Ekat Snowbunting-krookukset kukkivat, viime keväänä ne alkoivat kukkimaan 20.3. Olen niin nauttinut tästä pääsiäislomasta kun on saanut olla rauhassa lasten kanssa. Vaikka osa mukeloista ovat jo isoja, on perinteinen munanetsintä iso juttu. Tänä vuonna etsinnän huipentuma oli biljardipöytä (pieni) ja niinpä minäkin olen joutunut pelaamaan bilistä. Huomaan olevani (siinäkin) huono, mutta haitanneeko tuo. Ainakin lapsi iloitsee kun voittaa joka kerta. Kärsin kilpailusta ja kilpahenkisyydestä, se ei vain sovi minulle ollenkaan.
Siemen-, kaninpapana-, ja keppirytökasan luona minikokoiset Talventähdet loistavat aurinkoisina. Niissä on oudohko vihreänkeltainen hohde. Jotain sipulikukkaa nousee vierestä, mutta en ole varma mitä.
Värikkäät Keijunkukat ovat vähän nujerrettuina lumesta, mutta pieniä alkuja näkyy siellä täällä, pian ne elpyvät. Keskellä kasvaa Pallohortensia joka metsäneläimet ovat katkoneet.
Minusta ei ole mukavaa jos puutarhaan liittyy kilpailua. Pidän outoina "paras puutarha, kaunein puutarha" -kilpailuja ihan siitä perinteisestä syystä, että jokainen puutarha on kaunis omalla tavallaan. Sitä vain valitsee oman tyylinsä mieltymystensä mukaan. Mutta saahan ihmiset kilpailla, moni pitää siitäkin.
Minunkin puutarhani sitten kai heijastelee minua vaikken aina näe sitä itse. Tuntuu intiimiltä päästää ihmisiä kotiinsa ja puutarhaansa. Olenko minä näin sotkuinen ja epäjärjestelmällinen ja epävarma? Kyllä kai sitten. Mutta toisaalta kauniit kukat eivät edes ole minun ansiotani, vaan luonnon ihme. Täytyy vaan kiittää ja ottaa vastaan. Kuvassa on ihana sininen taivas ja koristeomena Makamik johon lumikärhö on tehnyt pesän.
Kuvassa Rusokirsikka ja Riippakirsikka kohtaavat. Minua jännittää tuon riippakirsikan kohtalo, onko lie hengissä. Puutarha on niin kaunis keväällä kun se herää. Ennen sitä keskikesän uhkeutta. Se on niin viaton. Rehevimmillään siihen menettää kontrollinsa, mutta ihastelee kuitenkin sen elinvoimaa. Syksyllä puutarha hehkuu ja lakastuu ja kärsin luopumisen tuskasta. Vähän sama kuin elämän suhteen. Tänään oli nätti päivä, linnut lauloivat ja kaukaa kuului moottoripyörän jyrinä ja skeittipojut olivat matkalla rampille. Kevätmerkkejä.
Pääsiäisen perinteinen orjantappurakruunu muodostuu Alppikärhöstä ja kaareksi taivuteilluista Marjatuomipihlajoista. Odotan kovasti puiden lehteentuloa, toivottavasti se tapahtuu aikaisin tänä vuonna.
Käykö teille muuten koskaan niin, että omasta lukulistastanne katoaa blogi, vaikka ette ole tehnyt mitään? Ikäänkuin olisitte irtisanoutuneet lukijuudesta? Minulle on nyt käynyt muutaman kerran niin vaikken ole tehnyt mitään ja olen sitten joutunut uudestaan liittymään lukijaksi. Mietin vaan, että voiko bloginpitäjä heittää minut pihalle ja minä menen iloisena liittymään uudelleen (vaikken ehkä ole tervetullut?). Hui.
Mukavaa kevätviikkoa kaikille toivotellen. Jouluruusu lähettää terveisiä.