Haaveiluja...

Harmaa sadeviikonloppu takanapäin. Koko viikonloppu ollaan kiduttu noroviruksen kourissa. Mielessä pyörii sitä enemmän kasvilistoja. On taas se aika vuodesta kun en PYSTY vastustamaan kasveja. Tilauksia - pieniä siemeniä - lähtee kohta sinne ja tänne ja sitten hypistän taas kauppojen kukkanurkkaukset nenä mullassa. Tällä viikolla linnut alkoivat laulaa, mikä teki minut hyvin onnelliseksi. Mustarastas (joka asustelee miniatyyrilehdossani) pöyhii ahkerasti kuusamien alla, tiedä sitten mitä hän suunnittelee...sepelkyyhkyset ovat taas ilmaantuneet pihapiiriin. Elämä voittaa. Tähdikit ovat sulostuttaneet arkiaamujani kuistilla. 

En kauheammin piittaa näistä leikkotulppaaneista, mutta kun jouduin hankkimaan perjantaikukkaseni Lidlistä, niin tarjolla ei ollut juurikaan muuta kuin tulppaaneja. Oi miksi oi miksi koko alkuvuosi on silkkaa leikkotulppaania, en jaksa...minusta tulpsut ovat melko hyödyttömiä ja tuhlaavaisia maljakkokukkia, muutaman hassun päivän kestävät. Nämä kerrotut tuntuivat tosin kestävän hieman kauemmin ja ovathan ne kauniita kuitenkin.

Mies oli ostanut yllätykseksi setripuun, olen näitä monena jouluna ihastellut, nyt oli kuulemma poistohinnalla. Ahdoin sen liian pieneen ruukkuun kuistilla. Aika ihana puu. 

Ulkona on tosi jäistä, kaaduin puutarhassa pari kertaa kun hipsin siellä viime viikolla. Tietkin ovat kaikkialla jääbaanaa. Pergolassa pieni ilonpilkahdus: vuorikärhöraasu tehnyt pienen vihreän alun pylvään juurella.

Krookukset tulevat kukintavuoroon juuri. Tämä lajike Vanguard lukeutuu krookuslemppareihin, sen väri on aika uniikki hopeanlila. Näitä oli jäänyt aimo kasa Plantun hyllyille jouluksi ja sieltä poimin matkaani pussin eurolla. 

Minulla on sellainen tuntemus, että tästä vuodesta tulee taas kasviostojen vuosi. Olen mietiskellyt viime aikoina maailman muuttumista ja omaakin kulutuskäyttäytymistä. Muistan kun nuorena säästettiin ja sitten ostettiin joku haave, nykyisin toimitaan toisin, ensin ostetaan ja maksetaan kulutusluottoja. Sen voi jotenkin ymmärtää kun tajuaa maailman muuttuneen peruuttamattomasti. Tiedämme jokaisesta terroristi- ja pommi-iskusta kaiken ja kaihertava tunne muuttaa meihin niiden myötä. Hyvinvointi keskittyy pienemmällä porukalle täällä meilläkin. On yksinkertaisesti kaikella tapaa epävarmempaa kuin ennen. Millaista on elää kun ei tiedä onko turvaa, työtä, ruokaa pöydässä, räjähtääkö pommi, tuleeko syöpä vai oletko kenties kuollut?  Että elämä on tässä ja nyt ja me haluamme sen kaiken nyt, koska ehkä huomista ei olekaan. Hullu instant -maailma on tätä taustaa vasten minusta varsin ymmärrettävä.

No, eksyin aiheesta, mutta aion ostaa kasveja tänä kautena niin paljon kun kukkaro sallii. Listaa on jo tehtynä. Kesästä tahtoisin perennojen ja köynnösten kesän. Olen alkuvuosina ostanut paljon puita &pensaita (olosuhteidenkin pakosta, mutta etupäässä koska rakastan niitä yli kaiken). Nyt muutaman viime vuoden olen viimein voinut keskittyä näihin pikkupiperryksiin ja olen kyllä nauttinut siitä kovasti. Viime kesästä jäi halju tunne, siirsin ja uudelleenorganisoin kukkapenkkejä, enkä ole tällä hetkellä varma siitä, onko tekemäni siirrot olleet hyviä. Puolittain siis odotan kauhuissani kevättä omassa puutarhassani ja toisaalta janoan viime kesän mielikuvissani olleita kasveja tietyille kasvupaikoille. Ole tässä nyt sitten kärsivällinen. 

Kasvihaaveet tiivistetysti (sillä uhalla, että toistan itseäni):

Kuten joka kesä, tahdon kylvää perennoja kasvihuoneeseen. Koska olen luonteeltani valitettavan laiska ja saamaton, on mukava oikaista ja saada nopeasti vantteroita taimia ulos istutettavaksi. Loppukesästä taimet voi jo hyvin siirtää kukkapenkkiin talvehtimaan. Haittapuoli on, että kukinta useimmiten siirtyy seuraavaan vuoteen (paitsi jollain ripeillä), mutta olen valmis odottamaan. Siemenet on vielä osittain hankkimatta. Ja kesän teemavärihän on aprikoosi. Tänä vuonna tahdon kaikkea perusjuttua. Lisäksi unelmoin kevätmessuille menemisestä.

Monivuotisista tahtoisin kylvää:

-neilikoita

-illakkoa (uusi yritys) valkoisena

-tähtiputkia kaikissa väreissä (olen hulluna tähän kasviin juuri nyt!!)

-valkoisia harjaneilikoita

Valmiina ostaa:

-tillipionin

Kesäkukista

-kurkkuyrtti 

-tuoksuherneet (lajikkeet Lord Nelson & Dorothy Eckford on jo hankittuna)

-kehäkukkia (eri sävyissä)

-auringonkukkia (sama juttu)

Hyötyviljelyssä kuten aina

-perunoita (sininen lajike olisi kiva)

-herneitä (perus)

-salaattia (roomansalaattia, kuten aina)

-kasvishuoneeseen muutama tomaatti (valmiina taimina)

-ruukussa kasvatettavan vadelman tahtoisin

Puista ja pensaista haavelistalle päätyvät:

-uusi kirsikkapuu (valkokukkainen mieluiten)

-villiruusu

-kärhöjä (mieluiten helppoja)

-joku uusi, ihana pensas

Äidiltä kinuan alkuja Tuoksuvatukkaa naapurin rajalle. Tänä vuonna oman puutarhan merkitys korostuu, en uskalla haaveilla mistään kesämatkastakaan kun lomarahoista viedään 30 % (kiitos Kiky-sopimus ja Sipilä) ja työaikakin pitenee. Vuoden alusta huomasin: sähkö-, vesi-, jäte- ja tarhalaskut nousivat, mutta palkka aleni erinäisten siitä perittävien maksujen vuoksi. Viekää vaikka kaikki, mutta kasveista en luovu. Kuvastoja odottelen jo kuolattavaksi. 

Aurinko nousee 8:59

Auringonnousun ajan kertoi puhelimeni aamulla. Odotan valoisia aamuja. Joulukuussa multaan laitetut irikset kukkivat, keväänodotus on väriltään sininen...ja hei ei tällekään kylmäkäsittelyjä tai pimeäkausia, suoraan kaupan hyllyltä multaan....tänään onkin juhlahetki, ensimmäistä kertaa auringonnousu painui alle kello 9.

Viikunan käsi vilkuttaa meille keväiset terveiset

Vuoden ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet herättävät minut hoivailemaan kasveja. Salainen viherkasviaseeni (paljastan sen nyt teille) on vauvan peppupyyhkeet. Niistä tulee pesujen välillä upea kiilto lehtiin ja viherkasvit tuntuvat kovasti pitävän wipeseistä. Samalla leikkailen ja otan pistokkaita. Suurin osa viherkasveistani on jo yli 20 vuotiaita eli ei enää nuorisoa...Enkä kyllä hoida niitä mitenkään erityisesti, joskus pitäisi mullatkin vaihtaa (kun muistaisi ja jaksaisi).

Olen tosi huono talviulkoilija, eilenkin hyppelehdimme saunanraikkaina jo kahdelta iltapäivällä pyjamissamme. Kuistilla farkunsininen hyasintti kukkii. Ja tuoksuu keväiselle.

Viikonloppukimppu oli tuoksuva. Kävin sen poimimassa kuistilla. Hyasintteja ja helmililjoja. Tammikuussa nautin eniten vaaleansinisestä, se kun on kaipauksen väri.

Ulkona on etupäässä jääkukkia ja lumikiteitä.

Viikonloput ovat ihania, herkkukahvit & päivänvalon ilo, jota ei arkisin näe. Sunnuntaisin on hetki jolloin viimein ehdin perehtyä puutarhablogeihin. Luksusta.

Kirsikkapuun oksaan tuli lehdet, otin sen jo paljon ennen joulua. Keväänvihreää ja ikuista trendiväriä. 

Saan äkillisiä kukkabuumeja....vaihdoin kehyksiin kauniin Rifle paperin paketointipaperin nimeltään Blushing rosa

Ja ikkunaan pellavaisen vihreän botaanisen laskosverhon (nuo puunoksat kuuluvat sille itsekseen kylväytyneelle vuorijalavalle, nautin kesällä sen vihreydestä, joka näkyy kirjastohuoneen ikkunasta). Kodin ykkösen muistoa kunnioittaen..

Outo sisustuskärpänen toi uuden maton ja korin Ikeasta. Koriin on kätevä hillota kaikki vanhat puutarhalehdet ja lukea ne yhä uudelleen.

Viime kesänä tosi vanha palmu kuoli, ostin tämän viherkasvin, Siroliuska-aralia on hän...

Ulkona pistäydyin vain lintulaudalla heittämässä siemeniä, hetken haaveilen leikkimökin luona kuinka teen tästä mökkeröisestä joskus oikean huvimajan kun lapset lentävät pesästä (eli noin sadan vuoden päästä).

Kylmästä lämpimään...woodstock -hyasintti kukkii

Keittiössä skillat

Jouluruusujen istuttamishetkeä odottelen kovasti. Tänä vuonna ovat kirvatkin pysyneet poissa.

Kukkakauppakierroksen tein tänään, oli kuivaakin kuivempaa. Ostin kuitenkin yhden viherkasvin kun halvalla sai. Hieno tumma kasvi rumalla nimellä varustettuna: Uurremuori. Tammikuu on syvältä kaikella tapaa. Ei auta kuin sinnitellä eteenpäin ja odottaa.

Neljä* kuvaa/Neljä vuodenaikaa

Haasteita. Ihanaa. Kiitos jälleen Vaaleanvihreää & Kukkia ja haaveita -blogeihin! Ilman teitä en varmaan koskaan pääsisi vastaamaan näihin, joten olen erityisen iloinen ja kiitollinen teille! Onni sinänsä, että haasteen myötä kameratonkin pääsee blogiinsa kiinni. Kuvia viime vuodelta...


Tämä ensimmäinen kuva on otettu ystävänpäivänä 14.2.2016.  Lumikello on puskenut itsensä sokerilumen läpi. Kevät taistelee läpi lumen ja jään...



Vuodenaikahaaste onkin mielenkiintoinen. Pidän vuodenajoista, talvi on vain turhan pitkä verrattuna niihin muihin. Tajusin tosin vasta jälkikäteen, että ideana oli valita kai kuvia samasta paikasta eri vuodenaikoina, mutta unohdin koko asian. Ja kuviakin tupsahteli liikaa matkaan mukaan*. Excusez-moi.

Salaisen lehdon toisella puolen on kevätesikkoja ja siperiankurjenmiekkojen varret nousevat kuulaan vihreinä, kuva on toukokuulta, silloin on jo täysi kevät. Tämä kuva harmittaa hieman, en saa näitä esikkoja lisääntymään vaikka tahtoisin.

Kivikossa on aikaisin keväällä onnenpensaan kultaa ja japaninvaahteran punaa toukokuulta tämäkin (vaahtera on dissectum garnet ja onnenpensas lajiketta Week-end). Jotenkin vaan rakastan tuota keltaista ja purppuraa yhdessä. Siinä on munaa!

Ja kivikko hehkuu hehkuu pieniä villitulppaanejaan (little beauty)

Kesällä samassa paikassa neilikat tuoksuvat voimakkaasti (äidiltä saatuja, lajike ei tiedossa, mutta on kulkenut suvussamme pitkään, äidiltä tyttärelle -periaatteella). Katkon niitä mukaan sisälle maljakkoon ja mausteinen tuoksu siirtyy mukana. Pieni osa puutarhaa sisätiloissa.

Kesällä on ihanaa istua paviljongissa verhojen keinuessa tuulessa...nautiskella auringon lämmöstä ja huolettomuudesta, josta talvinen sielu ei tiedä mitään, ei muista eikä haluakaan muistaa. Kuvassa anemoneja, kruunuvuokkoja, nekin ovat upeita maljakkokukkasia myös. Verhon olemus ei välity kuvista, mutta auringonvalossa siihen ommellut paljetit kimmeltävät auringonvalossa kuin timantit.

Syksyllä nautiskellaan väreistä, kuten tästä pallesorvarinpensaasta, jonka syysväri on huikean punainen. Keltaiset ovat Keltajapaninangervoja, joita olen lisännyt muuten ihan leikkaamalla oksan ja tökkäämällä maahan!

Syksyllä kivikossa maisema muuttuu ja lämpö astuu väreihin. Samaiset neilikat ovat jo kuihtuneet, Pallovaahtera vetänyt ylleen keltaista syysväriä, hernepensaan herneet roikkuvat puussa kypsän ruskeina.

Talvella vain odotellaan, haaveillaan ja tallotaan lunta. Ulkona on valkoinen hiljaisuus ja ikkunalaudalla kevätsipulijuttuja. Aina sama juttu. Yöpöydällä on nyt perennakirja ja hiljalleen rakentuu lista kukista, joita tahtoisin lisää kukkapenkkeihini.

Ottaisiko joku täällä kävijöistä haasteen vastaan? Vai olikos tämä ollut jo kaikilla?

Tilinpäätöshaaste

Tilinpäätöshaaste Anun puutarhasta, ihanaa kiitos  ❤

Mitä unelmia toteutit 2016?

Ostin vaaleanpunaisen tähtimagnolian. Heti keväällä. Onkohan se hengissä tänä keväänä? Tuttuun tapaan en suojaa mitään. Lunta on aika reippaasti. Magnolia kukki kuistilla huhtikuun alussa, ihastuttava. Ostin sen kaveriksi valkokukkaiselle tähtimagnolialle. Yritin ottaa kuvia eri kukintavaiheissa. Olen valitettavan epäkiinnostunut kaikista raaoista hommista, puutarhan rakenteista ym. Enemmän innostun herkästi kasveista. 

Mitä opit?

Luulisin etten mitään...samat virheet teen uudestaan ja uudestaan. Ja kun kirjoitan tätä niin mieleen nousee vanha riparilaulu punaisesta kirjasta! Muistatteko tämän? Anna mun etsiä ja olla epävarma. Pakko tehdä varmaan siitä motto tälle(kin) vuodelle.

Muistaakseni nämä tuoksaritkin jouduin kylvämään uusiksi kun multa oli outoa savea ja mädätti ne. Uusi versio onnistui onneksi hyvin. Kesä ei ole kesä ilman kesäköynnöksiä. Mitähän sitä kylväisi tänä keväänä? Keijunmekot ja  Kelloköynnökset ainakin kyllästyttävät, jotain uutta olisi mukava. 

Mitä murehdit?

Kaikkea ja kokoajan. Erityisesti sadetta ja lämmön puuttumista. Kaipasin kunnon kesää ja kukkia. Tiedän mitä kaksi peräkkäistä sadekesää tekee erityisesti tulppaaneille. Surku. Tämä rivakka sademäärä oli tullut päivän kestävän reissun aikana täällä pikkuisessa puutarhassa. Kyrsi myös suunnattomasti koko kesän jatkunut raskas hiekkarinteen tasoitus kun rankkasateet piiskasivat. Haba kasvoi. Surin myös kameran viimeisiä hengenvetoa (ei varaa uuteen). En ole varma voinko jatkaa tätä blogiharrastusta enää tänä keväänä.

Mistä nautit?

Kasveista. Taimistokierroksista, yksin/kaksin/moninolemisesta puutarhassa. Väreistä ja niiden yhdistelmistä. Tarkistin olleeni ekalla ulkotaimistolla 3.4.2016 ja sieltä ostin tuon magnolian. Rakastan taimistoreissuja, on ihana katsella erilaisia kasveja, lukea nimikylttejä, nuuskia ympäriinsä tuoksuja ja ihastella värejä. Miten on mahdollista, että se on ilmaista vielä?
(kuva on tietysti taimistolta, taitaa olla Billnäsistä)

Tässä kuvassa on se fiilis mitä tahtoisin omaan puutarhaan (kuvakin on Billnäsistä, bistron kulmalta). Valurautaa, saniaisia, joista tulee villi ja vanha tunnelma, kiveä....

Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?

Haaveilen tietysti uusista kasveista. Lista on jo kohtuupitkä ja sisältää puita, pensaita ja perennoja. Auts. Tahtoisin jatkaa paviljongin maisemointia erilaisin pensain (lehtimajaksi). Ja istuttaa ensi syksyllä lisää pieniä sipulikukkia nurmikolle. Jatkaa muutenkin puutarhan maisemointia luontoon erilaisin pensain ja luonnonkukin. Tahdon, että puutarhani on villi. Mielessäni siintää puutarha, jossa on liukuvärjättyjä tunnelmia, reunuksettomia ja vapaita kukkapenkkejä ja paljon pensaita. 

Puutarha tarjoaa jatkuvaa inspiraatiota ja iloa, tässäkin on miniaidanne puksipuusta, jonka yhtäkkiä innostuin leikkelemään eräänä iltana puutarhassa. Puutarhanhoito on kuin askartelemista, mutta materiaalit ovat aina saatavilla. Tai no ainakin lähes. 

Rakastan katsoa kun puut kasvavat. Ihan pienestä Katsurastakin on tullut jo vuosien saatossa minua pidempi. Pergolassa verhot heiluvat. 

Saanko antaa tämän haasteen teille? Piti olla nopsa, jotta ehtisin kerrankin ennen, mutta voi olla, että siltikin myöhästyn...(seuraavan haasteen kun ovat varmasti kaikki jo saaneet, sen kimppuun seuraavaksi)



Vaaleanvihreää
Kukkia&Haaveita
Suvikummun Marja &
Kivipellon Saila


ps. tekstit heittäytyivät randomilla eri kokoisiksi eivätkä tottele. Olkoot sitten niin.

Tammikuisia kukka-ajatuksia

Havahduin viime yönä kesken unen. Kävelin keväisessä metsässä, joka on vielä kohmeinen ja pälvipaikoissa luminen, mutta kuitenkin jo tuoksuva. Kun heräsin, nenässä tuoksui aivan varmasti tuo keväisen metsän tuoksu. Se hetki kun huomaa ensimmäistä kertaa talven väistyvän on niin ihana. Pienenä kaivettiin heti polkupyörät esiin ja ajettiin jääsohjossa. Hetken aikaa tuntuu kuin elämässä olisikin yhtäkkiä paljon toivoa, kaikki mahdollista ja uusi alku seisoo edessä avoimena. Kaikki talven synkkyys on poispyyhkäisty. Muistelen miltä kevät tuoksuu. Ensimmäinen uuden kasvukauden merkki on aina sama (kuistilla): viikunan vastapuhjennut lehti.

Uudenvuodenaattona istuttelin krookuksia puutarhassa. Multa oli ihan sulaa. Pidin sitä henkilökohtaisena joululahjana, että pääsin vielä istuttamaan alesipuleja. Nyt luonto on jälleen kohmeinen ja etäinen, mutta tunnen toivoni heränneen ja sen tuntee myös pikkuiset sipulit, kuten tämä syksyllä autotalliin viety posliinihyasintti, joka herkesi kukkimaan keittiön ikkunalla.

Siivosimme tänään kaappeja, mikä on hyvin epätyypillistä toimintaa meillä. Se on nimittäin hyvin tuskallista, koska pääsen käsiksi siihen mitä olen, enkä oikein ymmärrä miksi kaappini pursuilevat kaikeanlaista rojuja niin etteivät ne edes mene kiinni. Ja miksi eri kaapeista löytyy samoja tavaroita siroteltuina sinne tänne, miksen voi olla järjestelmällisempi ja siistimpi ylipäätään....ja jokaisen setvityn kaapin myötä inhoan ihan pikkuisen lisää itseäni. (kuvassa on kuiva-amaryllis cherry nymph)

No mutta takaisin puutarha-aiheisiin, jotka sentään tuottavat pelkkää iloa. Joulukuussa löysin Plantusta nämä sipulikukat eurolla pussi ja laitoin ne hiljalleen multaan kuistilla, en jaksanut mitään kylmävarastohommeleita tai pimeyksiä, ajattelin kokeilla kukkisivatko siltikin. Ja juuri nyt näyttää aika hyvältä. Irikset ja krookukset ovat nousseet mullan pinnalle.

Samaan aikaan paljuun laitetussa hyasintissa "Woodstock" (se punajuurenvärinen) on jo kukkanuppu

Ruukussa on muutakin seuraa : iristä ja krookusta.

Syksyllä laitoin veteen yhden tavallisen hyasintin sipulin (samaista lajiketta, nämä eivät tainneet olla suosiossa tänä vuonna kun olivat jääneet kauppojen hyllyille). Se kukkii nyt. Mielenkiintoista tässä on, että ovat täysin tavallisia preparoimattomia sipuleja ja kukkivat silti ilman kylmäkautta! Ruukussa ilman erityisiä toimenpiteitä. Olipas hyödyllinen kokeilu.

Muutoin olen vain ja luen, luen, luen. Haaveilen tulppaaneista ja pioneista. 

Aurinko pilkisti tänään ja lämmitti hyasintin kukkia.

Kielot kukkivat hurjan pitkään (ruukusta pilkistää anemonet, jotka laitoin ruukkuun joulukuussa)

Tänään olen hurjan kiitollinen teille minut haastaneille, joita ilman en koskaan pääsisi vastailemaan hurjan hauskoihin haasteisiin (Vaaleanvihreää, Kukkia&Haaveita & Kasvihormoni &Anun puutarhassa -blogeihin). Voi kun voisin vaan joskus antaa näitä takaisinkin.