keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Kesä - koristeomppuja & jännittäviä uusia hankintoja

 On tunnustettava tosiasiat - kevät meni - on kesän vuoro. Se sadekin onneksi tauottui viikonlopuksi ja kaunis ilma on jatkunut. Muistoksi blogiin koristeomenoiden kukintahetkiä, myrskyn edellä.

Kaunis Tammisaari. Tämä puu on tietysti otettu jalostukseen Tammisaaresta. Lempikesäkaupungistani. Tästä kohdasta pikkuisessa puutarhassa on hiljalleen tulossa salainen...taustalla kasvaa pensaita, jotka maisemoivat ruusupömpeliä naapureilta. Ympärille olen istuttanut pienen syreenin ja pähkinäpensaan. Kaarinpenkissä kasvaa taustakasvina myös ruusuja. Varsinkin tummalehtinen Punalehtiruusu on upea tumman koristeomenapuun kanssa. Pian kun koristeompun terälehdet viuhuvat tuulen mukana maahan, puhkeavat punalehtiruusun kukat tilalle, ja sitten juhannusruusun..

Herkkä puolikerrottu Aamurusko, Helsingistä löydetty koristeomenapuulajike. Siirsin sisääntulon luota parempaan multaan muurin luokse ja palkitsee taas kukinnallaan.
Makamik, kanadalainen koristeomenapuu. Oma suosikkini koristeomenapuista. Kukkii niin runsaasti joka vuosi ja hyvin kaunis kukintojen väri. On niin varma ja uskollinen, tuntuu kuin kukinta runsastuisi vuosi vuodelta (ehkä kuvittelen).
Muutama pieni kirsikankukkakin pinnistelee yhä. Prunus Kiku-Shirade-Sakuran kukinta on vaisu, (=myöhäiset pakkaset ja kova talvi).

Erittäin harvinaista puutarhassani, että Prunus Kanzan kukkii. Muualla maailmassa nämä kirsikkapuut ovat täpötäynnä kukkia. Parhaiten Kanzan on menestynyt nyt, kun siirsin sen suojaiseen pergolaan. Uskaltaa kukkiakin. 

Tumma Kaunotar Helsingistä päättää aina koristeomenakauden. 

Royalty kasvaa katveessa ja harkitsee vielä kukintaa. Kanadalainen ja se tummin puu. Musta Rudolf löytyy myös, mutta kyllä tämä on vielä tummempi. Malus Linnanmäki jäi vähän jänisten hampaisiin, mutta on elossa. Valkokukkaiset Erstaa ja Dolgo ovat hiljalleen aloittelemassa kukintaansa. 

Hopa on myös vasta nupulla. Lajike on tanskalais-amerikkalaisen botanisti Niels Ebbesen Hansenin luoma risteymä. Sama jannu on muuten Prunus Cistenan eli mustaluumun takana. Kiitokset hänelle!
Luulen muuten, että kaikki nämä purppuraiset koristeomenapuut ovat pohjoisamerikkalaisia risteymiä alunperin. Esimerkiksi tuo nyt muotia oleva Musta Rudolf on saanut Suomessa eri nimen kuin maailmalla. On olemassa kanadalainen lajike Malus Rudolph, mutta se ei käsittääkseni ole tämä sama kuin meidän rudolfimme. Epäilen, että muu maailma kutsuu puuta  lajikenimellä  Malus Royal raindrops. Itse en ole löytänyt Rudolfin alkuperästä lisätietoa. Kertokaa ihmeessä jos on alkuperä tiedossanne! Suomessa koristeomenapuiden eri versioita on aika rajoitettu määrä. Ei tarvitse mennä kuin merten ylitse niin lajikemäärä on loputon. Istutin Rudolfin vuonna 2015. 


Pakko vielä ihastella Pilvikirsikan upeaa kukintaa, todella kaunis ja runsas tänä keväänä

Nyt on puutarhan mattimyöhäisetkin heränneet. Japaninverivaahtera auringon hehkussa. Taustalla kasvaa Royalty ja vielä-ei-koskaan-kukkinut Charles Joly-jalosyreeni. Ei kukkanuppuja tänäkään vuonna. Odotuttaa.

Taikapähkinä on myös herännyt. Minikokoinen ginkgo on myös herännyt juuri, samoin sen isoveli.

Tokavikana lehteen tulee aina likusterit ja kaikkein viimeisimpänä Veripyökki. Vielä esittelyyn uudet talvenarat kokeilut. 

Liljakanukka. Olen niin toivonut, että ihmiset kokeilisivat tämän talvenkestävyyttä. Nyt on pakko itse kokeilla. Kukkakanukka siis. Kaunis kuin mikä. Luulen, että voi olla heti kuollut. Pohdin vielä ensimmäisen talven ylitse kellarissa oleilua...

Styrax Japonicasta (Japaninstoraksi) olen haaveillut niin kauan kuin minulla on ollut puutarha. Pari kertaa on joku vienyt sen nenän edestä,mutta tässä hän nyt on. Mikä parasta, on täynnä nuppuja. Valkoiset kukat.

Epäesteettinen esillepano, mutta vihdoin atsalea! Olen vuosia etsinyt, haaveillut ja hypistellyt...nyt löytyi valkokukkainen ja pieni Japaninatsalea Schneewittchen.

Istutin sen pienoislehtoon. Superhuono kuva, mutta tuossa keskellä. Ihana kun on valkokukkainen, jotenkin atsaleat voivat olla aika räikeitä. Vaikka mielestäni tosi upeita ne värikkäät, en jotenkaan näe sellaista näin luonnonmukaisessa puutarhassa. 

Ja vielä sokerina pohjalla: pikkuinen Tamariski (tuo hento huitulapensas keskellä). Nyt sitten jännitetään selviävätkö ensi talvesta. Minulla on vielä työn alla se katoavien kasvien haaste, kun en millään muista mitä kaikkea onkaan kuollut..Tuo kuolleen näköinen pikkupuska keskellä on Kotakuusama MyMonet, se on kyllä hengissä vaikkei siltä näytä...lehdet vasta rullautumassa auki. Eli näiden istuttamisen jälkeen pystyn hyvin vastaamaan haasteeseen! Kiitokset Riitta http://puutarhaeloa.blogspot.com/

Huhtikuussa hommaamani Valkohikkori avasi lehtensä viimein, onpa eksoottinen!

lauantai 22. toukokuuta 2021

Kukkapuita & kukkapensaita

Ensin oli mukavan aurinkoista ja lämmintä, mutta sitten pamahti päälle tämä sademoodi, jolle ei näy loppua.  Ulkona kuluu silti kaikki liikenevä aika. Miehellä on uusi etanajahtiharrastus, joka ilahduttaa minuakin. Kosteat säät saavat kaikki nilviäiset ryömimään esiin (naapurit, heh). Keväinen kuherruskuukausi puutarhan kanssa on taas ohitse. Siinä missä vielä muutama viikko sitten patsastelin hehkuttaen itsetyytyväisenä istutuksiani tuntui hetken päästä siltä, että kuka stanan idiootti on kaikki nämä kasvit istuttanut sikinsokin rikkaruohojen keskelle? Hetken katse löysi vaan epäkohtia, vihollisia ryömi esiin koloistaan ja koko puutarha tuskastutti. Onneksi tällä puutarhakokemuksella tietää jo fiiliksen menevän ohi ja niinhän se menikin. Sen jälkeen kun löysin sisäisen puutarhahippini ja rakastuin villiin puutarhaan olen ollut huomattavan paljon onnellisempi. Se pitää aina vaan löytää uudelleen. Kuvassa on kaunis Pink Lady Japaninruusukvitteni.

Kurkistusaukko pergolaan alkaa olla rehevä. Olen ottanut kuvat parien aurinkoisten minuuttien aikana, joten ne voivat olla hieman heilahtaneita. Mikä on tietysti normaalitila tässä blogissa. Halpiskameralla sateessa kuvaaminen on aika mahdotonta. Tässä kuvassa vasemmalla pallovaahtera, edessä japaninverivaahtera dissectum garnet, happomarja lime gold, hietaneilikoita, rusotuomipihlaja ja vihreä puu on riippasulkahernepuu.

Tuomipihlajat kukkivat kauniisti, pylväshaavat ovat vielä kauniin pronssisia vastapuhjenneina. Halusin aikaan istuttaa tähän kolme haapaa äänimaailman vuoksi, ikkuna on usein auki viereisessä olkkarissa ja haapojen havina on hyvin rauhoittava (+näkösuoja naapuriin). Viime vuosina olen myrskyjen jälkeen joutunut leikkaamaan teleskooppivarrella aika monta oksaa, joita myräkkä on riepotellut. 

Rusotuomipihlaja kukkii myös samassa rintamassa. Kasvu on näillä ollut toistaiseksi melko hidasta, koska kasvavat sorassa. Ihme kuitenkin kun kasvavat. Isotuomipihlaja-aidanteen (vapaasti kasvava) etu on korkeus ja kapeus. Rusotuomipihlajalla on kauniimpi, pronssinen lehdistö. 

Sirotuomipihlaja kukki jo ohitse aiemmin aurinkoisina päivinä, tämä niin hentoinen ja kaunis. 

Upea hurmevaahtera on kauden alussa punahehkuinen ja myöhemmin tummenee. Kasvaa naapurin julmetun suuren tammen alla. 

Päärynällä on hyvä kukinta tänä keväänä. Sadesää karsii pölyttäjiä, mutta kyllä tässä joku surisi. Rrakastan noita pinkkejä päärynänkukan sisällä. Tässäkin puussa kiipeilee kärhö, kuten lähes jokaisessa hedelmäpuussa, on jotenkin kiva yhdistelmä. Aikanaan kun perehdyin tiiviisti kärhöjen kasvattamiseen niin innostuin istuttamaan kärhöt puiden rinnalle. Harmillisesti syreeneiden kavereiksi kärhöt eivät sovi. Syreenit tukahduttavat niiden juuret ja päinvastoin. Syreeneissä muuten on upeat nuput parhaillaan. 

Rusokirsikan kukat satoivat hiljalleen maahan. Kirsikan kukintoja on tullut ja mennyt. Välissä on ollut valkokukkaisten kirsikoiden vuoro. 

Imeläkirsikka Sunburst kukkii kauniisti, tänä kesänä hommaan kyllä rastasverkon kun nämä kirsikat ovat niin herkullisia.

Pidän suklaakirsikan pienenä leikkaamalla kesäisin. Kukkii pienenä kukkapallona parhaillaan. Itse kirsikat olivat pettymys, kovin happaman makuisia. Ohikukkinut jo tämäkin puu,

Koristekirsikka Hally Jolivette kukkii parhaillaan. Kukkaan odotellaan vielä seuraavia kirssuja: Kanzan, Kiku-Shirade-Sakura ja Rhexii. Kukkanuput on. Accolade kukki jo.  

Pilvikirsikka kukkii. Puu on valtava, en osaa edes arvioida kokoa, mutta korkeampi kuin naapurin talon katto. Istutin tämän metrin korkuisena piiskataimena vuonna 2011, uskomatonta. 

Kaunis ja eksoottinen Mahonia, pohjolan mimosa
 
Muutama viikonloppu sitten oli lämmintä, kuva siltä ajalta.  Aamupalaksi salaattia leivän päälle kasvihuoneesta ja kahvikupin kanssa pihakierros (yön jälkeiset hämynseitit naamalla). Siitä viikonlopusta olen yhä kiitollinen, unelmahetkeni kun on seurata puiden lehteentuloa. Magnolia stellata rosea eli vaaleanpunainen tähtimagnolia kukkii suloisesti.  Ihme, että tämäkin nyt kukkii, talvi oli aika kova. Kirsikat eivät tykkää kevätpakkasista ja myöhään oli vielä pakkasia. En suojaa mitään kasveja, haluan ihan oikeasti nähdä voiko kasvit menestyä meillä.

Pakko laittaa vielä ku9va kirsikkaluumusta täysin avautuneena;  on niin kaunis ja tuoksuva. Kukinta ohitse tältä vuodelta. 

Samoin kuriilienkirsikka oli taas niin ihana. Kukinta ohitse..

Punapeikonpähkinä - mikä ihastuttava pensas. Väriläikkä kivikossa.

Katsura avasi sydämenmuotoiset lehtensä molemmin puolin pihaa

Katsokaa nyt miten kaunista...Jalava..

Ensimmäinen alppikärhö ehti kukkaan, tämä on Clematis alpina Ruby

Pian alkaa koristeomenoiden aika, olen siitä niin onnellinen. Kaikissa puissa on tänä keväänä paljon nuppuja joten on tulossa reipas koristeomppuvuosi. Onneksi omenat eivät ehtineet alkaa kukkia ennen vesisateita, on nimittäin ensimmäistä kertaa tulossa kunnon kukinnat kaikille tuhottoman monta vuotta sitten istuttamilleni omenapuille (Amorosa, Aroma, Keltakaneli). Omenoiden rouskuttelemisesta haaveillen..

Yllättäen koristeomenoista tänä vuonna kukkaan ehti ensimmäiseksi Tammisaari eikä Makamik..Puu on aivan täynnä karmiininpunaisia nuppuja.

Ruusupömpelin edessä drinkkiteline ja lemmikit, jotka kukkivat kaikkialla
Se hyvä puoli sateessa on ollut, että olen raaskinut poimia omakasvattamia tulppaaneja maljakkoihin ja nautiskellut niistä. Ehkä voisin ensi syksynä istuttaa leikkotulppaaneja omiin tarpeisiin. Muutoinkin juuri nyt on aihetta hymyyn; viikon paras päivä, hidas ylösnousemus ja aikaa lipittää aamukahvia kukkakuvia katsellen. Ensi viikolla saapuvat talvella tilaamani kasvit. Tarkoituksella en tarkista nyt mitä on tulossa..yllätyn sitten itsekin. Esittelen teillekin uudet kasvit sitten. Nyt aamusaunaan ja ulos puutarhaan. Ihanaa päivää kaikille!

torstai 13. toukokuuta 2021

Maaginen viikko - tulppaaneja, kirsikoita ja vuokkoja ♥

Ihmeellinen viikko, esimakua kesästä. Päällimmäisenä kiitollisuus siitä, että saa kokea jälleen yhden kevään ja luonnon heräämisen ihmeen. Kirjoitan tätä ovet ja ikkunat auki mustarastaan laulua kuunnellen. 

Olen aina rakastanut tämän tyyppistä kukintaa, pientä ja herkkää, jota tässä tarjoilee pian kirsikkaluumu matjunin. Kukinta muistuttaa mirabelleistä, luumupuista, joita tanskassa ja ruotsissa kasvatetaan. Parasta kuitenkin on fantastinen tuoksu mikä puussa on.

Tähtimagnolia rosean myttynuppu, odotan avautumista...

Kaunis Light and Dreamy-tulppaani, kuin akvarellivärein maalattu

Tulipa humilis v. pulch. 'Rosea Caerulea Oculata', ostin viime syksynä. Kuin se valkoinen oculata, mutta hennon roosansävyinen tähtitulppaani. Aivan upea. 

Rusokirsikat ovat kukkineet monta päivää

Ilalla hiippailin yöpaidassa ihailemaan unenomaista kukintaa

Anemone nemorosa Pink Delight on levinnyt hurjasti, samoin kaikki muut anemonet. Todella pidän kasveista, jotka leviävät itsekseen..säästyy rahaa

Kaikki koristeomenat ovat täpötäynnä kukkanuppuja. Tammisaari -koristeomena kasvaa taivuteltuna ruusupenkkiin.

Jalavan vihreys on silkkaa juhlaa. Ensimmäistä kertaa huomaan sen kukkivan samanaikaisesti lehtienpuhkeamisen kanssa.

Vaahterat kukkivat ja tulevat lehteen. Koreanvaahtera. 

Runoilijannarsissi ja Euonymus (sorvarinpensas). Olin ajatellut odotella kesäkuuhun, mutta kun tuli lämpöaalto näin yllättäen niin innostuin tarkastamaan talvenarkojen kasvien tilanne. Jokainen on selviytynyt hengissä eli nolla menetystä talvena 2020/2021.

Nyt on paljon valkoisia kukkijoita. Narcissus White Medal. 

Valkokukkainen Corydalis Cava

Suloinen vitivalkoinen Sanguinaria Canadensis, taustalla valkovuokko Roayl blue

Kuritin taas vanhoja Rusokuusamia, niiden alla on pienoismaailma Tulipa tardaa, valko- ja sinivuokkoja. 

Tuoksu- ja perhosorvokkeja

Kuistia sulostuttaa juuri nyt kukkiva onnenpensas. Olen ihan äimänä, että "valkoiseksi onnenpensaaksi" kutsuttu Vitipensas on elossa (Abeliophyllum distichum). Olin unohtanut suojata sen jänöiltä ja vielä katkaisinkin sen katki toukkaana lapioidessani. Pahiten syödyksi tuli kuitenkin pähkinäpensas, se tuikitavallinen, joita metsät ympärillä ovat täpötäynnä täällä..tietenkin jänöt tulivat syömään sen minun puutarhasta. 

Kirsikoiden kukinnasta on saatu nauttia, Kuriilienkirsikka Prunus Kuriliensis Ruby

Prunus Kanzan on viimein kotiutunut pergolaan ja tehnyt kukkanuput

Ja pikkuinen ja pörhelöinen Japaninkääpiökirsikka (Prunus incisa 'Kojo-no-mai' ) kukkii lähes valkoisin kukin. Minulla on tämä koko kirsikkapenger verkotettu ympäri vuoden. En jaksa enää veivata niiden kanssa. 

Kun touhusin pihalla, lensi rusokirsikoiden ylitse pitkästä aikaa lentokoneita. Siinä sitä koronaa nyt tulee. 

Seuraavaksi kukkii pilvikirsikka, muut kirsikat ja tuomipihlajat. 
Aurinkoisia kevätpäiviä