lauantai 29. elokuuta 2015

Lauantai elokuun lopussa

Jalokello Fuji Pinkin ensimmäinen kukka avautui lauantain aurinkoon, herkkä vaaleanpunainen
Ja huomasin heti perään ostaneeni joskus sinisenkin, joka on ollut vähän kiikun kaakun, mutta nyt on puhaltanut palkeensa täyteen ilmaa, tämäkin on Fuji, mutta blue

Vanha Vanilla Fraise -syyshortensia on aika harva, mutta omalla tavallaan kaunis

Itsekseen syntynyttä puutarhataidetta: itsekseen lentoon lähtenyt Etoile violette -kärhön kukka on laskeutunut Helminukkajäkkäräpilvelle

Giardina -köynnösruusu avautui auringonpaisteeseen ja sanoisin vaan, että Oh là là!

Tarkkailen nyt tiiviisti vuorikärhön helminuppuja ja toivon ettei pakkaset tupsahda nyt tänne

Varjopenkkiin tulee aamu- ja ilta-aurinko kauniisti, täysin pimeä se ei ole...kiviympyrässä kasvaa Koreanperhosvaahtera ja sipulikukkia
    Ja varsinaisessa pikkupenkissä edestä taaemmas Katvio, Syysvukko, Soreahiirenporras, Valkokletra

Ja penkin loppupäässä ennen Jasmiketta Valkovarjohiippa, kirjava Rotkolemmikki ja Perhosorvokkeja. Vähän tylsä penkki kun kukintaa on vähän, mutta annan tälle vielä aikaa kehittyä.

Salaisen lehdon uumenissa kiven luona metsämansikoita ja oikealla kasvi joka tuo liikutuksen sydämeen ja kosteutta silmiin, eräältä tärkeältä ystävältä yllätyksenä hetki sitten saatu Sinikämmen. Yritän sitä hoivata ja varjella.

Kultapallo nojailee pihan perällä olevaan peiliin, taitaa ihailla itseään, syystäkin

Syysvuokot kukkivat minulla syyskuussa, hetki jota odotan 

Taivas on vieläkin sininen ja pilvenhattarainen

Saniaiset ovat kauniita ja ne tulevat tänne itsekseen ja kylväytyvät minne tahtovat, yleensä tosi kuiviin paikkoihin

 
Törmäkukkien mukana tuli joku kukka, joka on varmaan rikkaruoho, mutta silti odotan sen kukintaa. On hurjan korkea ja kaunis, olkoonkin sitten sitten rikkaruoho. Antaa kaikkien kukkien kukkia hetken,

perjantai 28. elokuuta 2015

Puutarhajuttuja perjantaille

Puutarhan jos voisi myös säilöä, pakastaa ja hillota. Tuoksut vakuumipakata. Toin sisälle kukkia sateesta kuivumaan ripustimeen. Pieni kesä kuistilla. Sinne siirtyy iso osa puutarhaaelämää pian. Mietin miten voisi taas viheriöittää sisätiloja talven ajaksi hippusen lisää.

Puutarhan anti voi olla muutakin kuin syötävää tai juotavaa. Tuoksumuistoja, hetkiä ja kuivakukkia. Minusta tuntuu, että puutarhani antaa takaisin kaiken sen rakkauden minkä sinne vuodatan.
Ostin Ikeasta kaksi rumahkoa amppelia (halpaa, 5 euroa kpl) kuistille, en hoksannut kuvata, mutta näkyy tässä oikealla vähän. Toinen on varattuna Keijunmekolle ja toinen Kelloköynnökselle. Ilmoja ja säätietoja on pian tarkkailtava tiivisti jotta ehtii pelastaa sisälle pelargonit sun muut. Aika menee niin nopeasti, kun selän kääntää ehtii pakkaset tulla. 

Koska puutarhaton kausi lähestyy on tulilla uusi tapettiprojekti. Varmasti jotain lehtevää/kukkaisaa makuuhuoneeseen -sopivaa tapettia ei ole vielä löytynyt - mutta sain tapetoinnin syntymäpäivälahjaksi. Aion seikkailla tapettiviidakossa ja kun se oikea löytyy, sen tietää.... Täytyy tuoda puutarha sisään kaikella tapaa.

Tälläisen kanervan ostin Havucallunan nimellä, toden totta näyttää aivan havulta, ihana syvänvihreä väri

Kesäkylvöt siirsin maahan, kasvihuoneessa kasvatetut. Valkoinen Myskimalva oli helppo kasvatettava, nuppuja jo tekee

Maariankelloja tuli samasta paljusta vähän liikaa, mutta laitoin ne nyt kaikki kuitenkin paraatipenkkiin ensi kesää odottamaan

Syyssateet ovat kai sitten alkaneet. Ja syksy on ehkä eniten pienten projektien aikaa. Keväällä kaikki on niin uutta ja kiinnostavaa, mutta syksyllä lakastumisen alkaessa alkaa tehdä mieli luoda uutta. Paraatipenkin uudistus etenee aina kaistaleittain, jokin alue aina vuosittain. Olen hidas muutoksissa. Nyt lähtee pois ruohosipulit ja tilalle saan jotain kaunista. Ehkä syysalesta vielä löytyy...tai sitten keväänä. Tyhjässä kohdassa on nyt kaksi pientä kellokukkaa ( Italiankello ja Kääpiökello, molemmat vaaleansinisiä) ja tupas Pikkuhietaliljaa (hetken aikaa mietin, että muuttuiko tässä mikään, liljan lehdet muistuttavat niin paljon ruohosipulia).

Niiden vierellä Lemmikkien siementaimet kukkivat vaikka on jo miltei syyskuu

Aika hurmaava on Giardina -köynnösruusu, laitan vielä kuvan kun avautuu täysin. Hyvin kerrottu, terälehtiä on monessa kerroksessa. 

Pidän sateesta, menen silloin mielelläni kävelylle ja kaivelen puutarhassa itseni multaiseksi, ei haittaa vaikka kastuu. Ajatukset juoksevat kuin unelma pisaroiden hakatessa kalloa. Sisään on mukava tulla ja tunnelmoida kynttilän valossa. Pihan perällä salaisessa lehdossa Tammenlehtihortensia on kasvanut, ostin sen keväällä. Kukkinut ei ole, taimistolla huomasin sen kaverien kukkivan...eh, olisi ehkä kannattanut ostaa kukkivana.

Omia omenia ei vieläkään, nyyh...koristeomenoita kyllä. 

Kuunliljapenkereen pionitukiin olen kietonut koristeomenan yhden ylipitkän oksan. Tulee sellainen säleikköpuutunnelma.

Syksyä on ilmassa. Rusokirsikan ensimmäinen punainen oksa.

Pergolassa tuoksuu jo Katsura. Tänä vuonna aikaisin. Vain tälläiset jo lakastuneet ja vähän ruskistuneet lehdet tuoksuvat. Eri lähteissä tuoksua kuvataan leiväksi, piparkakuiksi, imeläksi...minusta tuoksu on kuitenkin hattaran. Linnanmäki tulee mieleen joka kerta. 

Sisälle voi vielä tuoda kimppuja puutarhasta. Ruusuja, hortensioita...

syysleimuja, tuoksuherneitä. Pakastimesta löysin hernepussin alta vanhan pihlajanmarjatertun jonka talletin jäälyhtyjä varten. Tänä syksynä jätän kyllä pakastimen rauhaan. 

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kesän ja syksyn välissä

Tänä vuonna satsaan miniatyyrisyyskukkiin. Ensimmäinen pikkuhebe.

Kesä toi, kesä vei. Nyt on hetki aikaa kirjoittaa kun ulkona sataa. Totean taas kuinka helppoa kesä-elämä olikaan, pyykit kuivuivat narulla nopsaan eikä tarvitse tumpata kenenkään paljon vaatetta ylle. Pergolassa huomasin Vuorikärhön tehneen ensimmäistä kertaa kukkanuppuja kuin pieniä helminauhoja. Ensimmäinen kukinta, kärhö on kasvanut pergolassa jo ainakin 7 vuotta. Ooh. Kärhö on niin runsaskasvuinen, että pian koko pergola täyttyy. Lajike on Fragrant spring ja kukkien pitäisi olla hennon vaaleanpunaisia, vuokkojen kukkia muistuttavia.

Keväällä sain uusia Syysleimuja jotka kukkivat nyt, jännän värisiä

Pihaharso, se roosanvärinen on herkkä leijuessaan kivien yllä, toivottavasti se myös muistaa talvehtia. Tästä on riittänyt iloa pitkäksi aikaa. Sulkapiiskaa yritin tähän viime vuonna ja talvi sen vei. Uutta en aio hankkia, uskoin kerrasta. 

Monen viikon kuivuusperiodia olemme taas eläneet, tavallista täällä normaalikesinä. Kuvassa on palanen nurmikkoamme. 

Sisäänkäynti on kerrankin sellainen mistä aina haaveilen, runsas ja rehevä. Kelloköynnös ja Keijunmekko kietoutuvat toisiinsa ja pian ne pitäisi siirtää kuistille talvehtimaan. Pitää vissiin irroittaa koko pylväs mukaan :)

Kivikon kasveja ei kuivuus ole koskaan haitannut. Syksyä kohden Punapeikonpähkinä muuttuu vihreäksi. Ihana pikkupuu tai pensas katsantokannasta riippuen, käppyräoksia on kiva katsella talvellakin lunta vasten

Kivikko on aina samanlainen, Japaninvaahtera ja Pikkukurjenmiekat

Tulen kuvanneeksi Mantelikirsikkaa sen kukkiessa, mutta se on hyvin kaunis koko kauden, punaiset versot ja vaaleanvihreät lehdet. Kuivuus ei ole sitäkään koskaan haitannut, kasvaa kivikon kulmassa hiekassa. 

Katsura on jo aikalailla syysväreissä, hehkuu kilpaa auringon kanssa

Seuralaisena on valkoinen törmäkukka. Törmäkukat ovat kai aika talvenarkoja, siemenkylvösininen häipyi jo joitakin vuosia sitten. Kokeilen nyt valkoista kivikossa, on ainakin läpäisevä maa. 

Keväällä päätän aina luopua maanpeiteruusuista, mutta kun Fairy ehtii kukkaan niin en todellakaan raaski kun se on niin hempeä ja pieni

Hempukkaa on muutenkin, Syysleimut ja Harmaamalvikit

Syysleimujen karamellivärit

Jatkuva pörinä on käynyt kasveissa, Kultapiiskuissa

Kallionauhuksissa (olen oppinut näistäkin pitämään kun näen sen riemun mitä perhoset ja mehiläiset näistä saavat)

Siperianpallo-ohdakkeissa (seuralaisena Keltajapaninangervoa, Pikkutalviota ja Aunen päärynäpuu)

Päärynät kasvavat, vielä odotellaan

Odotettavaakin vielä on; tämä on köynnösruusu Giardina, valmistautumassa ensikukintaan

Kuohuviinikylvetty (tammikuussa) orvokkibonsai kukkii paviljongissa

Punahatut ovat tosi paljon normaalia vaaleampia tänä vuonna varmaankin kuivuudesta johtuen

Ekaa kertaa kukassa on myös Purpurea plena elegans -viinikärhö. Myöhäiskesän kärhöt ovat ilo silmälle.

Kellokärhö Heather Hearschell kukittaa paviljonkia

Kasvihuoneen luona Amerikanvuokko on tehnyt pehmeät siemenpallot

Ja siemenkylvö vuosien takaa: Morsiusharso on ihana, kasvaa aivan rutikuivassa hiekkamaassa. Pörriäisten suosikki tämäkin. 

Tunnustan vielä olevani varas...olen vuosia odottanut erään Hopeapensaan (jota Kilsepensaaksikin kutsutaan) leviämistä tielle ja viime viikolla sen nykäisin asfaltinreunasta, lähti ihme kyllä juurineen. Hurmaava hopeinen pensas joka leviää hulluna. Olen kohta pulassa jos juurtuu.

Hortensioita rakastan, onneksi edes jotkut menestyvät täällä kuivuudessa, parhaiten syyshortensiat ja pallohortensiat, kuvassa Syyshortensia

Ja ruusut..

Musta Rudolf -koristeomena on niin punainen

Kiviportaat ovat monenmoisessa käytössä, myös taiteilijan tauluina

Ja vielä kerran on ihailtava Juudaksenpuun väritystä ennen talven tuloa. 

Tämä kesä toi jotain uutta. Kuten kaikki kesät.
 
Vaikka vielä ollaan oikeastaan kesän ja syksyn liitoskohdassa, pioni kukkii kultahumalan kurittamana

Kesä toi tietoa. Glyfosaatti (tavallisimmat rikkaruohotorjunta-aineet, esimerkiksi Roundup) aiheuttavat syöpää. Arvasin. Ensi tammikuusta lähtien EU säätelee torjunta-aineiden käyttöä tiukemmin ja kauppojen hyllyiltä katoavat monet tutut torjunta-aineet (jäävät tosin ammattilaiskäyttöön valvotusti, valitettavasti). En tahtoisi tulevien ihmis/eläinsukupolvien kuolevan syöpään. 


Amppelit ovat olleet supermuotia. Olen ostanut tänä vuonna kaksi ja normaalisti inhoan niitä. Ensi talveksi varustaudun virkkaamalla jotain rumia viritelmiä kuistille (jossa on vielä ihanan väljää ennenkuin talvettavat kasvit täyttävät koko tilan). Koristekirsikka Kanzan kasvoi reippaasti ja on ensimmäistä kertaa minua pidempi.

En ole hyötyviljelijöiden aatelia, mutta kasvihuoneesta ja kasvilavasta ollaan syöty omaa tuotantoa kesän mittaan. Basilika kukkii kauniisti. Porkkanat kerään kohta pois, kasvatan niitä siis isossa sinkkisammiossa kasvihuoneessa, toimii ihan hyvin. Kelloköynnös on sen sijaan miltei valloittanut kasvihuoneen. Ja puutarhani on laajentunut läheisen pikkumetsän laitaan, huomasin juuri. Kuskaamme naapurin kanssa lehtimoskan aina sinne kaupungin rytömaille (ei tietenkään saisi) ja kasvien siemeniä kulkeutuu mukana. Siellä kukivat alkukesästä valkovuokkojen seassa moni kasveistani ja nyt syksyllä valkoista syysleimua.

Taimistoillakin kävin. Syyssipulit olivat tulleet, rakastan sitä pistävää tuoksua joka leijuu paljujen äärellä. En ostanut, tilasin sipulit ensimmäistä kertaa Hollannista. Valitsin vain pieniä ja halpoja sipulikukkia ja jouluksi tasetteja. Kuvassa on jotain mitä odottaa vielä; Jalokello Fuji Pink, sitä kutsutaan englanniksi nimellä Balloon flower (ilmapallokukkanen), sen ymmärtää hyvin kun katsoo pullistunutta nuppua.