sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kasvihuoneen kulmalla



Kasvihuoneessa tomaatit jo kypsyvät ja salaatteja voi syödä. Tämä kesä on ollut ihan unelmaa verrattuna viime kesän koleuteen & sateeseen. Kääpiösamettikukka on kiva kasvihuonekukkanen, kuvittelen sen mukamas karkoittavan tuholaisia. Tomskuja on harrastusmielessä muutama, kirsikkatomaatteja tänäkin vuonna
Roomansalaatti on lempisalaattini, lapseni söi näitä chipsin päällä, loistava yhdistelmä kuulemma.....

Kasvihuoneen kulmalla on vaatimaton ruukkupuutarhani. Kesäkukista liloja unikkoja (Lauren´s grape), valkoisia kosmoskukkia (Dwarf sensation white) & perennakylvöjä valkoisena, palavaarakkautta ja harmaakäenkukkaa sekä tietysti tuoksuherneitä värisekoituksena
Odotan hulluna näiden kukintaa: olen ainakin lähemmäs 10 vuotta haaveillut Tiger babies -tiikerililjoista, jotka ovat väriltään aprikooseja. Nyt niitä viimein löysin juurakkopussin ja pian ne kukkivat ruukussa
Yksi kesäinen verbena bonariensis tikkailla, hieman koukussa verbenoihin, niissä on jotain vastustamatonta
Luonnonmukainen kaariportti kasvihuoneen luokse on muodostumassa kahdesta syreenistä, Madame Lemoinesta & äidin pistokkaasta valkoista pihasyreeniä (joka tekee juurivesoja=tulevaisuuden ongelma). Nurmikkoa olen alkanut hiljalleen korvata kylvettävillä kukilla, toistaiseksi tässä kukkii valkoinen ajuruoho, kamomillasaunio & kissankello, joita olen kylvänyt innoissani siemenestä
Kasvihuoneen varjoisammalla puolella, johon paistaa aamu- ja iltapäiväaurinko, voi levähtää hetken kukkien parissa, tuoksuherneiden välissä
Keinun taakse olen istuttanut likusteriaidannetta sillä systeemillä, että joka syksy ostetaan alesta yksi. Nyt niitä alkaa olla lähes aidanteen verran (yhtä vielä havittelen). Onneksi ovat säilyneet hengissä, maa on tässä todella huonoa, kuivaa hiekkaa vain. Ikää näillä on vasta muutama vuosi ja opiskelen vielä miten näitä kannattaisi leikata...viime syksyn alelikusterista jäätyi latva, joten leikkasin sen alas.
Leikkimökin takaa bongasin tämän ihanan penkin, joka on turhaan ollut siellä, kun kukaan ei koskaan jää sinne istumaan. Kuurattuna pääsi somistamaan kasvihuoneen edustaa
Tuoksuherneistä tuli hieman ylituotantoa tänä vuonna, joten olen ripotellut niitä sinne tänne ruukkuihin. Erityisen innokkaan odotan April in Paris -lajikkeen kukintaa...
Viime vuonna kokeilin herneitä amppeleissa, tänä vuonna laastipaljuissa, pyöreässä vadissa takana kasvaa mäkimeirami, joka tietysti hyppelehtii sinne tänne puutarhassa....
Kasvihuoneesta tulee kukkiva tänä vuonna, olen kylvänyt lähinnä kukkien siemeniä ja mukuloita, pitkästä aikaa taasen kruunuvuokkoja & leukoijaa, josta pidän niin paljon leikkokukkana
Tuoksuherneiden kanssa samaan astiaan kylvetyt Mustasievikit ja Harsokukat aloittelevat juuri kukintaansa. Samoja on ollut monena vuonna, kun onnistuvat aina

Ystäväni oli heittämässä pois kaksi puhkiruostunutta sinkkiruukkua, jotka luonnollisesti poimin mukaani. Täydelliset...
Istutin niihin ruusun juurakkoja, Peace -lajiketta
Odotan myös saisinko kokea erigeron karvinskianuskisin eli rentokallioisen kukinnan tänä kesänä, aion syksyllä siirtää kallioiset kiviportaita somistamaan, yhä uneksin kukkivista kiviportaista siis
Viime silmäys vaatimattomaan kasvihuoneeseeni...
Juhannukseksi ostin kauniin uuden lyhdyn, mutta tietysti oli niin tuulista, ettei sitä voinut kokeilla
Viime (vai toissa?) vuonna istuttelin aidanteen jakamalla yhden iisopintaimen tähän kasvihuoneen edustalle, vaaleanpunaisen. Se on minusta aivan söpö. Istutin sisäpuolelle hentoisia kasveja, tähtililjan, kissankelloja ja kaksi pionia, ruusupionin ja yksinkertaisen roosansävyisen. 
Aurinkokennot "talvehtivat" mukavasti kasvihuoneessa ja ilostuttivat pimeitä iltoja (jos vain oli riittävän aurinkoinen päivä). Näin kesällä ne syttyvät takuuvarmasti illan pimetessä..

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Keskikesä

Vuoden pisimmät päivät, kesäyöt, hedelmällisyys, ja kaikki se kauneus, jonka täytyy syksyn tullen kuolla. Kylmiä väreitä. Keskikesän juhlaa pikkuisessa puutarhassa.
Kaarisyreenien lehtien lävitse siilautuva matalalla loistava kesäaurinko

Olen niin odottanut tätä kukintaa: Belle Etoile -jasmike. Erityisen isokukkainen & nielussa tummaa purppuraa, joka ei nyt ihan kuvasta välity kun en ole kuvaajien aatelia
Olen ihan kreisinä näihin jasmikkeisiin, aina ollut. Ihan tavallinen pihajasmike, jossa se parhain parfyymi
Ja tietenkin kerrottuja Kamelijasmikkeita keräilen. Kuvassa Minnesota Snowflake

Laventelit kukkivat (Munstead tai Hidcote, lajike varmistuu myöhemmin kun jaksan paneutua asiaan)

On ruusuja, pioneja & muutakin kaunista..

Pioneita on tullut ja mennyt, nimettömiä & nimellisiä, kaikkia en ole ehtinyt/jaksanut edes kuvata
Tässä on kuitenkin Gardenia ensikukinnassaan, vaatimaton puolikerrottu vielä
Ja vanha rakkauteni Duchesse de Nemours, joka on todellakin lempipionini. Pioni, jolla on ruusuntuoksu
Seuraavaksi tiedossa on hortensioiden kukintaa
Koreakärsämöt kukkivat hopeisten ja tummien lomassa (tumma: kääpiöperuukkipensas). Tosi helppo siemenkylvös joidenkin vuosien takaa
Keskikesällä puutarhassa on paljon valkoista, pidän viattomuuden tunteesta keskikesällä, alkukesän värikkyys on juuri vaihtumassa jonkin sortin herkkyyteen...greek bedissäni, kuivan paikan istutuksessa kukkivat tarhalaukkaneilikat eri väreissä, ovat kauniita
Poimulehtien keskellä kyykistelevä japsivaahtera. Todellakin rakastan tälläisiä yllätysistutuksia, joissa on kontrastia
Sain vision istuttaa sekaan ruusuja & varjoliljoja, ovat tosi kauniita yhdessä. Taustalla vielä tummaa Syyskimikkiä ja valkokukkainen Mme Hardy -ranskanruusu. Tuoksua, kauneutta, värejä & kauneutta
Roosansävyiset varjoliljat ovat jo ohikukkineet...nyyh...samoin iirikset ja päivänliljat
Ja muutkin varjoliljat ovat jo ohitse menneet, Claude Shridetkin. Se ihana kerrottu varjis ei kukkinut vieläkään, mutta olen muiltakin joutunut odottamaan kolmisen vuotta ensikukintaa. Nyt alkaa vakiintumaan tunne siitä, että tässä puutarhassa puilla menee ensikukintaan 5 vuotta ja monilla perennoilla/sipuleilla saattaa mennä 3 vuotta, johtuu ehkä siitä, etten näitä erityisemmin kastele, enkä hoida ja kuiva startti useimmilla on. Hiljalleen sitä alkaa oppia tuntemaan oman puutarhansa erityispiirteitä, yhteiselämää on meillä nyt niskassa 10 vuotta. Lyhyt pitkä aika.

Tässä jälleen yksi esimerkki: en muista monesko, mutta aika mones Köynnöshortensia tällä tontilla (ovat usein tarjouksessa) ja ensikukinta 4 vuoden jälkeen! Olen onnellinen. 
Ruusuja tupsahtelee siellä täällä, pieni ja sievä Single Cherry, erittäin historiallinen kirsikanpunainen hentoinen ruusu Skotlannista
Puutarhassa on aika villi tunnelma tällä hetkellä, mistä nautin täysillä
Juhannusruusut menivät jo
Ruusupömpeli on maastoutumassa aika hyvin maisemaan. Se tuo puutarhaan erityistä tunnelmaa

Ja katossa koristeomenaa ja suuri puu yllä on itsekseen tullut Jalava, sitä pitäisi leikellä taasen
Jänikset söivät erittäin pahasti neidonhiuspuun, mutta se elpyi. Sen sijaan menehtyneiden listalle päätyivät Juudaksenpuu & acer negundo. Todella surullista. Ripperinos, 
Kukkapenkkeihin tahdon lisää keveyttä robustien perennojen sekaan, siksipä siirsin yhden perhoangervon tuonne sekaan
Joskus jään koukkuun tiettyyn kasviin ja perhoangervo on yksi niistä. Se on tavallaan kuin pioni, olostumiseen menee useampi tovi, mutta kukkii sitäkin runsaammin ja muodostuu lähes pensaaksi vuosien mittaan ...ja onhan se todella kaunis
Kaikki perennat selviytyivät hyvin talvesta, mikä on aika yllättävää. Kaunis maruna hehkuu jo hopeisena. Hopeiset kasvit ovat selvinneet kuivaperiodista valtavan hyvin, pätee siis se mitä hopeisista lehdistä sanotaan, viihtyvät kuivuudessa
Voi että pidän näistä keveistä ja pitsimäisistä kasveista, siksi tämä itsekseen puutarhaani saapunut töyhtöangervo saa olla. 
Varsinkin kun se on maljakossa niin ihastuttava

Ihan vähän ylpeä lapsista, jotka soittivat töihin yhtenä päivänä. Serkkujensa kanssa olivat hädissään kun linnunpönttö yhtäkkiä rompsahti maahan kesken pihapelien ja sieltä kuului hätääntynyttä piipitystä. Nostivat pöntön takaisin puuhun ja sitoivat hyppynarulla. Viikko sen jälkeen pienokaiset lensivät pesästä piipitys hiljeni
Paratiisililjakin kukki jo ohitse, se oli kaunis, nyt kukintaa aloittelee tässä vieressä hietaliljat

Sadevuosien jälkeen puutarhaa koetteli kuivuus. En koskaan kastele kasvejani, koska rakastan ajatusta luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta. Samaan tapaan kuin jätän keinotekoiset lannoitteet kaupan hyllylle, enkä käytä kemiallisia torjunta-aineita, en tahdo ylläpitää keinotekoista balanssia puutarhassani. Olen vahvasti sitä mieltä, että kasvien paapominen heikentää niiden kestävyyttä.

Monikerrokselliset istutukset ovat minusta kauneimpia. Paljas maa on luonnonmukaisen puutarhaihanteen vastainen - luonnossakin kasvit peittävät aina maata ja säilyttävät kosteutta. Meilläkin linnut syövät puutarhan toukkia ja kirvoja, auttavat siis luonnonmukaisesti vihulaisten torjunnassa. Haaveilen sopusoinnussa luonnon kanssa elämisestä. Vielä kun oppisi kestämään kylmyyttä...
Minetteruusu aloittelee kukintaansa
Rodgersiat, viime kesän hankinta Irish Bronze, muuttuu pronssimmaksi kesän edetessä
Se tavallinen rodgersia on teräväkärkisempi lehtimuodoltaan
Repsahdin suklaakosmokseen enkä kadu

Tänä juhannuksena voi nähdä peilistä rakkaan viherkasvinsa hahmon illanhämärässä...

Loppuun vielä fantastinen uusi kasvi, joka matkasi pikkuiseen puutarhaan: Astrantia star of love, todella tummakukkainen tähtiputki. Olen todella heikkona juuri nyt tumman viininpunaisiin kasveihin. Olen juuri tälläinen kukkashoppailija, ostan silloin tällöin kasvin tai korkeintaan kaksi, en osaa ostaa kerralla paljoa, mutta tahdon elämäni piristykseksi ostaa usein jotain pientä.
Muutoinkin himoan tätä viininpunaa. Olen ollut lumoutunut pinkin ja tummanpunaisen yhdistelmästä. Saan ilmeisesti siitä jotain erityistä energiaa. Neilikka on kesän lempikasvini aina tuoksun vuoksi. Asettele muutaman neilikan puutarhakeinun luo, jotta keinutellessa leppeässä illassa nenään pyrähtää neilikan tuoksu ("unelmavisio"=saattaa kuitenkin sataa ja tuulla hulluna)
Keittiössä istuskellessa voi ihailla ikkunalaatikoissa olevia tummanpunaisia ja pinkkejä pelargoneja. Lajike on Calliope, kieltämättä tätä on pakko kehua. Erittäin kaunis, runsaskukkainen ja väittävät olevan jopa sateenkestävä. Se on kyllä pelargonista paljon sanottu
Köynnökset voivat todella hyvin lämpimän alun ansiosta, viiniköynnös kiipeilee jo korkealla paviljongissa, kuin myös kärhöt & ruusunätkelmät
Paris 
Joten ei muuta kuin "hyvät jussit!" (kuten lapsuuden naapurillamme- stadin kundilla- oli tapana huudahtaa muutaman kaljan alle saatuaan).