Havukuume

Havukuume iskee aina kasvukauden loppuessa. Pienessä kaupunkipuutarhassa on ihan ehdottoman tärkeää, että ylipäätään havuja. Puolet vuodesta on talvi, joten näkösuojaa ja silmäniloa on pakko olla. Ei sillä, etteikö puiden siluetit olisi talvellakin kaunista katseltavaa, mutta jos sieltä takaa kurkistaa jonkun vähemmän rakkaan naapurin naamataulu niin ei naurata. Olen ostanut lähes kaikki havukasvit alesta, yleensä lokakuussa. Ihan ongelmitta ovat juurtuneet vaikka muuta väitetään. Koska kauhurinteeni on ollut yhtä kamala vuodesta 2008, mutta ensi keväänä rinnettä aletaan vihdoin työstämään niin alesta oli taasen lunastettava havu. Aion nimittäin istuttaa uuteen rinnerakennelmaan etupäässä havuja. Alennusprossat ovat onneksi korkeita, että suurikokoisetkin havut ovat edullisia. 

Eli tattadadaa..Abies concolor - Harmaapihta. Niin pehmoiset neulaset ja muistuttaa kovasti joulukuusimallia, jonka meille aina hommaan (abies nordmanniana). Pihtakuusien ystävänä olen puutarhanlaiton ensipäivistä haaveillut omasta puutarhajoulukuusesta ja tässä hän nyt on. 

Hopeakuuset ovat myös lemppareitani (näitä löytyy aina alesta tosi halvalla). Sinikuusi, Picea pungens 'Baby blue' ja 'Baby Blue Eyes' löytyvät pihan perältä. Kun aurinko osuu kuusiin, hehkuvat ne hopeista. Itselläni osittain hieman liian varjoisella paikalla kasvavat. Muutoin nämä lajikkeet ovat tosi samanlaiset, mutta Blue Eyes on paljon tuuheampi. Näitä kutsutaan monilla nimillä; hopea-, sini-, ja okakuusiksi. Todennäköisesti siirrän toisen näistä uuteen rinnerakennelmaan, jossa se saa kasvaa yksittäiskasvina. 

     

Kivikko on hieman retuperällä, pitäisi uudistaa. Vartettu lehtikuusi Larix decidua 'Kornik' on kasvanut aivan hurjan muhkeaksi ja pusertaa katajaa kasaan, se on pakko siirtää. Kornikin piti olla hidaskasvuinen, mutta ainakin minulla hurahti nopeasti. Vasemmalla on ihana jättikokoinen onnenpensas Forsythia x intermedia 'Week End' (Komeaonnenpensas). Tämän piti myös olla pienikokoinen ja talvenarka, ja vielä mitä. Iso rotjake. Tätä voisi leikata, mutten ainakaan vielä ole raaskinut. En ole ihan varma olenko pienten vartettujen puiden ystävä ollenkaan, niissä on jotain luonnotonta. 

Havuaidat kehystävät puutarhaa kahdesta suunnasta ja osittain kahdesta muustakin (työn alla). Ympärivuoden vihreä kehys tuntuu niin hyvältä. Kartiotuija on helppo, halpa ja tosi korkea. Yritin alussa saada pientä variaatiota tasaiseen vihreyteen ja istutin sekaan myös hieman kultatuijaa ja tämän upean Jättituijan, Thuja plicata Aurean. Se on vihdoin alkuvuosien jurotuksen jälkeen alkanut reippaasti kasvaa. Kun sitä koskettaa niin ilman nousee ananaksen tuoksu (ihan uskomatonta, mutta totta). 

Aiemmin kun lehdet putosivat suurista rusokirsikoista & muista lehtipuista panikoiduin ja istutin lisää tuijia tähän varjopenkin taakse. 

Liuskekivikäytävä kohti pergolaa olisi alaston ilman suojaavaa tuija-aitaa, jonka suojissa pikkulinnut viihtyvät. Tuija-aidan kanssa tässä kasvaa kuunliljoja ja aronioita. Sain ne aikanaan kivalta naapurilta. 

13 vuoden puutarhuroinnin jälkeen näyttää jo tältä: talomme on peittymässä vihreyteen (tuijaa, pylväspihlaja ja tuomipihlajoita. Ilman tuijia tämäkin olisi talvella kalju vain. Tuijaa aina dissataan, mutta mielestäni se on paras ja liittyy jo lapsuuteeni. Meidän pihassa kasvoi jättikokoinen tuija, jota aamuisin tervehdin ennen kouluunlähtöä. Tuijan kirpeä omenantuoksu on ällöttävän hyvä. 

Havu se on tämäkin. Ginkgo Bilopa eli Neidonhiuspuu. Elävä fossiili, maailman vanhin puu. On niin vaikea uskoa, että kyseessä on havu. 

Kuten olen aiemmin tunnustanut, olen surkea istuttaja enkä valitettavasti noudata aina kasvupaikkavaatimuksia, joten istutin joskus alekasvi Kanadanhemlokin (Tsuga canadensis) kuivaan aurinkoon. Kasvi on tietysti kostean varjon ystävä, joten muutama meni vuosi meni kasvilla shokissa. Sitten yllättäen kotiutui ja tervehtii portinpielessä, jättimaisen kotikatajan vieressä kotiutujaa. Mielettömän ihana havu, hennot kaartuvat oksat 

Ystävältä sain tupaantuliaislahjaksi kääpiövuorimännyn, jota en kyllä ikinä olisi itse tajunnut ostaa. Kivikossa kasvanut muhkeaksi ja kauniiksi. 

Mukava naapurimme on tosi tyylitajuinen ja tekee kestäviä & fiksuja puutarharatkaisuja, ihailen heitä kovasti. Tämä upea ja tuuhea tuija-aita on heidän. 

Samoin tämä hurmevaahteran takana oleva upea tuija-aita ja jättikokoinen tammi

Koreanpihta (Abies koreana) on istutettu vuonna 2015 ja yhä näin mitätön. Mutta se on ehkä ottanut ihan pienen kasvuspurtin. Yhä odottelen niitä nättejä sinisiä käpyjä. Näitä on 2 kpl, joista toinen ei ole kasvanut sitäkään vähää. 

Marjakuuset on suosikkihavujani (tämä sisäänkäynnin yhteydessä oleva kukkapenkki menee uusiksi tulevassa muutoksessa). Tässä kasvaa Taxus Thayere, Hicksii (useampi) ja cuspidata. Jospa nyt opettelisin ryhmittämään ja pelkistämään kasvit paremmin tässäkin kohtaa, toivon.

Kartiovalkokuuset ovat satukuusia, jotka paljastuvat nyt kun kaikki muu lakastuu. Vasemmalla Sinikartiovalkokuusi ja oikealla tavallinen. Sokeritoppakuusiksi näitä kutsutaan, ja sen ymmärtää.

Kesällä painuvat vihreyden uumeniin ja tuovat mieleen Tarun sormusten herrasta. 

Pikkuisessa puutarhassani havut tuovat siis yksityisyyden ja kauneusarvojen lisäksi tuulensuojaa, lämpöä ja äänenvaimennusta. 

Olen haravoinut kaksi päivää auringonpaisteessa - hartiat ovat kuin uudet ja olen hurjan onnellinen paisteesta. Napakka tuuli on ahavoittanut kasvot. Join ip-glögit uuden kuusen kanssa 🌲

Lokakuun hyperpienet ilot

Tosi vähän enää ilonaiheita puutarhassa kun lokakuun puoliväli ylittyy. On niin pimeää ja märkää. Pitäisi viritellä kaamosvalot, en ole koskaan ennen aktivoitunut vasta näin myöhään...

Kun kuunliljat lakastuvat, voi alta löytyä ylläreitä. Kuten tämä orjanlaakeri tosi hyvässä hapessa näköjään.

Jostain syystä puutarhassa näyy paljon leppäkerttuja lehdillä tepastelemassa, kuten tässä höyhenpensaassa

Oi wow, ilahduin kovasti kun sattumalta huomasin taikapähkinän kukkivan, tämä on tapahtunut aiemmin vain kerran. Ei ihme näin lämpimän kesän jäljiltä, ihmeitä voi tapahtua.

Syyskrookuksia ja sahrameja on puutarhassani kasvanut jo aika pitkään ja niistä on iso ilo loka-joulukuun välisenä aikana, ilmoista riippuen. 

Sipulikukkia puskee mitä yllättävimmistä paikoista, kun aina istuttelen niiden päälle vahingossa. Tässä ne puskevat läpi laventelipehkoista, joka muuten kukkii harvakseltaan vieläkin. 

Kesällä en ollenkaan muistanut syyssahrameja, kun lykkäsin kaksi mustaa Obsidan-keijunkukkaa paraatipenkkiin. Oikeastaan ihan hyvä; saavat tukea syyssateissa kaveristaan.

Liikuttavaa, peikonpähkinä on tehnyt pähkinöitä, taidan kokeilla istuttaa nämä maahan ja katsoa tuleeko uusi pensas.

Sipulit on peitelty maan poveen, mikä oli tänä vuonna helppoa. Laitoin ne kokonaan uuteen paikkaan, joten ei tarvinnut pelätä, että viipaloisi vanhat sipulit suikaleiksi..

Kellokuusamasta on tullut iso, kesällä ihmettelin missä kukat kunnes huomasin kurkata yläilmoihin. Yksi parhaista jutuista puutarhassani on se, että monet kasvit saavat pinkin syysvärityksen. 

Muistona kesästä: Kellokuusaman kukinta

Tosi kiva syysväritys on aina myös tarhavarjohiippa Lilafeellä, nätimpi kuin muilla varjohiipoilla. Tämäkin shiftaa pinkkiin. Tuo langan näköinen pinkki verso kuuluu upealle posliinihopeaviinille, joka on nyt selvinnyt kahden talven ylitse. Unelmani on nähdä se vielä kukkivana ja marjovana. 

Tämäkin on kotoisin amurilta. Marjat ovat moniväriset. En jaksa etsiä kuvaa tähän hätään...

Vielä roikkuu koristeomenoita puissa. Tumman kaunottaren herkut vaaleanpunaiset söpöliinit. 

Istutin amarylliksiä & tasetteja. Nyt vähän kaduttaa, etten ole käynyt taimialeissa, mutta ehkä parempi niin. Ostinhan tosin sen femman peruukkipensaan taannoin. Alet on kai vielä käynnissä tosin. Viikonloppuna pidetään haravointifestarit, lähden tästä justiinsa hankkimaan uutta haravaa. 

Viikonloppuja ❤

Lokakuun unelmajutut

Lokakuu ja kauneus vähenee päivä päivältä. Mutta takana on onnellisia päiviä puutarhassa auringonpaisteessa niin juuri nyt ei huoleta tulevaisuus.

Crocus speciosus 'Albus' on ihan vihoviimeisiä kukkijoita syksyllä-talvella..niin herkkis.

Pitämyspuumme. Yli satavuotias koivu. Vuodenkierto tämän puun kanssa koskettaa syvältä; se kun on nähnyt enemmän kuin me yhteensä. Se tunne, kun saa seistä tämän vanhuksen edessä ja ihailla. Kun aurinko kultaa vanhan puun latvukset, on se hyvin kaunista. Nykyaikana ei enää rakenneta taloja niin, että iso puu säästetään keskelle tonttia. Rauduskoivumme on erään aikakauden monumentti.

Pieni ja kaunis. Neidonhiuspuu Mariken, tämä on aikuisenakin vain alle metrin. Peittyy aina lumivaippaan, joten talvenarkana suojautuu itsekseen. 

Isompi Ginkgo lymyilee salaisen lehdon uumenissa. Tällä pitäisi olla ikää jo yli 5 vuotta, joten alan hiljalleen luottaa talvehtimiskykyyn. 

Hyrisen kuin kissa, koska pääsin maistelemaan vuosikertaglögi Blossaa. Vuosikertaglögejä on julkaistu vuodesta 2003 asti (kaikkia on maistettu). Ikuisena palelijana glögi on mahtikeksintö jäätävän kylmiin talvi-iltoihin. Kiva pikku happening tämä vuosikertaglögin julkaisu talven kynnyksellä. Meillä glögi, englannissa mulled wine, Ranskassa vin chaud ja Saksassa glühwein. 

Tänä vuonna Blossa-glögi sai inspiraationsa Espanjan Valenciasta, jossa appelsiini on kaupungin symboli ja kulttuuriaarre. Blossa 2021 on yhdistelmä perinteisiä glögimausteita sekä appelsiinin makeaa raikkautta. Juoma valmistetaan valkoviiniglögistä, johon uutetaan tuoreiden luomuappelsiinien kuorta ja se maustetaan appelsiininkukilla. Maku oli vahva ja hyvä. Join sen kylmänä, pienen maljan. 

Colchicum autumnale ‘Rosy Dawn’

RHS Award of Garden Merit -palkittu ja ymmärrän miksi. Napakat kukat, jotka eivät retkottele. Ihana väri. 

Tummanpuhuvat japaninvaahterat ovat taas punaisia. Tämä on ikiaikainen lempparini, istutin samanlaiseen ekaan omaan pihaani ja heti ensimmäisenä vuonna myös tänne pikkuiseen puutarhaan. Lapioin sen poikki lumilapiolla tietty, mutta ikää tällä on jo 13 vuotta ja still going strong. 

Toinen japaninvaahtera on punastunut myös nätisti

Upea, ihana Gallicarpa bodnieri eli Helmimarja. Niin hieno syysväritys & marjat.

Paviljongissa accolade -kirsikka on kasvanut suureksi ja kehystää jo kattoa. Tällä kirsikalla pronssisempi syysväritys. 

Pikkuisessa puutarhassani ehdottomasti parasta on aurinkoisuus. 

Aroniat on syksyllä ilo silmälle. Linnut syövät marjat. Joskus olen itsekin yrittänyt syödä, mutta ovat kyllä happamia. 

Syyskimikki ehti sittenkin kukkia. Uskomattoman paljon on nuppuja tänä vuonna, lämmin kesä oli selvästi näiden mieleen. Ja tuoksu on hyvä. Meni monta vuotta ennen kuin edes tajusin tämän tuoksuvan sitruunapuun kukilta. 

Pieni ja suuri: keltainen taikapähkinä & pinkki pallesorvarinpensas

Oli hauska kokea myös valkohikkorin ensimmäinen syysväri. Keltainen näyttää olevan. 

Stardust-valkoinen syysmaksaruoho ja se tavallinen..

Lumimarja mother of pearl, joita erhehdyksissä olen ostanut kaksikin kappaletta, kun en muistanut, että yksi on jo..

Olen niin onnellinen, että sain kokea tämän..syksyllä kukkiva kirsikka Prunus autumnalis Rosea Plena kukkii parhaillaan. Istutin tämän vasta keväällä, joten talvehtimisesta ei vielä ole tietoa. Viime talven pieni pensas vietti kuistilla ja kukki joulun jälkeen. Ranskassa näitä olen ihastellut joulunaikaan kukkivana 🌸

Puutarha on vielä nyt syksyllä pakko siivota aika hyvin. Ei mitään rytökasoja tai muuta vastaavaa etanoille talvehtimispaikaksi ja avokompostikin on ehdoton no-no etskuja ajatellen. Haravointihommat odottaa. Väsymys on jo vallannut kehon, tuntuu kuin ei jaksaisi muuta kuin nukkua. Vähenevä valon määrä tekee tämän joka vuosi. On ammennettava väriterapiaa tästä näkymästä varjopenkin edustalla.