lauantai 28. helmikuuta 2015

Puutarhatöissä

Viikonloppukimpussa ojanpientareelta löytyneitä pajunkissoja ja vanhoja neilikoita. Yleensä en raaski poimia pajunkissoja luonnosta, ovat kuitenkin kauneimmillaan siellä...

Juhlistin kuukauden viimeistä päivää puutarhatöin ja se tuntui uskomattoman ihanalta. Vanhan kylmämuurin restaurointiprojekti on käynnissä. Loppupään sortuma täytyy korjata, mutta sitä ennen olen kitkenyt rikkaruohoja kivimuurin rakosista. Siinä hommassa pitää olla rauhallinen,lopetan aina heti kun alkaa tehdä mieli kiskoa kaksin käsin. Kivien väleissä kun kasvaa metsämansikoita, orvokkeja ja muita pikkuperennoja ja tahdon säilyttää vanhat ja sammaleiset kivet patinoituneina. Tuntuu vähän kuin tekisi arkeologista työtä.

Tässä alla on kasvihuoneen vieressä oleva kevätkukkapenkkini jossa kasvaa esikoita, vuokkoja, sipulikukkia ja tulppaaneja.
Yritän nyhtää perennojen sekaan kasvaneet heinät pois. Hirmuinen homma (ja toisaalta hirmuisen ihana). Hopeahärkki on niin upea heti keväälläkin. 
Olen siirtänyt Hopeahärkkiä myös kauhurinteisiin
Esikot valmistautuvat keväiseen kukintaansa
Käsityönä siistin myös kuunliljapenkereen reunukset. Jätän aina kuunliljojen lehdet maatumaan ja pilkon kuihtuneet kukkavarret sekaan. Jos vain on multaa saatavilla niin lisään sitä lopuksi päälle. 
Irikset nousevat siellä täällä, päivä päivältä suuremmiksi
Valkotäpläimikän ruusukkeita
Kun siivoilin ja keräilin risuja & kuihtuneita perennanjäämiä pois niin löysin niiden alta vastapuhjenneita Kurjenpolvien lehtiä. Söpöjä.
Pionit kurkistavat
Tähtimagnoliassa näkyy hieman valkoista nupuissa, oikealla puolella vielä nuori Keltakaneli -omenapuu josta toivon joskus tulevan poikieni teinivuosien ikkunasta karkauspuu, suoraan sen yläpuolella on heidän makuuhuoneensa ikkuna.
Siistin myös pikaisesti talon seinusta kiveystä, kerään risut ja lehdet aina käsin
Kuunliljapenkereen päässä Rusokirsikka  ja perennoja, leikkelin pionien varret pois, 
Kuistilla Pikarililja alkaa muistuttaa hiljalleen yhä enemmän käärmettä, hui

Kiertelin muutenkin puutarhassa keräämässä ideoita ja samalla silmäilen sopivia paikkoja ensi syksyn sipulikukille. Ajattelimme myös tehdä kunnollisen kompostinurkkauksen leikkimökin taakse. Sellaisen aidatun jossa järjestelmälliset paikat eri jutuille. Siis täysin vastoin normaalia epäjärjestelmällistä luontoani, yritän kovasti muuttua. Aion siirtää lämpökompostorinkin sinne keväällä.  Tämän illan aion kuluttaa Taimimoisiossa ja muissakin nettikasvipaikoissa ihailemassa kasveja. 

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Hurmaava helmikuu

Raaskin ottaa Onnenpensaasta vain yhden oksan, mutta iloa on tästäkin. Taustalla oleva hyasintti on kukkinut tosi kauan ja tuoksuu ihanalle. Laitoin sen vesimaljaan varmaankin joulukuun alussa? Kauan kesti. Mutta hienoa näin helmikuussa saada nauttia hyasinteista.
Kukat ovat minusta vastustamattoman kauniit ja kellomaiset
Mustaherukan oksassa lehdet alkavat avautua ja tuo pienempi keppi on ehkä omenapuun oksa. En muista enää varmasti, on ollut hirmuisen kauan vedessä. Haaveilen, että kasvattaisi vielä juuret ja saisin siitä pienen kuistipuun.
Kokeilin lapionpiston verran maata kukkapenkeissä ja se oli sulaa.  Ja säätiedotuksessa sanottiin ettei ainakaan lähiaikoina ole näköpiirissä pakkasia ja lunta. Tuntuu kuin olisi saanut lahjan. Olen iltaisin kerännyt risuja ja roskia pihasta. Pitää olla vain tosi varovainen ettei tallo sipuleita aivan muussiksi kukkapenkkejä siivotessa. Kevätsiivous käynnissä siis normaalia aiemmin. Jos ei tule pakkasta lähipäivinä niin käyn yrittämässä hyasintinistutusta maahan. 
On ilo tavata vanhoja tuttuja, Sinivuokko. Itsekseen pihaan tullut.
Pyreneidenkurjenpolvi säilyi koko talven vihreänä.
Meidän hiekkapiha ei ole koskaan näin sula helmikuussa, vaan yleensä paksun jään runtelema ja sitä saa hakata rautakangella viikkokausia.
Kaikenlaista hienoa nousee maasta, nämä piipat nousevat pohjoispuolella taloa Mahonian alla. Mitähän lienevät..voisivat olla vaikka pikarililjoja.
Iriksiä olen näemmä istuttanut vähän kaikkialle, niitä nousee nyt paljon esiin ja nehän kukkivat aikaisin.
Sirotuomipihlaja valmistautuu aikaiseen lehteentuloon, on yleensä aina ihan ensimmäisten joukossa
Ja pihan ainoaan jäiseen kohtaan olen onnistunut istuttamaan lumikellot. Sieltä ne pienet puskevat läpi jään. Miltähän tuo oikeasti tuntuu kun litra multaa niskassa ja pääset vihdoin sieltä kurkistamaan ja huomaatkin yllä olevan vielä jääkerroksenkin? Antaisin näille vuoden merkkitekopalkinnon heti. Tässä olevat taitavat olla yksinkertaista muotoa, kerrottuja istutin myös.

Vielä kun jostain löytäisi orvokkeja. Omista taimista ei vielä saa ruukuntäytettä. Pitäisi nyt osata nauttia tästä nautinnollisen aikaisesta keväästä ilman takaraivossa pienen äänen muistuttamaa takatalven pelkoa. Iltaisin on jo niin valoisaa puuhailla, ympärillä linnut sirkuttavat ja laulavat. Tuntuu oikealta keväältä.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Kukkapäivä, kylvöpäivä & kruununprinsessa Mary

Viimeinen syksyllä istutetuista alesipuliruukusta tuotti vain pari pikarililjaa. Siirsin ne odottamaan kukintaa yksityisruukkuun ja somistelin vähän. 

Huomasin taas puutarhaterapian voiman. Joskus kun aamuisin herää hieman hapokkaana uuteen viikkoon niin muiden askareiden lomassa suoritettu pienikin puutarhatouhu saattaa auttaa. Kylvin siis Kelloköynnöksen siemenet. En ole sitä näin aikaisin koskaan laittanut multiin, mutta toisaalta on kukkinutkin myöhään. Jos taimet onnistuvat niin yritän myös talvettaa kuistilla.
 Astia on edesmenneen bonsain ruukku. Tälläinen tipottain kylväminen sopii minulle, saan aina edistyneemmät taimet pois alta ja satsattua seuraaviin. Oikaisen tosin kylvöpuuhissa aina missä voin, multa on monta vuotta vanhaa ja pölisevää, siemenet vanhentuneita, ei ole lisävaloja ei liioin perliittejä tai muita apujuttuja enkä kylmäkäsittele edes mitään siemeniä, siksi yllätyn jos kylvöt onnistuvat. Ei kai niitä hienouksia ennenkään ollut...
Laitoin kelloköynnöksen isot siemenet veteen. Päivän liotuksen jälkeen ne olivat limaisia ja liukkaita.
Kesäkukka Poutapilvi on kukkinut koko talven kuistilla, vieläköhän se jaksaa kesällä kukkia...siirrän sen johonkin parvekeruukuista somisteeksi
Bornholms diamant -Viikuna availee lehtiä, senkin vien kesäksi ulos tai kasvihuoneeseen
Yksittäinen lehti on tosi iso, kaunis. Viime vuonna teki kaksi viikunaa (en raaskinut syödä).
Onnenpensaan oksa kellastuu, kukat avautuvat pian. Tässäkin oikaisin vähän, en leikannut uutta imupintaa, en ole vaihtanut vettä tai sumutellut, mutta taitaa kukkia kuitenkin. Laiskuus lienee helmasyntini...toivottavasti kasvattaisi juuret. Lajike on Jalo-onnenpensas Week-end, joka kasvaa kivikossa. Rakastan onnenpensaita. Ihailin niitä jo pikkutyttönä.
 
Ja tämän viikon kukkapäivän kukat hankittiin eilen, budjetissa pysyen. Otin vain muutaman euron kolikon mukaan jotta en tuhlaisi...eli kaksi sinistä esikkoa eurolla Tarjoustalosta (oli vain sinisiä, ei ihan suosikkiväri, mutta kelpaa hyvin). Jos säilyvät hengissä kevääseen asti niin pääsevät pienoislehtoon.
Ja Plantusta vielä yksi pelargoninpistokas 1,50 €, lajike on Kronprinsesse Mary. Valkoinen kerrottu ruusunnuppupelargoni pitäisi olla. Kaksi rakasta ja vanhinta pelaquutani kuoli juuri. Usein helmikuussa kuoleekin yksi tai kaksi pelargoneistani. Nyyh. Siksi minusta ei ole pelargonikeräilijäksi, mutta ne sopivat vaan niin hyvin kuistille.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kevättä etsimässä

Ulkoilu vaati tänään aika lailla sitkeyttä. Kurja tuuli ja kaikissa olomuodoissa tuleva sade. Siltikin valitsen tämän mieluummin kuin lumihelvetin. Sitä paitsi tulen hullun onnelliseksi kun voin touhuta puutarhassa. Eipä paljon silloin huolet paina. Kartiovalkokuusi on paljastunut lumen alta, näillä pikku kuusilla saa minusta parhaiten satumetsän tunnelmaa kukkapenkkiin
Syksyllä istutettu hopeanhohtoinen versio Kartiovalkokuusesta on "lammen" rannalla, lintukylpy on vielä jäässä. Oikealla puolen isoa kiveä on viime kesäinen ostos Vitipensas, se on jäänyt vähän lumen ja jään jalkoihin ja katkeillut pahasti. Sen jalkojen juureen istuttelin uusia perennoja ja valkoisia tulppaaneja joten odotan kovasti kevättä ja kesää, tahtoisin jo nähdä ne! 
Tuulessa en oikein saanut järkevää kuvaa Näsiästä, mutta nupusta pilkistää nyt jotain vihreää. Yleensä tuonne ylös tulee lehtiä ja kukkanuput ovat hieman alempana. Alunperin tässä oli vain yksi oksa, mutta nyt on ilmaantunut toinen, mukavaa. Taustalla oleva köynnös on mustavadelma. Tekisipä kesällä satoa. Nam.
Vanhan betonimuurin suojissa syreenien pistokkaat ja köynnöshortensia paisuttelevat nuppujaan. Luin juuri vinkin miten saada lisää sammalta betoniin. Sivellään vain luonnonjugurtilla tai piimällä, ei siis mitään sammalsilppuja tai mitään vaan pelkkää jugurttia. Aion kokeilla, olen hulluna sammaleeseen.
Sen sijaan talon pohjoispuolella sisäänkäynnin yhteydessä kasvaneen alkuperäinen köynnöshortensian tilanne on huonompi. Viime kesän 30 päivän sade ja siihen perään miltei kuukauden kestänyt yli +30 asteen kuiva kausi olivat sille liikaa. Se on kuollut. Sydän vuotaa verta, mutta minkäs teet. RIP vanha rouva.
Pergolassa kurkistin Sailan avustuksella myöhään syksyllä saapuneen Sweetheart rosen tilannetta, vihreää näkyy joten ihanaa, se on hengissä.
Tuntemattomat köynnösruusut (alkuperäisiä) ovat avanneet uusia lehtiä kellarin seinustaa vasten. Meidän kellari falskaa lämpöä ulospäin. Sisällä saattaa joskus pyykkiä levitellessä tukka tuivertaa tuulessa...
Hetken hain tuulensuojaa myös kasvihuoneesta, kreikkalaiset vintagebetonilaatat ovat vapautuneet jäästä...
Vein sinne koristeeksi tammenterhokaulakoruni...
Clas Ohlsonista löysin halvan amppelin ja toinen minulla oli ennestään, istutan näihin varmaankin mansikoita. Pitää hyödyntää myös ylhäällä oleva tila.
Kasvihuoneesta kun kurkistaa niin kevätpenkissä on vielä aika paljon lunta ja jäätä. Jos vain nämä ilmat jatkuu niin aion jo ensi kuussa kylvää jotain kasvihuoneessa. Salaattia tai jotain muuta pientä. Aina pitää kokeilla.

Minun on myös alkanut tehdä mieli viljellä perunaa. Uskomatonta, niin paljon kun pienenä vihasin perunashowta! Lempihommani perunanviljelyssä oli aina traktorin ajelu, istuin koko kynnösrivin nenä kirjassa ja yleensä isä huusi käännä! siinä vaiheessa kun meinasin hurauttaa ojaan. Perunanviljely on kuitenkin aika helppoa ja toinen toistaan ihanampia lajikkeita on maailma pullollaan. Miltä kuulostaisi esimerkiksi ranskalainen manteliperuna Amandine tai kastanjanmakuinen&ruusunvärinen Cherie? Vesi herahtaa kielelle. Tunnen yhden reippaasti yli kahdeksankymppisen mamman joka viljelee perunaa Prisman kestokasseissa parvekkeellaan Helsingissä. Eikä kyseessä ole mikään hieno lasitettu parveke vaan tavallinen vanhan kerrostalon miniparveke. Ja hyvä sato tulee. Näissä viljelyhommissa taitaa olla niin, että asenne ratkaisee. Jos en vielä tänä kesänä niin varmasti jonain kesänä kokeilen kauppakassiviljelyä. Puutarhanhoito tekee kyllä elämästäni juhlaa, on aina jotain uutta mitä odottaa ja toivoa.
Lumikellopaikassa (varjopenkki) on vielä aika kinos lunta. Pitää odotella kärsivällisesti. Kori ja verkko on jäniksiä varten, ehtivät syödä Koreanperhosvaahteran siltikin. 
Muitakin kevään merkkejä onneksi löytyi, Pikkuirikset ovat puskeneet jäämassan läpi kivikossa. Mikä kasvuvoima, ei voi kuin ihailla. Pihalla kun touhusin niin vastaan köpsehti taas inhoamani fasaani (=söi ihanat istuttamani kukkasipulit yhtenä vuonna, siitä inho). Taitaa sekin olla kevään merkkejä. Tiesittekö muuten, että fasaanit toi Suomeen aasiasta itse herra Karl Fazer? Tarkalleen sanottuna vuonna 1902 ja Helsingin Malmille (luin tämän juuri lehdestä). Kyseessä on siis vieras lintulaji joka ei oikeastaan kuulu luontoomme. Ihme, että on selvinnyt.
Piippoja näkyy vähän kaikkialla, nämä ovat tuijakaarteessa. Nyt pitää olla varovainen, taisin talloa osaa siivotessani kukkapenkkejä.
Kuunliljapenkereessä Kuriilienkirsikan alla on tulppaanit heränneet, ovat aina vähän groteskin näköisiä...
Sisällä kurkistin pienoiskasvihuoneeseen, William Guinness -akileijat ovat vihdoin itäneet pienesti. Taas on miltei selvitty talvesta ja painellaan kohti uutta kasvua.