Puutarhan syksy

Syksy saapui meille. Tänne se tulee aina aikaisin. Mikä on sinänsä hyvä, koska syksy on tunnelmallista aikaa. Haikeaa kuitenkin. Kesän lämpö ei koskaan tänne löytänyt.

Syksyllä puutarha on vähän sotkuinen ja rähjäinen, mutta silti lähes kauneimmillaan.

Viikonlopun olen siivonnut kesää pois, verhot on pesty ja viikattu komeroon uutta kevättä odottamaan. On tuntemus siitä, että talvi tulee tänä vuonna aikaisin, ja siihen tahdon olla valmiudessa. Ensi viikonloppuna alkaa syyskuu, virittelen kaamosvalot ulos ja sisään & verkotan loput puut. Kaikki on siis aikalailla valmiina. Paitsi minä en...

Köynnösukonhattu ei ole varsinaisesti kaunis, mutta kylläkin dramaattinen riippuessaan Rusokuusaman oksilta

Puutarhaan on etsiytynyt syysvärejä, Katsura punertaa (alla Mustaselja)

Ruosteviini on lämpimän punainen pergolassa

Kirsikat punertuvat hiljalleen, Rusokirsikka & Pilvikirsikkakin jo hennosti

Hopeapenkistä nautin koko kesän enkä ainakaan vielä ole kyllästynyt

Olin niin onnellinen istuttaessani kevään-kesän perennakylvöt maahan jokin aika sitten...kuvassa on kukintaan valmistautuva Asclepias, silkkiyrtti, jonka ostin viime kesänä

Kylvin näitä lisää kasvihuoneeseen ja onnistuivat hirmu hyvin, valkokukkaisina..istuttelin niitä vähän sinne tänne. Kuvassa paakku asclepiaksia.  Ovat perhoskasveja, ja perhosia on elokuun alusta asti ollutkin runsaasti lentelemässä. Toivon mukaan löytävät nämä sitten ensi kesänä

Viereen istutin tänä kesänä kylvettyjä neilikoita "Cheddar pink", ne ehtivät jo kukkaan

Tuppaana ruukusta siirsin Kamomillasaunioita hiekkaan kasvihuoneen edustalle kissankellojen seuraan, kisulit kylvin viime kesänä ja ne viihtyvät tässä, maa on hiekkaa vain

On kultapiiskut, puutarhassa ja tienpientareilla...en osaisi olla ilman näitäkään

Ja nauhukset, lämpimän oranssit, niiden edessä taitaa olla jonkin sortin luppioita

Tiikerililjat ja summerwine-heisiangervo ja taustalla korkeampi Aamurusko -koristeomena, joka sekin vivahtaa jo syysasuunsa pronssiin

Aronian marjat muuttuivat punaisiksi hetkessä. Kuulin kamalaa maiskutusääntä pensaikon juurelta ja hetken epäilin naapurin lapsia, mutta pensaan juurelta löytyi isohko lintu, joka maiskutteli kovaäänisesti kuin jotkut vanhat ukot

Kuukauden myöhässä kukkaan ehti Munstead Wood -ruusu, joka on kauniin tummanpunainen ja tuoksuu todella hyvälle

Kesän ainut aleostos Eden rose (Pierre Ronsard toiselta nimeltään) kukkii kauniisti sekin, aprikoosin sävyissä. Tämä pitää muistaa vielä istuttaa...

On juhlava tunne kun itsekylvetyt punahatut puhkeavat kukkaan Loch Ness -mustavadelmaan tukeutuen. Ovat korkeita hujoppeja nimittäin.

Koko kesän olen maalannut jotain ja nauttinut siitä niin paljon. Kasvihuone on ollut jatkuvien sateiden ajan studiona. Retrotuoleista tuli punaisen sijaan välillä harmaat, kun kellarin uumenista löytyi maalinjämiä

Syyskesällä puutarhasta löytyy villejä yllätyksiä, kauniita sellaisia. Alba Luxurians-klematiksen valkovihreä kukka kurkisteli naapuria. Pensas on valkoinen kaarisyreeni ja keltalehtinen tuija on Thuja Plicata, jättituija.

Ruusunmarjat ovat olleet unelmana monta vuotta..nyt niitä viimein on

Suuren penkin keskivaihe on kyllä saanut ryhtiä reunuskasvista, tumman purppuraisesta rentoakankaalista

tumman värin on tarkoitus sopia tämän näkymän kanssa: tummalehtinen japaninvaahtera, tummalehtinen Royalty-koristeomena ja tumma syyskimikki. Kalpeankelmeä pensas on jo lakastumaan päin oleva likusterisyreeni. Korkea hujoppi on jonkin sortin Punalatva, joka kukkii aina hirmu myöhään...sillä ja syyskimikillä on perinteinen kisa kumpi ehtii ekaksi vai ehtiikö kumpikaan 

Kirsikkasorvarinpensas on sekin lakastumaan päin, mutta sen suloiset hedelmät keikkuvat oksilla vielä

Kummallista kun kevään ensimmäiset kukkivat syksyllä viimeisenä, esikotkin

Pallovaahtera punertaa myös hieman, tämäkin siirtyi tänään kauemmas kaariportista, sai uutta elintilaa

Tänä sesonkina olen ostanut hämmentävän vähän kasveja. Mieli olisi kyllä tehnyt. Sen sijaan olen keskittynyt siirtelemään olemassa olevia kasveja järkevämmille paikoille. Hortensiat vaihtoivat viimeksi paikkaa, sekä kultapallo. Kuoppaa kaivaessa kunto kohoaa mukavasti.

Alppikärhöt aloittavat toisen kukintansa näin syksyisin

Tuoksuherneet vielä kukkivat

Juhannusruusuissakin jo syysväriä. Yöt ovat kalmonkylmiä jo, aamuisin töihin lähtiessä laitan huivin ja sormikkaat, kiihdytän askelia pimeään aamuun

Ruusupömpeliin olen alkanut taivuttaa koristeomenapuuta (Tammisaari)

Siirsin pikkusyreeni paliblinin pömpelin eteen oikealle, hieman kätketympi salapaikka...

Kaikki on kasvanut tänä kesänä paljon. Olen katsellut ihmeissäni ja tarttunut leikkureihin aiempaa hanakammin. Puutarhassa ei ole enää vastaperustetun tuntua. Muutimme tänne 2008, ensi vuonna onkin kymmenvuotisjuhlakausi. Välillä tekisi mieli muuttaa täältä pois, mutta tänne olemme toistaiseksi juurtuneet.

Kulmauksessa kohti kiviportaita on väriharmoniaa. Iso puska on kaarisyreeni, pienet maanpeitejutut alla ovat Valkotäpläimikkää ja Hopeatäpläpeippiä, jotka ovat sateiden myötä saaneet ekstrahopeutta. Usein olen toivonut, että olisi edes yksi sateeton päivä...mutta taas on satanut koko viikonlopun

Alan hiljalleen päästä räikeän keltaisesta eroon. Haluan sen jäävän, mutta sen pitää häivyttyä utuiseen pastelliin, sellainen suunnitelma on (taustalla se keltainen, tarha-alpi). Tässä "lammenrannassa", suuren, maahan upotetun kiven ja lintukylvyn luona tavoittelen satumetsän tuntua. Ja koen, että alan hissukseen päästä perille. Sellainen Taru sormusten herrasta -istutus. Tulevina vuosina lisään tähän jotain valkoista. Tiesittekö muuten, että Tolkien otti kirjoihinsa maastokuvauksia ja nimistöä Espoon keskuksen alueelta...siellä virtaa esimerkiksi Glims- ja Gloms -nimiset joet, joista ensin mainittu virtaa luonnonmukaisena ja toistaiseksi kahlitsemattomana Jorvin sairaalan kupeessa.

Lammen toisella puolen hortensiat ja ruusut taistelevat elintilasta, Blush -rantakukka vasta nuppuasteella

Pidän tästä lajirunsaudesta ja sotkusta aika paljon...en oikein ymmärrä tätä itsekään

Hopeakartiovalkokuusi ja Mesiangervo Kahome ovat kauniit yhdessä - kummallakin on kylmää sävyä säteilevä olemus..niin ja yhtäkkiä iski tummansininen kausi, ostin Ikeasta tummansinisiä kynttilöitäkin

Puhtaanvalkoinen on kuitenkin Törmäkukkanen

On vielä kauniit hortensiat, Vanille fraiset, jotka eivät vielä edes punerra

Kesäkukkaosaston alesta löysin coreopsiksen eurolla, syysvärisen. Seuraavaksi sipulien kimppuun. 

Vaaleanpunaista, hipaisu purppuraa

Tunnelmapaloja viime perjantailta, hetkeä ennen kaatosateita. Kukinta on kaksi viikkoa myöhässä ja minä viikon...hihii...Todella rakastuin tähän liljaan. Olen aina hieman vierastanut liljoja, mutta nyt yritän päästä kiinni touhuun...lilja Nightflyer, luonnossa ihan miltei mustanpunainen

Harmaamalvikit kukkivat, ovat minusta kauniimpia robustimpina kuin ruusu- ja myskimalvat

Lisää vaaleanpunaista, hempukkaa. Sanotaan, että se sopii uneksijoille, ehkä sitten minulekin. Tarhajalomalva Elsie Heugh, malva siis tämäkin. Myskimalvat ovat sen sijaan jo lopettaneet


Onneksi nyt on paljon hempukkaa, talven pelko kun on päällimmäisenä. Preeria-angervo


Mesiangervo Kahome, matalampi ja tummemman ruusunpunainen, muutoin tosi samanlainen kuin edellinen

Pieni maanpeiteruusu Fairy. Näitä on ihana poimia muffinseihin ja kakkuihin koristeeksi (intensiivinen leipomuskausi käynnissä, kompostori jo täynnä...)

Punahattu White swan, pidän näistä hirveän paljon

Korkeat hujopit vasten kasvihuonetta ovat itsekylvettyjä punahattuja, joilla meni kylvöstä kukintaan 4 vuotta. Vaaleanpunaisia nekin, eivät vielä ole täysin kukassa. Jouduin tänä kesänä siirtämään tästä näkymästä Pikkusyreenin pois, kun se alkoi blokkaamaan kurjenmiekkojen elintilaa

Vettä on piisannut. Tällä viikolla ollut hellettä. Olen käynyt joka päivä lounastauolla kävelyllä, nauttinut kesästä

Ruusuista osa on niin paljon myöhässä, Munstead Wood on vasta nuppuinen, sillä on lehdetkin tummemmat kuin muilla

Vaaleanpunainen pihaharso

Vaaleanpunainen Virginiantädyke. Olen tädykefani

Suloinen Hagley Hybrid oli jäänyt verhon alle

talon peruja, tuntematon ruusu, joita oli 5, kova talvi 2015/2016 tappoi niistä kolme

Tilalle istutettu Veilchenblau on rehevä

Niin on varjopenkkikin. Vasemmalla Klethra-pensas, keskellä Lady in red-saniainen ja oikealla Katvio

Jokaiseen pergolan pylvääseen istuttamani Ruusunätkelmä kukkii nyt, osa valkoisena, osa pinkkeinä. Minipieni kärhönkukkanen on Mary rose, se on vasta aloittamassa kukinnan...

...lähikuvassa...eikö ole hurmaava? Viticella on hän, kukka kerrottu, pieni ja tummanlila

Pink Annabelle -pallohortensia on vielä vähän vaiheessa, valkoinen jo lopettelemassa kukintaansa

Metsäasteri on suloinen, unelmani astereista on viimein toteutunut. Aster divaricatus

Pihaharson kukkapilvet. Yksi parhaista oman puutarhan leikkokukista

Paviljonki on nyt kauniimpi kun kärhöt alkavat päästä yläilmoihin asti. Pian on riisuttava verhot, tyhjennettävä poreamme, siivottava kesä pois. Niin haikeaa. Onneksi rakastan syksyä todella paljon. Se talvi vain on niin raskas.

Limelight -syyshortensia

Alkukesästä purppiskeiju oli ihan kirkuvan punainen, näin loppukesästä cool jäisen roosa

Syksyn merkkejä ilmassa...punertuvat Ruosteviinin lehdet ja hedelmät

Amorosa -omppu

Tiikerililjat ovat näin myöhässä, purppurakasvi on summerwine-heisiangervo

Köynnösukonhattu on kiivennyt Rusokuusamaan sen kukkanuput roikkuvat alas hauskan näköisesti sieltä täältä. Olen hulluna tähän lämpimän keltaiseen valoon, josta pääsee nauttimaan elokuisin. Siitä tulee niin hyvä ja turvallinen olo.