keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Pergolassa

Pieni kurkistus pergolaan, joka on läpikäynyt  muutoksen. Pergola on pystytetty vuonna 2010 eli täyttää 12 vuotta tänä vuonna. Muutos on tietysti pienimuotoinen, kuten kaikki muutokset täällä. On kuitenkin itselleni iso helpotus, joten haluan dokumentoida sen muistojen kansioihin. 

Pergolaan johtanut kenottanut portti on poissa. Sisäänkäynnin kadulta tein aiempaa salaiseksi, nyt se on tummien heisiangervojen maisemoima ja polku kulkee jatkossa hieman vinottain. Siirsin heisinangervoja taas. Kaariportissa kasvaa obelisk-marjatuomipihlajat ja kärhö. 

Jatkoin kivien asennusta hiekkaan. Kivet ovat kaivaustöissä löytyneitä. Loppuosaan polkua tulee vielä rantakiveä ja kivireunukset. Muutama tuija on vihreyttä talveen antamassa tässäkin. 
Istutin kivikkoon vielä uuden kasvin, Berberis Red Pillarin. Kaunis punainen pensas. Aivan kuin se olisi aina ollut tässä. Siirsin happomarjojen eteen vielä itsekseen siementäneet sininatat reunaan. Tuli nätti. 
Musta diabaasi on kaunis. Istuttamatta on vielä toinen alelöytö Japaninorjanlaakeri Green hedge. Tulee myös tänne pergolaan. 
Tässä seinustalla oli tee-se-itse-henkilön (talon alkuperäinen asukki) tekemä paksusta teräslangasta ja kivistä kyhätty kukkapenkki on nyt kokonaan poissa. Rakennelma oli suoraan sokkelissa kiinni. Ei ollut ihan iisi juttu hävittää sitä, meni varmaan kokonainen päivä upotettujen teräslankojen poistossa. Sokkeli on paikattu ja maalattu tummanharmaalla Virtasen hengittävällä sokkelimaalilla (värisävy Patarauta). Kehikko jäi vaikka köynnösruusut ovat historiaa. 

Pergolan liukas vanha puuritilistö on poissa ja tilalle tuli betonikivistä ladottu lattia (Lakan Betonin auroralaatta). Laattojen lisäksi tähän tuli mustaa koristekiveä (diabaasi). Pyykkinarut on vedetty aiempaa fiksummin kuvan ottamisen jälkeen. Hankin tänne mustan metallisen taittopöydän ja ulkoloungetuolin. Ilman kukkapenkkiä ei oikein voi elää, joten korvikkeeksi tuli pyöreä mustaa metallia oleva kukkapenkki (Biltema), jonka uusista kasveista seuraavassa esittely. 

Metallipyörylässä kasvaa Cornus Kousa, Cornus Mas, Prunus Laurocerasus ja Clematis Brunette. Kousa ja Brunette olivat ennestään, muut ovat uusia kokeilukasveja. Vanhasta kukkapenkistä siirsin joskus kylvämäni vaaleanpunaiset kärsämöt uuteen. 
Alesta löytyi vielä minikokoinen japaninvaahtera. Onkohan nyt tarpeeksi talvenarkaa kasvia saatu taas istutettua? 

Pieni havu on Chamaecyparis obtusa 'Nana Gracilis' eli japaninsypressi. Ylisöpö. Edellä mainitut kasvit ovat kaikki aika talvenarkoja, joten ensi talvena jännitettävää riittää. Ehkä istutan ensi keväänä jo uudet kasvit, kun nämä kuolevat talveen...
Syksyllä laitan tähän muutamia pieniä sipulikukkia, krookusta varmaan.
Lisäksi siirsin tänne amppelin ja aurinkokennovalaisimen. 

Vastakkaisella puolella on ollut villi ja vapaa rutikuiva kukkapenkki. Karsin sitä vähän ja paikka sai kivireunukset. Penkissä jatkaa mustaselja Black lace, kurjenpolvi Raven, posliinihopeaviini ja tarhavarjohiippa Lilafee. Nyt siirsin vielä toisaalta pari puksipuuta. Tuija-aita reunustaa takaosaa koko alueen pituudelta ja tekee paikasta erityisen suojatun. Edellä mainittujen lisäksi täällä kasvaa koristeomenapuut Makamik ja Tumma Kaunotar. Joskus epäilen olevani ainoa, joka sai viiruhelpin kuolemaan pois...istutin sitä nimittäin alussa tänne ja vuodesta toiseen yksi pieni heinä nousee hädin tuskin. Yritän hieman järkevöittää kukkapenkkejä pensailla ja karsimisilla. Jos puksit jaksaa tässä menestyä niin lisään niitä. Tässäkin valitettavasti kasvaa kurjenpolvea, josta haluaisin niin kovasti eroon. Aina kun saan jonkun kurjenpolvijutun poistettua niin selän takana jossain jo kylväytyy uusia. Tuoksukurjenpolvi löyhkäävine versoineen on ihan pahin. Kurjenpolvista ja esikoista haluan kokonaan eroon jollain aikataululla, mikä tuntuu olevan aina välillä mission impossible. 
Toisesta päästä kapeaa käytävää kohti pergolaa, tuoksuva jasmike. Tuoksuvat kasvit ovat erityisen viehättäviä kapealla alueella, kun tuoksu jää ilmaan leijumaan... 

Liuskekivikäytävältä eteenpäin kohti leikkimökkiä & "paraatipihaa". Oikealla näkösuojaa antamassa Helmipensas. Metallinen parvekesetti siirtyi liuskekivikäytävälle levähdyspaikaksi. Se saa vielä ympärilleen alppiruusut (jotka ovat ruukkukesäkukkina toisella puolella taloa vielä). Olen viime aikoina potenut rhodo- ja atsaleakuumetta, joten istutan nyt niitä. Keväisin alppiruusuja ja atsaleoja saa aivan pilkkahintaan kukinnan jälkeen (ostin esimerkiksi jättikokoisen alppiksen 5 eurolla). Varjopenkkiin päätyivät kaksi atsaleaa ja uuteen minimetsäpuutarhan alueelle yksi yakushimanalppis. Olen skarpannut ja hankkinut oikeat havu/rhodomullat näille. 
Liuskekivikäytävällä kasvaa vasemmalla tuija-aita, aronia-aidanne ja polkua reunustavat kuunliljat. Pari isoksi kasvanutta heisiangervoa myös.  Kiveykselle olen istuttanut suikeroalpia ja timjamia. Tästä käytävästä pitäisi poistaa vielä kenottavat kaariportit pois kokonaan. Käytävä päättyy kahteen rusokirsikkaan.
Liuskekivikäytävällä on kaunis valo ja ilma on hyvin lämmin näin suojaisassa ja aurinkoisessa paikassa.

Yhä pääsee kurkistamaan tieltä (kaikkien näiden istutusvuosien jälkeen) pergolaan. Haluaisin tästä yksityisen paikan.  Tässä kuvassa vasemmalla keltalehtinen happomarja, japaninverivaahtera dissectum garnet, hopeanhohtoisia neilikoita ja riippapuu on walkerinhernepuu. Tässä kasvaa myös Mantelikirsikka. Riippaherne oli jo aika hyvä näkösuoja, mutta kattoukkelit katkoivat sen. 

Sen sijaan katto on;  amurinviini suojaa jo hieman sateelta
Kun pieni metallinen puutarhasetti siirtyi liuskekivikäytävälle, oli pakko laittaa jonkin sorttinen pieni pöytä tilalle. Metallinen taittopöytä on näppärä. 
Pariksi sille metallinen loungetuoli. 
Pergolassa kasvaa myös muita köynnöksiä, kärhöjä, imukärhivilliviiniä ja muratti. Näkyy taustalla.

Pergola on maalattu, sokkeli on paikattu ja maalattu, enää toinen seinustalla oleva kukkapenkki on vielä poistettava (jää ensi kesän projektiksi). 

Pergolasta kurkistelee aina heinäkuussa kärhö Hagley Hybrid. Hyvin sopivat yhteen kiinanlaikkuköynnöksen kanssa. 
Tämä kaveri pöllyttää yhdessä lintujen kanssa koristekatteet kiville, en ole oikein katteiden ystävä, mutta ajattelin päästä nyt helpolla..mustaa koristekatetta tässä. 

Korkea teline siirtyi vastakkaiselta puolelta tuoksuköynnöskuusamalta, jonka leikkasin matalaksi. Tähän kartioon siirsin villiviiniä kasvamaan. 
Tämä muutos on minulle iso juttu.  Ei osata juuri mitään, mutta lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva. 

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Heinäkuu

  
Onpa viimeisestä aktiivisuudesta vierähtänyt taasen aikaa. Nyt on jo heinäkuu. Vapaa-aika on kulunut tikkailla keikkuen harja kädessä taloa pesten. Ilouutisena pesun jälkeen talon maalipinta on kuin uusi, riittää kun sokkeli paikataan & maalataan. Puutarhassa on kuivaa - kuten aina - ja pensaat kukkivat kauniisti. On ollut aurinkoista ja lämmintä. 

Deutzia x hybrida 'Strawberry Fields' eli nietospensas. Upea kukinta näin kovan talven jälkeen. Ehkä aasialaiset tykkäävät kylmästä. Pensas on ollut minulla ainakin 5 vuotta ellei enemmän, on nyt noin metrin korkuinen ja pyöreä, oikein kaunismuotoinen. 

Deutzia scabra 'Flore Pleno' on valkokukkainen kerrottu nietospensas. Ollut puutarhassani varmaankin jo 10 vuotta ja on jo parimetrinen. Tänä kesänä täpötäynnä kukkia sekin. Kumpikin pensas on jatkuvasti täynnä mehiläisiä. 
Nietospensaiden edessä kasvaa muutama kesä sitten kylvämiäni eri pastellinsävyisiä ruusuruohoja, jotka ovat myös mehiläisten suosikkeja. En tiennyt, että nämä ovat tosi korkeita, pidempiä kuin minä. 

Kellokuusama on valloittava pienoislehdossa, tässä kuvassa ilta-auringon valossa. Tämäkin jo yli kaksi metriä. Vaikea ollut istutushetkellä uskoa näiden kaikkien alepuskien menestymiseen, mutta ihmeellisen paljon niissä on selviytymisvoimaa. 

Innostuin istuttamaan töyhtöangervoja yhden taimen vuosivauhtia joskus taannoin. Kaikki lähti siitä kun isotöyhtöangervo tuli itsekseen puutarhaan jostain yhtäkkiä ja ihastuin. Nyt tämä pikkutöyhtöangervokin kukkii ja on tosi herkkä. Inhottava nimi tuo töyhtöangervo ja ärsyttää angervo-sanan villi käyttö suomalaisessa kasvinimistössä niin paljon. 
    
Blogini ystävällinen lukija ehdotti joskus hopeapenkkiini Ohotanmarunaa. Itse asiassa tässä olikin alussa yksi taimi, joka kuoli (muistaakseni yhtenä kesänä satoi 30 päivää putkeen ja silloin kasvi otti ritolat). Joten kokeilen uudelleen taas. Olen kiinnostunut oikeastaan enää vain kuivuutta kestävistä kasveista, mutta niistähän ei voi etukäteen tietää kuin kokeilemalla miten paljon kuivuutta kestävät.

Itoh-Pionin ensikukinta (persikansävyinen Hillary). Hopeinen kasvi on siemenestä kasvatettu Koiruoho, joka on osoittautunut niin upeaksi, että tekisi mieli kylvää lisää. Nyt pionit ovat jo ohikukkineet.

Hopeisista puheen ollen, 2/3 Hikul-tyrneistä selvisi talvesta, kuin myös taustalla oleva peruukkipensas. Olin ihan varma, että se kuolee kun istutin juuri ennen talven tuloa. Pensaat ovat kyllä yhä enemmän minun juttuni ja niiden kuivuuden kestokin on usein hyvä. 

Varsinkin kukkivat pensaat tekevät niin onnelliseksi. Syreenien tuoksupuuskien jälkeen on onneksi vielä monta kukkivaa pensasta. Mustaselja Black Lace on yksi niistä. Musta ja vaaleanpunainen yhdessä on hyvä yhdistelmä.

Pallohortensia on aloittanut kukinnan 

Pensasmagnolia teki ensikukintansa monella kukkasella. Tuo keskusta on aika jännä. 

Tästä pensaasta ja sen kukinnasta olen hyvin iloinen: Japaninstoraksi selvisi kuivuudesta, talvesta ja kukkiikin vielä. En silti vielä luota, että viihtyy. 


Tuoksuvia ruusuja. Madame Hardy, ekassa kuvassa taustalla rosa mundi ja keltajapaninangervon kukkia, alla hopeanhohtoista neilikkaa

Louise Odier. Paljon naisten nimiä ruusuilla. 

Veilchenblau-köynnösruusu, säilynyt vihreänä pariin metriin lämpimällä seinustalla.  Ensi kesänä seinustan penkki poistetaan ja jää vain köynnösruusut. En oikein tiedä mitä teen tälle, koska sokkelin ritilä pitää poistaa ja seinää paikata. Tuskin saan tätä ehjänä alas, pahasti sotkeutunut ritilään. 

Upea Rosa gallica Mundi


Ruusujen seuraan olen istuttanut tähtiputkia ja neilikoita. Ja monivuotisen Idänmiekkaliljan  (Gladiolus imbricatus). On mielestäni herkän kaunis. Yläkuvassa nuppuisena, alakuvassa avautuneena. Ennen inhosin tätä keskikaarretta suuressa kukkapenkissä, mutta ahkeran istuttamisen jälkeen se on ihan jees nyt, ruusunpunaisia sävyjä. Myöhemmin tässä kukkivat tuoksuvat liljat ja päivänliljat (tosi harvakseltaan) ruusujen jälkeen. 

Olin ajatellut, etten hankkisi enempää ruusuja, mutta tietysti taimistolla oli -40 prosenttia ruusut. Ihastuin tähän aprikoosin sävyiseen ruusuun; Myskiruusu 'Ghislaine de Feligonde', köynnösruusuksi ajattelin istuttaa. Giardina-köynnösruusu on monta vuotta voinut huonosti ja kaivoin sen pois kompostiin. Liukuvärjätty sävy on kaunis, kun se haalistuu aprikoosista luonnonvaaleaksi.

Antiikkinen jatkettava rautasänky on kesän torihankinta, ruusutuki. Järjetön juttu tämäkin. Taustalla Sateenvarjojalava, joka on kasvanut paljon. Alla apilapelto. 

 
Varjoliljat ovat jo ohikukkineet, mutta olivat viehättäviä kukkiessaan. 

Väsyin kärhöpistiäiseen, joka piinaa yhtä paviljongissa kasvavaa kärhöä joka vuosi. Kärhö lähti hävitettäväksi ja tilalle ostin isokukkaisen Beautiful bride-jalokärhön. Kukat ovat varmaan 15-20 cm halkaisijaltaan. Upeita. Tuholaisia on tänäkin kesänä paljon.

Nyt ilmassa tuoksuu Jasmike. Minusta tuoksu muistuttaa puhtaan pyykin tuoksua. 

Japaninverivaahtera on kasvanut aivan hurjasti. Se on hyvin kaunis. Tässä yhdessä kukkivan poimulehden kanssa. 

Kirsikkaluumu tekee kerrankin kunnolla luumuja, mahtavaa.

Olen päässyt siihen pisteeseen, että alan kaventaa suuren hiekkakentän osiota puutarhassa (siirsin sinne jo parit syreenit). Olen kuitenkin soimannut itseäni niin paljon kaikista istutuksista, uusista kasvishoppailuista, kuolleista kasveista, istutustyylistä ja kaikesta. Voisipa vaan aloittaa alusta ja pyyhkäistä kaiken pois. Kaikki virheet on tullut tehtyä. En saa enää tehdä uusia kukkapenkkejä, vaadin itseltäni lupauksen! 

Tämä kuva liittyy aiempaan potemiseen. Saatiin vihdoin uudet askellaatat laitettua rikkoutuneiden tilalle. Oli hetken siistiä ja tasaista. Poika tuli kotiin ja sanoi, että nyt äiti tule antamaan selvitys. Miksi näissä laattojen väleissä on taas jotain kasvipiperrystä (grönlanninhanhikki Nuuk). On ihan totta, että on täysin järjetöntä joka paikkaan jotain kasvia tunkea. Varsinkin kun tässä kokoajan vanhenee ja jaksaako enää mitään myöhemmin? Pitää pohtia tätä dilemmaa.