Viimeiset kukat

Epätodellisen eksoottinen kerrottukukkainen Syysmyrkkylilja avautui eilisen myrskyn jälkeiseen tuuliseen & aurinkoiseen päivään. Luin muuten, että syyssahramin ja syysmyrkkyliljan erottaa helposti heteiden määrästä (ulkonäöllisesti ei välttämättä muuten ollenkaan). Siinä missä sahramilla on 6 hedettä kukassaan niin myrkkyliljalla vain kolme. Kerrotut ovat tietysti asia erikseen, niitä ei sahrameissa juuri olekaan. 

Ostin aikoinaan vain yhden juurakonpalasen josta on vuosien (noin viisi vuotta ) saatossa tullut kaksi kukkaa, ei enempää, mutta kukkii uskollisesti syyskuun lopulla. Tämä syksy on ollut poikkeuksellinen, yleensä kaikki muu on jo lakastunut kun myrkkylilja kukkii. Vielä on vaikka mitä vihreää. 

Kuunliljat puolestaan saavuttavat kulminaatiopisteensä, kellastuvat ja muuttuvat limaksi. Tänä vuonna ehdin jo istuttaa tulppaanitkin tuonne lehtien alle. "Kuunliljalima" toimii hyvänä suojana sipuleille ja Tähtimagnolialle talven ajan, annan aina lehtimoskan jäädä talveksi paikoilleen ja siivoan vasta keväällä. 

Vanhaa betonimuuria vasten taustalla villiviini, Köynnöshortensia, Kartiovalkokuusi, Keltajapaninangervo, heinää ja Syyshortensia. Nautin näkymästä, minusta on kuin maalaus. 

Kurkistus Heisiangervojen alle paljastaa Japaninsaran & Kangasajuruohoja ja Mätäslaukkaneilikkoja. Liuskekivikäytävän toista reunaa.  Niiden yllä kaariportti johon olen istuttanut kaksikin Kärhöä, kumpikaan ei kovin virkeästi ole kasvanut. Pitäkää peukkuja jotta ensi vuonna vihdoin. Kaipaan rehevyyttä lisää koska kyseessä on naapuriraja. Olen surkea kärhökasvattaja, ei voi mitään. 

Pilkahdus valkoista Syyskimikin kukinnossa, ehkä jo huomenna voi nauttia sen valkoisesta kukinnasta

Muovimattomme alkaa olla luonnon muovaama, sammaleinen. Rakastan näitä luonnon pieniä valtauksia. 

Syysvuokoissa uusia helminuppuja, toivottavasti syksy jatkuu vielä eikä käänny talveksi

Ja kuistilla koelabra johon sain onnekseni kivat neuvot Sailalta ja Sarilta, yhden viime vuotisen hyasintin hatutin multaan ja kaksi muuta asensin hyasinttilasiin. Enkä lopulta malttanut vaan kaadoin koristekivien päälle vettä ja annan taustalla olevien tasettien kukkia tänä vuonna etuajassa. Ei se ajoitus jouluun ole niin tärkeää. 

Olen tähän asti ollut oikein positiivisella mielellä, nauttinut ruskasta. Mutta tänään se iski, tulevan puolen vuoden puutarhattomuuden masennus. Talvi on kyllä hieno juttu, mutta niin hurjan pitkä. Pelottaa kovasti. Miten te muut selviätte pimeän & puutarhattoman kauden ylitse? Vertaistuki olisi tarpeen...

Viileät & hehkuvat kaunottaret

Japaninvaahtera Dissectum Garnet hetkeä ennen lakastumistaan

Mustaselja Black Lace & Tarhavarjohiippa Lilafee joiden sävyt syvenevät syksyn tullen

Koreanperhosvaahtera on puolestaan saanut herkän syysvärityksen. Kasvaa kevätpenkissä (jossa muutoin paljon sipulikukkia, esikkoja, vuokkoja & tarhakylmänkukkia).

 Viime yönä käväistiin ensi kertaa pakkasen puolella. Erityisen kylmä tuuli puhaltaa. Eilen illalla istutin loput tulppaanit (lähinnä valkoista Purissimaa joka kukkii vuodesta toiseen sekä valkoisia narsisseja). Haikea olo. Muratit toin myös sisään. Pakkasvaurioita ei näyttäisi vielä tulleen. 

Keijunkukkarivistö on nyt täysi ja uhkeimmillaan, minusta vastustamattoman kaunis eri sävyineen. Vihreitä elementtejä paraatipenkissä tarjoilevat Pallohortensia, Jalokello, Syysvuokot ja toivottavasti Valkokletra jonakin päivänä.

Katsura liekehtii. Hattaran tuoksu on todella mieto. Yksi kauneimmista puista. 

Pergolassa Pohjantähti -ruusu, Ruosteviini ja Vuorikärhö ovat kietoutuneet yhdeksi köynnössekamelskaksi. Hirvittää jo ajatus siitä, että pitäisi siirtää Pohjantähti pois tästä pyhästä kolminaisuudesta...ruusun varret huitelevat jo nyt neljässä metrissä. Haaveilen tilalle ei-niin-holtittomasti kasvavaa köynnösruusua, ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan Dawnia. 

Mantelikirsikan syysväri on myös huikaiseva kivikossa. 

Syyskimikki punertaa,  seuraava askel on valkoinen kukinta

Paviljongin viiniköynnökset alkavat punertaa, toisessa pylväässä kasvaa Zilga ja toisessa Swenson red

Kivipenkereen päällä koristeomenapuu Malus Tammisaari on lähtenyt hurjaan kasvuun alkuvuosien nihkeilyn jälkeen. Kaunis tumman purppurainen lehdistö ja kukinta. 

Viileänkalpeaa Syklaamia, nämä sävyt sopivat mielestäni niin täydellisesti myöhäissyksyyn. Alla olevassa ruukussa kasvaa Virpiangervo, talvehti viime leudon talven, kokeilen vielä ensi talven miten ruukkukasvatus ulkona sujuu, sitten ehkä maahan siirto. 

Lisää viileitä kaunottaria...Kurjenpolvi Dusky Crugin kylmänlila sävy

Päivä päivältä...Syysmyrkkylilja nousee Unelmatädykeruusukkeen viereltä. Olen vieläkin aika ihastunut Unelmatädykkeisiin. Tämä rakkaus ei taida ruostua. 

Yhä uusia nuppuja ja pitkää kukintaa Hopeasyysvuokossa

Loppuun maisemointivinkki: haaveilin roskikset peittävästä kasvustosta joten istutin vuosia sitten Japanintattaren joka on varsinainen riesakasvi, leviää kovasti. Istutin sen kuitenkin ruukussaan maan sisään mikä toimii hyvin, ei pääse holtittomasti leviämään. Kaunis kasvi on kuitenkin ja kukkii parhaillaan. Ja kun on perenna, talveksi lakastuu eikä vie tilaa. 

Viimeiset auringon lämmittävät säteet ja onnelliseksi tekevä rehevyys (Heisiangervo Diabolo, Ruosteviini, Kärhö Hagley Hybrid, Viiruhelpi, Vuorikärhö, Villiviini ja muutama muu pergolan asukki)

Pimeän kauden alku

Ulkona riehuu syysmyrsky ja koivunlehdet lentävät ilmassa. Onneksi pelargonit ovat turvassa kuistilla. Eikä sitten tullut suurinta osaa sipuleistakaan istutettua liian aikaisin, lämpötila pörrää jo reippaasti alle kympissä. Tulppaanit ja narsissit jätin vielä hetkeksi odottamaan lähinnä maan kovuuden vuoksi. Eilen satoi koko päivän joten voisi vaikka tänä iltana istuttaa loput. Valkoinen Syysmyrkkylilja on niin suloinen, miten voikaan näin pieni tuottaa niin paljon iloa. Kuvassa istettu vähän kuin Black Beauty -purppurakeijunkukan turvaan. Kerrankin kaunis nimi kasvilla suomeksi, Syysmyrkkylilja!

Purppurakeijunkukat ovat syksylläkin kauniita, ainoastaan lumettomat talvet kurittavat niitä, mutta tuottavat onneksi uusia lehtiä pian keväällä. Etualalla Black Beauty ja taaempana Cherry Cola. Musta kaunotar ja kirsikkacokis, ihanat nimet näilläkin. 

Syyshortensioihin liittyy niin paljon muistoja lapsuudesta...kauneimmillaan myöhäissyksyllä punerrus poskillaan...

Marialle kiitoksia :) Kylvin vasta elokuussa Pioniunikkoja ruukkuun, jossa nyt taistelevat talventuloa vastaan yhdessä Tuoksuherneiden kanssa

Eräs ostoksista on vielä istuttamatta, Hedera Baltica eli Vironmuratti. Tahtoisin niin, että talvehtisi, kokeilen istuttaa kasvihuoneen nurkkaukseen maahan

Uutta Perovskia -kasvia on pakko ihailla uudemman kerran

Tuoksuherneetkin kukkivat 

Kuistillakin alkaa olla koleaa, mutten vielä laita lämmitystä. Kasvit viihtyvät kyllä viileässä vaikka ihmiset eivät. Käyn tunnelmoimassa villatakki päällä. 

Herttaköynnöksen alla pienoiskasvihuone, jonne on mukava viritellä kynttilöitä

Vanha työpaikkakukkaseni Käenkaali on virkistynyt kesästä kovasti 

Hienohelma ryöppyää hyllyltä

Pelaquut ja atsalea kukkivat

Riippapelargonit ja Banaani

Huonekuusi nautti tästä kesästä, samoin yllättävästi myös Saniainen, joka vietti ulkona koko kesän ja tuntui pitävän helteestä

Tasetin sipulit olivat alkaneet itää pussissaan joten asettelin ne jo valmiiksi soraan joulua odottamaan

Viime joululta nurkkiin jääneet hyasintit ovat alkaneet kasvaa, onko kenelläkään tietoa mitä näille tulisi nyt tehdä? Multaan, veteen vai maahan? Hattu päälle vai ei? Kääk, olen ihan hukassa...

Pelargoneja ja Poutapilviä on siellä täällä ja Muratit pitäisi vielä mahduttaa jonnekin

Verililjapuun tuli myös sisään, sammal on alkanut kasvaa ruukussa, samoin pienet hellyyttävät saniaiset...

Silti...illat pimenevät, pimeä ajanjakso on käsillä. Hui. 

Syysmyrkkyliljojen (ja vähän muidenkin) lumoissa

On vielä kauniita & auringon kultaamia päiviä ja kuljen yhä ilman sukkia. Muhevaiselta löysin tämän kaunottaren, valkoisen Syysmyrkkyliljan...myrkkyliljojen sipulit ovat aika suolaisen hintaisia, mutta toisaalta kukkivat vasta kun kaikki muu jo lakastuu.

Istutin hetken ihailun jälkeen sipulin maahan paraatipenkkiin, toivottavasti kukoistaa tulevina vuosina

Samalla reissulla oli puoleen hintaan Perovskia eli Sulkapiiska (on muuten jännä juttu ettei tule läheskään niin syyllinen olo kun ostaa kasveja alehinnalla). Nähtäväksi jää kuinka hyvin talvehtii, paikka on paahteinen ja kuiva paraatipenkki. Olen muuten tehnyt parhaat ostoni heräteostoina alesta. Ostanut kasveja joita en muutoin olisi tajunnut edes himoita. 

Uusia Syysvuokon kukkia avautuu vielä, ovat jonkin verran levinneet, alunperin ostin kaksi taimea. Itseasiassa en ole enää varma kuka hän on. Selvästi matalampi ja kerrotumpi.

Tässä on kuitenkin Hopeasyysvuokko (Anemone Robustissima)

Ja itsekseen kylväytynyt taimi...kerrotumpi.

Varjopenkissä kerrottu & valkoinen Syysvuokko (Anemone hybrida Whirlwind) 

Ja ruusut lämpöistä seinustaa vasten

Syyskimikin veistokselliset nuppuvanat

Äidin puutarhasta kimppu Kosmoskukkia -muistuttavat ensimmäisistä oman kodin parvekekylvöistä kaukaa aikojen takaa - luulin aluksi kylväneeni vahingossa tilliä...

Kurjenpolvi Dusky Crug kukkii heleän vaaleanliloin kukin, upea sävy tummaa lehdistöä vasten, harmittavan vaikea vangita kuviin. On kukkinut koko kesän.

Pergolassa Helmipensas on rehevämpi kuin koskaan, tästä ei pian mahdu ohitse

Syysmyrkkyliljan nuppuja nousee hitaasti maasta, niissä on kylmänkalsea lilan sävy kuin lupaus talvesta