Haloo puutarha....

..onko siellä elämää, kukaan hengissä?

Viisi kuukautta myöhemmin.

Talven selkä kuitenkin taittuu. Poika tuli hiihtäen kotiin ja sanoi, että taitaa tulla kevät. Toinen poika tuli jääpuikot kainalossa. Perheharrastuksena hakkasimme jäätä ja pöyhimme lumikasoja, ensimmäistä kertaa vasta näin myöhään. Jäätävästä tuulesta huolimatta olen puutarhuroinut jonkin verran. Leikannut ekaa kertaa omenapuut ja siistinyt jänisten parturoimia pensaita. Tuija-aitaa yritin myös leikellä siistimmäksi. Eilen oli harmaa myrskypäivä, tänään lumet sulivat silmissä.

Tällä viikolla on aamut ensimmäistä kertaa alkaneet hieman valostumaan (starttaan töihin aamulla ennen kuutta). Kellojen siirto aiheuttaa nyt tietysti takapakkia, mikä harmittaa kyllä. Huominen aamu hirvittää, miten ihmeessä jaksan herätä vanhaan aikaan jo neljältä. Kuolen varmaan väsymykseen.

Läheiseltä suoalueelta löytyi vaaleanpunaisia pajunkissoja

Ajotiemme sulaa hiljalleen

Paljon piippoja näkyy siellä missä lumi hieman sulaa, lumikellopaikkani on vielä lumen alla, mutta krookuksissa voi aavistaa niiden väriä (valkoinen)

Hieman rähjääntyneitä pionin alkuja

Olen shoppaillut, tunnustan...Mosainteriors lopettaa ja sieltä sai kauniita kasvikuvia edullisesti, niin ja kynttilöitä (piti paeta virpojia, pelkään olevani ainoa, joka inhoaa koko virpomiskulttuuria...)

Luonnollisesti olen ollut myös kukkakauppojen vakioasiakas koko alkuvuoden. Eilen löysin uudesta kukkakaupasta läheltä (Raparperin alla) neilikoita ja ruukkutulppaaneita. Pääsiäinen voi siis olla vaaleanpunainen ja neilikalta tuoksuva tänä vuonna

Omenapuun oksista tuli kaunis pääsiäisasetelma

Tänään join ensimmäiset pihakaffet tänä vuonna, se oli aika ihanaa. Oli niin lämmin, ettei tarvinnut sormikkaita. Jään ehkä sittenkin henkiin!

Linnutkin lauloivat onnellisina

Kirsikoiden silmut ovat jo silminnähden pulleina, valmiina avautumaan

Pientä iloa silmuista. Me kaikki tarvitsemme aurinkoa ja lämpöä nyt, pitkän pimeän talven jälkeen

Näsiässä nuput pullistuvat myös

Orvokkipackit matkasivat mukanani kotiin ja istuttelin niitä jo kasvihuoneessa ja kuistilla

Kuistilla kukkii vieläkin persikkapuu

Taimet ovat juuri alkaneet kasvaa, Rakkoköynnös & valkoinen Kelloköynnös. Ensiksi mainitulla on kauniit liuskottuneet lehdet ja hassut kukinnot. Kokeilen ekaa kertaa....kelloköynnöksiin olin joskus ihastunut puutarhaurani alussa, nyt olen ollut monta vuotta koukussa keijunmekkoon, mutta kokeilen onnistuuko paluu menneeseen

Ensi viikonloppuna ajattelin kylvää tuoksuherneitä....ihania lajikkeita kuten tämä "april in paris" (pariisissa on varmasti jo kevät) ja exhibitors collectionia, joka sisältää viininpunaista beaujolaista, roosansävyistä mrs. R. Boltonia jne. 

On ollut jotenkin erilainen kevät, se ei ole tuntunut miltään. Vai ehkei se ole vielä alkanutkaan kunnolla.  Onnellista keväänodotusta teille kaikille!

Muistellen kevään ensimmäisiä kukkasia

Yksi perusperiaatteistani blogissa on ollut yrittää käyttää yleensä aina ajankohtaisia kuvia (muita periaatteita ei juuri sitten olekaan). Pidän kovasti ajankohtaisuuksista, sesongeista, hetkistä jotka kertovat omaa tarinaa ajastaan. Mutta nyt puutarhan puolella ei kertakaikkiaan tapahdu mitään niin innostuin vanhoista kuvista vertailemaan mitkä kukat kukkivat (ilmoista vaihdellen) tammi-maaliskuussa puutarhassa. Puutarhassa on vielä paljon lunta ja pakkasta, linnut ovat kyllä alkaneet reippaammin laulella ja puput jatkavat napostelujaan (huokaus 🐰)

Yritän asennoitua siihen mitä kaikkea kaunista on vielä tulossa -kiduttavan odotuksen jälkeen- maa puhkeaa joskus vielä kukkaan. Lähes ollaan siis voiton puolella, hetken pitää vielä pinnistellä. Useana vuotena ekat lumikellot ovat olleet ihasteltavana jo helmikuussa, lunta tai ei. Tänä vuonna arvaan kevään alkavan vasta huhtikuussa, eli täytynee kuukauden verran vielä odottaa. Omassa kalenterissani kevään kohokohtia ovat taimistojen avajaiset 1.4. ja 7.4. sekä puutarhamessut Helsingissä (jos onnistun saamaan ilmaislipun). Tietysti ensimmäiset puutarhakahvit on yksi kevään iloista, vielä siihen ei ole ollut mahdollisuutta kovien pakkasten vuoksi. Olen niin kova palelemaan aina.

Lumikellot ovat keväällä onnelliseksi tekeviä sipulikukkaisia, jotka omassa puutarhassani kukkivat ensimmäisenä. Ensimmäisinä syksyinä ostin jonkin verran lumikelloja, mutta ne eivät koskaan kukkineet. Olivat kai ostettaessa rutikuivia. Äidiltä sain tuppaan "in the green" joka alkoi kauniisti levitä. Sittemmin nämä pikkuiset ovat kukkineen uskollisesti joka kevät. Usein niiden aihiot löytyvät puutarha joulunpyhinä, mistä tulee iloinen keväthyrinä. Pikkuinen puutarhani on siitä harvinainen vanha puutarha, ettei täällä ollut lähes ollenkaan sipulikukkia ennestään vaan kaiken olen itse istuttanut

Aikaisista aikaisempia ovat myös virvaliljat, jotka muistuttavat ulkonäöltään paljon syysmyrkkyliljoja (ovat toki sukua), tänä vuonna odottelen niitä keväällä kukkivia myrkkyliljojakin

Nämä krookukset ovat kukkineet pikkuisessa puutarhassani jo lähes 10 vuotta 19.-20.3. Tästä keväästä en tiedä...tapahtuuko ihmettä...paikka on aurinkoinen ja lämmin suuren paraatipenkin reunassa. Lajike on Snowbunting.

Kevään ensimmäinen kukkiva pensas on aina Näsiä. Tämän pensaan on äitini siemenestä kasvattanut. Se on kasvanut runsaasti muutamana viime vuotena, alussa oli vain yksi keppi sojottamassa maassa. Yksi unelmistani olisi saada valkokukkainen näsiä ja muitakin näsiöitä lisää puutarhaani. Kerran näin täällä lähimetsässä valkokukkaisen näsiän, mutten valitettavasti löytänyt sen luo enää uudelleen, olisin ottanut mieluusti yhden siemenen..

Nämä suloiset pienet väripilkut ovat tietysti Talventähtiä, nekin hyvin aikaisia kukkijoita, joissa on aivan erityinen vihreänkeltainen hehku

On outoa miten olen unohtanut orvokit kokonaan tänä alkuvuonna (yleensä laukkaan niitä etsimässä jo näihin aikoihin epätoivoisena...) Ikäänkuin pelkäisin kevättä ja odotusta enemmän kuin koskaan. Uskaltaako kolmen sadevuoden jälkeen luottaa kevään tulevan...Viime viikolla käpyttelin liukkaassa kaupungissa hauraan vanhuksen perässä ja mietin miltä mahtaakaan tuntua, kun ei voi enää tietää näkeekö seuraavaa kevättä ja miten onnekkaita olemme me, joiden kevään epävarmuuteen liittyvät tunteet ovat vain kysymysmerkkejä siitä milloin kevät saapuu. 

Päivän filosofisiin pohdintoihin liittyen totesin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä isommalta toistolta kaikki alkaa tuntumaan ja välillä elämä on yhtä déjà-vuta. Siihen nähden on kummallista miten kevään ensimmäisiin kukkasiin ei voi koskaan kyllästyä, ne tuntuvat aina yhtä tuoreilta ja ennennäkemättömiltä.

Tämäkin on perinteikästä maaliskuun toistoa! Kukkatalon (Pirilä) kevätmarkkinoilla kävimme eilen ja taasen kolme esikkoa 3 eurolla ja 3 helmililjaa 3 eurolla. Pidän myös näistä mustista ruukuistani, joissa on ranskankielinen teksti (nämäkin ovat Kukkatalosta eurolla). Minipuutarhuroin siis sisätiloissa yhä, tänään aion kyllä tehdä pitkästä aikaa pihakierroksen jos tarkenen.  Onnellista maaliskuuta kaikille, paljon kukkia elämäänne🌷