti maata, annan kaiken anteeksi.

Ehkei välttämättä se kaunein kasveista, mutta jännittävä. Fritillaria acmopetala

Black Beauty-keijunkukka ja etualalla itsekseen puutarhaan tullut Ruskolilja, joka saa olla siinä vaikken ole siihen ihan hulluna

Pronssia ja siennaa on  Kupariheisiangervo Mindiassa. Joka on oikeasti vahinko-ostos, luulin ostavani sitä ihan tummaa heisiangervoa. Leikkelin näitä taas hieman maljakkoon juurtumaan, euron kuvat kiillellen silmissä.

Ystävä monen vuoden takaa: Tulipa whittallii (muuttanut lie nimensäkin jonkun lautakunnan toimesta, mutta emme nyt välitä siitä. Edward Whittall on kuitenkin tämän löytänyt aikoinaan.) Pronssinoranssi pikkutulppaani on hän.

Rodgersiat ja jaloangervot sopivat minusta niin hyvin yhteen. Ystäväni kysyi tästä kasvista, että ei kai minulla vaan hasista kasva pihassa :)

Ensimmäinen tulppaanirakkauteni josta en ole päässyt yli: Queen of night. Ostin ensimmäiseen pikkupihaani jo. En ikinä kyllästy sinuun, sen lupaan.

Kivikossa leimukukat tekevät jälkeläisiä, tässä kuvassa on miltei koko suku. Äiti on pinkki, isä valkoinen ja poikaset eri sävyisiä liloja (keskellä käppyrä peikonpähkinä red majestic). Leimuja löytyy kaikkialta kylväytyneenä hiekalle.

Munstead wood-ruusu on ainakin hengissä, se on kaunis ja hyvin tummanlila, tuoksussa häivähdys mustikkaa

Ehkä kuitenkin eniten tykkään kunnon punaisista tulppaaneista, sydänalassa läikähtää mukavasti ♥

Katsura on herttainen sydänlehtineen ja pronssin sävyineen

Poika sanoi eilen kun keinuttelimme puutarhakeinussa, että meidän piha on muuten ihan kiva, mutta on liikaa kukkia. Lasten suustako totuus? Kieltäydyn toistaiseksi uskomasta. Olen onneksi tänä keväänä onnistunut hieman toppuuttelemaan itseäni, niin monta ihanuutta on jäänyt taimikaupan hyllylle itkemään. Sydän vuotaa verta, mutta kotona taputan itseäni olalle. Tosin pian ei ole kukkiakaan ellei vesipisaroita ala putoilla, kuivuusepisodi on hyvin paha. Jännitän saataisiinko tänään muutama pisara.

Hempeää kukintaa

Mustaluumu pienenee vuosi vuodelta, mutta kukkii kuitenkin. Se on niin suloinen pikkupensas.

Ruusumanteli

Koristeomenahullun hullut päivät jatkuvat, nyt kukassa on Royalty

Spring Green -tulppaani, se on tosiaan ällistyttävän vihreä

Tumma Kaunotar täydessä kukassa, pergola sai romanttiset kesäverhot

Ja ainoan kesäkukan, pelargonin, halvimman mitä kaupasta löytyi..jostain on vaan pakko tinkiä ja se on valitettavasti kesäkukat. Epätoivon vimmalla otin kyllä pistokkaita omista pelaquista. 

Ilokseni huomasin, että vironmuratti talvehti kolmannen talvensa kasvihuoneessa (lasihuoneessa, josta on pari lasiakin rikki..). Tätä täytyy yrittää lisätä tänä kesänä pistokkaista. 

Varjopenkin nappikukka Morsiusleinikki aloittelee kukintaa...varjopenkki on muuten surkea, kasvit ovat kyllä ihan hengissä, mutta on pakko myöntää, etten ole lainkaan onnistunut tekemään kaunista kukkapenkkiä vaan se näyttää ikävältä. Joskus on niin masentavaa vaikka miten suunnittelee ja yrittää parhaansa niin lopputulos ei kuitenkaan ole hyvä. 

He ovat hyvin sävy sävyyn: Candy Prince -tulpsutin ja  Ruusumanteli

Alppikärhö Willy on herkän vaaleanlila

Ihmeiden ihme: Juudaksenpuu talvehti ulkona

Näky joka sai olon surkeaksi: lapsi oli "istuttanut" hyvässä kasvussa olleet kosmoskukat uudelleen. Ei taida tulla kesäkukkasia meille

Tulppaaneja ja riippakoristeomena, hempeä kevät

Telkkarissa sanottiin ilmaston lämmenneen niin, että pian Tammet kylväytyvät sinne tänne ja kasvavat pian jopa pohjoisemmassakin Suomessa. Olen huomannut...tammenalkuja löytyy kylväytyneenä puutarhasta

Pieni tarhavarjohiippa Lilafee kukkii, melkein kuin orkidean kukka

Tämän näyn tahdon muistaa talvella kun ulkona tuiskuttaa lunta ja paleltaa luita ja ytimiä myöden: mansikan kukat.