sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulukuun lähestyessä


Kasvihuoneessa on vielä hetken elämää, anemonet (Kruunuvuokko Mr Fokker) ovat alkaneet uudelleen kasvaa

Kasvihuoneessa tulee oleiltua ja siivoiltua. Öljykynttilää pidän palamassa, yksi kynttilä kestää kasvihuoneessa kolme vuorokautta, edes pieni valonpilkahdus pimeydessä!
Kahvisetti jäi koivun juurelle ja tuo kauempana näkyvä valo on kasvihuoneen kynttilä

Hyasintti on valmistautumassa kukintaan lasikellon alla

Kasvihuoneessa unikot kukkivat vielä hiljakseen

Hilesuihkutetut kukat, njaa, periaatteessa vastustan, mutta onhan kullanhohto kaunista kuitenkin..
Iloitsen neilikoista jotka kestävät pitkään, erityisen kaunis lilan sävy...adventin kunniaksi. Jaan aina kimpun useaan maljakkoon, saa enemmän iloa kun voi ripotella joka huoneeseen

Kuistilla tuoksuu jo vienosti hyasintilta
Laitoimme pikkujoulukuusen, sydämiä, mintunvihreitä käpyjä, maatuskoja & paljettiballerina

Ja latvaan ruusu

Ulkona onkin yhtäkkiä kylmä, -5 näyttää lämpömittari. Aamulla näkee millaiseen joulukuuhun saa herätä tänä vuonna. 

perjantai 28. marraskuuta 2014

Pihakierrosta & eiffeleitä

Siskolta saatu limenvihreä Joulutähti, hienostuneen värinen...Hyasintti lilanvärisessä lasissa ja valkoisen Amarylliksen toinen kukkavana nupulla, tunnelmallista. Haaveilen ja suunnittelen joulun leikkokukkia ja asetelmia. Peuroihin olen ainakin itse totaalikyllästynyt. Viime vuotisista leikkokukista kukkivan klematiksen oksa oli yksi ihanimmista! Ja neilikoiden voittanutta ei kestävyydessä taida olla. 

Tein pienimuotoisen pihakierroksen: 
Kivet ovat mukavasti sammaloituneet sadekesän jäljiltä, nämä rumat betonikivetkin alkavat näyttää kauniilta ja vanhoilta
Ruokoaidan asentamisen jälkeen huomasin istuttaneeni Alppiruusun, Marjakuusia ja Norjanangervoja aidanteen päälle, aiemmin hukkuivat tummaan kuusimassaan. Ehkäpä siirrän ne vielä pois tuolta muualle
Tälläinen tuoli on jäänyt kokonaan esittelemättä; laventelin värinen rautatuoli

Suuressa kukkapenkissä saa pylväskataja edustaa yksin vihreyttä

Kivikossa on ikivihreitä, Neilikat ryöppyävät yli laidan, Sammaleimut kasvavat niiden lomassa, Kääpiövuorimänty on vihreä ja söpön pyöreä ja Lumimarjapensaissa on vielä koristeelliset marjat tallella

Ruusut ovat säilyneet lehdessä ja nupuissa lämmintä seinää vasten

Kaariportissa Marjatuomipihla Obeliskit taivuteltuina tukien lomaan, voi miten ihana hetki kun ne kukkivat

Kaunis kuihtunut Pallohortensian kukinto (ja kumisaapas)

Purppurakeijunkukat ovat vielä freeshejä, mutta lumeton talvi kurittaa niitä 

Tuoksuköynnöskuusama avaa vielä uusia lehtiä, kannattaisi jo pikkuhiljaa ehkä lopetella

Mustavadelma Loch Ness on säilynyt myös ihan vihreänä kasvihuonetta vasten

Korjausprojekteja löytyy: vanhan kivimuurin alkupää on päässyt romahtamaan (ikää muurilla lähes kuusikymmentä vuotta)

Tässä vaiheessa vuotta ihastun aina Pikkutalvioihin uudestaan. Talvivihreät kasvit ovat niin ihania. Olen yrittänyt juurrutella niitä sinne tänne, onneksi ovat helposti juurtuvia. Vielä olisi sellainen isompi alue työstettävänä

Lyhtyjä löytyisi iltoja valaisemaan, iltaisin ei vain tule oltua ulkona sysimustassa pimeydessä
Ilmassa on suuren matkakuumeen tuntua...keräilen myös Eiffeleitä ja pian pääsemme katsomaan sitä oikeaa (kymmenen vuoden säästöurakka päätöksessä). Pökerryn varmaan jännityksestä jo lentokentälle, onhan se hurjaa kun kotikissa maalta lähtee suureen kaupunkiin. Hui. 

Eri kokoisia ja vähän eri näköisiä, kirppiksiltä haalittuna...

Roikkumassakin..kamala tuo tapetti, haaveilen niin uudesta joskus, mutta kun vuosi sitten ostetut tapetitkin ovat paketeissaan. Jos suinkin löydän niin raahaan puutarhaankin eiffelin. Eikö olisi hurmaava näky vaikka kiven päälle aseteltuna?

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kukkia pimeydessä

Leikin vähän kuistilla, kaksi liköörilasia päällekkäin, väliin lautanen, tammenterhoja ja pienesti blingiä

Marraskuu on kyllä todella harmaa kuukausi, ehkä vähän mustakin. Päivälläkin niin hämärää, että kuvista tulee synkkiä, mutta ei se mitään...

Tammenterhoja ja kynttilänvaloa keskellä päivää marraskuussa
Yksi hyasinteista on vielä hatutettuna, taustalla kukkii tasetit, jouluruusut ja pelargonit
Välilautaselle on ihana asetella kaikkea pientä, tässä atsalean kukka & Käenkaalin purppuralehti, lasin reunassa paljettinauhaa (Tigerista). Tästä voisi tehdä ties miten monta muunnosta, laseihin voisi lisätä sisälle jotain kimaltavaa...helminauhoja...tuoksuvia kanelitankoja...
Paljettinauha oli itseasiassa kiva löytö myös tasettien varsien tukemiseen, ensimmäinen jouluruusu avautui
Bauhausista sai kaksi Jouluruusua yhteishintaan 8,90, nautiskelen nyt näistä...
Hyasinttitesti jatkuu: vedessä ilman hattua ollut viimejouluinen hyasintti tekee kukkanuppua
Kuin myös hatutettu vesihyasintti. Eli lopputulos: kannattaa säästää edellisjouluiset hyasintit ihan muovikassissa loppuvuoden, saattavat lähteä uuteen kukintaan, ei ehkä yhtä loisteliaaseen, mutta kuitenkin. Vahingon kautta voittoon, unohdin sipulit nimittäin loppuvuodeksi muovikassiin kompostin sijasta. 
Tasetit avautuivat ja tuoksuvat keväälle
Onneksi on kynttilät...muutoin en pysyisi järjissäni tätä pimeää kautta
Hyasintteja olen ripotellut sinne tänne tuoksua tuomaan, mutteivat ihan vielä kuki. Onneksi marraskuu loppuu pian, olen huojentunut....askel lähempänä kevättä..

maanantai 24. marraskuuta 2014

Lempikasveja

Anemone nemorosa "Robinsoniana eli Hämyvuokko. Vuokot ovat lemppareita, kaikille tuttuja keväisiä kukkapilviä. Syysvuokoista tykkään ehkä kuitenkin eniten, kun ne syys-lokakuussa kukkivat on puutarhassani tuskin yhtä loistokkaita kilpailijoita niiden kauneudelle

(Perjantaina kiertelin puutarhassa haikeudella ja mielessäni peittelin pienokaiset talviunille lumesadetta odotellessa (ihan turhaan koska lumi on jo miltei poissa, sulanut viikonlopun aikana...)  Poimin kuitenkin muutamia lempikasveja esiin. Niiden seulominen kaikista kasveista on melkoisen vaikeaa, mutta tässä muutama sydäntäsykähdyttävä tapaus puutarhasta. Kevään odotustunnelmissa valitsin etupäässä sen ajan lempikasveja)
Hopeasyysvuokko eli Anemone tomentosa 'Robustissima on suosikkini syysvuokoista. Vaikka ovat ne valkoisetkin kauniita.
Eräs hulluuden kohde on kirsikat (Prunus). Eri väriset kukat, pensasmaiset, puut, ei väliä, kaikki käy. Keväiset kirsikat ovat ehkä kauneinta mitä tiedän. Pikkuisen hienohelman vikaa heissä on. Ja moni on aika arkakin. 
Lähikuvassa toukokuussa valkoisin kerrotuin kukin kivikossa hurmaava Mantelikirsikka eli
Prunus Glandulosa Alba Plena
Toukokuussa kukkii myös vaaleanpunakukkainen Rusokirsikka eli Prunus sargentii 
Ihana kerrottu vaaleanpunakukkainen riippapuu on Japaninkirsikka, koristekirsikka eli
Prunus Kiku-Shirade-Sakura (kaunokainen menehtyi kolmantena talvenaan, kuvat jäi muistoksi)
Tässä on Mustaluumu eli Prunus 'Cistena' ei kirsikka ollenkaan, mutta aivan kirsikkamainen sukulainen on. Että oikeastaan ei pitäisi lukittautua arkoihin kirsikkoihin, onhan niitä aiemmin mainostettuja koristeomenoitakin kirsikan olemuksella varustettuna ja hedelmäpuinakin. 
Helmipensas eli Exochorda × macrantha ´The Bride. Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa lamoavakasvuinen pensas kukkii valkoisin kukin

Kesäkuussa syreenit räjäyttävät tajuntamme kauneudellaan ja tuoksullaan. Kuvassa valkokukkainen ja kerrottu Jalosyreeni Syringa vulgaris 'Madame Lemoine'  
(haaveissa on hankkia pieni syreeninalku kuistille talvehtimaan ja yrittää saada se kukkimaan jouluna kuten joskus ennen muinoin oli tapana)
Sipulikukat, kevään airuet, varsinkin villitulppaanit, tässä valkoinen Tähtitulppaani eli Albo caerula Oculata
Perennoista yksi kevään lempikukista on Palloesikko, Primula denticulata Alba
(kuvassa yhdessä Tulipa whittalliin kanssa kivikossa)