Sieviä juttuja

Syysvuokkojen aikaa...valkoinen Honorine Jobert on vielä nupulla . Valo on taas muuttunut syyskuiseksi, keltaiseksi ja hämäräksi. Aamuisin on jo pimeää kun lähden töihin.

Hopeinen keijunkukka on kotiutunut paraatipenkkiin ja tehnyt uusia lehtiä

On myöhäisten kärhöjen aikaa, lumikärhön, se on oikea söpöliini

Syksyn merkkejä: orava keräilee talvivarastoa tammenterhoista ja jemmailee niitä kukkaruukkuihini

Ensimmäinen Syysmyrkkylilja kukkii, onpa se aikainen verrattuna muihin. Herkkä, valkoinen ja viaton. Hollannista raaskin tilata yhden tälläisen lisää, kerään näitä yhden sipulin vuosivauhdilla. Sipulin pitäisi olla läikikäs, kirjava. Olen aika tohkeissani siitä, olen etsinyt sellaista pitkään. Olen muutenkin touhuissani kukkasipuleista ja hypistelen niitä joka kaupassa. Aion istuttaa tänä syksynä paljon, paljon !

Tämä on jännittävä kasvi...yhdestä pienestä ruusukkeesta on levinnyt vähäsen ja kukkinut ei ole vielä. Hopeisista hopeisin oikeastaan, kissankäpälä tämäkin, mutta erikoislajike (nimi unohduksissa juuri nyt)

Tänäänkin siirsin kasveja: ruusun pois tästä ruusurykelmään ja tilalle kauhurinteestä tämän limelight-hortensian. Sen tilaille tuli uusi heisiangervo.

Paraatipenkki on syysasussa, hieman rähjäisempi jo. Jotkut leiskuvat vielä, jotkut kellastuvat.

Maasta ponnistaa Syklaamin mukulan lehdet. Kukkia ei vielä näy. Kello tikittää, katse pyyhkii kasveja ja mietin ehtivätkö kukkia, kukoistaa ennen pakkasia?

Mitä tapahtui tänä kesänä? Hyvin monet kasvit vaihtoivat paikkaa enkä ole varma onko uudet paikat parempia kuin vanhat....pionipenkki sai jatkoa kolmen uuden pionin voimin. Yksi niistä leiskautti makean syysvärin. Lajike taitaa olla Black Beauty

Vielä kukkii liljat ja ruusut (liljalajike kysymysmerkki, ruusu on fairy), siirsin ruusujen alle suuren määrän hopeanhohtoista neilikkaa kivikosta. On kiva kun voi joskus löytää täydennyskasveja omasta puutarhasta...sen sijaan harmittaa kun poistin vahingossa kuvan Lichfield Angel-ruususta, se on niin kiehtova, väriltään aprikoosi. Nyt sen kukat ovat jo lakastuneet.

Jännityksellä seuraan tämän hassun pallokukkasen kehittymistä joka syksy. Hän on Jalokello. Kun se viimein kukkii, ei ole paljoa enää jäljellä kukkivien rintamalla. Alkaa luopumistaistelu.

Eka sipulipussi on hyppysissä: isokokoisia lumikelloja, ihastuin näihin elwesii -lumikelloihin. Istutin ne jo salaiseen lehtoon tänään.

Tähän aikaan vuodesta minua alkavat kiinnostaa havut. Olen surffannut hulluna kaiken maailmaan havukasveja ja ihastellut niitä ihmisten pihoilla. Mutta Marketanpuiston markkinoilta ostin kuitenkin tänään jotain muuta: upean Heisiangervon Summer wine (jotenkin vaikea vastustaa näitä viiniaiheisia). Se on tummanpunainen ja nimikin on hyvä. Kesäviini.

Tein koristeomenamarmeladia ja siitä tuli hienon väristä, aivan tumman purppuraista. Sotkin mukaan kanelia. Ei hassumpaa. Lajikkeita mukana oli Dolgo, Makamik ja Cheal´s weeping, joista Dolgo oli paras soseomena.

Sisällä Viikuna tuli jo talveen ja pudotti lehtensä. Sen pikkuinen hedelmä ei suuremmin ole kehittynyt kesän aikana. En raaskinut viedä viikunaa edes ulos sadekesään.

Pojan kanssa kerättiin tänään moderni kasvio. Ei tarvitse kerätä ja kuivata vaan napata kännykameralla kuva nimellä varustettuna. Hyvä idea, kuivattuina eivät näytäkään kovin aidoilta. Syksy on hieno vuodenaika, olen onnellinen kun vaeltelen metsissä ja niityillä tuulen tuivertaessa. Tänään sain vietyä puutarhan talviteloille,  vietyä kasvinjämät ja romut kompostiin, kerättyä paviljongin ja pergolan verhot pyykkikoneeseen ja ne kuivuivat hetkessä myrskytuulessa. Nyt vain enää sipulien istutus, haravointi ja ulkovalojen virittely niin olen valmiina pimeään kauteen. Siihen asti vaan nautiskelen.

Ystäväni mustarastas, pensaita ja perhosia

Mustarastas usein istahtaa sermille kun tulen ulos ja silmäilee minua vaivihkaa. Kuvittelen oikeasti sen tulevan tervehtimään. Vielä hullumpaa oli kun joku tunnistamaton lintu istui männyssämme ja matki kissaa ja ihan selvästi sanoi mau kissan äänellä. Siinä hetkessä epäilin todella olenko unessa, sekoamassa vai maukuuko oikeasti lintu puussa? Punarinnat ovat tulleet muuten taas pihapiiriin, se on selvä syksyn merkki.

Katsokaa tätä ilmettä, eikö ole suloinen?

Vielä kukkivat kesäkukat vaikka sade piiskaa niitä. Ripsukoita unikoita

Syksyllä ihastelen näitä japaninvaahteroiden täyteläisiä värejä. Lajike on Emerald lace

Samoin Katsuran syyshehkua, mustaselja siinä vieressä on hyvin rehevä nyt

Ja Ruosteviini leiskuu

Rakastan kun kaikkialla on niin vihreää ja niiden seassa on rypäs punaista (Kirsikkaluumu)

Ensimmäinen omakylvös Punahattu yltyi kukkimaan. Se on hyvin korkea ja kukka on vähän erilainen kuin muilla Magnuksillani, selvästi kylmemmän sävyinen ja iso. Terälehtien kärjet ovat sillä vaaleamman sävyiset.

Iloitsen paljon koristeomenista...nyt niillä on upeat hedelmät, tummat purppurat. Pesin jo purnukan ja ostin hillosokeria, ajattelin keitellä sosetta näistä. Tulee varmaan upea väri. Makamik.

Dolgo. Hyvä pölyttäjälajike. Omput aika kirkkaanpunaiset sillä.

Syksyn valo heittää herkkiä varjoja

Syysleimut, perhoskukkia

Nauhus kiinnostaa erityisesti, neitoperho oli tässä kuulemma kokonaiset 8 tuntia tänään

Olen ihastunut tähän puutarhani äkilliseen vaaleuteen (valkoinen Punatähkä, Syysleimut ja Pallohortensia)

Tämä kulmaus on harmoninen nyt kun se on vihreä-valkoinen leimujen, kuunliljojen ja Laikkukirjokanukan röyhytessä

Herkullisia ovat myös Heisiangervot. Diabolo ja Dart´s gold

Ja kupariheisinangervo Mindia

Olen vieläkin tohkeissani ekasta kukkivasta asterista

Yritän tästä kasvatella reunusta kukkapenkkiini, se on tehnyt kaksi ruusuketta lisää, ihanaa, ehkä enää viisi vuotta niin reunus on valmis...pientä ironiaa tässä. Rentoakankaali.

Valtavan hieno uusi kitkentä-ämpäri on Elsan lempituolista. Edellisestä katosi pohja. Skimmia ulkoilee vieressä.

Tämän piti olla Tiikerililja vaan paljastui joksikin muuksi. Kavahdan jotenkin tälläisiä räikeitä ja isokukkaisia samoin kuin kärhöissäkin, mutta tunnen kuitenkin pientä liljakärpäsen puremaa...

Viikon kukkanen: Amurinneilikka. Repsahdin tähän kukkamyymälässä eilen. En voi vastustaa neilikoita, ovat kauniita ja tuoksuvatkin hyvältä. Väriltään neilikka on kylmän lila, harvinainen väri neilikalla. Sopii hyvin asterin seuraan.

Vähän lisää perhoskukkia

Perhosansakin toimii lopulta. Syyssyrikkä on niin viattoman kaunis. Vien tämän varmuuden vuoksi talveksi kellariin

Kerrankin sain vangittua kuvaan sitruunaperhosen. Yleensä ne vain lepattavat häröisinä ympäriinsä

Jostain syystä olen ollut ahdistunut ja levoton tänään, en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi ja olen lehahdellut ympäri puutarhaa yhdessä perhosten kanssa. Kerran törmäsimmekin yhteen erään perhosen kanssa. Tuli mieleen, että kaiken kauneuden alla se on loppujen lopuksi vain iljettävä hyöteinen. Puutarhaan ei ehkä pitäisi mennä synkkien ajatusten uuvuttamana. Huomenna yritän viimein tarttua haasteeseen, pidän niistä kovasti, mutta olen näissä kyllä hitaampi kuin meidän etanat.

Hopeaihastus

Minusta hopea on ihana väri puutarhassa. Olen vähän jo pidempään ollut ihastunut siihen. Ostin uuden Silver scrolls -keijunkukan ja istutin eiffelin eteen (kyllästyin niihin minipieniin sinisiin kellokukkiin, jotka eivät koskaan rehevöityneet ja siirsin ne muualle).

Eniten pidän yhdistelmästä hopea-valkoinen-tumma purppura. Yksi lempiperennoistani on Helminukkajäkkärä, joka on edustava pitkään ja hopeisten varsien ja valkoisten kuivakukkien yhdistelmä on viehättävä

Minulla on tälläinen pienempi Villanukkajäkkäräkin, se on muutoin hyvin samanlainen kuin helminukkajäkkärä, mutta matalampi. Siirsin sen vähän paremmalle paikalle ruusujen viereen, aiemmin hukkui vähän korkeiden perennojen sekaan. Tänä kesänä sain myös uuden hopeanhohtoisen neilikan Pispalan neidon (ihana nimi!). Vaaleanpunaista olen lisännyt sekaan myös, se sopii minusta hyvin joukkoon mukaan.

Olen vähän haaveillut, että saisin jotenkin liukuvärjätysti jatkettua hopeanhohtoa pidemmälle paraatipenkkiin ja nyt kokeilen viihtyisikö tämä alppipiikkiputki puutarhassa ja sen viereen siirsin tuppaan Helminukkajäkkärää. On sellainen visio paraatipenkistä, että värit ikäänkuin liukuvärjätysti aaltoilisivat kohti salaista lehtoa. Kokeilen saisinko sen toteutettua. Kukaan muu ei varmaan huomaisi eroa kuin minä, mutta onpa hauskaa tavoitella unelmiaan.

Paraatipenkin kaunein hopeakasvi on tietysti Nukkapähkämö. Ostin aikoinaan vain yhden "korvan" ja se onneksi levinnyt. Vieressä kasvaa Hopeahärkkiä, se on helppo peruskasvi, kaunis ja hopeinen.

Hopeamaruna on myös kaunis, niitäkin minulla on vain yksi, mutta se on jonkinverran levinnyt

Saaripalstalta sain aivan fantastisen kasvin, Harmaamintun, se sopii niin hyvin tähän hopeahurmokseen

Yritin tehdä perhosansan: uusi valkoinen Syyssyrikkä (vähän shoppailtiin taas), valkoinen Punatähkä ja Hopeaminttu. Ei perhosen perhosta. Jotain kärpäsiä tässä riehui vaan.

Vanhassa vara parempi: suosituimmat perhoskasvit tänään olivat Syysleimut

Nauhukset

Jopa Kosmoskukka kelpasi

Näistäkin tykättiin: little angel -punahattu, on aika samanlainen kuin muut valkoiset, mutta matala

Ja perinteinen Magnus, joka piti kuvata nopsaan, se kun sattumoisin kasvaa ampiaisten kulkuväylällä.