Riipin raapin

On vuokkojen aikaa. Vappuviikko on ollut sateinen ja kylmä (niinkuin aina). Pienoislehdossa keltavuokkoja rypäs...

...kuunliljapenkereessä Blue shades -balkaninvuokkoja (leviävät hyvin, paremmin kuin valko- ja vaaleanpunakukkaiset)

Valkoiset tarhakylmänkukat vasta raottavat terälehtiään (nämäkin ovat minusta vuokkoja vaikka toisin nimessä väitetään)

Tämän pitäisi olla Blue eyes -valkovuokko, en ole varma, ei näytä siltä...ihana joka tapauksessa

Valkovuokko, jonka nimi on joko Wyatt´s pink tai Kentish pink. Toinen on vielä nupulla niin en tiedä kumpi on kumpi. Joka tapauksessa ulkopuolella on hentoa vaaleanpunaista. Nupulla ovat vielä plena, Pink delight, Royal blue ja Hämyvuokko. Kärsin alkavasta dementiasta. Nimet ja istutuspaikat pätkivät. Toisaalta nämä kukkivat muistan niiden nimen tai istutuspaikan tai en.

Suloinen hyvin pieni valkokukkainen sinivuokko kukkii myös, pihan perällä kasvaa näitä minipikkuisia joita saa välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa. Pinkkiä en ole vielä löytänyt...

Saaripalstalta tämä kiurunkannusihanuus. Kiitoskiitoskiitos.

Sen vieressä kirkkaanpunakukkainen kiurunkannus (Beth Evans) on kukkinut hurjan pitkään

Jouluruusutkin kukkivat, tämä on toissajouluinen atrorubens, joka kasvaa varjopenkissä. Mutta miten huomasinkaan, kun tarkkailin tätä! Huomasin varjopenkin olevan täynnä verta, turkkia ja suolenpätkiä. Joku pieni eläin oli jäänyt toisen kynsiin. Vieläkin vähän kuvottaa.

Tässä ystävältä saatu ihana tummakukkainen jouluruusu, niin hieno.

Muutkin jouluruusut istuttelin kuukausi sitten tänne. Lintujen ruokintapaikalle on hieman kylväytynyt auringonkukkia...

Tulppaanien aika alkaa seuraavaksi

Oranssia sävyä löytyy jo pikkuisesta tulppaanista, jonka nimeä en juuri nyt muista...palataan asiaan

Kärhöjen tarkastuskierroksella totesin kaikkien olevan hengissä, ainakin luulisin niin. Näistä kun ei aina tiedä, ovat oikukkaita. Ensimmäinen alppikärhön nuppu on näkyvissä, tämä on ehkäpä Ruby, vaaleanlila. Ne kukkivat aikaisin ja myöhään, toisen kerran syksyllä. 

Ilahduin: kerrottukukkainen Kolmilehti (Trillium) kurkistaa pihan perällä. Voi kunpa se kukkisi tänä keväänä.

Ilahdus numero kaksi: tuoksuorvokit. Olen aivan hulluna tähän kasviin ja niitä on niin vaikea löytää...tässä Coeur d´Alsace -tuoksuorvokki, se on vaaleanpunakukkainen. Ei ole vielä koskaan kukkinut ja talvenarkakin on...odotan sydän sykkyrällä joka vuosi...tuoksu on jotain sietämättömän ihanaa näissä, olen tuoksutellut ulkomailla.

Alkaa olla enemmän vihreää kuin ruskeaa kukkapenkeissä, tässä kevätpenkki, jossa kasvaa esikkoja, erinäisiä sipulikukkia, tarhakylmänkukkia ja pikarililjoja.

Pionien varret nousevat, taustalla jo korkeita alliumeja ja pieni vihreä vasemmalla on tähtiputkea, joka leviää reippaasti. Niin kiva yhdessä pionien kanssa, ne kun kukkivat aika lyhyen aikaa ja korkeat tähtiputket puolestaan pitkään

Hortensiat heräävät eloon. Pallohortensia. Näitä vähän leikkelinkin.

Leikkasin myös ruusuja kun huomasin pitämyskoivumme olevan hiirenkorvalla

Yleensä puutarha saa minut iloiseksi, mutta tänään koin siitä stressiä. Näin vain tekemättömiä töitä ja hutiloiden hoidettuja leikkausurakoita. Kaikki oli vähän  riipin raapin (sanonta, jonka opin juuri Laitilasta kotoisin olevalta työkaverilta, ihan mahtava). Brunssikin tuli nautittua ennen aamukahdeksaa (onni ei ole aamuvirkku perhe). Nyt vetäydyin väsyneenä tuoksuttelemaan orvokkikimppua sisätiloihin. Onneksi huomenna on uusi päivä. Mies lupasi ostaa vappukukan huomenna, sitä siis hakemaan. Sitä ja tarmonpuuskia odotellessa toivottelen iloiset waput kaikille (näin jo alkuviikosta teekkareita laitamyötäisessä, mitenhän heidän kuntonsa kesti tänne asti, jäin pohtimaan). Glada, klara wappen! 

♥Kirsikat

Eräs puutarhavuoden ihanimmista ajanjaksoista lähestyy. Kirsikoiden kukintahetki. (Nämä kuvat ovat lyhyeltä poutahetkeltä viikonlopulta, meillä sataa toista viikkoa kaatamalla, metsätkin tulvivat). Anteeksi kun vastaukset kommentteihinne viipyilevät. 

 Rusokirsikasta voi aavistaa vaaleanpunaista. Kirsikoista lempparini on tämä ruso. Sen kukat ovat kunnon pinkit ja yksinkertaiset, kauneimmat koko maailmassa.  Puu on iso. Luulen, että puutarhavuoteni kohokohta on puun alla seisominen kun se kukkii. Minulla on näitä kaksi vierekkäin eri tasoissa, muodostavat ikäänkuin portin kiviportaille mennessä. Onhan tässä vuosien varrella koviakin talvia ollut eivätkä rusot ole kärsineet, vaikea uskoa kovin talvenaraksi. Kirsikoista olen haaveillut siitä asti kun sain oman pihan, unelman toteuttamiseen menee vain aikaa. 

Kuvassa pullistuvat nuput Kuriilienkirsikassa, joka kasvaa pensasmaisena, ei vaikuta mitenkään aralta tämä lajike. Kirsikat kasvavat ikään kuin mäen päällä, penkereessä, jossa on hiekkamultaa ja aika paljon aurinkoa. Nyt alkaa tila loppua, yhdelle kirsikalle varaan vielä paikkaa. Lajike on vielä itsellenikin arvoitus.

Hyvin hennon vaaleanpunainen ja yksinkertainen kukka on siis tällä kuriilienkirsikan Ruby-lajikkeella. Kirsikoissa häkellyttävää on niiden yhtäkkinen kukinta joka alkaa kuin tyhjästä ja on ohitse liian pian. Kukat vain tupsahtavat paljaaseen oksaan.

Koristeompuissa on myös repsottavat nuput jo, niille tulee ekaksi kauniit tummanpunaiset lehdet ja kukinta sitten vasta toukokuun loppupuolella. Purppurakoristeomenapuut ovat loistavia korvikkeita jos vyöhykkeet eivät riitä koristekirsikoihin. Jotkut koristeompuista ovat hyvinkin kirsikkamaisia kukinnoiltaan. Tämäkin riippamuotoinen Cheal´s Weeping -omena muistuttaa kyllä kirsikoita kukkiessaan.

Jottei kirsikkaunelmat loppuisi, istutin tuon keskellä kuvassa vihreänä näkyvän ja tuulen veivaaman riippamuotoisen villikirsikan (Prunus pendula) samaan penkereeseen muiden kirsikoiden kanssa. Koska olen ostanut minityyripuun ebaysta vitosella, en voi olla varma sen talvenkestävyydestä tai kukkien väristä, mutta on hauska kokeilla ja haaveilla tulevaisuuden kirsikankukista. 

Tässä puolestaan Kanzan tai Kwanzan, koristekirsikka sekin. Ei ole minulla vielä koskaan kukkinut vaikka on jo kahdeksanvuotias. Ekana talvena öljyntäyttäjä katkaisi sen nimittäin poikki ja on hissukseen kasvanut sivuoksasta isommaksi. Nyt se on jo minua korkeampi.

Riippakoristeomenasta on lähtenyt outo superpitkä sivuoksa kasvamaan, sidon sitä tuohon aidanteeseen, jos vaikka saisi kukkkivan aidanteen siitä. Sängynpäädystä tulee ehkäpä kesäprojekti.

Hyvin pieni koristekirsikka Ko-Jo-No-Mai näyttäisi olevan myös kunnossa ja nuput havaittavissa. Se talvehti ensimmäistä talveaan täällä, äitienpäivälahja viime vuodelta. Sillä on veikeä olemus, käppyräinen. Kukat ovat valkoisia. Etualan keppi kuuluu Tähtimagnolialle, jonka vieressä kasvaa puolestaan pieni Accolade -koristekirsikka. 

Mistä näitä kirsikoita löytyy? Ihan tavallisilta taimistoilta, netistä tai mistä milloinkin. Kyllä kirsikkarohmu keinot keksii. Yhden ihanimmista kirsikkapensaistani Mantelikirsikan (Prunus glandulosa plena) olen ostanut vuosia sitten kevätmessuilta. Se kukki vasta kesäkuun puolella. Ihanat kerrotut pörrökukat sillä. Minä vaan aina jauhan näistä kirsikoista, varmaan päästätte kyllästyksen huokauksen.

Oikeastaan ei olisi väliä millaisia kirsikkalajikkeita hankkii, ihan tavalliset kukkivat kirsikkapuut ovat yhtä kauniita. Minulla syömämielessä kasvavia ovat Suklaakirsikka, Kirsa-pensaskirsikka ja vielä ihan kääpiökokoinen Imeläkirsikka Sunburst, josta odotan kovasti satoa, se on itsepölytteinen. En ole koskaan maistanut Imeläkirsikoista suoraan puusta, hapankirsikat kun ovat nimensä mukaisia suutuntumaltaan (vaikka toisin väitetään). Mielessä siintää jo sellainen tanskalaistyyppinen joulun jälkiruoka jossa on kermavaahtoinen riisipuuro & kirsikkakastike. Ai nam. 

Isossa Pilvikirsikassa näkyy vihreitä nuppupalloja

Kevätpenkissä Palloesikot kukkivat eri väreissä

Tarhakylmänkukka on suloinen. Valkoiset ovat vasta nupulla. Siskoni lämpimässä pihassa ei kovin kaukana täältä nämä ovat kukkineet jo monta viikkoa. Ihania. Hänellä oli oikein sellainen tumma lila vuokko jota aloin himota...

Syksyn aleostos magnolian (Susan) vein kasvihuoneeseen värjöttelemään

Kasvihuone on muutenkin paras paikka vilpoisilla ja sateisilla kevätkeleillä, siellä on messuilta ostettu Ruusupionikin, jännät kuparipunaiset lehdet sillä. Haaveilin ruusupionista pitkään. Tämä on ehkä punainen. Värillä ei ole väliä sinänsä. 

Betonimuurilla kasvava köynnöshortensia uskaltaa jo hiljalleen avata lehtiä

Valkovuokot tunkeutuvat joka paikkaan, muurin rakosiinkin

Pian alkaa ihana vuokkokevätkin. Tässä on muistaakseni Blue eyes-valkovuokko

Nyt kukkivat  valko- ja keltavuokot, balkaninvuokot ovat tehneet vasta pienet lehtiruusukkeet maan pinnalle

Odottelen jo vappua, kukkakimppua & kuohuviinibrunssia (kotioloissa organisoituna). Katson ikkunasta pallojen lomasta sadetta ja skoolaan keväälle. Tämä kevät on ollut viime vuoden toisinto, sateinen ja tuulinen. Onkohan kesäkin sitten samanlainen? 

Puutarhurointia sisätiloissa

Sadepäivää vietän kuistilla kukkien kanssa. Roosansävyisen Tähtimagnolian kukat ovat avautuneet.

Kun uupuneena tulee töistä kotiin, on huojennus avata kodin ovi ja kurkata kuistille. Siellä ne ovat, rakkaat kasvit, jotka ei oikeasti vaadi mitään (noo tai ainakaan joka ikinen hetki).  Kuisti on henkireikä. Perjantaisin jään aina hetkeksi sinne seisomaan ja hengittelemään, siitä laskeutuu viikonlopun viettoon parhaiten. 

Avautunut magnolia tuoksuu oikeasti päihdyttävältä, melkein kuin saippualta tai joltakin mitä en ole ennen tuoksutellut. 

Olen stressaantunut magnoliakuumeestani. Minulla on ollut kahdeksan vuotta puutarhassa yksi valkoinen tähtimagnolia, joka on kukkinut vasta kahtena viimeisenä toukokuuna. En ole suojannut sitä mitenkään, onneksi se on kuitenkin selvinnyt. Nyt ekalla taimistoreissulla pari viikkoa sitten repsahdin heti ostamaan sille toverin, tämän kuistilla kukkivan vaaleanpunakukkaisen tähtimagnolian (Magnolia stellata Rosean). Kohta pitäisi siis kuoppaa kaivaa. Näiden arkojen kasvien kanssa tulee aina väistämättä sydänsuruja kun ei voi tietää selviävätkö ne meidän pohjolan talvista vai eivät.

Onneksi on näitä takuuvarmoja kesäkukkia joiden kanssa ei tarvitse olla sydän syrjällään. Tuoksuherneet pitäisi ehkä latvoa. Välillä olen sen tehnyt, joskus taas en. Toisaalta en ole huomannut mitään eroa taimissa ja kukissa lopputuloksen suhteen. 

Kylvin eri pusseista eri värejä. Cupania (lila-punainen), ihan tummaa ja hempeitä värejä myös. 

Olikohan marraskuun pimeinä iltoina kun laitoin tämän Prismasta ostetun amarylliksen sipulin multaan. Ekaa kertaa kokeilin amarylliksen sipulin hyötämistä ja kukintaan meni siis melkein 5 kk. Täytyisi varmaan lukea ohjeet ensi kerralla. Nyt se kuitenkin kukkii hauskoin kerrotuin kukin. Lajike: White nymph

Syksyllä laitoin kellariin myös muutaman Kesälumipisaran ja nyt ne olivat avautuneet. 

Tsehovilainen huone kuten ystäväni tätä verantaa hauskasti kutsuu. Jotenkin tulee aina mieleen Wirginia Wolf ja puheet naisen omasta huoneesta. Tämä on sitten kai se minun huoneeni, vaikka onkin täynnä myös jalkapalloja, aseita (parit lasten konekiväärit pilaavat kyllä hieman romanttista tunnelmaa) ja monoja. Täällä ollaan nautittu erinäiset skumpat ystävän kanssa suunnitellen hänen parvekkeensa kukkaistutuksia. Ehdin melkein 10 vuotta yrittää tuputtaa jotain monivuotista kasvia lasitetulle partsilleen ja viimein propagandatyö tuottaa tulosta, hih. Ystävälläni on ihana parveke ja siellä kasvaa nyt kärhö ja pikkusyreeni. Siellä on niin viihtyisää. 

Viikuna odottaa kesää, samoin saniainen, vielä en uskalla viedä ulos, mutta pian

Neidonhiuspuu on kaunis. Luulen, että pidän tämän kuistipuuna niin kauan kuin onnistuu. Multatila on kyllä vähän mitätön tällä hetkellä.

Skimmia tekee uutta kiiltävää lehteä, joulukukkanen ainakin minulle

Luikeroa Ruusunätkelmää, ovat juuri itäneet. Värisekoitus pinkkejä ja valkoisia. 

Tämän ostin messuilta: Pelargonium Grandeur odorata rose eli ruusuntuoksuinen tuoksupelargoni, isokukkainen, siitä tuo grandeur ja kukan väri kai roosa?

Viime vuotinen Plantun pelargoninpistokas on kasvanut honteloksi kepiksi: Kronprinsesse  Mary (Tanskan kuningashuoneen mukaan), jännän kerrottu ja vihersävyinen kukka, itseasiassa tosi nätti

Tämän vuoden pistokas: Prins Nikolaj, ainakin kuvassa näyttää melkein Mårbackalta

Miniatyyrikokoinen kimppu puutarhasta: lumikelloja, scilloja ja orvokkeja. Tuoksu tulee kaupan päälle.

Ulkona on ihan harmaata ja sataa yhä. Sade tuli tarpeeseen. Kuurasin kasvihuoneen tiskiharjalla & kastelukannulla ulkopuolelta. Sisäpuolelle pitäisi vielä keksiä joku näppärä pesuidea. Olisiko teillä antaa? Nyt kaivan esiin multapussin ja alan kylvää jotain pusseista. 

Päivän viehättävin ajatus: aina on tilaa kukkapenkille. Vaikken vielä tiedä minne ja millainen se tulee olemaan, mutta jonain päivänä voi kohdassa missä kasvaa nyt heinää, ollakin kukkia. 

Iloista kevättä kaikille, eilen ennen nukahtamista toivoin kevättä erityisesti teille kaikille, jotka vielä kovasti odotatte kukkia puutarhoihinne♥