Onkohan minulla muistin kanssa ongelmia, kun tuntuu, etten oikein muista enää mitä viime kesänä tapahtui...Sain kesähaasteen Saaripalstalta ja se on tullut Maatiaiskanasen elämää -blogista. Suurkiitos Saaripalstalle! En tapani mukaan jaksanut paneutua ehtoihin, mutta kai tämän saa toteuttaa kuitenkin näin...
Yritin kuvista tirkistellä mitä tuntemuksia viime kesä herättää, mutten oikein muistanut sitäkään. Ei vissiin ollut ikimuistoinen millään tapaa. Ihanan lämmintä oli kuitenkin, oikea nautinto.
Siispä retrospektiivisesti kesään (johan tässä on liikaa jouluhössötettykin). Ruusunpunaisia tuoksuherneitäkin kasvoi kasvihuoneen kulmalla, kukkivat lämmön vuoksi jo heinäkuun alkupuolelta lähtien. Lajike on Mrs. R. Bolton. Minusta yhä eräs puutarhaharrastuksen ihanimmista jutuista on eri tuoksuherneiden kasvattaminen!
Monivuotinen tuoksuherne, joka on valitettavasti tuoksuton...Ruusunätkelmä. Nimikin on niin kaunis, että se soittelee sielussa sulosointuja. Nätkelmät kukkivat paviljongissa pinkkeinä & valkoisina ja itseasiassa niissä oli yhä kukkanuppuja lokakuussa. Kerrassaan hurmaava köynnös!
Tätä tuoksaria odottelin eniten kukkaan, lajike on April in Paris. Ollapa siellä nyt ja huhtikuussa. Pohjaväri on kermankeltainen ja kauniin suonikas laventelinlila reunus tällä yksilöllä. Itse asiassa olen jo hieman haaveillut siemenistä ja mitä tuoksuherneitä voisin taas kylvää ensi keväänä
Tässäpä vielä perinteinen Beaujolais, jota olen kasvatellut monena vuonna, tuo viininimi kun on ihastuttava...
Muutoin kasvattelin kesäkukista unikkoja ja kosmoksia. Valitettavasti kovasti odottamani leukoijat eivät oikein onnistuneet, muutama hassu kukka niissä vain ja loput söi joku ötökkä. Nyt on pakko keksiä jotain muuta kuin iänikuisia kosmoksia ja unikkoja...mutta siis takaisin asiaan, tässä komeilee Lauren´s grape-oopiumunikko. Lääh ja puuh miten ihana.
Ja Papaver somniferum Candy Floss > omituinen pörrö
Ruusujakin kesä tarjoili. Voi olla, että Louise Odier on rakkain ruusuni, kun se on niin herkkä
Giardina -köynnösruusun kukka on tosi kerrottu ja hempeä, kovin on matalaksi jäänyt eli varmasti talvenarka
Ensimmäisen kerran kukki myös köynnösruusu Eden rose (ranskassa nimeltään Pierre Ronsard). Siis järkyttävän ihana ruusu. Julmetun isot kukat ja monisävyiset, aprikoosia, roosaa.... Näin ruusun kuvan kerran Pinterestissä ja totesin heti, että pakko saada! Todennäköisesti ruusu on kuitenkin arka, onneksi selvisi ainakin ekasta talvestaan ja ehti kukkia.
Kesän uutuusostos alesta oli ranskanruusu Charles de Mills. Oikeasti kukka on aika tumma, tässä kuvassa heittänyt aniliiniksi. Erinäisten ruusukokeilujen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ranskanruusut ovat minun juttuni. En kuitenkaan halua niitä lisää, nykytilanne on ihan hyvä...
Kauniin tumma on austinruusu Munstead wood, pidän sen tuoksusta erityisen paljon, koska se tuoksuu ihan vähän mustikalta
Koko kesän meillä oli lemmikki. Oli niin kuivaa ja kuumaa, että sammakkopienokainen asui kukkaruukussa ja huolehdin siitä, että se sai joka päivä vettä lisää...syyssateiden alettua se hyppäsi ruukusta ja lähti
Tämän kaverin touhuja jatkuvasti seurataan. Meidän toinen lemmikki
Istutin valkokukkaisen siperiankurjenmiekan Isotöyhtöangervon kainaloon (miksi tuota angervoa on pitänyt tunkea joka pirun kasvin nimeen, kysyn vaan)
Koristeomenapuun alla kukkii taivaansininen kurjenmiekka äidin puutarhasta
Kuumana ja kuivana kesänä ketoneilikat oikein innostuivat kasvamaan, oli kiinnostavaa tarkkailla mitkä kasvit kestävät kuivaa ja mitkä ei
Valkoinen varjolilja kukki ekaa kertaa ja olin siitä innoissani. Sen sijaan se kallis kerrottu ei vieläkään. Ei auta kuin odottaa...puutarhanhoito pakottaa loputtomaan kärsivällisyyteen
Ilahduin myös siitä, miten romanttinen ruusupömpeli on keskikesällä, vihreyden sylissä
Moni kasvi kukki nihkeämmin ja eri aikaan kuin "normaalisti", aivan yllätyin miten kauan siemenestä kylvämäni kissankello kukki! Tässä yhdessä tähtililjan kanssa
Iloitsin paraatipenkin rasittavan keskivaiheen kehityksestä. Olen lisännyt siihen valkoista ja viininpunaista. Ei huono. Tähtiputkia, myskimalvaa, liljoja & tummaa akankaalia. Tähän tungin nyt syksyllä niitä liljoja. Oi tuskin maltan odottaa niiden tulevaa kukintaa. Vaikka aina tuntuu, ettei puutarhassa tapahdu mitään kehitystä niin jotain kuitenkin!
Tässä pieni hopeakartiovalkokuusi kaiken vihreyden keskellä ja upeat tummanpunaiset ovat Nightflyer-liljoja
Voi että rakastan tälläisiä tummanpunaisia kukkasia, Verihanhikki lienee hän
Nyt muistinkin, ettei koko kesä ei ollut ihana meillä. Juuri kun lomani alkoi, meillä satoi viikon ajan kellon ympäri ja tärisin raivosta 😅
Perhoset loistivat vähyydellään. Mitä nyt omituinen perhonen lehahteli suurikokoisena kukkapenkeissä aina välillä. Varoitan tästä perhosesta, sen nimi ei ole gammayökkönen, mutta saattaa aiheuttaa melko pahaa vahinkoa kukkapenkeille!
Erigeron-suvun kasvatukset (suom. Kallioiset) onnistuivat ihan hyvin kasvihuoneessa. Kuvassa on Erigeron Karvinskianus eli Rentokallioinen, jolla on ihan minipieniä päivänkakkaramaisia kukkia, joista osa on valkoisia ja osa vaaleanpunaisia. Istutin näitä tuppaina kiviportaisiin. Keväällä sitten nähdään talvehtiiko vai ei. On kai aika arka. Lisäksi istuttelin Pink Jewel-jalokallioisia sinne tänne. Kallioisissa on luonnonkukkamaista iloa, jonka toivon tuovan lisää villeyttä puutarhaani
Kesän kohokohta taisi siis olla pitkään pysynyt lämpö...kukat kukkivat hieman eri aikoihin ja osa nuupahti, osa viihtyi lämmössä. Sama taisi koskea ihmisiä..
Haaste eteenpäin:
Vaaleanvihreää
Puutarhan lumo
Kasveja siellä täällä
Hiidenkiven puutarhassa
Voi olla, että sai haastaa vain kolme, mutta haastan nyt kuitenkin neljä 💚
Jos siis tahdotte ottaa haasteen vastaan...