keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Talvivihreää ja uusia vihreitä




Carex Morrowii variegata eli Japaninsara on talvivihreä, paljastuu kinosten alta aika samanlaisena vuodesta toiseen

Ihan väsynyt ja kipeä, mutta muutama päivä sitten raahauduin pihalle kaivelemaan alkuja. Lumi on vihdoin sulanut (täällä oli aika paljonkin lunta) ja kaivelin hieman kompostimullan alta niin löytyihän sieltä jotain. Yöpakkaset ovat nyt palanneet, pian aletaan olla normikeväässä. Aurinko pilkahti yhtenä päivänä hieman, muutoin on harmaata harmaata. Voi kun ne taimikuvastot tulisivat pian, haluaisin haaveilla uusista kasveista

 
Esikon pieniä taimia (verkko oli tarkoitettu fasaania vastaan, mikä vitsi, tuostahan verkosta se nokkii noin vaan :) )
 

 
Tulppaaneja

Krookuksia

 
Rusokoiranhampaita

 
Narsisseja

 
Jotain pientä, varmaan posliinihyasintteja

Ikivihreä Mahonia


Toinen ikuinen vihreä Pikkutalvio voi hyvin ilman tukahduttavia kinoksia

 
Kivikossa helmililjoja

Pikkukurjenmiekkakin urheasti kurkistaa
 

Krookuksia nämäkin

Ahomansikka on talvivihreä, sitä ei aina muistakaan

Samoin Rönsyansikka

 
Double Ellen Red -jouluruusussa nuput ekaa kertaa, jännittävää

 
Portinpielessä yllätyssekoitus, joulukuussa vielä rautakaupasta löytyneet sipulisekoitukset, ajattelin, että tuleeko näistä mitään, mutta lupaavalta näyttää. Muistaakseni ainakin valkoisia Koiranhampaita ja paria muuta lajiketta jotka olen autuaasti unohtanut...Lumikellopenkkikin jäi vielä tutkimatta, se kun on toisella puolen taloa. Loppuviikosta käyn tutkailemassa.
 
 
Betoniruusukin löytyi...harmaan sävyinen kuten taivas.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Tuokiokuvia puutarhasta

Arovuokot ja Kaunokaiset
 
Kuvia puutarhasta, sieltä täältä
 
 
Kuunliljapenger päättyy (vielä) pieneen Rusokirsikkaan, bambusänkyyn ja kivimuuriin. Reunuksessa on pionipenkki johon tukisysteemi tuli 

Paraatipenkki on laaja joten olen laittanut pienen polun liuskekivistä

 
Tulppaani White Purissima pergolassa

Keväällä on myös paljon valkoisia kukkijoita, runoilijannarsisseja

valkoisia pikarililjoja

Ice follies -lajike narsissista
 
Kevät on jotenkin hyvin lähellä nyt. Plussan puolella ollaan jälleen. Eiliset lumikinokset ovat sulaneet vesisateessa. Vain kerran tänä talvena on joutunut lumitöihin, upeaa. Nyt alkaa tuntua siltä kuin jokaikinen kuva viime vuodelta olisi jo nähty, puhumattakaan menneiden vuosien kuvista. Uutta materiaalia tarvitaan!

 
Ei kevättä ilman tête-à-tête-narsisseja

 
Kuten todettu, Ikeasta löytyy kivat ruukut, tämäkin jättiläisisolle Viirivehkalle, jolla on yhteistä taivalta kanssani jo 20 vuotta. On kuin perheenjäsen jo. Viime vuonna istutin yhtä vanhan Limoviikunan samanlaiseen ruukkuun ja taitaa viihtyä. Nyt rahanyörit kiinni ja loput pennoset säästöön taimistokäyntejä varten. 

 
Tuntuu kuin kaikissa muissa puutarhoissa ihasteltaisiin talven mittaan piippoja ja alkuja ja minulla ei niin mitään edes pitkän syksyn seurauksena...hirveällä vaivalla ja työllä löysin pari vaatimatonta alkua :) Täällä ei kyllä hirveämmin tapahdu mitään. Odottavalla kannalla.

torstai 20. helmikuuta 2014

Shoppailuja


 
Tulppaanitunnelmointia, yhtä ihania ruukussa tai maljakossa, ruukkutulppaneista saa tosin nauttia pidempään


Yksi hienoimmista jutuista talvessa on jokin puutarhaan liittyvä hankinta. Kesällä kaikki rahat menee muuhun (kasveihin..) joten minusta talvella kannattaa ehdottomasti ostaa jotain puutarha-aiheista rekvisiittaa tai työkaluja varsinkin kun niitä saa välillä talvisaikaan edullisesti. On suurta luxusta kierrellä nettipuoteja ja tehdä löytöjä.


Alekierrokselta löysin Eldgardenin ruosteiset kasvituet pionipenkkeihin. Toivottavasti on myös toimiva ratkaisu eikä pionit retkota enää kulkuväylällä, ainakin ulkomuodoltaan tuet ovat kauniit ja yksinkertaiset. Mikä parasta, tätä sarjaa voi jatkaa tarvittaessa jos pionihulluus iskee (lisää osia vain liitetään lenkkeihin). Haaveilen jatkavani näillä koko kuunliljapenkereen jonain kauniina päivänä. Aiemmin ostin paljon pajujuttuja & puutakin, mutta rauta ja muut metallit tuntuvat paljon järkevämmältä valinnalta "ikuisen keston" vuoksi. Pahoittelen huonoja kuvia kun iltahämärissä hipsin kuvailemassa. En saanut tukia kunnolla kasaan kun maa on sen verran jäässä.

Etsiskelyn seurauksena löytyi myös mieluisa sammalenvihreä & kokoontaitettava penkki kasvihuoneeseen.
 
 
Vielä yksi kuva tästä lempikasvista Helmipensaasta, kukinnan aika on onneksi taas pian käsillä...Nupuista sen näkee miksi kyseinen nimi on kasville annettu. Ihanaa, kevät, seuraava vuodenaika, pian täällä...
 
Tänään on muutama aste pakkasta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pitkän ajan sääennuste väittää, että ainakin etelän osalta talvi olisi tässä. Mikä unelmien täyttymys!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kivikon tarina



Eräänä myöhäiskesän päivänä tulin katsomaan myynnissä olevaa rintamamiestaloa vuodelta 1957 ja olin heti myyty. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Paikka oli paratiisi.

 
 Valitettavasti siitä paratiisista ei ole enää siitä paljoa jäljellä koska suurin osa tontista on myllerretty, viereen rakennettu uusia korskeita taloja ja monet vanhat rakennelmat on purettu niiden tieltä. Sellaista on elämä. Tonttimaa on niin valtavan arvokasta, että vain harva helmi enää säilyy ellei ole paksua kukkaroa/perittyä maata taustalla. Mutta ei se haittaa, tämä talo&puutarha on minulle "se oikea" ja paikka on oma henkilökohtainen paratiisini. Ei milliäkään liian pieni tai iso, vaan juuri sopiva. Ja haluan uskoa, että olen sopiva tälle paikalle, toivon, että teen sille hyvää. Rakkaudella.

 
Kivikko syntyi paikalle josta revittiin kaikki kaunis ja vanha pois uusien talojen vuoksi. Sydän itki verta, mutta niinkuin elämässä yleensä, on suunnattava katseet eteenpäin ja mietittävä kuinka saada eniten irti olemassaolevista palasista. Kiviä oli jonkinverran jäljellä joten teimme kivikon. Osa kivistä on pyöritetty, kieritetty, raahattu kynnet verillä, siinä ohessa hikoiltu litroittain, ja itketty kivien väliin litistyneitä sormia. Osa kivistä on vedetty lähemmäs narun päässä autolla hulluna kaasuttaen, apinanraivolla. Oikeastaan odotan koska koko rakennelma romahtaa mahdottomuuteensa, mutta siinä se kumma kyllä tönöttää vuodesta toiseen paikallaan, pidän sitä elämääni kohdanneena ihmeenä. Mikään ei luonnollisesti tunnu niin hyvältä kuin itse tehty. En ole koskaan unelmoinut kivikosta erityisemmin, mutta nyt kun minulla sellainen on niin olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman. Kivien lämpö mahdollistaa monen aran kasvin kasvattamisen. Lisäksi luonnonkivet ovat uskomattoman kauniita. Muuri on koottu vanhoista katukivistä, epäsäännöllisen muotoisista luonnonkivistä, päällyste on singeliä ja kasvit on istettu hiekansekaiseen multaan (jätemaata jota on raavittu kasaan kottikärryillä roudaten).

Äidiltä sain heti alussa ison kasan tuntematonta vaaleanpunakukkaista neilikkalajiketta joka muodostaa selkärangan koko kivikolle. Hopeanharmaalehtiset neilikat viihtyvät loistavasti kivipenkissä. Saatan olla joskus kärsimätön luonne, mutta puutarhassa yllättäen jaksan melko hyvin keskeneräisyyttä ja rakastan sitä tunnetta kun voi kerroksittain lisätä kasveja ja alue muotoutuu hiljakseen uudenlaiseksi. En tahdo heti valmista enkä onnistua heti.

Ensimmäisenä vuonna istutin vain neilikat ja muutaman mattomaisen kevätkukkijan. Joka vuosi laitan jotain lisää, pientä tai suurta, pensasta tai sipulikukkaa. Toisena tai kolmantena vuonna pakottauduin investoimaan katteeseen ja pitkään harkittuani päädyin singeliin. Valinta jota en ole katunut. Kaunis ja loistava kate pensaille ja perennoille. Kaiken lisäksi ikuinen (en ole lainkaan perinteisten puusälökatteiden ystävä, ne ovat minusta epäesteettisiä). Reunukseksi halusin rautaisen ketju-aidan, se löytyi K-raudasta.

Aika usein pidän itseäni huonona pihanlaittajana ja jotenkin saamattomana joten on ihan hyvä välillä luoda katse taaksepäin, ei vain tulevaan. Silloin ehkä tajuaa kättensä jäljet paremmin. Eli tolkuttomasti kuvia seuraavaksi. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti :)

 
Tästä lähdettiin kuutisen vuotta sitten

Ekana vuonna istutin vain lahjaneilikat ja muutaman kevätperennan (istuttamiseen liittyy hauska muisto, istutin huhtikuussa kun alkoi satamaan sakeasti lunta ja naapurissa työskennellyt mukava vanhempi virolainen työmies tuli oikein katsomaan ja kysyi olenko varma siitä mitä teen, hih, en kyllä ollut mutta sitkeitähän kasvit ovat, yhä hengissä)
Pikku hiljaa lisäsin kasveja aina kun onnistuin löytämään, fiiliksellä menin ja istutin sitä mikä tuntui hyvältä, tässä Golden Torch lajike Happomarjasta, samalla istutin Japaninvaahteran jonka vahingossa katkaisin lapiolla, huh. Multaa ei tässä penkissä oikeastaan ole, vain hiekkaa ja kiveä ja sitäkin hintsusti, ohuehko kerros. Tiesin heti alussa, että sopivien kasvien löytäminen tulee olemaan kokeilua ja takaiskuja tulee. Pidän tätä koelabranani.

Alkuvuosina istutin myös Isotuomipihlaja-aidanteen ulkopuolelle kovaan kivensekaiseen hiekkaan, halusin vihreyttä ja suojaa. En ole kastellut aidannetta, kasvuunlähtö on ollut suhteellisen hidasta

Myöhempinä vuosina kasveja alkoi kerääntyä alesta, tässä Pallolehtikuusi Kornik. Istutin kolme pikkupuuta rinnakkain, Hernepensaspuun, Riippapajun ja tämän lehtikuusen. Riippapaju menehtyi ja tilalla kasvaa nyt paremmin kuivuutta kestävä pienoispuu Mongolianvaahteraa

Ehkä vuotena kaksi tai kolme Onnenpensas muutti kivikkoon. Jänöt mutustelivat sitä pahoin alussa, mutta jostain syystä jättävät sen nykyisin rauhaan. Viime vuonna istutin Pallokerrian kokeeksi kivikkoon. Pallokerrian sanotaan olevan erittäin talvenarka joten kyseessä on kokeilu. Tänään huomasin jänisten syöneen siitä suurimman osan. Katsotaanpa keväämmällä onko hengissä.

Kuvassa jo edesmennyt Riippapaju ja valkokukkaisia perennoja ja pieni pilarikataja ja muutama havu

Ohuina rankoina ostetut kapeakasvuiset kolme Pylväshaapaa oli pakko saada istuttaa tähän vaikka aina moni piti ideaa huonona. No, tulevat vuodet näyttävät miten homma etenee, itse pidän haapojen havinasta ja tunteesta minkä ne antavat tuossa kohtaa.

Aloin lisätä heiniä pikku hiljaa

Isotuomipihlajan kukintahetki on ihana kevättuokio

Myöhempinä vuosina olen lisännyt ruosteisen minilintualtaan ja perennoja, tässä Pikkuiriksiä ja Päivänliljoja vauvataimina

Jossain vaiheessa tuli inspiraatio istuttaa Marjatuomipihlajat kaariportiksi

Kukkasipuleita olen upotellut hiekkaan vaihtelevasti, osa viihtyy, osa ei. Isotähtihyasintti kukki kerran ja poistui takavasemmalle. Villitulppaanit sen sijaan todella viihtyvät ja lisääntyvät, samoin Rusolaukat

Ystävältä sain isohkon Vuorimännyn

Kulmauksessa on omat lempparivärisekoitukseni

Ja hieno miniaidanne Elsan lempituoli-putiikista

Mantelikirsikan kauniit kukat


Kivikon reunaan on pompsahtanut itsekseen Saniainen

Alesta löytyi kerran myös Punapeikonpähkinä Red Majestic

Viime vuosina kivikko alkaa täyttää sille ladattuja odotuksia, kasvit sulautuvat toisiinsa ja ryöppyävät yli laidan

Varhaisena keväänä Hernepensas ja Onnenpensas vieruskavereina

Palloesikko viihtyy yllättäen kivikossa erittäin hyvin

Onnenpensas kukkii kultaisena

Isotuomipihlajien ylenpalttista kukintaa

Pikkukurjenmiekka

Toiseen suuntaan, taustalla kapea Kataja Sky rocket jota väitetään todella talvenaraksi. On talvehtinut ok

Pallolehtikuusi

Japaninverivaahtera päättää kivikon pergolan päässä


Uudempia tuttavuuksia; Kultakaari

Kolme Pylväshaapaa, oikealla ylhäällä lasikuisti, kunnon tähystyspaikka!

Viime vuoden lisäykset ovat syksypuolen kukkijoita, Syyshohdekukka

Aurinkokaunosilmä

Keskikesällä kivikko räjähtää vaaleanpunaiseksi Minetteruusun ja vaaleanpunaisten neilikoiden myötä

Sädepäivänhattu

Syksyllä kivikko on herkkuvärien kruunaama

auringon paistaessa


Syksyväreissä, Villiviinin toivon jonain päivänä peittävän koko korkean sokkelin