Viherkasveja & joulunodotusta

Niistä tämä vuodenaika on väsätty. Kuten jo tiedättekin, rakastan joulua forever & ever. Paras saavutukseni on se, että olen onnistunut luomaan kreisin jouluperheen näin aikuisenakin. Teinipojat fiilistelee joulua kanssani vaikka juhannuksena. Joulu tarkoittaa meille pakoa arjesta, pääsyä taikamaahan, jossa ei ole sääntöjä ja rajoitteita olemiselle. Sen sijaan runsaasti fiilistä, iloa, hauskanpitoa ja tuoksuja. Joulussa on taikaa..

Tiedän, että siellä ruudun toiselle puolen on myös monta joulunvihaajaa, Grinchiä. Usein saan kuulla, kuinka joulunvietto saisi alkaa korkeintaan päivää-paria ennen aattoa ja pitääkö kaupoissakin joulurenkutusten soida näin hiton aikaisin. En osaa tuohon vastata, minusta kun ne alkavat aina liian myöhään.

Puutarhasesonki on aika ohitse nyt, ihan hirvittävän surullista. Pihalla tulee vähemmän oltua, ilmat on niin kurjat. Ja se pimeys. Keskitän olemiseni vihreään sisätiloissa....uusia kasveja meillä ei ole, mutta hoivailen vanhoja. Valokuvista tulee suttuisia ja sameita, valon määrä ei riitä.

Huonevilliviini ryöppyää...talvella tämän olemus on aina yleensä hieman niukka, mutta onhan hän niin suloinen

Hankinta joidenkin vuosien takaa:  tricolor -värinen juoru, värissä on pinkkiä & kermanvaaleaa...

Ikiaikaisia äidiltä tyttärelle -kasveja: kultaköynnös, tässä kirjava versio

Ja tavallinen. Kultaköynnös on Nasan kymmenen eniten ilmaa puhdistavien kasvien sijalla nro 7! Uskon tähän vahvasti. Olen ottanut runsaasti pistokkaita eri huoneisiin kasvamaan ja töihinkin vienyt useamman pistokkaan, siellä on tosi huono ilma, vanha 60-luvun betonielementtikerrostalo ja raskas liikenne stadissa

Sitten näitä elämäni rakkauksia eli amarylliksiä. Ilolla kokeilen joka vuosi hieman erityyppistä kasvatella. Ja muutamia vain, jotta säilyy kohtuus. Tänä vuonna valitsin kerrottuja. Amadeus Candy -lajike on valkoinen & hyvin kerrottu, jossa terälehtien päissä on vaaleanpunaista. Ruukku on Clas O:n ihana ja edullinen mustakultaruukku

Suurikukkainen & puolikerrottu kermanvalkoinen Jewel, pitäisi olla yksi parhaimman & voimakkaimman tuoksun omaavista amarylliksistä. Aah, rakastan tuoksuvia sipulikukkia (siinä oikeastaan ainoa syy, miksi olen muutamia liljojakin puutarhaani hankkinut, vaikka en ole muutoin niistä kovin innostunut)

Kuistilla on vihreää, olen yrittänyt pitää valikoiman perustasolla, heitin jopa kymmenvuotisen poutapilven (kesäkukka). Sailalle kiitos tästä kauniista passiflorasta

Muratit roudasin sisään kuistille kukoistamaan. Olkkariinkin päätyi pari. Muratit on Nasan listalla nro 3.

Kurpitsat on tosi söpöjä, mutta muutoin ajattelin skipata halloweenin tänä vuonna kokonaan

Kuistille rakentelen taas minimaailmaa, universiumia itselleni. Tänä vuonna kirjatoukan teemassa. Tein kesällä kolme elämää rikastuttavaa glamouria henkivää löytöä. Ranskalaisen antiikkipeilin & tämän kuvassa esiintyvän, vuodelta 1807 olevan kirjan! Ranska-ruotsi-sanakirjan, kummastakin kielestä pidän hulluna, joten olen käynyt kirjaa hissukseen läpi. Ihanaa vanhaa kieltä. Keskellä talvehtii oikein nätti pelargoni, sekä ruusunnuppu että tulppaanikukkainen valko/vaaleanpunakukkainen pelargoni, jonka kukat eivät koskaan aukea täysin. Kaunis... prins Gustav oli 1800-luvun Bernadotteja, lauluprinssiksikin kutsuttu. Oikealla on tietysti kasvussa olevia tasetteja, jotka tänä vuonna ovat päättäneet kasvaa eri tahdissa (huokaus). Tässä yksi rakkaita jouluperinteitä, tasettien kasvatus. Viimeiset 15 vuotta olen tätä harrastanut. 

Runkoruusunkin päädyin viime tipassa pelastamana sisätiloihin, en ole ihan varma tästä...olen pitkään halunnut maalata Ikean rumat amppelit (budjettiratkaisu), ostin jo suihkepullonkin, mutta se ei toiminut....

Naapurin tammi kaljuuntui viikossa. Talvishokki. Jasmiini voi onneksi hyvin, on vain kauhea juoppo. Nauroimme sille, kun joimme ystäväni kanssa synttäriskumppiani ja olin juuri valittanut kuinka usein sen joutuu kastelemaan ja huomasimme yhtäkkiä, että jasmiinin lonkero oli ujuttautunut ystäväni lasiin

Vanha työpaikkakukkaseni Käenkaali alkaa valmistautua taas talveen (ikää silläkin jo 10v.), on aika niukentaa kastelua. Helmikuussa viimeistään taasen kukkii. Ihana on. Nämä ovat niitä parhaita suhteita, jotka kestää ja käydään läpi vaikeitakin vaiheita...

...kuten tässä...nyyh...yli 25 vuotta vanha Limoviikunani RIP. Vaihdoin pari vuotta sitten sitten ruukun ja limo suuttui pahasti. Kesällä menin vaihtamaan mullan! Siitä suhteemme ei enää noussut. Nyt on suruaika päällä.

Olohuoneessa olen kerännyt viherkasvit hyllyn päälle, vasemmalta oikealle Huonesaarni, Palmuvehka Raven ja se tavallinen, kirjava rönsylilja & huonekuusi

Orkideat alkavat yleensä aina näin syyspuolella kukkia, näilläkin ikää lähemmäs 10 vuotta, uskon vahvasti teoriaan siitä, että uudelleen kukittamiseen riittää 5 asteen vuorokausivaihtelu. Tälläisessä vanhassa talossahan se hoituu itsekseen, en juurikaan lannoita enkä vaihtele kasvualustaa ja he kukkivat silti. 

Maljaköynnöksen toin myös kuistille talvetimaan. Viherkasvihan tämä onkin. Tyttäreni sai mummiltaan tämän kasvin lahjaksi. 

Tässä vielä se kolmas löytö, kultahylly radiolle kuistilla. Kultaa, glamouria ja glitteriä ei ole elämässä koskaan liikaa...varsinkaan silloin, kun ei pääse tuoksuvaan multaan möyrimään moneen kuukauteen...

Kasvishoppausta omassa puutarhassa, haasteita & viimeisiä ilonpirskahduksia

Voi miten se meni niin nopeaan, syksy siis. Nyt jäi vaan pimeys ja lähes kaljut puut jäljelle. Hauskuus on ohitse. Voisin aloittaa uuden kevään vaikka heti. Tähän aikaan vuodesta kasveista kiinnostaa eniten havut ja amaryllikset. Keskityn juuri nyt elämän ylellisyyksiin, kuten viikottaiseen kukkakimppuun, kaamosvaloihin, talvikukkiin & sohvalla peiton alla haaveiluun. Silti tuntuu haikealta ja tahtoisin istuttaa jotain. Erityisinnolla odotan nyt ensi kevättä ja uuden kirsikkani Hally Jolivetten kukintaa 🌸

Onneksi on kuitenkin amarylliksiä ja niiden ekoja nuppuja, ihanaa, ja tuoksukynttilässä kardemumman tuoksu

Palataan näihin puutarhahommeleihin hetkeksi. Omat suosikkini havuista ovat Kartiovalkokuuset ja marjakuuset. 

Unelmani alusta asti on ollut havuaidanteet, joiden seurassa on pehmentävää pensaskasvillisuutta. Yleisvaikutelma ei ole ihan niin tylsä ja siten on myös syysvärejä. Ja kun muutenkin rakastan monilajisia istutuksia erittäin paljon! Ensi kevään unelmaprojektini on sisäänkäynnin penkin pienimuotoiset muutostyöt (ja minun tapauksessani muutos tarkoittaa lähinnä uusia kasveja...). Tahtoisin penkkiin lisää suurikokoisia marjakuusia, joita siinä kasvaa ennestään joitakin. 

Syysrähjäisessä kokonaisuudessa oli omaa charmiaan, kuihtuneita hortensian palloja sun muuta

Kartiovalkokuusen viereen istutin aikoinaan keltajapaninangervon sillä ajatuksella, että niiden muodot ja värit sopisivat hyvin yhteen

Olen yrittänyt kääntää kurssiani hieman sen suhteen, etten aina ensimmäiseksi ryntäisi taimistolle ostamaan jotain. Sehän on tietysti todella ihanaa, mutta ei ollenkaan järkevää kulutuskäyttäytymistä. En edelleenkään tarkoita, etteikö olisi oikein fiksua ja kukkaroystävällistä hyödyntää esimerkiksi taimistojen syysalennukset ja hankkia kaikkea sellaista kivaa, mistä saisi pulittaa pitkän pennin kevätpuolella. Mutta olen kuitenkin päässyt harrastuksessani sille tasolle, että jos keksin kohdan joka kaipaa uutta kasvia, kierrän ensiksi puutarhani kriittiset prillit nenällä ja mietin voisinko kenties "ryöstää" itseltäni jonkun kasvin. Järkevää, eikö totta? Lopputulos ei välttämättä ole se tyylikkäin ja optimaalisin, mutta olen muutenkin sitä mieltä, että tyylikkyys on yliarvostettua ja usein jopa kuolettavan tylsää...mieluummin runsas ja jännittävä kuin tyylikäs ja pelkistetty, on siis mottoni. Kelpaa elämän ohjenuoraksi tarvittaessa

Syysväri&havuyhdistelmiä löytyy sisäänkäynnin yhteydestä. Rykelmässä kasvaa erilaisia angervoja ja hopeisia havuja. Lisäksi yksi Hemlokki. Keltainen puu on päärynä. Tähän pyrin laittamaan jotain ekstraa. Usein siirtäen muualta puutarhasta. Tässä on ollut kokeilussa verikurjenpolvi ja se on viihtynyt hyvin, vaikka multaa tässä ei ole ollenkaan.

Tässä talven kynnyksellä olen kääntänyt katseeni useammin kuin kerran ryöstöviljelemään omia kukkapenkkejäni. Esimerkiksi Verikurjenpolvi sai siirron kauhurinteeseen, johon selvästi tarvittiin jotain muhkeaa ja ryöppyävää. Kurjenpolvi ei lukeudu suosikkeihini, mutta onhan sen kuivuuden kesto aivan parasta a-luokkaa ja lisäksi syysväritys on erittäin kaunis. Itse asiassa se soveltuu jopa paremmin hiekkamaahan, jossa säilyttää pallonpyöreän olemuksensa paremmin kuin multavassa paraatipenkissäni. Alkukesästä se on kaunis, kuin vihreä pallo, mutta ensimmäinen rankkasade piiskaa sen aivan littanaksi ja vihastun aina sille, kun liiskaa mennessään monia hopeaperennojani alleen.

Ehkä lämpöisen kesän & syksyn päätteeksi saatetaan saada nähdä narsissien kukinta. Olisihan se ilo!

Tänne aidan viereen rajalle olen istuttanut serbiankuusia, isotuomipihlajaa ja nyt viimeisimpänä (keväällä) suurikokoisia alppiruusuja. Tästä tulee juuri sellainen monilajinen istutus, jossa on tarkoitus olla jotain ympärivuotista vihreää, värikästä & kukkivaa, Oikealla oleva punainen on koristeomppu Royalty. Itsekseen tänne on lisukkeeksi kylväytynyt saniaisia ja kieloja, mitkä sopivat hyvin satumetsämaiseen tunnelmaan

Rajalle istutin tänä syksynä lisää pari serbiankuusta ja tontilta löytyneitä isotuomipihlajoita niiden väliin. Vasemmalla on koristeomppu Musta Rudolf  (epäilen, että lajike on sama kuin muualla maailmassa kutsuttu "malus Rudolph"). Koristeompulla on nätti lehdenmuoto- ja väri, mutta muutoin on melkoisen mitätön, pienikokoinen ja kukinta aika niuho. Ollut koristeompuistani se mihin olen joutunut eniten pettymään.  Suosikkini lähes 10 vuoden kokeilujen jälkeen on Makamik ja kakkosena Royalty ja Dolgo. Ensimmäinen runsaskukkaisuutensa & luotettavan kukintansa vuoksi jälkimmäinen oikeasti aina tumman ulkomuotonsa ja kauniin tumman kukintansa vuoksi. Dolgo on vain täydellisen ihana muuten vain... Vuosia olen tutkaillut koristeomenatietoutta kirjoista ja netissä ja valitettavasti turhan usein tieto kopioidaan toisesta firmasta, ilman todellisuusperusteita. Se on harmi.

Takaisin asiaan....nämä serbiankuuset tulevat peittämään "joskus tulevaisuudessa" naapurin rumaa kuusiaidan jämää. Tietysti juuri, kun olin saanut rehattua kuuset ja yhden tosi lihavan katajapensaan autolle yltä päältä ravassa ja neulastenpistoissa, niin autoradiosta tuli sopivasti puutarha-aiheinen ohjelma, jossa todettiin havujen istutusajan olevan auttamattomasti ohitse. Jaahas. Itse en jaksa olla niin rajoittunut puutarhatouhuissani, että noudattaisin kuun nousuja ja laskuja ja ilmeisesti siksi usein meneekin hommat niin pahasti pieleen....

Tässä vielä näitä havu&värikkäät pensaat -yhdistelmiä, joista nautiskelen

Aronia&tuijakombinaatio

Purppisheisi Diabolo & Dart´s gold plus taustalla rusokirsikoita ja ennen kaikkea suuri rakkauteni liuskekivet

Pilvikirsikka ja suuret kuuset

Syksyn viimeisiä auringonsäteitä...

Osasto pitkään lehdessä kituuttavat...tarhavarjohiipat. Nämä jäävät muuten aina aleen, niitä löytyy alepöydiltä runsaasti. Ei ilmeisesti kovin houkutteleva kasvi? Itseäni kyllä polttelee, moneen otteeseen ostanut syksyisiltä alepöydiltä, viimeksi Orangekönigin, oranssikukkaisen hiipan.

Purppisheisiangervo tosiaan pysyy kauan lehdessä ja sitten viime hetkinään saa punaisen nätin värin,  tässä kaariportin molemmin puolin. Pallovaahtera kärsi kesän kuivuudesta hiekkamaassaan, mutta on nyt alkanut puhkeamaan lehteen. Voi hölmöläistä. Yhä enemmän alan himoamaan metsäpuita, joten nyt olisi pidettävä maltti matkassa, meillä on jo minitontilla paljon isoja puita...

Ihana kalpea kaunotar, valkoinen syyssahrami....hieman jo sateiden tainnuttama, iltahämärissä hohtava. Miljoonannen kerran istutin muuten kauhurinteeseen, jossa harva kasvi jaksaa menestyä. Onhan tämäkin tapa kuluttaa rahansa, vähän kuin heittäisi rahansa toivomuskaivoon* 

*Tästä päästäänkin jutun aiheeseen eli kauan sitten saamaani haasteeseen (kiitos Hiidenkiven puutarhassa!) puutarhan rytökasoista (sen lisäksi kiitos Puutarhan lumolle, jonka puuhaaste odottaa yhtä, olen niin hidas). Usein tuntuu, että koko puutarha on yhtä ongelmapaikkaa, kuten esimerkiksi kauhurinne. Lyhyesti siitä vielä, kyseessä on siis lähestulkoon pystysuora rinne, johon olen kokeillut istutella vaikka mitä. Paikka on rutikuiva ja aurinkoinen, sadevesikin usein vain pyyhkäisee tästä ylitse. Parhaiten tässä toistaiseksi menestyneet maanmyöntäiset katajat, huonommin maksaruohot, (mitä ihmettele, eivätkö pidä kenties kaltevasta pinnasta) Parhaiten sopeutunut kasvi on itsekseen tullut Mäkimeirami (jota en tietenkään istuttanut, enkä halunnut rinteeseen). En jaksanut etsiä rinteestä kuvia, en ole muistanut kuvata sitä miesmuistiin.

Olen oppinut osittain ummistamaan silmäni ongelmilta ja rumuudelta ja keskittymään kaikkeen kauneuteen. Estetiikka on tärkeää elämässä. Tietysti nyppii välillä kaikki, mutta silloin pakenen sisätiloihin. Puutarhani kun ei kuulu täydelliset puutarhat -kategoriaan millään mittapuulla tai kenenkään silmin eikä se ole edes tavoitteena.

Siinä siis ainoa vinkkini jos ongelmakohdat puutarhassasi riepoo:

Yritä istuttaa jotain kaunista rumaan kohtaan. Sen jälkeen unohda täydellisyyden tavoittelu/kontrollifriikkiys. Ne eivät kanna ihmistä eteenpäin eivätkä tee ketään onnelliseksi. Itse olen oppinut tämän elämässä...

Pitkään lehdessä kituuttaviin kuuluvat syreenit, jotka hohtavat syksyisessä iltapäivässä erityistä valoa

Jouluruusumaa on paljastunut kuunliljojen lässähdettyä, nuppuja on lähinnä valkokukkaisissa. Tällä hetkellä kukkivat /ovat jo kukkineet jouluruusuista 4-5 vyöhykkeellä olevat ruusut, täällä etelässä voidaan odottaa kukintaa joulun tienoilla ja "pääsiäsjouluruusuilla" eli kevätpuolella kukkivilla maalis-huhti-toukokuussa, ilmoista riippuen

Kasvihuone on puhdistettu ja somistettu joulua varten. Ekat glögipartyt pidettiin täällä jo tänään...valitettavasti rajussa syysmyrskyssä yksi lasi rikkoontui, pitäisi hankkia jotain väliaikaista korjaussarjaa. Nyt vain verho roikkuu suojana. 

Syksyistä tunnelmaa...

Peruukkipensas tulee myöhään lehteen, mutta vastaavasti pitää viime hetkiin asti kiinni lehdistään...

Lähestyvän kevään merkkejä! Aikaisin keväällä kukkiva myrkkylilja kurkistaa maan pinnalla...samoin ihan pieniä lumikellon alkuja löytyi. Mitään haittaa aikaisesta kasvuunlähdöstä ei ole koskaan ollut, pikemminkin päinvastoin, päästään nauttimaan aikaisemmasta kukinnasta ensi keväänä 

Rujoa kauneutta

 tarjoilee lokakuun puolenvälin puutarha...lämpöä ja aurinkoa myös...

Vielä vaiheessa syysvärittäminen osalla, meillä on aika leutoa täällä kallion päällä, kukkulalla. Pakkasia ei ole oikein vielä ollut. Pensas on upean syysvärin omaava sorvarinpensas euonymus alatus compactus eli pieni versio. Siirsin sen kevätpenkkiin tänä vuonna kuivasta etupenkereestä, jossa se meinasi kuolla omaan mitättömyyteensä. Kuten huomaatte, tässäkin on vedetty järeämmät suojaukset, koska pupuvauva nukkui kevätpenkissä päivätorkkujaan 

Eiffelin luona on yhä kaunista...kiitos hopeisten ikivihreiden & syyskrookusten. On kuin uusi kevät. Olen kerännyt syyskrookuksia tai syyssahrameja pitkään ja rakastan niitä tosi paljon. Lajikkeista minulla on ainakin Oxonian, Artabir, albus ja ne muut joita en nyt juuri muista. Kaikki yhtä ilahduttavia kuin keväiset krookukset

Kaunis Lilac Wonder

Näiden myrkkyliljan kasvatusvuosien varrella olen oppinut niiden olevan persoonia, elävän omassa rytmissään..jonakin vuonna saattavat skipata kukinnan kokonaan, kukkivan aina hieman eri aikaan & eri värisenä. Siinä piileekin niiden charmi, samaan tapaan kuin amarylliksillä. Tänä vuonna Giant päätti kukkia eri rytmissä. Kiitän ja otan vastaan 

Syysvuokoissa on hurjan paljon nuppuja ja kukkia avautuu vielä hiljakseen

Jouluruusuista löytyivät ensimmäiset nuput

Näin coolin kasvin olen saanut Pienen pihan suuria unelmia -blogistilta. Suuret kiitokset! Upean lila syysväri, Kasvin nimi on Meehania

Likusteriaidanne etenee, ja näyttää kivalle. Puoliksi talvivihreä jopa näin Suomessa. Ensi helmi-maaliskuussa aion leikata hanakammin ensimmäistä kertaa. Jännittää jo. 

Söpöt valkokukkaiset kelloköynnökset jatkavat kukintaansa sisäänkäynnin luona

Tässä mallailen paikalleen uutta kirsikkaa, jonka mies osti minulle alesta tänään. Kyseinen kirsikkapensas on ollut kiikarissa pitkään, mutta hinta on ollut liian kova. Nyt tuli 70 prossaa aletta ja pensas on Hally Jolivette, kerrannaiskukkainen, valkoinen kirsikka, jolla on tumman purppurainen nielu. Prunus subhirtellan ja yedoensiksen risteymä. Kuunliljapenkereeseen, muiden kirsikoiden ja kukkivien pensaiden seuraan istutin sen ja aitasin ensimmäistä kertaa koko kuunliljapenkereen jänisten varalta. 

Alesta myös muutama kukkasipuli tungettu multiin heti. Narcissus Delnashaugh, Odoratus albus plenus ja Laurens Koster sekä valkoisia botaanisia krookuksia Ard Schenk.

Sokerina pohjalla ihana glögi: Blossa 2018:

limoncello (sitruuna), rosmariini & basilika. Oli todella hyvää! Kakkospaikalle sydämessäni heti Blossa 2014 -laventelin jälkeen.