Aurinkoenergiaa - sininen taivas & nuppuja

Elämän pienet ilot ovat pieniä puutarhassakin. Helmipakkaset alkoivat. Nykyisin tuntuu tosin, että ne kylmimmät yöt koetaan maaliskuussa. Mutta kunhan pääsee pihahommiin ja on kylliksi valoa saatavilla niin olen onnellinen. Helmikuinen aurinko lämmittää toista poskea ja viima jäätää toista. Säilyy hyvin tasapaino. Jänöt ja muut metsän eläimet ovat mutustelleet ja oleskelleet puutarhassa, jälkiä ja jätöksiä löytyy joka pensaan alta. Tässä Punapeikonpähkinän alla. Nuorempia oksia oli hieman maisteltu. Minulle suurinta hupia on nuppujen ja silmujen tarkkailu, hitaasti ne valmistautuvat kevääseen talven keskellä.

Leikkelin pensaita ja tuija-aitoja suurella innolla. Aurinko tuo niin paljon iloa ja potkua. Nyt käsiä korventaa, mutta ainakin se johtuu fyysisestä työstä. Tunnen kuinka talven kangistama ruumiini huutaa, kiljuu ja mouruaa puutarhatöiden perään.  Lunta on vielä aika lailla, mutta pälvipaikoissa voi tavata vanhoja tuttuja kuten vaikkapa tämän sinivuokon, hieman pakkasen pureskelemana. Vanhojen, jo unohtuneiden ystävien näkeminen ravitsee myös sielua. Riehaannuin jo niin, että ripustin kesäverhotkin ikkunaan.

Talven lempinäkymiä on kasvihuoneen sisääntulon luona paviljongille päin (johon yritän tehdä luonnonmukaista porttia kahdesta valkokukkaisesta syreenistä). Syreeni on ehdottomasti paras talvipensas, se antaa niin paljon toivoa vihreine nuppuineen. Jostain syystä jäniksetkin ovat aina jättäneet ne rauhaan. 

Toinen yksi harvoista, kullanarvoisista pensaista on Näsiä (tämä ihan luonnonkantaa oleva), siinä jo lila kukkanen hieman kurkistaa avautuneena, on niin hirmuisen aikainen kukkija. Pensaani on äidin Näsiästä otettu pistokas, teki juuret pelkkään keppiin. Lisäyksen pitäisi siis olla suht helppoa. 

Taikapähkinän kukinta jumiutui jouluiseen, kukka-aihiot ovat samassa kuin tuolloin. Suloinen se on silti. Haaveilen aina mielessäni talvella kukkivista puista ja pensaista, se vasta olisi ihmeiden ihme täällä pohjolassa. 

Leikkuusarkaa löytyy vielä vaikka kuinka, kuten ikuisuusprojekti Rusokuusamista. Ovat aina vähän epäsiistin ja sotkuisen oloisia talvella, mutta puhkeavat hyvin aikaisin lehteen. 

Minulla on kokonainen tylsä penkki täynnä Mehitähtiä. Ovat kyllä kauniita huurteisina. Mukavinta on kun voi poimia alkuja ruukkuihin tarvittaessa. 

Betonimuuria vasten paistattelee Köynnöshortensia ja paisuttelee nuppujaan. Tämäkin tulee hurjan aikaisin lehteen, varmaan johtuen lämpimän muurin tuesta. 

Paviljongin tuolin alta löytyi pieni kaistale vihreää sammalta, sain tästä hurjan paljon riemua

Eiffelkin kurkistaa jo lumen keskeltä, muutoin kaikki piipposet ovat peittyneet rapean lumen alle

Tähtimagnolialla on oma turkki päällä, se onkin hyvin viisas kasvi. 

Black Tulip -magnolia -ressukka on raottanut turkkiaan, en usko, että se on kovin hyvä idea vielä...en yllättyisi jos se on kuollut

Sisääntuloluiskan luota lumi sulaa aikaisemmin ja yksi aikaisemmista puskista lehteentulon suhteen on Lamoherukka. Muutoin en ole hullusti näiden fani, mutta aikainen vihreys on tietysti tosi tervetullutta

Yksi puolikuntoinen Varjorikkoni on tehnyt kaksi vauvelia, iloinen perhetapahtuma

Aikaisimpien joukossa köynnöksissä on Tuoksuköynnöskuusama. Viime talven se säilyi kokonaan lehdessä ja vihreänä, mutta tänä perustalvena ei siitä ole puhettakaan. 

Pidän pään kylmänä, mutta sydämen lämpimänä.

Pensaita ja kukkia sisätiloissa

Mikään ei ole masentavampaa  kevätodotuksen kourissa olevalle kuin ikuinen lumisade. Toisaalta mikään ei ole toivoa antavampaa kuin haave kirsikkapuiden kukinnasta. Koko viikon lauloi aikaisin aamulla Mustarastas puutarhassamme niin, että kevät tuntui olevan lähellä.

Kukkakaupassa olin läkähtyä magnolian oksien, syreenien kukintojen ja toinen toistaan ihanampien kukkien äärellä. Ostin vain tämän kolmen euron nipun vaaleanpunaisen kirsikkapuun oksia, pysyen näin rimaa hipoen viikkobudjetissani (pöydällä näkyvä vitonen on lapsen lomaraha, itselläni ei lomaa ole vaikka alan tuntea olevani sen tarpeessa).

Ei sitä kevättä vielä ollutkaan tarjolla vaan runsasta lumetusta joten päätin yrittää tehdä kevättä itse kasvipöydän muodossa. Kevätpöytä.

Kaikkea keväistä kuten helmililjoja ja otin muutamia pelargonin pistokkaita

Hortensiaa...

 

Krookuksia, jotka olivat unohtuneet syksyllä pussiin

Lisää helmililjoja, kerrottuja. Tätä on ollut jännä seurata. Oli minulla vain pari viikkoa autotallissa ja kun lämpötila meni pakkasen puolelle niin hain sisälle. Kovin pitkää, kylmää ja pimeää lepojaksoa eivät siis saaneet, mutta ei se näytä tahtia haittaavan onneksi.

Ja lisää helmililjoja, valkoisia...taustalla kuistilla talvehtineet havut, Hopeapinja ja Kartiovalkokuusi.
Havujen talvettaminen sisätiloissa ei ole ollut yhtä helppoa, tahtovat kuivahtaa helposti. Hopeapinja juo ja juo, mutta on toisaalta oikein hyväkuntoinen. Valkokuusi kuivattaa ja kellastuttaa alaoksiaan, mutta on vielä hengissä. Hernesypressi on ollut oikein helppo sisällä.

Parhaiten viihtyy tietysti Huonekuusi joka kasvaa suht vauhdikkaasti. 

Hortensiat ovat piristyneet ja alkaneet kasvaa. Välillä talvetan hortensioita, näitä ihan tavallisia ruukkuversioita. Se on ollut mutkatonta, pitävät pienen lepokauden ja sitten elpyvät maaliskuuta lähestyttäessä.

Pensaiden kasvattaminen sisätiloissa on hauskaa. Aluksi kiikutin niitä kellariin talvehtimaan, mutta olen jättänyt ne nykyisin kokeeksi kuistille, laiskuuttani vain. Kuistin sisälämpö on talvisin 10-15 astetta, normaalihellekesinä jopa 30 astetta...Kovin montaa vuotta en uskalla samaa pensasta sisällä pitää, mutta syksyn alesta voi ostaa aina jonkun uuden pienen. Kuvassa olevan villikirsikan istutan kuunliljapenkereeseen muiden kirsikoiden seuraksi.

Tämä pikkupensas on Callicarpa Bodinieri, luullakseni Suomeksi sen nimi on Purppurahelmimarja. Se on ollut jo pari vuotta kuistilla kun en oikein tiedä uskallanko sen istuttaa maahan vai en,

Uusia lehtiä avautuu Magnoliaan, taustalla näkyvä verililjapuu on jo seitsemänvuotias, se pääsee taas viettämään kesää ulos. En hoida näitä pensaitani mitenkään erityisesti muuten, olen laiskimus.

Viikuna tuo kevätfiilistä lumen keskelle

Ja pientä kasvustoa näkyvissä kylvöksissä

Ystävältä sain suloisen ystävänpäiväkukan: kerrotun minisantun. Minulla nämä aina kuolevat, oivoi.

Keittiössä istun ja katson haaveksien ruusupömpelin läpi kasvihuonetta. En ole käynyt siellä edes joulun jälkeen

Puutarhassa lumikelloreppana painuu yhä syvemmälle lumeen. Olin ajatellut leikellä pensaita ja havuja viikonlopun ajan, mutta nyt kaikki aika meneekin lumitöihin. Täytyy olla vain sitkeä.

Sydämiä, kukkia & ystiksiä

Söpöstelypäivät ovat kivoja. Sydämiä, kukkia ja kaikkea hempeää. Se tekee joskus hyvää kaiken negatiivisen uutistulvan keskellä. Ystispäivä olin eilen, mutta minä vähän myöhästyin...

Lapset tykkäävät näistä imelistä donuista, jotka ovat minusta karmeita. Mutta muistan kuinka pienenä olin fiiliksissä kun joskus harvoin sai berliininmunkin. 

Näistä minä pidän: skumpasta ja jouluruususta. Vein sen kirvapopulaation vaivaaman ruususen ulos jokin aika sitten. 

Ystävänpäiväkukka: vaaleansininen hortensia

Viime syksyn viimeinen taimisto-ostos Magnolia näyttäisi olevan hengissä kuistilla, ihana juttu

Pelargonit ovat piristyneet vallan hurjasti, pahin vaihe on ylitetty. Yksi viime keväinen narsissi on alkanut kuihduttuaan kukkimaan pikkaisen rääsyisenä, mutta kukkii kuitenkin.

Muutama kuva Plantusta jossa käväisin eilen...myyjäukko katsoi kyllä minua vähän tuiman näköisenä kun kuvasin, muttei sanonut mitään. Herkullisia sipuliruukkuja, joissa hyasintteja, tulppaaneja ja pikkusipuleja. Niin keväistä. 

Verenpisaroita, kesäkukkia & pelaquiden pistokkaita

Ihana kirsikkapuukin siellä kukki! Lajiketta ei ollut merkitty, mutta nautiskelin tämän alla näkymistä

Niin hieno kerrottu Jouluruusukin olisi ollut..hinta vain hyvin suolainen, 25 euroa. Sai jäädä odottamaan hyllyyn. 

Kukkatalosta ostin kuitenkin kolme esikkoa kolmella eurolla, somistusta sisäänkäynnin yhteyteen. Kokeilen jättää ne yöksi ulos. Kaipasin jo taas orvokkeja, mutta niitä ei ole missään vielä. 

Tahdon ajatella, että puutarhakin on kuin uskollinen ystävä. Puhumattakaan puutarhaystävistä, jotka ovat oikeasti kullanarvoisia. Olkoon elämässänne aina auringonpaistetta, linnunlaulua ja kukkasia ღ

Lumikello lumessa

Ehdin kerrankin valoisaan aikaan kotiin. Puutarhan jälleennäkemisen iloa latisti hieman sen valkeaksi muuttuminen. Eilen se oli vielä täysin lumeton - nyyh- aina kun päästään lumista eroon niin lisää tulee. Ja sitä tupruttaa taas paljon. Onkohan tämä kevät taas viime vuoden toisinto? Leuto helmikuu, kalsa maaliskuu ja hidas kevät.

Ensimmäinen rohkelikko lumikello on kuitenkin ehtinyt miltei kukkaan. Suloinen.

Yksi lumeton kohta löytyi josta krookukset pilkistävät päivä päivältä isompina.

Paraatipenkin valkoiset krookukset ovat yleensä kukkineet minulla ensimmäisenä. Sieltä ne nousevat.

Näsiä on kasvanut muutamassa vuodessa paljon, aluksi tässä oli vain yksi oksa, se on aikainen, nyt jo kukintavalmis

Piti vähän kaivaa, mutta sieltä kurkistavat Lumikellot Elwesii,  vähän myöhäisempiä kuin tavalliset lumikellot ja isompikukkaisia

Iriksiä nousee jo sieltä täältä, ihanaa

Tässä säleikköpuu Louhisaaren ananas, jonka suhteen vähän pelästyin kun huomasin sen jääneen verkottamatta. Onneksi jänöt eivät ainakaan vielä ole löytäneet sitä. Tänä keväänä tulisi tehdä jotain toimenpiteitä sille, minua vähän jännittää osaanko...

Lämpimällä seinänvierustalla ensimmäinen uusi akileijan lehti on avautumassa, tuo alempi vihreä kuvassa, isompi on Mehitähti

Ruusupömpeli on todennäköisesti ihan ruosteessa jo keväällä, aina sataa...

Tarkkailen tiiviisti jouluruusun nuppua, ei kyllä kovin tummalta näytä, väri taitaa olla vielä yllätys

Ensimmäinen kukka-aihio syksyllä kellariin viedyistä kerrotuista helmihyasinteistä näkyvissä, yksinkertaiset kukkivat vielä

Nyt en malta enää ollenkaan odottaa kevättä, en pysy housuissani. Tilasin pari päivää sitten puupionin Englannista ja se saapui jo! Eikös ole ihana? Kukan värin pitäisi olla musta. Näistä nettishoppailuista ei aina voi olla varma. Minulle käy kyllä muunkin värinen, mutta puupionista olen haaveillut pidempään. Onkohan se kovin vaikea?

Kylvöjenkään suhteen en malttanut enää, iskin käteni heti kotiuduttuani multapussiin & möyhensin multiin ensimmäisen erän omista Keijunmekoista, en tiedä onko siemenet ok, otin ne talteen syksyllä sisään tuodusta keijunmekosta joka näyttää aika kuihtuneelta juuri nyt. Odottelen kuitenkin jos se vielä heräisi eloon kevään tullen. Tajusin ettei kannata enää odottaa kevättä vaan pistää heti hösseliksi! Kylvöjä, mullituksia, leikkauksia....yhtäkkiä kevätkiireet ovat täällä.