Pian marraskuu

Lumi tuli, suli pois. Kuten etukäteen ounastelin, talvi tuli aikaisin tänä vuonna. Kaikki pihahommat oli kyllä hoidettu pois alta, ei tullut ylläreitä. En oikein ehtinyt edes reagoida koko juttuun, kun aamulla on pimeää, illalla hämärää. Yhtenä iltana vain kuljin kolan kanssa tien. Ulkona tauoton vesisade jatkunut koko viikonlopun ja maisema on tuskaisen harmaa. Ehkä on vain parempi pysytellä sisätiloissa ja kuljettaa kotiin kukkakimppuja.

Maisema oli hetken omituinen työpaikan ikkunasta katsottuna, puissa keltaiset lehdet ja maa valkoinen. Yhden kuvan ehdin puutarhasta ottaa hämärtyvässä illassa.

Lumi liiskasi krookukset, syysmyrkkyliljat eikä tänä talvena taida olla talventörröttäjiäkään, mikä on kyllä vähäsen harmi, koska pidän niistä kovasti

Osa puskista on vasta kehittämässä syysvärejään lumen alta vapautuessaan, kuten tämä Kellokuusama, aleostos muutaman vuoden takaa, kasvaa salaisessa lehdossa

Lumen alta vapautui pieni jouluruusun nuppu, kävin sitä heti tervehtimässä

Salaisen lehdon penkki on yksinäinen, meinasin tässä eräänä päivänä kuolla nauruun kun näin naapurin kissan istumassa tällä penkillä...jalat olivat painuneet maan sisään (kyseessä on iso, pulska kissa). Sama katti käyttää minilehtoa yleisenä vessanaan...

Kuten aina tähän vuodenaikaan, katse kääntyy havuihin

Niillä on mukava iloitella, kesällä siirsin isossa paraatipenkissä vuosia kasvaneen pilarikatajan tien viereen, kivikon eteen. Nyt nautin sen katselemisesta kun kuljen ohitse pergolaan. Tännehän se olisi alunperinkin sopinut, kuivaan hiekkaan & aurinkoon

Seuralaisina kun on muitakin saman tyylisiä havuja: kalliovuortenkataja (vasemmalla) ja pallolehtikuusi. Niiden vieressä kasvava onnenpensas on venynyt kymmeniä senttejä pituutta kesän mittaan ja on pudottanut lehtensä jo aikapäiviä sitten. Ai että nämä ovat nätit yhdessä, kun onnenpensas kukkii aikaisin keväällä keltaisenaan. Sitä odotellessa...

Lehtensä ovat pudottaneet japaninvaahtera, rusotuomipihlaja ja marjatuomipihlajatkin. Väriä tuomassa on enää siniharmaat neilikat, jotka jossain vaiheessa talvea varmaan päätyvät jänöjussien ruoaksi, mutta elpyvät onneksi yleensä

Tässä kohtaa mielen valtaa aina hieman syyllinen olo: olen istuttanut hemlokin kuivaan aurinkoon. Tämähän on kai tsuga canadensis, luulisin. Minusta kivet ja hemlokki näyttävät niin hyvältä yhdessä

Kupariheisiangervo ei ole vielä pudottanut lehtiään kotikatajan alla. Kuten huomaatte, pidän tosi paljon katajista

Marjakuusista vielä enemmän. Siinä missä katajat pistelevät, ovat marjakuuset pehmoisia ja havunvihreitä

Ja talvivihreitä ilman ei voi vaan olla, niitä tarvitaan kuten Mahonioita ja Orjanlaakereista

Sisällä odottelen amaryllisten avautumista (Ikeasta). Tovi sitten multaan laitettu amarylliksen sipuli (lajiketta Picotee) on myös alkanut valmistamaan nuppuja lämpimän patterin päällä

Tarkkailen tiiviisti hyasinttien kasvua  (hattu otettu tältä hetkeksi pois, otan sen pois kun vihreää näkyy noin 5 cm)

Kunnon juuret ovat ainakin kasvattaneet

Ihan minipienet alut on taseteissa nähtävissä kun oikein tiirailee. Tasettien (narsissien) kasvatus on tärkeä perinne, josta en voi luopua. Kielot ajattelin sen sijaan unohtaa tänä vuonna, tahdon kokeilla jotain uutta

Viikuna on vielä oikein kaunis, ei ole sille vielä talvi koittanut, tämän alla on ihana istuskella ja haaveilla

Sisälläkin nautin juuri nyt eniten havuista, huonekuusista. Valitettavasti hopeapinja menehtyi tänä kesänä, ei tainnut tykätä jatkuvista sateista. Näitä en vienytkään ulos, mikä on jälkikäteen ajatellen fiksu homma. 

Onnellinen sunnuntai

Loman jälkeen olo on leppoisa & onnellinen. Ja ystävän käynnin jälkeen vielä onnellisempi.

Onko mitään ihanampaa kuin ystävältä saadut omakylvönamit?
Vastaus.: ei ole.

Otin tietysti typerän kuvan aarteista & upeasta astiasta, kuinkas muutenkaan. Jännitän vielä mitä tässä ryppäässä on. Siitä olen varma, että se kuorruttaa arkielämääni runsaasti.

Saaripalstan Sailaan tutustuminen on ollut yksi onnellisimmista asioista blogielämän myötävaikutuksena. Te kaikki tunnette varmasti Sailan (&Mustin&Ransun) jotain kautta. En voisi kuvitella puutarhablogimaailmaa ilman Saaripalstan botaanista saari-ihmettä. Sailan intoa istuttaa erityisiä kasveja, kauniita kasveja, rumia kasveja, ilman talvehtimisen toivoa olevia kasveja, kasveja joista et ole koskaan kuullutkaan, kasveja, joita yllättäen tajuat himoavasi omaan puutarhaasi heti 💓

Ymmärrättehän, tämä on ylistyslaulu Sailalle, eikä sanat riitä. Mikä tragedia! Jos Saaripalstan pitäminen yhtäkkiä loppuisi niin varmaan romahtaisin. Saaripalsta on minusta koko Suomalaisen 100 vuoden blogimaailman tukipilari. Kukaan muu ei pysty samaan kuin Saila, enkä tajua miksei blogi keiku listaykkösenä joka puutarhablogilistalla! Kaiken lisäksi Saila on ihmisenä 100 % !  Kaunis, hauska, fiksu & Sailan kirjat tekevät omasta yöpöydästäni satumaan, jolle ei ole vertaista. Monena iltana/yönä ne vievät uusiin puuatarhaulottuvuuksiin. Henkilökohtaisesti odotan, että saisimme ehkäpä lukea kirjamuodossa Sailan reissukirjoja maailmalta.....

Jotta ei menisi täysin imeläksi, katsomme välillä mustan mullan kuvia. Hyasintissä on uutta elämää

Tasetit uinailevat vielä, mutta juuret ulottuvat jo syvälle

Ikeasta amarylliksejä, todellinen talven merkki

Satsasin talvikukkiin pikkuisen tänään: hopealankaa ja...

Söpis monivärikanerva

Kaikki on taas niin frozen

Japaninvaahteran pakkaspurema

Syreenin kauneus

Ja Jouluruusun nuppu. Grinchit varokaa, joulu lähestyy...

Kiitollisuushaaste

Kiitollinen kiitollisuushaasteesta! Vaaleanvihreää, Vaarin torpan puutarha ja Kukkia&Haaveita -blogistit ♥ Kiitollisuushaaste viimein yhdistettynä kevätmeiningeihin.

Olen haravoinut liikaa ja viime yönä talven kaikuja ulottui puutarhaan asti eli kaipaan erityisen paljon kevättä juuri nyt.  Kokeilen miltä tuntuu ajatella positiviisesti puutarhastaan, yrittää nähdä vain ne hyvät jutut ja olla kiitollinen. Kelta-valkoiset tulppaanit ovat Sweetheart -nimisiä, burgundinväriset Continental ja kermanvaaleat liljatulppaanit Sapporo. Pikarililjat ovat aloittamassa kukintaansa ja palloesikot juuri lopettamassa. Keväinen hetki, jolloin kukkijoiden vuoro vaihtuu.

Lajikkeita: Claudia on hyvin kaunis hohtavan valkoreunuksellinen lila liljatulppaani ja vaaleanpunainen kerrottu Angelique tässä sen seurassa

Light and Dreamy-tulppaani oli tosi erikoisen näköinen, pohjaväri vaaleampi lila ja uloimmat terälehdet kuin laventelinsävyllä sivellyt. Nielussa on vaaleaa kullankeltaista. 

Ja se kevään ihastuttavin tulppaani La Belle Epoque

Auringossa eri näköinen kuin pilvisäällä, mutta kerrottu, kahvin, kermakaramellin, aprikoosin ja meripihkan sävyjä, kerrasssaan hurmaava

Vuodesta toiseen kukkivat Queen of nightit. Tänä syksynä istutin vain yhden pussukan tulppaaneja. Papukaijatulppaaneja

Viime kevään tulppaanisatsaukset muistan vielä. Kevät oli kolea & uuvuttava, mutta jälkikäteen kuvista katsottuna se on kaunis niin kuin aina. Valikoiva muisti on lahja, josta olen kiitollinen joka päivä. Ylipäätään olen hurjan onnellinen puutarhani olemassaolosta, se kun ei ole itsestäänselvyys. Nämä narsissit ovat mummin puutarhasta, sain ne tosin vasta mummin kuoleman jälkeen, hän kuoli ennen kuin minulla edes oli omaa pihaa. Näissä narsisseissa on hyvä tuoksu.

Vuodesta jäi jotenkin järkyttynyt olo. Miten säiden armoilla olemmekaan vaikka on mukamas modernit ajat. Kuinka kylmää oli ja kesä ei tullutkaan. Keväällä tulivat kuitenkin kukat ja tunne kaiken merkityksellisyydestä.  Rusotuomipihlajan tähtikukkien tuoma ilo tuli mieleen kuvan myötä

Toukokuussa pergolakin heräsi henkiin yhtäkkiä. Riippahernepuuhun tuli lehdet yhdessä yössä

Puun alle ilmaantui värejä, kirkasta lilaa (sammalleimu) ja tummaa purppuraa (japaninvaahtera) sekä limeä (happomarja). Pitkän valko-harmaa-ruskean talven jälkeen värit tekevät tosi hyvää

Olin kiitollinen puiden kukista, korkealla jo ovat, katsetta täytyy hilata jo kohti taivasta. Makamik & Pilvikirsikka

Kevään ekat krookukset, joista on todellakin kiitollinen ja menee ihan sekaisin, Snowbunting-sahrameja nämä. Ruskeasta maasta nousee yhtäkkiä jotain näin kaunista, mikä fiilis!

Erikoisuudet, jotka ei varmaan ole kovin erikoisia, mutta itselleni kyllä ovat sitä. Ei tälläisiä ollut kun olin pieni, import-kamaa ovat ja olen kiitollinen siitä, että saan kasvattaa näitä omassa pikkuisessa puutarhassani ja kenties saada jotkut heistä jopa viihtymään. Siis esimerkiksi jouluruusut. Toisella kuin verisuonet ja toisella pisamat. Helleborus orientalis. 

Pikkaset vuokot. Vaaleanpunainen on Pink delight, valkoinen kerrottu Vestal ja tummemman lila Kentish Pink. Anemone nemorosaa eli valkovuokkoja ovat. 

Kirsikan ja omenan kukat. Kuriilienkirsikka & Royalty

Keväällä on kaikki niin jännittävää ja uutta, siitä on tosi helppo olla kiitollinen. Tuoreus, keväänvihreys, kaikki kauneus. Sitä on vain onnellinen siitä, että saa olla olemassa

Eiffelin luona pikarililja esiintyy edukseen, muistaakseni tämä vihertävä pikkusipuli on muistaakseni fritillaria pontica. Pienet sipulikukat ovat suosikkejani

Vuodet vierii ja me vanhenemme, olen huojentunut siitä, etten ole ihan niin ankara itselleni (ja muille) kuin joskus olin. Kypsyys tuo suurpiirteisyyttä ja ylimalkaisuutta asioiden suhteen. Sama juttu puutarhan suhteen, sitä on sallivampi kuin alussa, ei jaksa niin pingottaa enää.  Puutarha hellii ja piiskaa sopivassa määrin, aika hyvä juttu.

Kiitollisuushaaste eteenpäin:

Te kaikki, jotka käytte täällä, ettekä ole vielä vastanneet (saa toki uudelleenkin vastata)! Olisi hurjan mukava lukea vastauksianne, omaan tyyliinne ja oman makunne mukaisia kiitollisuuteen liittyviä juttuja.