Väriä elokuulle

Ed Murray -päivänlilja, tänä vuonna Summer wine ei kuki, vuorottelevat jostain syystä. Ed on tosi tumma ja vähän ripsureunainen, oikein kaunis.

Elokuu alkaa ja puutarha vastaa värikkäämmillä kukilla. On punahattujen aikaa, nämä ovat omia lemppareitani elokuun kukkijoista. Syyskuun ykkönen on syysvuokko. Valkoiset ovat vasta valmistautumassa kukintaan, mutta pinkit ovat jo vauhdissa. 

Kultapallo, se ainokainen iloinen pallo. Luulin näiden leviävän, mutta minulla on vuodesta toiseen vain tämä yksi. Iloitsen siitäkin. Oikeasti nämä sopivatkin parhaiten punamultaisen talon seinustalle.

Nauhukset

Aamusade ja kosteus: kuin kristalleja Ikiviuhkon ohuissa versoissa, sekin kuuluu myöhäisiin kukkijoihin ja on kukkapilvimuodostelma samaan tapaan kuin harsokukat

Aamuaurinko herättää ja hellii, tässä Likusterisyreeniä, jonka siirsin viime vuonna. Kukkinut se ei ole koskaan, mutta mieluisammassa paikassa selvästi joten toivo elää

Kuunliljojen kukinta on miltei ohitse, mutta hortensioiden jatkuu. Ne ovat siitä mukavia pensaita, että kukinta-aika on hurjan pitkä ja usein talvellakin voi ihailla niiden kuihtuneita kukintoja ellei tuuli pöllytä niitä pitkin pihaa.

Köynnösukonhattu on tehnyt pieniä ukonhattuja, köynnös heräsi kevääseen tosi aikaisin, jo helmikuussa siinä oli vihreää alkua maan pinnalla. On kesän mittaan päässyt miltei lintulaudalle asti. Olen hulluna ukonhattuihin, ne kauniit tummansiniset ovat vielä vaaleita, mutta kirjavat kukkivat jo

Syyskimikkien ja Purppurapunalatvojen taustalla Ukonhattuja Bicolor

Istutin uuden piikkiputken kokeeksi endless summer-hortensian viereen. Hortensiakin vaihtoi paikkaa viime vuonna ja viihtyy nyt onneksi paremmin, mutta ei kuki sekään

Kaariportin Marjatuomipihlajoita. Niiden marjat ovat tänä vuonna siinä rajalla ovatko hyviä vai ei. Mussutan kuitenkin niitä vitamiinien vuoksi, jaetaan nämä lintujen kanssa. Maku on kuin mustikan ja orapihlajan marjojen väliltä. Pienenä tuli aina syötyä paljon happamia orapihlajanmarjoja kun nälkä vaivasi ulkoleikeissä. Paras herkku oli kuitenkin suolaheinä, sitä todella rakastimme ystäväni kanssa.

Vadelmia kypsyy hyvin tänä vuonna, olen istuttanut muutaman vadelman kasvihuoneen kulmalle. Lajikkeet olivat jotain Lidlin tms. halpakaupan juttuja, mutta olivatkin hyviä

Salaiseen lehtoon...olen ihan iloinen sen kehityksestä, kaksi vuotta sitten tässä ei ollut vielä mitään

Alue on pieni ja siellä saa kulkea kyyristellen. Vasemmalla puolella kasvaa jasmikkeita ja hopeisia kuusia plus muutama pikkuhavu. Niiden aluskasvillisuutena krookuksia, tuoksumataraa, metsämansikkaa, sinivuokkoja, kieloja, kiurunkannuksia. kevätlinnunhernettä, valkovuokkoja, orvokkeja, ketunleipää ja muutama perennakin (syysesikko, lumikki, valkorentukka, sinikämmen). Metsätähden tänne vielä tahtoisin, jos löydän jostain. Itsekseen tänä vuonna on tullut villivadelmaa, joka oikeastaan sopii ihan hyvin tänne.

Tänä keväänä olen haaveillut saavani peittoon tuota "lattiaa" kukilla, siirsin tänne kylvettyjä lemmikkejä ja keväällä ostin tälläisen kauniin luonnonkukan nimeltään Keijunsilmä,  se on levittäytynyt mukavasti. Mietin jo mitä voisi ensi vuonna tänne kylvää, olisi ihana kulkea kukkivalla matolla. Viime kesänä heittelin Illakon ja Sormustinkukkien siemeniä taustalle aitaa vasten ja nyt siellä on noin ziljoona siementaimea, ehkäpä ensi kesänä on luvassa kukkaloistoa

Pionien ja Jasmikkeiden aika on peruuttamattomasti ohitse, haikeaa, kiviportaat odottavat uutta kevättä ja rusokirsikoiden kukintaa

Löysin perhosten piilopaikan, lymyilevät tässä suklaanruskean sokkelin ja talon laudoituksen liitoskohdassa. Aika hyvä suojaväri 

Keijunkukat kukkivat, kukat ovat mitättömän herkkiä

Aroniat ovat kypsyneet, linnuille ruokaa ja on tosi huono idea istuttaa niitä rajalle, jatkuvasti saa väistellä linnunpeetä. Hih, tässähän sitä nyt konkreettisesti kärvistellään omien virheiden vuoksi

Sade on taivuttanut tuoksuherneet lyhdyn ylle. Eilen huomasin iltojen pimentyneen. Nyt sataa ja ukkostaa hurjasti. Kohta lähden tasoittamaan taas rinnettä ja keräämään hiekat alhaalta. Sunnuntai-iloja kaikille  ♥

Kesäluontoa reissuilla

Gotlannissa oli horisontti kaukana ja koko maailma sininen

Puut eksoottisia ja maa kuiva kuin aavikolla, punaisten unikkojen pilkuttama

Aurinko poltti korkealla

Ja olihan siellä niitä ruusujakin

Ja tuulimyllyjä

Maailman parasta pehmistä, kuten aina Ruotsissa (olen softisfani). Tämä oli "liten".

Suomessa on joka kesä päästävä Tammisaareen-Fiskarsiin-Billnäsiin. Tammisaaressa käytävä kaffella Gamla stanissa ja ostettava torilta marjoja ja vihanneksia

Billnäs on kuin rähjäisempi versio Fiskarsista ja tunnen kelpaavani sinne. Fiskarsissa en voi mennä edes puotiin sisään huomaamatta hintalappuja tuotteissa joiden summat sumentavat silmät. Billnäsissä olen kuin kotonani, sinne tunnen myös itseni tervetulleeksi. Se on hieman vanha, historiallinen, rähjäinen ja kaunis. Tässä on Billnäs garden & bistro...ravintolasta viis, mutta vieressä on taimisto...jossa on pakko käydä kerran kesässä myös

Buddlejassa perhonen, kuinkas muutenkaan

Keittiöpuutarha portaiden alla, tuolla alhaalla virtaa Mustionjoki, tunnen historian havinaa

Konstailemattomia, tahattomia asetelmia

Tunnelmallinen Härkätien kahvila

Jotain näissä ruukeissa on sellaista, että ne ovat kiehtoneet minua lapsesta asti. Strömfors, Karkkila (Högfors), Fiskars, Billnäs...näissä herään aina haaveilemaan kesämökistä ja katkeroidun siitä, että miksi juuri minun pitää olla syntynyt köyhänä ja mennä läpi elämän sellaisena myös. Miten kulkea elämästä läpi katkeroitumatta?

Kotiin ei tahtoisi palatakaan, rinne taas murskana ja vettä tullut mittari täyteen parissa tunnissa. Muistoihin jää sadekesä 2016.

(Ja se Billnäsin taimiston ostos: Syyskaunosilmä (Coreopsis) lilan sävyisenä. Käsittääkseni hyvin vaikeasti talvetettava, mutta kokeillaan).

Syysistutuksia

 

Luovuin kesästä ja nautin syysideoista ja ajatuksista (se on helpompaa nyt kun on ollut hellettä ja oikea kesä hetken). Kävin hankkimassa syksykukat, pelkäsin ettei niitä vielä olisi, mutta se pelko oli aivan turha. Hyllyt notkuivat jo syyskukista. Ei ihme, elokuu on nurkan takana, ensimmäinen syksykuukausi. Rakastan syksyä lähes yhtä paljon kuin kevättä (aloin muuten odottamaan kevättäkin innolla). Syksy on sadetta, kauniita päiviä jolloin aurinko lämmittää vielä poskea, kuumeisia hetkiä sipulikukkalistojen äärellä kynttilänvalossa. Kaamosvalojen virittelyä, syyskimppuja ja alkaa tehdä mieli glögiä. Jännityksellä odotan jo vuosikertablossan tämän vuoden makua. Ostin valkoisen ja tumman lilan hebet (tädykkeitä), syklaameja valkoisena ja tumman purppurana ja kylmän lilan sävyisen irlanninnummikanervan. Kokemuksesta tiedän, että irlanninkanervat menevät nopeasti kaupaksi, jos niiden kanssa aikailee niin saattaa jäädä ilman.

Syyskukat hyllyllä. Tilasin jo syksyn sipulitkin osoitteesta eurobulb.nl. Taisin jäädä siihen koukkuun. Yleensä veivaan ja harkitsen, nyt kävin kategoriat yksitellen läpi ja nakkasin tuotteet ostoskoriin ja vein tilauksen siltä istumalta loppuun. Olen siitä vieläkin shokissa, hih. Tilasin erityisesti aprikooseja ja siennan värisiä tulppaaneja, mininarsisseja, muutamaa erilaista helmihyasinttia, krookuksia ja syksyllä kukkivia myrkkyliljoja ja syyssahrameja. Jätin pikarililjat ja muut väliin tänä vuonna. Vaihtelu virkistää. Sisäänkäynnin luona on kausihyllyni, johon kerään kukkaset.

Tämä valkoinen hebe oli niin kaunis. Onneksi näiden hinnat olivat laskeneet (kävin hovihankkijalla Kukkatalossa ja Kaaren Prismassa, Helsingissä kumpainenkin)

Syksyllä kaipaan aina valkoista ja vahvempaa lilaa

Yhden Hopeatammenkin otin vaikka hautahommat tulevat mieleen.

Syksy ei tule ilman syklaameja, niiden tuoksu on niin hyvä. Ensimmäiset pakkaset tekevät niistä lötköjä, joten nämä kannattaa hankkia aikaisin. Näin niitä kaupoissa jo pari viikkoa sitten. 

Pistaasin sävyjä äitienpäivähortensiassa ja kokeeksi ostin yhden valkoisen punatähkän. Taimistolla oli aivan tolkuttoman paljon perhosia, niitä joutui hätistelemään pois kukista kassalla. Yksi amiraali ei tahtonut pois lilasta hebestä sitten millään, se oli pakko viedä kotiin asti. Perhonen kaupan päälle.

Kesäkukat siirsin syrjempään lukuunottamatta tämä kevään teemaväriyhdistelmää: haaleankeltainen kosmos ja lila verbena.

Minusta kausikukkasista ihanimpia ovat syys -ja joulukukat. Keväällä maasta nousee niin paljon upeaa ja kesällä kukkii muutenkin niin en kaipaa yhtä paljon kukintaa silloin. Kaivoin jo amarylliskirjan esiin. Kesän kasvihuoneessa viettäneet amaryllikset vien ehkäpä piakkoin kellariin pimeään joksikin aikaa. Lähempänä talvea etsin ne takaisin sisätiloihin ja alan kastella. Kukkivat varmaankin vasta kevätpuolella, mutta ei se mitään. Amaryllisten luontaiseen rytmiin kuuluu kukinta helmi-maaliskuussa. Eurobulbilta tulee myös perinteisiä joulutasetteja (uutuutena oli tuoksutonkin versio).

Tähkälaventeli kasvihuoneen luona on vielä kauniina, se kestää hyvin kuivaa

Totesin, että perenna-alet olivat alkaneet ja ostin kaksi aleperennaa. Tälläisen sinipiikkiputken

Ja syysasterin jossa on nuput. Lajikenimi unohtui. Mutta jospa tästä saisi viimein syksyllä kukkivan asterin pikkuiseen puutarhaan.