perjantai 10. marraskuuta 2017

Marraskuinen puutarharakkaus

Marraskuu on vähän turha kuukausi, mitään ei oikein tapahdu, on pimeää ja lämpötilat sahailee. Voisi vaikka luopua koko kuukaudesta. Innostuisikohan EU ehdotuksesta. Onneksi talvella voi tehdä taidetta, sateenkaaria sinnekin minne päivä ei paista. Tällä viikolla julkkiskarhu Sulokin kömpi talviunille ja nukahti heti. Kuvat on viime viikonlopulta, oli pieni hetki aurinkoa.
Viime viikonloppuna ehdimme vähän puuhailla pihalla, mistä tuli iloinen olo. On vielä jotenkin vehreää. Istutin lisää lumikelloja tähän jouluruusujen lomaan, mistä seurasi puolestaan jotenkin järjettömän romanttinen olotila. Rakkauden puutarha! Odotan jo huomista kun näkee puutarhan ekaa kertaa tällä viikolla päivänvalolla
Pionien varret leikkasin pois, ällöttävä tuoksukurjenpolven löyhkä levisi ilmaan. Näistä pionien juurella kasvavista kurjenpolvista on PAKKO päästä eroon ja istuttaa jotain muuta. Inhoan tuota hajua...rusokirsikka kasvaa tuossa bambusängyllä yllä, kaunis punaruskea runkonsa on rusikoinut sänkyä rikki hieman
Haravointimeiningit jatkuivat vielä, nyt alkaa puut olla lehdettömiä. Taimimyymälästä ostin muutaman pussin alesipuleja, niitä ihan tavallisimpia kaikista. Istuttelin uusille korkkaamattomille paikoille. Taimiston omistajamies sanoi, että nähdään 1.4.! Vatsanpohjasta kouraisi puoliksi ilosta, toinen puoli kauhistelee lähes puolen vuoden odotusta. Onneksi vanhetessa ajankulku nopeutuu. Meneeköhän aika eläkkeellä sitten kuin huvipuistolaitteessa konsanaan
Saunan luona köynnösruusut ovat säilyneet vielä vihreinä

Kivipolut on räfsattu kutakuinkin siistiksi, kukkapenkkeihin lehdet saa jäädä kevääseen. Tänä vuonna en aio suojata mitään, en edes pensaspionia. Kuolee jos kuolee

Kivipolun reunaan olen yrittänyt saada timjamia viihtymään & leviämään ja niiden eteen vielä tarhalaukkaneilikoita (tukkapehkon näköiset oikealla) eri väreissä. Tässä on vain soraa, ei multaa ollenkaan

Sieviä syysvärejä tarjoilee ihan muutama hassu kasvi enää, kuten tämä tarhavarjohiippa
Sumea kuva,  jonka on tarkoitus esitellä naapurista saatuja ihania kiviä. Kivihullun sydämessä läikähtää mukavasti. Kivipiha ei ole todellakaan vaivaton, varsinkaan kun meillä kaikki tehdään manuaalihommina. Nypin paritkin hanskat rikki viime viikonloppuna märkiä lehtiä kivien seasta. Iso urakka aina, mutta kuka sanoi, että puutarhan hoitaminen olisi helppoa. Ei kukaan. 
Kasvihuoneessa pidän talvisin aina öljykynttilää palamassa, lohduttaa ikipimeydessä. Kävi vähän köpelösti halloweenkoristelujen suhteen tänä vuonna, löysin ne vasta jälkikäteen. Kurpitsa pääsi kuitenkin kasvihuoneeseen oleskelemaan
Kasvihuoneeseen siirretyt aurinkokennovalot palavat vaihtelevalla menestyksellä
Suloinen väriävaihtava timantti on lempparini
Vanamo on kotiutunut salaiseen lehtoon (ilman vippaskonsteja tai mitään) ja lähtenyt leviämään. Ihanaa. Olen ihan keväthöperö ja nyt jo tarkkailen ensi kevään merkkejä. En yhtään kaipaa mitään talvenmittaista taukoa puutarhurointiin vaan mieluusti jatkaisin vaikka heti tähän perään
On muuten tosi ihanaa, kun on ollut niin leutoa tovi. Ihastelen näitä tähtimagnolian pörröisiä nuppuja
Muutoin on niin harmaata ja ruskeaa ja valjua. Pienet havut piristävät maanväristä yleisilmettä onneksi, kuten tämä hopeakartiovalkokuusi (muistattehan isänpäivälahjani joidenkin vuosien takaa, hih)
Jouluruusu on noussut hiljalleen pystympään asentoon, kukintavalmiuteen
Villin penkereen drinkkiteline kaipaa selvästi glögimukia tai glögiskumppaa eikös?
Vieläkin nousee maasta syyskrookuksia, nämä upeat ovat artabir -lajiketta. Voi kun ei aina viikonloppuisin sataisi vettä...
Näsiä valmistautuu aikaiseen kevätkukintaan jo nyt, nuput on sillä jo nähtävillä. Taustalla on Loch Ness-mustavadelma, se ei tajua vielä talven tulleen...
Kosteankylmässä puutarhassa jännitän näitä: voisiko alut kuulua Colchicum hungaricumille, eräälle myrkkyliljan unkarilaiselle lajikkeelle (erinäisten vuosien takainen ostos). Jos on, niin värin pitäisi olla kalpeanlila ja kukinnan osua tammi-helmikuun vaihteeseen! Vieressä taitaa olla lumikellon alku, miten onnelliseksi tulinkaan näistä aluista
Ja salaisessa lehdossa nousee mukulasta lehtiä: syklaami pienoinen
Sisällä tarkkailen sipuleja: vasemman puoleinen hyasintti on ollut hatun alla, oikeanpuoleinen ei...ja äskeisen  kuvan serkkukasvi on tehnyt nätit lehdet, muttei kukkia...
Olen keräillyt kauniita lehtiä syksyn mittaan
Talvikoristelin huonekuusen niillä
Joulukukkarumbaa aloittelen
Viikossa hitusen lisää vihreää näkyvissä taseteissa
Jouluruusun tuoksuinen kynttilä & samassa sävyssä kauniita Juudaksenpuun lehtiä
Olkkarissa on tosi hämyisää, poika makaa tuossa soffalla reporankana pitkän viikon päätteeksi. Tuntuu noilla lapsillakin olevan kovat paineet nykyisin. Ei ole kovin pehmoiset arvot vallalla juuri nyt. Onneksi viikonloput ovat vielä meidän.