sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Linnunlaulua puutarhassa

Neljään kuukauteen en ole käynyt puutarhassa. Kerännyt vain myrskytuulien risuja hiekka-alueelta. Mitä tuolla olisi nähnytkään, pimeydessä ja vesisateessa? Näsiä kukkii jo 

Onneksi talvea ei ole vielä tullut, linnut ovat alkaneet hiljalleen laulaa kaupungissa ja täällä omassa puutarhassani. Vielä kun valon määrä on kohdallaan, voi alkaa oikeasti odottamaan kevättä. Nyt se tuntuu vielä hyvin kaukaiselta. Miten ihanaa olisikaan jos talvea ei tulisi ollenkaan (kuten vuosina 2006-2007!). Vuosi 2019 oli kamalin elämässäni ja olen niin onnellinen kun se on ohitse. Heti kun päästiin 2020 puolelle niin tunsin, että nyt tapahtuu hyviä asioita.
Lumikellot puskevat ylös mullasta hohtavan vihreinä ja valkoisina
Colchicum hungaricum valentine, nimi tulee siitä kun suotuisissa olosuhteissa pikku sipulikukka voi kukkia jo ystävänpäivänä. Suloinen vaaleanlila
Pienet ja pyöreät puksipuupallot odottavat jo kevätleikkuuta
Syysmyrkkyliljatkin näemmä vielä kukkivat
Valkoiset Snowbunting-krookukset näkyvillä
Söpöjä sipulikukkien alkuja on siellä täällä. Viime syksynä istutetut sipulit on fasaani syönyt suojauksista huolimatta. 
Ruusunätkelmät ovat säilyneet vihreinä ja elinvoimisina paviljongissa
Kauniita ja haikeita muistoja menneestä syksystä: pyökin lehdet...
Lyhtykoison herkkiä siemenkotia
Pienten kurjenmiekkojen elinvoimaa puhkeamassa ruskeasta maasta 

Vihertäviä silmuja tuoksuköynnöskuusamassa

Onnenpensaan takana on kuisti, jossa istun haaveksimassa uudesta keväästä...
Helmililjojen seurassa, sateen piiskatessa tammikuista puutarhaa vuonna 2020.