Lempisipulikukkia; Pikarililjat
Yritin nukkua maaliskuun yli, mutta eihän se ihan onnistunut kun töissäkin pitää käydä. Säätiedotuksetkin sen kertoivat sitten, epätavallisen kylmää ja lumista normaaliksi maaliskuuksi. Pahin painajainen toteutui. Tietää hyvin lyhyttä kevättä ja se harmittaa. Lunta on pihassa 92 cm (mitattu tasaiselta kohdalta eli ei sellaiselta johon olisi lunta dumpattu)joten eka kevätkuukausi tulee olemaan toukokuu jos lumet ehtivät sulamaan siihen mennessä. Sairasteltu on myös joten sipulikukkatreffit jäivät vain etäiseksi haaveeksi. Nyyhkis.
Lyhyt kevät surettaa kun olen enemmän kevät- kuin kesäihmisiä. Keväällä luonto on vielä herkkä ja vaaleanvihreä, kesällä enemmän runsaan ryöppyävä. Onhan se kesäkin kaunis, lyhyen hetken. Pitää tänä vuonna suuntautua toisin. Kun oikein keskittyy, voi melkein voi maistaa mansikkakermakakun maun.
Alkukesällä kukkivat pionit ja loppukesästä ruusut. Ehkä. Olen tammikuun ajan haalinut toreilta ja turuilta (käytettyjä) kesämekkoja joissa ajattelin hipsutella kesäpuutarhassa (vaikka hampaat irvessä ja toppahousut alla). Ruusuja olen miettinyt viime päivät. Selvä ikääntymisen merkki :) Piha on aika kuiva ja ruusut saavat aina kirvoja tai perhosen toukkia. Ihan hyvä niin maltan olla niitä ostamatta. Muutoin sellainen romanttinen köynnösruusupiha olisi aika ihana. Omenankukista puhumattakaan.
Kesällä Ukonkello & Sormustinkukka täydentävät toisiaan
Mansikoita, mansikoita...ja paljon kermaa...
Sermi ja Villiviini, ihana vihreys
Hellyyttävä Palloesikko
Katsuran pienet punaiset kevätlehdet
Irene Copeland -narsissi, jumalaisen kaunis
Hirveää jos pääsiäinenkin on tätä samaa. Sulkeudun suklaamunieni kanssa sohvannurkkaan ja vedän verhot eteen.