keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Happy halloween

 
Happy halloween! En tiedä olenko amerikkalaisen meiningin ystävä, mutta kummasti nuo oranssit jutut piristävät kaamosta. Pyhäinpäivän vainajien muistamiset soljuvat kurpitsoiden sekaan.

 
Pienesti pakkasen puraisemat ruusut hehkuvat vielä

Kauniit mustaseljan lehdykkäiset putoilevat hiljakseen pois

 
Varjohiippa on ainavihanta, mahtikasvi

Viiruhelpi on kyllä pitkään kaunis vaikka onkin riesakasvin maineessa. Toistaiseksi sen leviäminen ei haittaa, pidän sitä vähän kurissa ja herrannuhteessa kyllä


 
Koivu alkaa olla lehdetön. Puuh, lähes kaikki lehdet haravoitu pois
 
Pimeys väsyttää.
Kasvit lakastuvat ja nyt on vain odotettava uutta kevättä.
 
 
Keijunkukat antavat voimaa
 
Joulukukkia hekumoitava seuraavaksi. Syyskävelylläni näin pienen sinisen kurjenkellon vielä kukkivan ojassa. Jotkut ovat urheita. Ja miten alkaakaan taas tehdä mieli kukkatilausten pariin. Etten vain taas repsahda Viherpeukaloihin keväällä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Tunnelmavaloja, ruskaa ja viimeiset sipulikukat

 
Tunnelmavaloja pimeyteen
 
 
 
Naapurin upea Tammi pudottaa pian lehtensä pääasiassa minun pihaani. Kestän sen koska Tammet ovat niin upeita! Lehdet on haravoitava pois, liian nahkeita ja paksuja hajoamaan, kauniin kuparinruskeita.

 
Pallovaahtera, olen jo kiintynyt tähän pikkuiseen. Rakastan vaahteroita, mutta niitä ei tälle pläntille oikein mahdu joten pikkuvaahtera on hyvä kompromissi
Ruska oli viime viikolla parhaimmillaan, nyt jo hieman ohi..sääli...sitten alkaakin pitkä lehdetön kausi. Alesta investoin vielä muutaman kukkasipulipussin, mm. Syyssahrameita, joita minulla ei ole koskaan ollut. Davisinpikarililjan pienet mykyrät laitoin myös multiin, jännittävää nähdä millainen suklaanruskea kukinto mahtaa olla. Villiniityn pakettikin tuli ja kerrannaiset White Marvel -narsissit, viinilaukat ja Insulinde -tulppaani pääsivät maan alle.
 


Pitämyskoivu ei vielä ole ihan kalju


 
Tässä riittää puuhaa tuleville päiville
 
Tähtimagnolian hujoppi varsi paljastui kuunliljojen laotessa. Pitää vielä haravoida lehtikasa tuohon päälle. Magnolian syysväri muuten on kerrassaan mitätön, epäväri. Tulee myöhään lehteen, mutta vastaavasti pudottaa ne myös viimeisten joukossa.

 
Pienemmän Rusokirsikan kaunis puna, aika vähän loppujen lopuksi näitä ihan syysväreiltään punaisia puita. Jäin miettimään, että lienevätkö ulkomaista alkuperää kaikki...?
 
 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Hentoja uusia pensaita

 
Japaninvaahteran ja Päivänliljojen syysväritystä kivikossa
 
 
 
 
Köynnöshortensian kultaa
 
 
Kuunliljat muuttuvat ällöttäväksi limaksi
 
 
Japaninvaahteran tulenpuna ja Onnenpensaan lime, kivi on singeliä, pidän todella tuosta singelistä
 
 
Synttärilahjaksi siskolta saatu Pensaskirsikka Kirsa, hento kuin mikä, istutin sen samaan riviin Suklaakirsikan viereen. Kasveista saa eniten iloa lahjoina, on ihana ajatella lahjanantajaa aina kun ihailee lahjaansa
 
 
Mielenkiintoinen kokeilu on sen sijaan Pallokerrian istuttaminen kivikkoon, ei mitään käsitystä vielä selviääkö talvesta. En edes tiedä onko jänisten suosikki. Toivon, että jaksaisi talven yli. Hennon huitulainen tämäkin.
 
 
Myöhäissyksyn viimeisiä kukkakimppuja puutarhasta, astereita siemensekoituksesta, piti kyllä olla mustavalkoisia...
 
 
Ruusunätkelmäkimppu ikkunalaudalla
 
 
Rusokirsikka leimahti liekkeihin vihdoin, kaaressa Kultahumala. Vähän rikki tuo gothic arc, mutten yllä tuonne
 
 
Pilvikirsikan maltillisempi oranssisempi punerrus
 
On kyllä hieman ihmettelevä olotila, mitä nyt...?
Pian talvi laskeutuu ylle eikä voi enää touhuta puutarhassa. Ei poimia kukkia maljakkoon. Ei istua keinuttelemassa puutarhakeinussa. Sipulikukat on istutettu ja nyt pitää vain odottaa. Ja pitkään, puoli vuotta. Hui. Vanhastaan tiedän, että jouluun jaksan, mutta sitten alkaa raskas ja uuvuttava odotus. Mieluusti otan vinkkejä vastaan miten selvitä talvesta ja millä sivuilla kannattaa pyöriä...

perjantai 4. lokakuuta 2013

Lokakuu

 
Kuistilla haaveita tulevista siemenkylvöistä
 
 
 
Kukkasipuleiden mukana tuli vielä tämä Jouluruusu Double Ellen Picotee (kerrottu lila ihanuus), istutin (ehkä) väliaikaisesti tähän ovenpieleen. Toivottavasti kukkii joskus. Odotan jo niitä joulumyyntiin tulevia valkoisia Jouluruusuja.
 

 
Joulukukat saavat sydämeni väpättämään kunnolla, pitäisi istuttaa tasetit, yritän vielä etsiä kastelukiteitä tai väritöntä geeliä kasvatusalustaksi, yleensä olen istuttanut lekasoraan. Tasetit ovat ehdottomasti kuistin kasvi, niiden voimakas tuoksu pyörryttää pään.
 
 
En voi sille mitään, että surettaa...yhden yön pakkaset nitistivät köynnösten lehdet, Katsurakin pian ihan lehdetönnä. Vihreä elämä siirtyy pikku hiljaa kuistille. Jännä miten erilaisilla nimillä sitä kutsutaankaan. Jotkut sanoo porstua, osa hienommin veranta, itse en osaa niin hienoa termiä käyttää :) . Rakennuspiirustuksissa nimenä on veranta. Loistokeksintö kuitenkin kasvien talvetukseen, oli nimi mikä hyvänsä.  
 
 
Kuistilla hämärähyrinää, kesän aikana näemmä villiintynyt tuo ylähyllyllä kasvava Hienohelma eli Asparagus. Lankaköynnöksen toin sisään. Iloitsen huonekuusen latvasta, joka on vihdoin ilmaantunut...ostin huonekuusen todella pienenä, mutta onneksi se kasvaa ja alkaa näyttää oikealta kuuselta latvoineen!
 
 
Ruusut uhmaavat pakkasia
 
 
Kuistilla kasvihuoneen chilit, joita en tule syöneeksi
 
 
 
Vasta pieni punerrus Rusokirsikassa
 
 
 
Julmettua vauhtia on kasvanut Pilvikirsikka, muutama vuosi sitten istutettu noin metrin mittaisena. Valtavan nopeakasvuinen puu. Punertaa vasta pienesti sekin. Vielä on hetki aikaa kierrellä puutarhassa ja nauttia syyspäivistä ennen sitä loputonta pimeyttä ja kylmyyttä. Apua.