Saatanan kuumaa

Puutarhapäiväkirja jatkuu. Naapurustosta kuului möreällä miehen äänellä "kyllä on saatanan kuuma" ja se jäi naurattamaan minua joksikin aikaa. Että sellainen päivä takanapäin täällä. Anteeksi kirosana. Helmipensas on tehnyt vielä yksittäisiä ruusumaisia kukkia vaikka kukinta on jo hetki sitten takanapäin. Kaunista.

Viiruhelpi on rehevöitymään päin kukkalaatikossaan

Olen huomannut, että alliumit eivät ole minun juttuni. Viinilaukka on oikeastaan ainoa mistä pidän paljon. Olen istuttanut niitä kahteen otteeseen, vain yksi on jäljellä.

Valkoinen törmäkukka on hassun näköinen kun se valmistautuu kukintaan kivikosas

Kuin estradilla...uusi ruusu oleilee paviljongissa

Kärhöjen toinen aalto...Snow queen valmistautuu

Astereidenkin..

Pergolassa Mustaseljaa, Varjohiippaa, Katsuraa, Kurjenpolvea..

Kultahumala kiipii taas kohti kaarta

Salaisessa lehdossa Piilu -kärhö valmistautuu myös kukintaan

Karkkimansikat raakoina kasvihuoneessa vielä

Riesakasvi Viiruhelpi on minusta kiva pergolan reunuksissa, köynnösten tukena

Eka säleikköpuumme on Louhisaaren ananas, Mannerheimin kotoa löydetty lajike. Jännittää miten pärjään tämän kanssa, luen innolla leikkausohjeita ja yritän hengittää syvään

Kellokukkapenkissä ensimmäinen kellokukka vasta kukkii, en kuollaksenikaan muista mikä lajike on kyseessä

Hagley Hybrid valmistautuu myös...

Ja Akebia -köynnös halailee tukea, ovat ihan sävy sävyyn ruosteisen tuen kanssa

Lauantain ilot

Älkää tuskastuko kun kokoajan hörisen kukkajuttujani täällä. Tätä on vain niin kiva pitää puutarhapäiväkirjana.

Ensimmäinen hedelmä Kirsikkaluumu Punaisessa paronissa, tänä keväänä on kyllä ollutkin ruuhkaa mehiläisten suhteen. Luulen, että aikaisin kukkivat kirsikat toimivat houkuttimena ja sisäänheittokasveina puutarhassa

Minulle yksi hienoimmista asioista omassa puutarhassa on mahdollisuus poimia kukkia maljakkoon. On kuin toinen mahdollisuus nauttia puutarhasta sisätiloissa. Keltapäivänliljat tuoksuvat ilmassa aina kun menen keittiöön.

Madame Hardy -ruusu on vielä kirvakontrollissa, istutan sen takanaolevaan kukkapenkkiin hieman vasemmalle (myönnettäköön, että osittain on kyse puhtaasta laiskuudesta)

Anemonet kukkivat vähän kaikkialla, kukkapenkissä, paviljongissa ja kasvihuoneessa (mykyröitä oli niin paljon pussissa), poimin niitä maljakkoon jatkuvasti. Tätä perinnettä täytyy jatkaa.

Tähän asti on ollut vain valkoisia, nyt ihania tummia avautuu hiljalleen

Pieni sinisävyinen kartiovalkokuusi on limeherkku-Poimulehtien ja muun kasvimassan puristuksissa, mutta kyllä se siitä kasvaa vielä...etualalla on ainoa istuttamani lilja, katselen sen kukkanuppuja päivittäin, väri säilyy vielä yllätyksenä..

Toinen kartiovalkokuusi on "maalauksessani", keltajapaninangervon, köynnöshortensian, Metsäkastikka Karl Forsterin  ja ihan oudoksi muuttuneen Jaloangervon seurassa, se kun on aiemmin ollut vaaleanpunainen

Hurjasti siementaimia tehnyt Isotähtiputki kukkii koko pionipenkin leveydeltä pian, toisaalta aika näppärä seuralainen hunteloille pioneille tukevana ja kauniskukkaisena

Kuriilienkirsikka on tehnyt tänä vuonna paljon kirsikoita

En ole koskaan pitänyt Ruskoliljoista, en edes pikkutyttönä jolloin ihmettelin niiden itusilmuja. Mutta niitä on tullut itsekseen puutarhaani, varmaan naapureilta...ja hentomielisenä en raaski niitä poistaa vaan annan kukkia...ja nyt opettelen pitämään niistä.

Sisäänkäynti pergolaan on Alppikärhön ja Marjatuomipihlajien vallassa, kieputtelen päivittäin kärhöä oikeille uomille

Kauhurinteen oikea puoli alkaa olla siedettävä. Viime syksyn siirtotoimenpiteet ja juurrutushommat alkavat tuottaa satoa. Alaosaan riivin Pikkutalvion pätkiä ja yläosaan tummanpuhuvaa Purppuraheisiangervoa, tai niin piti. Virhe sattui vaan ostostilanteessa, kuvassa näkyy alaosassa olevan Purppuraheisiangervo Diabolon ja yläosassa kasvavan Kupariheisiangervon väriero, Kupari on punaisempi kesällä, mutta syksyllä kummatkin ovat aika samanvärisiä

KuoHuviinikylvetyissä orvokeissa on nyt vihdoin nuppuja

Ja sisäänkäynnin luona äitienpäiväruusu jatkaa kukintaansa

Madame Hardy & pohdintaa

Olen lukenut kiinnostuneena keisarinna Joséphinen (Napoleonin vaimo) ruusutarhasta 1700-luvulta. Miten kiehtova tarina, ruusutilaukset ovat kulkeneet Ranskan ja Iso-Britannian väliä kauppasaarrosta huolimatta, sota-aikana! Kartanon puutarha on ollut täynnä toinen toistaan ihanampia ruusuja eri puolilta maailmaa ja ruusuja on myös vilkkaasti lisätty.  Joséphine oli oikealta nimeltään Rose, mutta Napoleon tahtoi kutsua häntä hienostelevammin. Olisi ollut kiinnostavaa tietää mikä heidän mahdollisen lapsensa nimi olisi ollut, pari oli kuitenkin lapseton. Josephinella oli aiemman miehensä kanssa tytär nimeltä Hortense (joka avioitui aikuisena Napoleonin veljen kanssa) . Joséphinen Malmaison oli puolestaan Euroopan ensimmäinen ruusutarha. Tarinoiden innoittamana ostin ranskalaisen historiallisen ruusun joka on kasvanut myös Napoleonin ruusutarhassa.

Ihaninta juuri nyt on odotus -ruusujen ja pionien- tarkkailen nuppuja. Lichtfield angel on kermanvaalea David Austinin jalostama englantilainen ruusu. Tuoksu on hyvä, perinteinen ruusuntuoksu. 

Toinen Austinruusuni on aivan tumma,  miltei veripurppurainen Munstead Wood. 

Kivikossa kasvaa jättikokoinen Mustilanruusu Minette, se hyvin yleinen ruusu meillä, ihanat sitruunantuoksuiset kerrotut & vaaleanpunaiset kukat

Ja tuntematon köynnöstävä ruusu talon kivijalkaa vasten, sen kukat ovat ruusunpunaiset

Aleruusut olivat aika lopussa ja lajikkeet eivät mieluisia joten ostin historiallisten lukemisten seurauksena historiallisen ranskalaisen damaskonruusu Madame Hardyn (Rosa × damascena 'Madame Hardy). Lajike on Pariisilaisen puutarhurin jalostama ja hän nimesi sen vaimonsa mukaan. Miten romanttista...Ilmeisesti herra Hardy oli ainakin harjoittelemassa aikoinaan Malmaisonin puutarhassa ja hänen oppi-isänään toimi eräs kartanon puutarhureista. Kukka on kerrottu valkoinen , erittäin kaunis! Ruusu on aika korkea. Aion istuttaa sen kuolleen syyshortensian (nyyh) tilalle betonimuurin luo.

Kukkivat kiviportaat toteutuvat mutteivat ihan sellaisina kun haaveilin. Kilkat somistavat kauniisti

Ja kellokukkia tahtoisin lisää kiviportaiden rakosiin

Mirrinminttu leviää myös minne tahtoo

Sateet ovat olleet huippuja, kärhöt ovat viimein hullaantuneet kasvuun ja olen saanut siirrettyä paljon kasveja. Vastaistutetutkin juurtuneet hyvin. Runsaus, rehevyys ja romanttisuus ovat kesän teemoja. Ruusukuumetta siis poden vaikkeivat ne vielä kuki, juhannusruusut vain...

Kasvihuoneessa Hopealanka ryöppyää yli ruukustaan, laitan sen syysistutukseen varmaankin, orvokit säilyivät niin hurjan pitkään hienoina tänä kesänä

Paraatipenkki on aika kiva nyt, Kääpiöperuukkipensas tuo tummuutta

Ja Keijunkukat myös, hopeaa Nukkapähkämö ja Hopeahärkki, taustalla taitaa olla vielä jotain Marunaa

Purppurakeijunkukat (etualalla Black beauty) ovat aina yhtä ihania, keskellä vaaleamman vihreä kasvi on Valkokletra ja vasemmalla on useampaa eri lajiketta Syysvuokkoa. Keijunkukkien keskelle on juuri nousemassa Jalokello, se kukkii vasta myöhään syksyllä. Olen yrittänyt saada tästä kohdasta pitkään edustavan.

Nukkapähkämöt kukkivat pian, kruunun edessä on keväinen uutuuskasvi Scabiosa black night eli mustakukkainen törmäkukka, siinä on nyt nuput

Kitkentää jatkan päivittäin, välillä tuskastuttaa kovin. Ja uupuneena sisään tullessani huomasin, että minimaailmakin vaatii kohta kitkentää

Olen viettänyt niin paljon aikaa taimistoilla tänä keväänä ja kesänä, että voisin kohta muuttaa sellaiseen. Olen nuuskinut vähän mitä muut ostavat, haistellut trendejä. Yllättävän monen korissa on nyt Syysleimua. Oli jo aikaisin keväällä. Se on yllättänyt minut. Itse kasvihan on ihana perinneperenna. Mutta ei mikään kuvastojen sisäänheittokasvi tai ratsasta trendien aallonharjalla -ainakaan vielä. Pidättekö te syysleimuista? 

Kesää

Rakastan kesää. Kukkia. Ihan sama vaikka olisi myrskytuulta, on kuitenkin kesä. Talvi on niin raskas siksi ettei silloin kuki mikään ulkona, tajusin eräänä päivänä. Ja tänä keväänä on iskenyt myös pelko, että mitä jos kuoleekin kesken kaiken eikä ehdi nauttia kaikista kasveista tarpeeksi? Neilikat aloittavat kukintaansa kivikossa ja tuoksuvat paremmalta kuin suklaa.

Olen aika ihastunut tähän Lehtoängelmään, miksei minulla ole ollut tälläistä ennen...ehkei viihdy täällä kuivuudessa jatkossa, mutta ainakin tämä kesä on täydellinen. 

Päivänliljat tuovat aurinkoa tarvittaessa synkkiin päiviin

Miten romanttista onkaan kun kaarisyreenin hituset satavat hiljalleen maahan ja leikkimökin päälle...

Varjoliljoista olen vasta alkanut pitämään, pian nekin kukkivat

Sama juttu Iristen kanssa, sopivat hyvin romanttiseen henkeen, vaikka kukan muoto on minusta enemmän tapparaa muistuttava ja sotaisa! 

Juhannusruusut ja hopeahärkit kukoistavat vielä hetken

Hain jauhelihaa (montakohan tuntia elämästäni olen seissyt kärtsäämässä jauhelihaa lapsille, ihan liian monta) Lidlistä ja ostin mustikan, olen niin onnellinen tästä....se tarvitsee varmaan kaverin. Lajike on Goldtraub, kovasti kehuttiin ainakin yhden taimiston sivuilla. Olen pitkään haaveillut marjoista, mutta en oikein keksi minne niitä istuttelisin. Nyt on kai pakko keksiä. Mustikan raakileet tulivat kaupan päälle.

Täydessä kukassa uljas Holger-syreeni

 Tuoksuhernelaatikossa on elämää

Kylvökset kasvavat ovenpielessä: Kelloköynnös, tuoksuherneet (joista hieman ylituotantoa tänä vuonna) ja valkoiset harsokukat

Aivan ihana on Tulikukka Verbascum phoenicum Flush of White

Tämä karvanuppu näyttää erilaiselta kuin vaaleanpunainen Varjolilja, olisiko eri väriä, jännityksellä odotan

Sisäänkäynti pergolaan on aika romuromanttinen, kaariportti...vasemmalla Katsura, oikealla Pallovaahtera ja kärhöjä portissa

Vaikka elämä loppuisi tähän niin monet unelmista ovat toteutuneet...kuten kasvikatto pergolassa, suojaa jo aika hyvin pyykkejä sateessa. Ruosteviinistä.

Kaikki eivät pidä sateesta...lemmikkioravamme joka asustelee pitämyskoivussa popsii herkkunsa mieluiten kukkalaatikossa tai ikkunan päällä räystään suojissa. Talvella se söi kaikki koristeena olleet tammenterhot ja säilyttää herkkujemmojaan pelargoniruukussani.

Nyt pikaisesti kevyin mielin taimistolle, Kukkatalo mainosti ruusuja puoleen hintaan. Ruusukuume päällä. Eikä kesäkuu ole edes vielä loppunut, kesää on tolkuttoman paljon jäljellä. Kerron sitten mitä löysin, jos löysin.