Perjantai-iltana

Varjot pitenevät, illat pimenevät, saapuu elokuu. Kynttiläkausi alkaa ja sisäkukkakausi myös. Istutin jo kasan rönsyliljan pistokkaita joita aion ripustella amppeleihin talvella. Jotta selviän taas järjissäni yhdestä kukattomasta ja pimeästä kaudesta. Perjantai-illat ovat elämän kultaa: itsekasvatettu tuoksuherneen oksa & roséviiniä (laseja kutsun "pappa 60 vee" -laseikseni, sain ne kerran joululahjaksi)

Elokuu ja marjat kypsyvät, Marjatuomipihlajienkin, Maistoin näitä enkä tiedä miksi ne nyt maistuivat pahalle, puumaisille kuin pienenä jolloin narskutimme orapihlajan marjoja. Yleensä olleet hurjan hyviä, nyt eivät linnuillekaan vielä kelvanneet. 

Koristeomenat kantavat hedelmää, pientä sellaista..Aamuruskon pikkukirsikkaiset

Aunenpäärynät punastuvat

Tuoksuherneet tuoksuvat ja uusia avautuu, ihanaa. Värit ovat ihan erilaisia kuin mitä kylvöpusseissa, mutta mitä väliä. Olen avoin kaikille väreille. Tämä taitaa kuitenkin olla Beaujolais. Punaviinin sävyjä.

Heleitäkin värejä on, kirkkaimmat tuoksuvat kuitenkin parhaimmalle, sen olen huomannut

Amerikanjuudaksenpuun kauneutta ihailen pelolla tietämättä millainen talvi on edessä

Mantsurian jalopähkinän lehdet ovat kuin palmulla, varjopenkin yllä. Allaolevat erikoiset lehdet kuuluvat Katviolle, jossa ei vielä ole kukkanuppuja

Pionit lähtevät uuteen kukintaan pienin kukkasin, tällä kertaa Virginiantädykkeiden seurassa

Syyshortensiat aloittavat elokuussa, tässä Limelight

Kesän rakkain yllätys ja ihanin ruusu on ollut New Dawn, en tiennyt sen olevan näin kaunis. Ihastuin tähän aivan valtavasti! Lehti kuuluu Vuorikärhölle, sekin on kaunismuotoinen ja aika tumma.

Avautuva kerrottu Kurjenkello Snövit on kerrotumpi kuin La bonne amie. Alun olen saanut postitse Ruotsista. 

Suihkussa käyminen on kerrankin juhlaa, avaan ikkunan ja tuoksutan! Jopa viimeisten  puusaunan pesän tuprutuksista olen selvinnyt ruusun voimin köhien ikkunanraossa. Kauneudessa on hurjan paljon voimaa.

Ja taas tuhlasin kukkaseen alessa: Rosa Helenae Lykkefund, köynnösruusu, halpa & ryvettynyt, mutta se hakee nyt paikkaansa ja kiertää useamman kierroksen kanssani puutarhassa. Kasvishoppailun suhteen olen ehkä kyltymätön.... Iloista viikonloppua kaikille ♥ 

Kytätään kasveja ja puutarhoja

Törmäkukka Chile Black ei ole musta vaan viininpunainen valkoisilla pilkuilla. Niin söpö. Sopii hienosti purppurakeijunkukkien ja peruukkipensaan väritykseen paraatipenkissä.  Ja penkin taustalla on nyt se uusi tumma koristeomenapuu tuomassa jatkumoa mukamas. 

Jaloängelmä on herttainen, mutta näitä pitäisi olla monta jotta näyttäisi joltain (Chinese meadow rue englanniksi, ihana nimi, toisinkuin ängelmä josta tulee mieleen väkisin änkeäminen), Olipa kiva kuitenkin nähdä se kukkivana. Hewitt´s Double on hän. 

Sisäänkäynnin luona on kesäisin vain vihreää, se rauhoittaa minua kukkahörhöilemästä liikaa. Saniaisia, Mahonia ja Jouluruusuja. Ainoa kukkija Perhoangervo lopetti jo. Se kaatuili koko kukinta-aikansa kuin humalainen ja alkoi käydä jo hermoilleni

Tästä en uskalla sanoa enää nimeä...talon alkuperäisiä...taimistolla tiirailin lehtiä ja epäilen, että olisi kuitenkin Harmaamalvikki eikä Ruusumalva (joksi olen aiemmin kutsunut). Lehtimuoto on erilainen. Ihana jokatapauksessa ja ainoa takuuvarma asia on, että on Malvakasvi, pidän niistä. Kylvin siemenestä Tarhajalomalvaa viime vuonna, ne eivät kukkineet vielä tänäkään vuonna vaikka hengissä ovat...odotan kovasti...vaaleanpunaisia nekin

Pergolassa Hagley Hybrid -clematis vihertyy. Tässä huomaa hyvin leikatun ja leikkaamattoman kärhön välillä. Tänä keväänä pätkäisin alas ja kukkii nyt koko matkalta, aiemmin on kukkinut vain yläilmoissa.  Leikkaaminen kannattaa, luulen. 

Pihan perällä, salaisessa lehdossa...jolle ei ole tapahtunut mitään...kuvassa on noin nelivuotias itse puuksi leikelty punaherukka. Minulla on myös muotoilun alla viherherukka.

Keväällä maljakkoon leikatusta oksasta aloin muotoilla samanlaista mustaherukkapuuta. Tämä on tosi hauska harrastus (joka vaatii vähän kärsivällisyyttä ja minivähän viitseliäisyyttä). Varresta kaikki sivusuuntainen kasvu pois, halutulle korkeudelle latvaan leikkaus ja vuosittain typistys niin tuuheentuu. 

Ihanat ruusut, yritän talvettaa ne kuistilla. Kiva tulla kotiin kun ruusut tervehtivät. 

Keijunmekko on syksypainotteinen kasvi, roihahtaa täyteen kasvuun vasta aina näin myöhään. 

Keijunmekko on lähtenyt kiipimään ylöspäin...itämaiseen lyhtyyn. Minusta on niin hauska yhdistelmä, perisuomalainen koivu ja itämainen lyhty

Sisällä orkideat kukkivat, yleensä ovat kukkineet vasta jouluisin, nyt on maailmankirjat sekaisin

Pallohortensiat, uhkeita niinkuin aina

Punaiseksi paljastui ainoa liljani, se on tosi herkku. Punainen on lempivärini, mutta puutarhassa se ei juurikaan onnistu. Kaikki istuttamani punaiset kasvit kuihtuvat tai lopettavat kukintansa. Tiedä sitten missä vika. 

Tallustelin muuten vähän naapurustossa tiirailemassa pihoja ja paikkoja (Laaksolahti on alue). Taidan olla oikea naapurikyttä. En voinut kuvata taloja ja pihoja vapautuneesti (ne maksavat lähemmäs miljoona euroa, ei ole varaa mahdollisiin oikeudenkäyntikuluihin, hih). Toisen talojen kuvia ei minusta ole sopivaa laittaa nettiin. Mutta huomasin taas miten varakas suomalainen ilmeisesti tahtoo asua, metsän lähellä ja järvinäköalalla kaupungissa. Se kertoo jotain luontosuhteestamme, olemme niin hiljan urbanisoituneet, luonto on vielä meille tärkeä. Juoru: presidenttimme talo on myös täällä. Yhden autiotalonkin löysin, pihalla elämänlanka kulki joka paikkaan ja Jättiputket olivat miltei talon korkuisia. Seuraavalla iltakävelyllä huomasin jonkun käyneen katkaisemassa niiden kukinnot. Ihmiset välittävät. 

Kuvat ovat valitettavasti tosi huonoja, mutta tälläinen kiva rinne/kivikkoratkaisu jota kukaan ei hoida ja silti se on kivannäköinen vuodesta toiseen. Hopeahärkkiä, maksaruohoja matalana ja korkeana näyttäisi kasvavan.

Ja niistä kahden euron köynnösostoistani jäi mainitsematta yksi jonka nimeä en sillä hetkellä muistanut. Mietin juuri miten se talvehtii Suomessa ja sattumalta löysin kävelylläni oikein rehevän yksilön. Onpa se hieno. Muuritatar eli Fallopia on kyseessä, luulisin. 

Ruusupysäkinkin löysin, tuossa on varmaan kiva odotella bussia, ruusujen tuoksussa

Ihana pieni puro ja luonnonsaniaisia, kävelysilta kulkee tästä yli

Hatara kuva, mutta yhdellä pihalla on tälläinen jo vanhempi koristeomenapuu joka on varmasti Royalty, se on upea. 

Metsikkö on täynnä siirtolohkareita, ne ovat olleet hiidenkirnujen ohella superlemppareitani aina. Jääkausi kiehtoo. Nythän se on kai tulossa uudemman kerran. Iso siirtolohkare on tägätty, ihmiset inhoaa näitä töhryjä, mutta minusta ne ovat taidetta ja kuuluvat kaupunkimiljööseen (miksei maaseudullekin)

Erään taloyhtiön hurmaava matontamppausteline jonka ylle riippakoivu kaartuu. 

Takaisin omaan puutarhaan. Naapurin katti oikaisee usein pihamme poikki. Katsokaa tuota ilmettä, hän on välillä tosi närkästyneen näköinen kun joku akka hyppelehtii hänen reviirillään. Kissat, niitä on vain pakko rakastaa. 

Minä kutsun näitä Marianunikoiksi (Papaver Maria)! Marian koti -ja puutarhan unikot, monelle tutut! Mutta miksi oi miksi niistä tulee minulla puolikerrottuja kun kaikilla muilla on upean pörhelöisiä. Kauniita ovat näinkin kyllä, en valita. 

Kesän ihanin yhdistelmä tuli Harsokukasta ja mustavalkoisesta Sinisievikistä joiden yllä kasvavat tummat ja vaaleat tuoksuherneet. 

Sunnuntainäkymiä

Syystunnetta, ensimmäinen Syklaami, lumenvalkoinen

Ja tummanpunainen

Voi että oli ihana päivä puutarhassa. Heti kun sain perushommat tehtyä niin ryntäsin pihalle siirtelemään kasveja. Satoi rankasti, mutta siitä viis. Olin täydellisessä kuopankaivelu- ja istutustunnelmassa. Kitkin ja raivasin samalla. Olisipa tälläisiä päiviä enemmän elämässä, aikaansaavia. Unohdin jopa hetkeksi murehtivani istutustyyliäni. Kaikilla on täällä niin kauniit ja tyylikkäät pihat ja oma tuntuu tietysti rakkaalta ja pyhältä itselle, mutta onhan se sekamelska ja villi eikä ainakaan tyylikäs. Joskus olisi kivaa olla joku muu.

Viisi vuotta olen pohtinut Endless summer -hortensian siirtämistä ja nyt sen vihdoin tein. Sen juuristo oli ihan kuivaa maata, ihme, että on hengissä vielä. Yritin laittaa kosteampaan paikkaan, se pääsi taaemmas paraatipenkkiin.

Meiltä kuoli puu. Ihan juurivesasta kasvanut kirsikka tai kriikuna, en tiedä kumpi. Keväällä näytti vielä ihan hyvältä, mutta sitten vihreät lehdet ja kukkanuput mustuivat. Kaivoin sen tänään pois. 

Everestillä kasvaa näitä ihania tummia herneitä ja perunoita, pitäisi kurkata onko siellä perunoita nostettavaksi

Istutin myös ystävältä varoitusten kanssa saadun Tammen everestiin. Siellä on ennestään minimetsäni, itsekseen tupsahtaneita puita, kuusia, vaahtera, jalavia ja mongolianvaahtera. Ahdasta tulee olemaan. Tammi on yllättävän nopeakasvuinen puu, olen itsekin usein todistanut sen kasvua isoksi kymmenessä vuodessa. 

Tämä kaunotarkin siellä kasvaa, koristeomenapuu Tammisaari. Ensimmäisenä talvena sen pääverso kuivahti ja hitaasti vuosien varrella on tullut lisää sivuoksia, kukkinut ei ole vielä koskaan. Omenatkin vähän kiinnostaisivat, niiden kun pitäisi olla mustia. 

Näin viettävät kesää arat kasvini (kuvassa Ruusumanteli ja Tähtimagnolia). Kasvavat kuunliljapöheikön suojissa, nippanappa näkyvissä. Maa pysyy muhevana ja rikkaruohottomana, syksyllä annan kuunliljamössön jäädä niiden talvisuojaksi. Uskon vahvasti, että tämä on hyvä tapa istuttaa arkoja pensaita. 

Kivikko siistiytyi kun kuihtuneet neilikankukat leikkasi pois. Vaikka muuten olen vähän huithapeli niin kuihtuneet kukat leikkaan aina pois. Olen vasta viime vuosina tajunnut, että ehkä kannattaisi osa jättää niistä joiden leviämistä toivoo..

Maahan asti valuneet neilikat leikkasin tylysti pois ja kokeilen juurruttaa ne

Ainoa liljani odotuttaa, jännää. Sain ilmaiseksi yhden sipulin syksyllä. 

Kivikossa Sammal- ja mätäsleimut siementävät ja leviävät kaikkialle, tässä näkyy maassakin hiekalla kasvavia alkuja. Mitähän näille tekisi, antaisi kasvaa vai ruukuttaisi...en osaa päättää..käyn taistelua asiasta itseni kanssa, saako kasvit kasvaa penkkien ulkopuolella vai ei..

Kun kiertelin ja tarkkailin niin huomasin yhden unelmistani miltei toteutuneen. Haaveilin, että puut peittäisivät osittain näkymiä ja ikkunasta näkyisi vain vihreyttä. Nyt alkaa näyttää hyvältä. Talo on hurjan korkea, kallion päälle rakennettu. Puu on Makamik.

Sen vieressä kasvaa Tumma kaunotar, joka on aina yhtä tumma ja kaunis

Samoin Katsura, lempparini

Ja kun tekeminen puutarhassa loppui niin mies kysyi oma-aloitteisesti, että pitäisikö lähteä taimistolle aleja katsomaan? Ja mehän lähdettiin. Kierrrettiin Plantagen, HongKong, Bauhaus ja K-rauta. Ja kaikissa oli jo jonkin sortin aleja. Plantagenista olisi saanut ruusuja 40% alella. Olivat ihan supertäynnä kirvoja ja osassa härmää. Ostin kaksi maitokelloa, olen tosi innostunut niistä. Yritän kaventaa keltaisen tarha-alpin pinta-alaa. Keltainen ja vaaleanpunainen ei minusta sovi kovin hyvin yhteen, mutta yritän sijoitella ne jotenkin hämäävästi. 

Maitokello Loddon Anna. 

 Hong Kongista löytyi unelmien puu. Eilen jäi pyörimään mieleen burgundinpunaiset ja Marsalat. Puu oli 40 prossan alennuksessa sekin. Koristeomenapuu Musta Rudolf. Vähän löytyi tietoa tästä ihanuudesta. Kukat aika lailla ruusunpunaiset ja lehvästö tumma, mutta lehtien muoto on tosi erilainen. Muistuttaa jotain jalopuuta. En ole koskaan ennen nähnyt koristeomenalla tuollaista lehtimuotoa.

Puu on jo istutettu paraatipenkin takaosaan

Ja K-raudassa oli pikkuköynnökset 2 euroa. Kesäkukkia olisi ollut 10-50 centillä, moni vei niitä mukanaan. Varsinaiset taimistot aloittavat alet vasta myöhemmin. Jotain pientä on ollut niilläkin jo. Toivottavasti syksy on pitkä ja kaunis.

Pieniä köynnöksiä kaksi euroa kappale, villiviini, raatihuoneviini, vadelma, kärhö Multi blue ja köynnöshortensia. Viinit pääsivät jo multiin, muut hakevat vielä paikkaansa.  Raatihuoneviini (Parthenocissus tricuspidata) on arka, uskaltaudun nyt kokeilemaan kun oli halpa. Sen lehti on vähän eri näköinen kuin villiviinien, kolmiliuskainen ja syysväri on voimakkaan punainen, Aasialainen villiviini ikäänkuin.