Kelloja, ruusuja ja muuta pientä

Lempinäkymä (tällä hetkellä) Eiffelin luona; nukkapähkämöiden takaa tummanpuhuvana tuijottava ruusu (nuits de young). Olen iloinen tästä jatkumosta, joka on vaivannut pitkään...halusin taaksekin jotain tummempaa ja nyt sitä on. Voisin yrittää vielä siirtää osan pähkämöistä ruusun eteen.  Tuleekohan siitä hyvä ei, ei voi tietää etukäteen.

¨

On ihanaa ruusujen aikaa, köynnösruusu New Dawn talvehti ok pergolassa

Tummanpuhuvan ruusun viereen istutin minipienen Merveillen, kasvakoon isomman ruusun suojissa

Duchesse de Montebello on ihana ruusu, se kukkii nyt. Jonkun ruusuistani (en muista minkä) on joku ötökkä puoliksi hotkaissut. Minulla nämä historialliset ruusut talvehtivat paremmin kuin jaloruusut, ehkäpä siihen on hyvä syy, että ovat historiallisia

Tämä on työmatkan varrelta; baanalla (pyörätie keskustassa) vanhan muurin raoissa kasvaa ruusuja

Valkoinen matala kellokukka on viime kesän ostoja

Ja Maariankello viime kesän kylvöjä,  se onkin iso kello

Pallohortensia on korkea tänä vuonna. Osan siitä söi puput tai joku muu sorkkaeläin

Ihanat pallot kuitenkin kukkivat

Astrantiat (tähtiputket) kukkivat, nämäkin omia siemenkylvöjä vuosien takaa

Tiukukärhön kukka vielä ihan avautuneena 

Punaisen lammen kultakala-pioni, väri on vaaleanlila

Pergolassa on uusi lintuperhe, piipitys alkoi taas, menevät sisään noista yläpalkkien yläpuolella näkyvissä pienissä aukoista ja asustavat tolpissa

Pergolan ovesta tuli haalean roosa. Leikkimökin maalauksesta jäi maalia ylitse

Paviljongin luona Syysleimut nousevat korkealle

Heinäkuun tuntua: pioneja ja jasmikkeen ihana tuoksu!

Oma siemenkylvös myös viime kesältä: valkoinen myskimalva

Tämän strawberry fields -nietospensaan kukintaa odotan kovasti

Omat kylvöt ovat aina niin erityisiä ja tuntuvat henkilökohtaiselta ihmeeltä. Niistä kai saakin olla lapsellisen ylpeä. Viime vuonna olin tosi innostunut kellokukista ja nyt innostuksen jäljet näkyvät puutarhassa. Kellokuume meni ohitse, mutta rakastan tätä fiilistä kerroksittain rakentuvasta puutarhasta, se on täynnä muistoja menneestä, olotiloista ja elämänvaiheista. Kellokukat sopivat kai hyvin mökkipuutarhaan tai mummon puutarhaan. Tässähän vanhenee kokoajan joten on ehkä on ihan hyvä olla aikaansa edellä. Kävin muuten tänään tarkastamassa henkilökohtaisen eläkeikäni palvelussa. Se oli 70,0 vuotta (peräkaneettina mainitsivat oletuksena sen nousevan vielä vuodella-parilla). Ensin pidin pienen hiljaisen hetken työhuoneessani ja menin sitten itkemään työkaverini olkaa vasten.

Täydellinen kesäpäivä

Taivaalla ei pilven riekalettakaan. Kuumaa, huoletonta. Näitä päiviä talvella ikävöi.

Siirtelin kasveja helteessä (hulluutta, mutta oli inspiraatio). Ihailin, nautin ja haistelin kukkia. Kamera etupäässä lepäsi (vain muutaman kuvan taltioin muistoksi ihanasta päivästä).

Juhannus kului jasmikkeiden tuoksussa (Loistojasmike)

Kameliajasmike

Sarah Bernhard -pioni, tuoksu kuljettaa pikajunalla takaisin lapsuuden kesiin

Onnistunut siemenkylvös menneisyydestä: nimi unohtui juuri (mitä väliä, on kaunis)

Itsekseen kylväytyviä: Ketoneilikat, ne hyvin pinkit. Valkoisiakin on.

Fascination-kärhö, kuin filtin palanen avautuneena - Tiukukärhö

Siirsin Nuits de Young -sammalruusun paraatipenkkiin, sinnehän se olisi kuulunut alusta asti. Samettisen yön purppurainen. Hurmaava samansävyisten keijunkukkien seuranaisena. Viereen siirsin vielä lilanvärisen Jalopähkämön (jota olen aina pikkuisen inhonnut leikkimökin vierustalla). Kokeilen sopisivatko he yhteen.

Juhannuksen makuelämys: Lidlin Seljankukkasiideri maistui kukilta ja kesältä

Mustilanruusu Minette, utuinen roosa, jotain ranskalaista tässä kyllä on

Suursuosikkejani: Nukkapähkämö, jolla lilanpinkit yksityiskohdat kukissaan, kukkavarret ovat pörrien suosiossa ja säilyvät kauan

Paraatipenkin keskiosassa olen yrittänyt hakea luonnonmukaisuutta, keltainen luonnonkukka, jonka nimeä en juuri nyt muista...heiniä ja palavaarakkautta. Punaista ja keltaista tahdon tähän kohtaan. Olen keskittänyt alueet niin, että keväpenkki on alkupäässä kasvihuoneen vieressä ja siellä kasvaa etupäässä valko-lilaa, keskivaiheilla alku- ja keskikesän juttuja kelta-puna-vihreänä ja loppupäässä erityisesti syksyn väripilkkuja kuten Syysvuokkoja ja värit ovat tumma purppura-hopea ja vaaleanpunainen. En kestä kovin hyvin riiteleviä värejä niin siksi on mukava rytmittää kukinta eri aikoihin ja paremmin yhteen sopiviin väreihin. Ja sitten saa nauttia kaikista väreistä maksimaalisesti.

Lapselle ostin syntymäpäivälahjaksi Raspberry sundae -pionin. Pionikirjasta lainattua: ulkonäkö kuin kermakakulla, tuoksu karkin. Saa sitten ottaa mukaan kun lentää pesästä (jos haluaa).  Pergolassa näin sattumalta ikkunasta kun linnunpoikanen lensi pesästä perjantaiaamuna. Se oli isompi ja pörröisempi kuin vanhempansa. Piipitys on hiljentynyt, on outoa mennä ripustamaan pyykkejä hiljaisuudessa.

Olohuoneessa tuoksuu pioni ja ruusu.

Kesä soljuu eteenpäin

Kuvat ovat osittain sunnuntailta, laahaan jäljessä hieman. Kuistilla oli lämpöistä ja mukavaa tunnelmoida kynttilän valossa.

Kesäharrastukseni on maalaaminen, olen jo hamsteroinut muutamia Vintage paint -maalipurnukoita kesälomaa varten. Ehostuslistalla on ainakin vanha pulpetti, tuoli ja pieni kasvihuoneen lasikaappi. Ulkona pitäisi maalata pergola. 

Hassua, mutta Viikuna on tehnyt kuistilla hedelmän. Olen unohtanut viedä sen ulos. Luulin näiden tarvitsevan pölyttäjän. Ehkäpä joku pörriäinen on karannut verhojen välistä sisään. 

Pelargonitehdasta pyöritän. Kesäpistokkaat onnistuvat aina parhaiten.

Hauska kesäharrastus, ilmainenkin

Amaryllikset ovat toistaiseksi unohtuneet kuistille, lukuun ottamatta niitä jotka viettävät kesää kasvihuoneessa. Taitavat tykätä, näyttävät rehevämmiltä kuin nämä lajitoverinsa

Hyllyn päällä kasvaa joku viherkasvi, joka muistuttaa kovasti puksipuuta

Ex-työpaikkakukkaseni on saanut jäädä viettämään eläkepäiviään kotiin

Punainen Mårbacka on ihana

Kronprinsesse Maryn omenankukat

Kurkkaisu ovesta ulos: Kesäharso on lempparikesäkukkani nykyisin

Pinkki mansikka tekee oikeita syötäviä mansikoita, ei siis ole koristelajike

Perhoangervon kukinta-aikaa kysyitte: pari-kolme viikkoa on, aika pitkä. On kevyen oloinen kasvi eikä kuulemma pidä siirtämisestä. On nyt ehkä neljättä vuotta kasvamassa samalla paikalla ja on kasvanut huomattavasti, korkeaksi pöheiköksi

Vanha, hellekesänä henkensä heittänyt köynnöshortensia on saanut nuoren korvaajan, joka kasvaa pitkin vanhan kuollutta runkoa ja kukkii. Vähän kuin elämässäkin on, niin ei pitäisi antaa periksi heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla (eikä toisenkaan).

Peikonkakkara on suloinen sisäänkäynnin luona, kuin villi niitty olisi

Sophora eli Pagodipuu tiputti kaikki lehtensä roskaten olkkaria, nyt on viettänyt muutaman viikon ulkosalla ja on elpynyt

Vanhat punaiset riippapelargonit äityivät kukintaa

Eilen kesä tuli takaisin.  Tulin illalla kotiin ja huomasin ensimmäisen Duchesse de Nemours -pionin avautuneen. Ulkonäöllisesti uhkea roosa Sarah Berndhardt on suosikkini, mutta tällä duchessella on ihanin tuoksu; se on ruusun tuoksu. 

Päivittäin käyn myös nyt katsomassa Lemon Dream-clematiksen nousua ylöspäin ruusupömpelissä. Se on nopea liikkeissään. 

Rusokirsikan suloinen pieni kirsikka somistaa puuta

Peruukkipensaan väritystä miltei aina hätkähdän. Se on tumma luumu. Voi kunpa se kukkisi tänä kesänä. Pörhelöiset kukat ovat ihanat maljakossa.

Apiloista tulee aina mieleen kesä ja isä, joka opetti minut pienenä pureskelemaan ja nuuhkimaan apiloita (onko normaalia??)

Lapsen valitsema hortensia on tietysti pinkki, sen ruukku oli kaulaan asti täynnä vettä. Ei sitä ainakaan janota

Taikapähkinä tekee uutta lehteä

Sammalruusu Nuits de youngin nuppuja

Pientä katkeruutta tunsin kun vihdoin kuolemanväsyneenä pääsin puutarhaan ja aurinko meni välittömästi pilveen. Voi miten odotankaan juhannusvapaata, ruusuja, yötöntä yötä (vai menikö se jo viime yönä?). Ruusuntuoksuisia hetkiä toivottelen kaikille.