Auringon kultaamia päiviä

On ollut kauniita, aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä. Katsura leimuaa ja tuoksuu. Eilen illalla pihalamppua ja kaamosvaloja viritellessä (myrsky rikkoi) tuntui keväältä kun linnut lauloivat. Pikkulinnut kävivät lintulaudalla katsomassa ja tänä aamuna yksi talitintti koputti ikkunaan. Talvi on nurkan takana. Eiliset sulosävelet kuusenoksalta tarjosi Punarinta, luulin ensiksi Mustarastaan laulavan, mutta pikkuinen lintu laskeutui alas lintukylpyyn ja syynäsin heti lintukirjasta kuka hän on. Hän ei ehkä lähde talveksi pois. Tai odottaa vielä.

Koreanvaahteralla on herkullinen syysväritys

Japaninvaahtera on kaunis myös omalla herkällä tavallaan, keijunkukkien väreissä

Nuppuja on niin paljon vielä, että toivon ettei tulisi vielä pakkasia. Astereissakin nyt ensimmäistä kertaa.

Pikkuisen nolo juttu on, ettei kahdeksan vuotta kasvanut kärhöni ja innoissani kukintaa odottaen ja se ei olekaan vuorikärhö vaan olisikohan lumikärhö. Kärhökirjan vinkki siitä kuinka kärhöt kannattaisi aina ostaa kukkivana, se on hyvä neuvo. 

Tässä on kuitenkin oikea vuorikärhö, sen olen ostanut kukkivana niin olen varma. Ruusun kumppanina kasvaa pergolassa. 

Mother of Pearl -lumimarjoja. Joka syksy ihastun lumimarjoihin aina uudestaan. Olen miettinyt, että sitten kun vanhana mummona asun talossa jossa on parveke (toivon mukaan) niin laitan sinne pienen lumimarjapensaan

Mongolianvaahteran lehdet ovat jo miltei pudonneet punaisina alas

Valkoinen syysvuokko on myöhäisempi, nuppu avautuu hiljalleen

Iltaisin aurinko kultaa pihakoivun

Rusokirsikan väri muuttuu päivä päivältä

Onneksi on vielä ihania syysmyrkkyliljoja, tämä on album

Ja tästä tulee kerrottu lila, Waterlily. On sellainen unelma, että saisin kerättyä näitä useamman paraatipenkkiin kiven luo. Ovat vain niin perhanan hintavia. Hollannin paketissa piti olla yksi, mutta se jäi nyt uupumaan. Ehkä ensi vuonna tai jos alesta vielä löytyisi. Myrkkyliljoissa on hauskaa se, että niitä voi ostovuonna pitää vaikka ikkunalaudalla kukkimassa ilman vettä tai multaa ja kukinnan jälkeen istuttaa puutarhaan jossa kukkii joka vuosi. 

Illat puutarhassa näyttävät jo tältä...kaariporttiin laitoin valot

Yksi kuva Haltialan tilalta Helsingistä jossa kävimme tänään (ihan perinteinen maatila jonka omistaa Helsingin kaupunki). Ihanat kukat & jokimaisema Vantaanjoen rannalla. Ihastuin vähän noihin dahlioihin, hieno kirkas punainen ja tumma lehdistö. Ja kiitos paljon vielä Rikkaruohoelämää -Betweenille haasteesta!

Kaamoksenkarkoitusta (kasvitieteellisessä)

On jotenkin niin surumielistä aikaa kun puut kaljuuntuvat ja maisema on jotenkin hiljainen. Tulee raskas ja surullinen olo. Eikä se edessäpäin olevan kaamosajan ajatteleminen nyt varsinaisesti piristä...täytyy ilmeisesti vain ottaa kaikki konstit käyttöön. Kävin eilen Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Olin siellä itseasiassa romanttisessa tapaamisessa, joka meni tosin vähän mönkään kun heti sisään astellessa alkoi metsurin moottorisaha laulamaan ja vanhaa puuta kaatui. Puiden kaataminen on heikko kohtani ja olisi lähinnä tehnyt mieli kahlehtia itseni lähimpään lahoon runkoon. Mies oli unohtanut miniskumpan töihin ja lapsi heräsi moottorisahan ääneen joten romantiikannälkä ei nyt ihan tyydyttynyt. Paikka on kuitenkin ihana vaikka siellä oli jonkinlainen myllerrys käynnissä. Otin kuitenkin muutamia kuvia siellä kasvavista lempikasveistani. Sen julmetun suuren Katsuran luo ei päässyt, paikka oli aidattu työmaa-aidantein. Ekaksi vähän kuitenkin kuvia omasta puutarhasta ja sitten Kaisaniemestä. Kesällä ostettu Souvenir de la Malmaison -ruusu on tehnyt ekan hempeän pyörremyrskykukan, ihana kesäinen yllätys syyskuussa. Piristyin heti silmin nähden kun nähdessäni ruusun. 

Yksi ruusunnuppu löytyi myös Honorine de Brabant -ruususta. Ei pakkasia tänne vielä....

Ja lisää piristystä sain  puutarhasta haetuista tuoksuherneistä ja alesta löytyneestä leijonankeltaisesta kynttilästä

Entinen naapuri kylvi kaliforniantuliunikkoja pihaansa viisi vuotta sitten, nyt niitä löytyy jokapaikasta, meiltäkin..minusta on jännää, että tuon entisen naapurin kylvävät kesäkukat jatkavat ikäänkuin perennoina vuodesta toiseen. 

Linnut olivat ehtineet napsia Mustavadelman herkkumarjat, plääh. Köynnös retkottaa nyt kasvihuoneen päällä. Mitähän tälle tulisi tehdä vai annanko vaan olla..

Eiffelillä tänään, yhä syysvuokkoja

Pergolassa tänään: Ruosteviini lakastui

Kivikossa...Akebian hieno syysväri, pronssi vai ruoste

Sävy sävyyn tukensa kanssa. Jotkut osaa. 

Sitten Kaisaniemeen, kuvia sekalaisessa järjestyksessä. Monelle varmaan tuttu paikka, ilmainen puutarha jossa on kaikkea erikoista ja ihan tavallistakin. Aidattu unelmapaikka, jossa vieressä se tavallinen Kaisaniemen puisto, Helsingin huumepuistojen ykkönen. Ja se näkyy ja kuuluu. Sivuhuomautuksena voin todeta, että sen läpikävely vahvisti ajatukseni ketkä pyörittävät huumekauppaa pääkaupungissa, nimittäin Suomen romanit ja afrikkalaiset. 

Kasvitieteellisessä puutarhassa ravistelin sen tavallisen puutarhan tuoman ahdistuksen yltäni kuin märkä koira ja uppouduin tutkimaan nimikylttejä & puskia.  Lempipuuni siellä: 

Monilatvainen, hento, kaunismuotoiset lehdet ja latvuksen alla lempeä valo. Tahtoisin tämän niin kovasti puutarhaani. Ehkä vielä joskus. Siihen asti käyn tätä säännöllisesti tervehtimässä.

Kaunista on muutakin, vanhat muurit, saniaiset ja villit sopukat (tuo työmiehen audi vähän pilasi pittoreskia tunnelmaa)

Upea Mongoliantammi

Jännät lehdet...kun kuvasin tätä niin vieressä virolaiset työmiehet jyräsivät täydellä teholla jollain kojeella josta kipinät lensivät

Ruusuja ja ihania vanhoja rakennuksia. Asuukohan ylipuutarhuri vielä täällä...ollapa ylitarhurina täällä!

Rusokirsikka oli jo ihan punainen ja Lumikärhö pörheä

Ruusunkukkia...new dawn, helmenharmaa on hienoin värikaveri roosalle ruusulle

Hurjan näppärät muutenkin nämä säleiköt köynnösruusuille, kunnolla kasvutilaa seinän ja tuen välissä

Kaikkea jännää ja pientä, erikoistakin saniaisnurkkauksessa

Magnolioita on aina kiva katsella, ne talvehtivat täällä talonseinustalla, pikkuinen rohtomagnolia

Muratti on upea tuota keltaista rapattua seinää vasten. Maanpeitekasvina näyttää täälläkin vain pärjäävän

Bambuja, näitä tekisi mieli omaankin pihaan, mutta eivät kyllä sopisi oikein tänne

Omenapuita, ihana tuoksu leijui tässä osassa puutarhaa

Vanhoja ja jyhkeitä kuin hauta, linnunpönttöjä oksilla

Metsäomenapuuhun ihastuin aivan valtavasti

Söpö valkomarjainen pihlaja, suomeksi Sulohelmipihlaja, luulisi

Originellin muotoisia mehiläispesiä, kova kuhina kävi

Tästäkö puusta Aatami sai omenan?

Seuralainen oli äkännyt jotain kiinnostavaa ja ahmi minkä kerkesi

Myymälässä oli ylisöpöjä koruja myynnissä

Kuningassaniainen, niin kaunis

Pieniä laakeripuita

Laakerihimo iski

Jotkut magnolioista olivat talonkorkuisia, kuten tämä sateenvarjomagnolia

Idänkermesmarja oli raitavärinen, iki-ihanan Viola -kahvilaravintolan edessä...toimii vain kesäkaudella, harmi

Verenpisarapuita

Uudistustyöt olivat käynnissä, niin ihanat kiviportaat! Osaisipa tehdä tälläiset!!

Hopeaikiviuhkosta piti ottaa kuva kukkivana, aika pöhelö

Pieni kumpu jossa kasvoi perennoja, vasemmalla Nukkapähkämöä ja oikealla Lamohietakirsikkaa

Pasuunakukkia ja verenpisaroita kesää viettävässä, varmaan aika vanhoja yksilöitä

Poistuin portista takakautta

Ja kun portista astuu ulos voi luoda viimeisen silmäyksen kohti symbolista pitkäsiltaa (joka ennen erotti työväestön porvaristosta). Näkymä joka sopii niin hyvin näihin aikoihin.