Pitkä, haikea odotus

Tähän aikaan vuodesta on jo niin malttamaton ja tahtoisi upottautua multaan. Mutta ulkona viuhuu jäämeren tuuli. Kaipaan niin kevättä ja kukkasia, linnunlaulua, kuumaa auringon poltetta iholla...suunnittelin jo vapuksi uuden mustan keinun virittelyä gardeniin. Rakastan tätä eiffel-torniani, joka tuo palasen kahjoutta pikkuiseen puutarhaani. Olenhan siis francofiili, kaiken ranskalaisuuden rakastaja, kuten olette varmasti huomanneet...

 Puutarhassa lumi on jänisten askelten täyttämä. Kaikkea on maisteltu mitä voi, mutta en sure sitä -onneksi- kovin paljoa. Puutarhanhoito on kuitenkin aina luopumista ja uuden kohtaamista, aina kuolee jotain kasveja, mutta tilalle saattaa saada vielä jotain rakkaampaa. Siitä puhuen, tein jo ensimmäisen kasvitilauksenkin, Magnolia Kobuksen. Tähtimagnolia on rakkaimpani, ja se on kukkinut neljä kertaa puutarhassani viimeisen 10 vuoden aikana. Kauhutalvi lähes tappoi sen eikä viime kevätkään ollut suotuisa, mutta kaunokaiseni kukki silti. Kiitos hänelle.

Hellin alppiruususuunnitelmiani, joihin olen saanut inspiraatiota Tukholmasta. Alppiruusut ovat kasveja, joista en ole koskaan piitannut erityisemmin, mutta otan ne haasteena. Minulle käy elämässä usein niin, että mitä enemmän hämmästelen tai kummastelen  (jopa kauhistelen) jotain asiaa niin elämä heittää taatusti vastaan juuri sellaisen asian ja saan opetella elämään sen kanssa. Aivan oikein minulle.

Otan aurinkoa onnellisena olohuoneessa (poika toi juuri aurinkolasit minulle). Valitsin kauniin pellavanvärisen maalin porraskäytävään ja nyt funffaan (lapsen kiva sana surffaukselle) netissä tapettimalleja, jotka mätsäävät sen kanssa. Olen joutilas, lauantai-iltapäivän rauha on laskeutunut torppaamme enkä joutunut edes laittamaan ruokaa, koska Ikeassa lapset söivät taas ilmaiseksi....(huom. vihaan ruoanlaittoa, mutta rakastan leipomista). Tapasin muuten kerran erään naisen leikkipuistossa, joka oli kamalan ilahtunut kun sanoin hänelle ruoanlaittoinhostani. Nainen tuumasi, että äitien viha ruoanlaittoa vastaan on tabu yhteiskunnassamme. Itse en ole omassa elämässäni tuota huomannut, koska kaikki tuntemani äiti-ihmiset nurisevat samasta asiasta....mutta ehkäpä joissain piireissä sitä ei ääneen sitten lausuta..

Joku on istunut ruusupaviljongissa, orava ehkä...Ruusuja, ruusuja, tahdon istua tässä ruusuntuoksussa kuuman kesäpäivän viileänä iltana.....

Mustarastas massutti leivonnaiseni ja lauloi kiitokseksi lyhyesti, mutta kuitenkin. Ehkä kevät saa meidät rakastumaan toisiimme lisää

Railo vie leikkimökille....lunta on hurjan paljon, kuilun pohjalla saa taapertaa....mutta tosi hyvä kasvinsuojauksen kannalta

Tässä ympyrässä esimerkiksi pensaspioni, se ainoa kasvi, jonka olen kerran suojannut talveksi ja tänä vuonna unohdin tietysti koko asian. Lumi on kuitenkin peittänyt kaiken alleen kuin peitto

Miten kaunis on ollutkaan koko talven viime syksyn alehankintapuu: veripyökki, jonka lehdet ovat pysyneet puussa talven ylitse, tai sitten se on kuollut. Totuuden saamme tietää muutaman kuukauden kuluessa. Näitä talven yli lehtiään pohjolassa säilyttäviä puita ja pensaita on aika vähän loppujenlopuksi. Likusteri näyttää olevan se toinen lehdessäpysyjä puutarhassani

Paraatipenkissä on vain jälkiä lumessa, pieniä kartiovalkokuusia ja syötyjä ruusunpätkiä ja hortensioiden jäämiä, niitä en edes jaksa suojata. Muutoin tässä kuvassa on koristeomenapuut Dolgo, Musta Rudolf, Magnolia Susan, Pikkulehtisyreeni ja Moskovan kaunotar - syreeni. ehkä jotain muutakin mitä juuri nyt en muista...täytyy vain kuvitella kaikki kukoistukseensa

Viherkasvibuumi jatkuu kukkakaupoissa. Minulle on käynyt tässä trendin kurimuksessa vähän hassusti, olen vähentänyt kasvien määrää kotona, nakkasin jopa unelman kymmenen vuoden jälkeen pois ykkösroskaajana. Yksi ihanimmista viherkasveistani on kuitenkin mielestäni tämä hyvin helppohoitoinen Siroliuska-aralia. Ystäväni ihastui tähän kovin ja tahtoi oman syntymäpäivälahjaksi, joten sain ostaa hänelle sellainen, mikä teki hyvin iloiseksi. Antamisen ilo on yksi suurista asioista elämässä, varsinkin jos vastapuoli aidosti ilahtuu.

Talvi ei ollut kovin paha pelargoneille, hyvässä kasvussa ovat eivätkä menneet edes talviunille

Kuistilla persikkapuu on herännyt kevääseen

Esikasvatuksesta en ole tuttuun tapaan lainkaan innostunut. Kylvän mieluummin lähempänä kesää vasta. Viime kesän perennakylvöt kasvihuoneessa onnistuivat superhyvin jälleen, kylmä kesä ei niin haitannut. Perennoista kylvin tähtiputkia, neilikoita ja silkkiyrttejä. Täksi kesäksi olen jo varannut joitakin perennoja kasvihuonekylvöjä silmälläpitäen. Ainakin Erigeron -suvun ("kallioiset") jäseniä. Olen nyt innostunut niistä ja luonnonkukkabuumini ei ole vielä ilmeisesti ohitse.... Tämä on se vuodenaika, jolloin en uskalla edes vilkuilla sääennusteita, menen vain pipo silmillä. Mutta se pahin on varmasti pian ohitse, tammi-helmikuu on pian finaalissa, elämä hymyilee ja minä sen mukana. Olen niin onnellinen, että taasen selvittiin hengissä tänne asti. Maaliskuu maata näyttää, toivoisin!

Pienet kukkaisat ilot

Helmikuisena iltapäivänä istuin kotisoffalla kahvikupin kanssa ja olin järjettömän iloinen auringonpaisteesta olohuoneessa, seinillä leijailevista kirsikankukkasista sekä sisuksissa kuplivassa puutarhahulluudesta, joka etsii ulospääsyä talven kurimuksessa.

Kuistilla puhkesivat "tasetit" kukkaan ja kuten epäilinkin, pienoisnarsisseja on ollut pussissa, kauniita ja hyvin tuoksuvaisia, koko kuisti kylpee kevään tuoksussa ja auringossa

Kaikki on niinkuin aina tähän aikaan vuodesta, on kylmää, osa pelargoneista menehtyy, raahaan kukkia kukkakaupoista kevätikävääni ja olen levoton kuin kissa pistoksissa.  Valon määrän lisääntyminen saa hormonit hyrisemään. Kukkakaupoissa on pelargoninpistokkaita, viherkasveja, siemenpusseja & keltaisia tetenarsisseja rullakkokaupalla, ulkona puutarhassa on täysi talvi.

Kasvihuoneessa on jääkukkia, ovea en ole avannut viikkoihin...kaipaan fyysisiä puutarhatöitä, taimiston avajaisia, vihreää....kaikkea sitä kaunista, mikä tekee elämästä elämisen arvoista

Eiffel on lähes kokonaan kidekristallilumen alla, jänikset ovat ruokailleet urakalla...nyt vein kuivahtaneet laskiaispullat rusokuusamien alle, josta ne hupenivat hetkessä

Olohuoneessa jatkuvasti ilahduttavat kirsikankukat, päädyttiin tekemään eri väriset kirsikkaseinät

Rakkaalta suklaata, ystävältä kukkia eli oksa värihernettä, suloinen leikkokukka. Koko alkuvuoden olen kaivannut poikkeuksellisen paljon romantiikkaa ja kaikkea herkkää ympärilleni. Kaipa sille on sitten todellinen tilaus

Kuistilla sipulikukkia

 Muusa, innoittaja & taiteellinen lopputulema

Hyasintin sipulissakin kauneus voittaa ja pyrkii esiin

Ensi kesänä kasvatan näitä....kevään teemavärini on tosin roosa. Romantiikan ja hempeiden arvojen nimissä ajattelin kulkea kesään asti. Hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää Teille 💕

Tulevia kevään sipuleja

Pitkässä keväänodotuksessa riutuessani tahdon muistella viime syksynä puutarhaani istutettuja sipuleja, joiden kukoistusta voi  ensimmäistä kertaa ihastella tänä keväänä! Tietokone irtisanoutui joten kuviakaan ei ole nyt saatavilla. Otin kaikki kuvat netistä, toivon mukaan se ei ole ongelma..

Alkusyksystä pihtailin hieman hupenevien  rahavarojeni kanssa ja pelkäsin, etten saa mitään sipuleja hankittua, mutta onneksi loppusyksystä syyssipuleja saikin sitten erittäin halvalla taimistoilta. Keräsin lähinnä pieniä irtosipuleja rapiseviin paperipusseihin ja haistelin niiden kirpeää tuoksua onnellisena. Harva asia on puutarhanhoidossa yhtä mieltäylentävää kuin kevään omaehtoinen valmistelu.

Tänä syksynä ei huvittanut tulppaanit, joten valitsin välillä kaikkea muuta. Hauskinta näissä sipulikasvien viljelyssä on kokeilla uusia lajikkeita entisten lisäksi. Uudistua, tutustua uusiin kukkiin ja rakastaa niitä täydellä teholla.

Esittelen siis seuraavaksi tämän kevään 2018 uutuudet pikkuisessa puutarhassani.

Ensimmäiseksi uhkea kaunotar, kermanvalkoinen & kerrottu narsissi White Medal. Pussukkainen näitä siis istutettuna muistaakseni kivimuurin eteen, ajattelin varmaan, että ovat siinä edukseen
Laitan tähän muutaman vanhempaa perua olevan narsissilajikkeen puutarhastani muistiksi:

White Marvel

Odoratus plenus

Ja klassisen kaunis runoilijannarsissi

Kuten huomaatte, olen enimmäkseen valkoisten narsissien ylin ystävä

Tästä keltaisesta tulee kuitenkin kevään 2018 uutuus: pörröinen Narcissus Rip van Winkle, keltainen ja iloinen, toivottavasti ei näytä voikukalta sitten puutarhassa. Muistan kyllä istuttaneeni tämän jo kerran puutarhaani, mutta mitään ei ole kyllä näkynyt

Colchicum hungaricum 'Valentine'  eli keväällä kukkiva myrkkylilja (tämän alkua olenkin aiemmin esitellyt teille). Se voisi kukkia vaikka parhaillaan ellei olisi niin paljon lunta niskassa. Kyseessä on siis upea kylmänsävyinen lila pieni kukkanen, joka nimensä mukaisesti kukkii ystävänpäivän tienoilla

Sitten näihin suloisiin kevätsipuleihin, jotka tekevät keväästä niin erityisen

Puschkinia libanotica 'Alba' eli valkokukkainen posliinihyasintti. Rakastan sitä pientä sinivalkoistakin, mutta pidempään olen ehtinyt haaveksia tästä valkoisesta. Suloinen pieni ja aikainen kukka

Iris reticulata 'Painted Lady' eli kevätkurjenmiekka, jolla on erityisen hienostunut väritys ja hentoinen olemus. Kuin kevät itse, vähän vihreää & taivaansineä ja heleää vaaleutta

Scilla bifolia 'Alba' eli valkokukkainen Pikkusinililja. Erittäin söpö. Minulla on tätä samaa vaaleanpunaisena ja sinisenä. Kukkii hyvin aikaisin.

Tässä vielä kuva sinisestä scilla bifoliasta (lainasin kuvan netin kautta omasta blogistani, toisin sanoen varastin itseltäni heh)

Samalla löysin toisenkin upean sinisen, joka oli viime keväinen uutuus puutarhassa: Scilla Litardierei

  Galanthus Woronowii eli Turkinlumikelloja löytyi alesta isohko erä. Lumikellot ovat ihania, mutta näissä minulla ei lajikkeilla ole väliä, ovat niin hurjan pieniä ja samannäköisiä kaikki (johtuukohan tämä huonosta näöstäni...

Fritillaria Persica, persianpikarililja, tosi tumma ja kaunis, erikoinenkin ulkomuodoltaan

Eurolla sain vielä yhden pussin mustia tulppaaneja marraskuussa. Viime päivinä olen miettinyt kesäsipuleja ja juurakkoja, joita tekisi mieli hankkia. Dahliat eivät tämän toisenkaan kokeiluni perusteella ole minun juttuni, mutta sen sijaan voisin kokeilla muutamaa liljaa. Niitäkin olen aina vähän vieroksunut, joten otan tämän haasteena :) Olen tällä hetkellä siis eniten innostunut siis liljoista, tiikeri-, varjo- ja marhanliljoista. Niitä olen aikaisempina vuosina hankkinutkin, mutteivat ole kovin paljoa vielä kukkineet. Ilmeisesti ihan lajityypillistä käyttäytymistä vankistaa kasvustoaan muutaman vuoden ennen tajunnanräjäyttävää kukintaa. Meillä on kyllä näkynyt liljakukkoja, joten tämä äkillinen liljainnostus on hieman harmillinen juttu.

Syksyllä istutin kaksi euron liljaa, olivat kyllä hieman nahistuneet, mutta toivottavasti nousevat kuitenkin. Valkoisen madonnanliljan (Lilium candidum) ja vaaleanpunaisen Elodien

Tällä hetkellä odotan intensiivisesti kevättä ja varsinkin pääsiäistä, joka on ilahduttavasti jo maaliskuun lopussa tänä vuonna. Jos oikein muistan niin viime syksynä haaveilin kukkivasta nurmikosta ja istuttelin pikkusipuleja nurmelle. Oi miten odotankaan niiden puhkeamista kukkaan. Jännittää kovasti taasen kohdata kaikki vanhat kukkatuttavuudet ja muutamat uudetkin.

Helmikuu....

...ja olen tulossa hulluksi! Aktiivimallin mielenosoitus pakotti ottamaan vapaapäivän, joka kului hirveän tylsästi lumitöissä & siivotessa. Loppuajan surffasin eri puutarhanettikauppojen sivuilla haaveksimassa. Viikunan käsi vilkuttaa ja toivottaa tulevan kasvukauden tervetulleeksi 🌱

Talvella elämänjanoni sammuu lähes kokonaan, mutta tiedän, että kevään tullen tahdon taas elää täysillä.  Elämä helpottaa taas,  kun valo palaa aikaisiin aamuihin. Nyt on vain loputon pimeys...Usein tuntuu, ettei valoisa aika riitä, kiiruhdan askeleitani. Olen siis vain mennyt ja yrittänyt olla ajattelematta talvea, pimeyttä, työtä ja kaikkea sitä mikä vie energiaa, muttei korvaa sitä millään. On ihana tavata kohtalotovereita, ovatko hekin sitten kenties kaamosmasisihmisiä vai mitä, mutta muita jotka puhuvat tästä samasta puolen vuoden raskaudesta🌱

Olen tyytynyt kukittamaan kotia. Olen pysynyt kaukana puutarhakirjoistakin, sisustanut sen sijaan olohuonetta ja porraskäytävää. Maalannut ja tapetoinut. Ollaan rampattu Ikeassa, kierrätyskeskuksessa ja kukkakaupassa. Olen katsellut kukikkaita mekkoja alennusmyynnissä, mutta jättänyt ne ostamatta. Vietin herkuttoman tammikuun. Se oli kiperää.🌱

Töissä olen mennyt jokaiseen kokoukseen ja kissanristäisiin. 15 vuoteen en ole käynyt missään tuollaisissa, jättänyt juhlatkin väliin. Vaikka olen seinäruusuna seisonut, olen kuitenkin ollut jossain. Kokeilen nyt tätä lähestymistapaa kaiken kotona oleilun maksimoinnin perään.🌱

Olohuoneeseen asentuu parhaillaan hillitty kirsikankukkatapetti. Niin kaunis minusta. Rullat lojuneet jo useamman vuoden keittiössä.🌱

Ikeasta vielä kirsikankukkatauluja kevätikävään

Kukkalasinaluset sain ystävältä, nyt on hyvä fiilis siirtyä kahvikupin kanssa olohuoneeseen

Ystävän kanssa olemme yhdessä hankkineet siemeniä. Olen niistä hyvin iloinen ja hypistelen pusseja tämän tästä

Kuistilla kasvit ovat hyvin heränneet kevääseen, persikkapuuhun puhjennut ensimmäinen lehti

Olen tunnelmoinut keväisillä väreillä & kukkasilla

Talvella tulee tehtyä aina edullinen puutarha-aiheinen löytö. Tällä kertaa löytyi Ikean puutarhasetti kympillä. Perheemme pinkin ystävä tuumasi, että muutoin kivat, mutta kauhean väriset. Ehkäpä harkitsemme vielä setin maalaamista...

Kirsikkapuun oksia maljakossa kaiken harmauden keskellä

Onnenpensaan keltaista kukintaa saamme ihastella pian maljakossa

Ihan uuden kasvukauden ensimmäisiä sisätiloissa on Viikuna. Pensas alkaa olla lähes kaksi-kolmimetrinen, alan vakavasti harkita tämän istuttamista ulos, ehkäpä maahan kasvihuoneen sisälle (haluan maavaraisen lattian tästä syystä, koska haaveilen kukkivasta kasvihuoneesta)

Useamman vuoden kasvihuoneen pohjalla kasvanut vironmuratti on selvinnyt talvista hyvin kasvihuoneen suojissa ja on kaunis talvivihreä

Lunta on tullut ja mennyt. Jänikset ovat herkutelleet ruusuilla ym. puutarhassa. Annan sen tehdä, mutta puut suojaan aina.. Joulunpyhinä pikkulinnut alkoivat laulaa ja ovat jatkaneet sitä...voi meitä onnellisia kun saamme nauttia konserteista puutarhassa

Ulkona on niin harmaata ja mustavalkoista, apeaa. Kaipaan niin värejä ja tuoksuja. Mustarastaan kanssa yhdessä ihmetellään talvea. Hän on hyvin mustasukkainen pihapiiristään (asuu pikkuisessa puutarhassa nimittäin), kiusaa pikkulintuja, mistä en ole ilahtunut, mutta hellyn heti kun lintu lurittelee kevätlaulunsa talven keskelle

Iloitsen myös tänä talvena usein nähdyistä lempparilinnuistani punatulkuista, niin söpöjä ovat

Pientä vihreä on paviljongissa nähtävissä: kauniisti kuihtunut Ruusunätkelmä

Eiffel on lähes peittynyt lumeen ja paraatipenkki uinuu talviuntaan

Herkkä keijunmekko kuihtui sisäänkäyntiä somistamaan talvellakin. hui kuvasta huomasin, että meillä on vielä joulukranssi ovessa. Sammutan "kaamosvalot" tänä viikonloppuna...

Sisäänkäynnin luona marjakuuset ovat lumen pusertamia ja mahonia & orjanlaakeri somistavat vielä penkkiä talvellakin. Perhoangervo on ihastuttava talvikasvi pienine kukkanypelöineen

Odotan hetkeä kun voin siirtää esikasvatustuoksarini tähän istutuslaatikkoon 🌺