Syksyn kauneutta & sipulishowta

Syksy & onnelliseksi tekevät värit.  Tänä syksynä värien kehittyminen on ollut hidasta lämmön vuoksi. Muutamina öinä lämpötila on dipannut aika alas, joten värejä on parhaillaan kehittymässä. Söpöjä kärpässieniä kasvaa nurmikolla. 

Kaikki on muutoin vähän niin kuin aina, vaikka ilmasto on ollut todella omituinen tänäkin vuonna. 

Syksyn kullankeltaiset päivät energisoivat ja tuovat iloa. Pergolan kivikossa japaninvaahtera ja happomarjat ovat muuttamassa väriä, mantelikirsikka on vielä ihan vihreä.

 

Isossa paviljonkia kiertävässä kukkapenkissa japaninvaahtera hehkuu vihreyden keskellä. 

Sen yllä kasvaa suureksi kasvanut valeakaasia, jota on täytynyt pitää jo kurissa leikkauksin. Keväällä akaasia oli täynnä tuoksuvia valkoisia kukkia. Muistuttaa kultasadetta, mutta valkokukkaisena. 

Japaninkääpiökirsikka. Prunus incisa 'Kojo-no-mai' shiftaa jo vähän punaiseen. 

Siirsin taas kerran Kellokuusaman leikkimökin takana, siitä on kasvanut valtava. Syysväri on huikean ihana. 

Pergolassa on muutenkin tunnelmallista Amurinviinin ansiosta. Se loistaa pinkkinä ja rypäleterttuja on tullut tänä vuonna runsaasti. 

Kukkatalon markkinoilta löytyi vielä täydennystä uuteen istutukseen, kun kaikki pensaat oli puoleen hintaan. Kääpiöpurppurahappomarja 'Atropurpurea Nana' on ennestäänkin puutarhassa ja pidän siitä tosi paljon. 

Sama juttu tämän suhteen: Idänhopeapensas (Elaeagnus angustifolia) kasvaa puutarhassa jo ennestään, mutta on tosi mieluisa kasvi (tätä kutsutaan venäjän oliiviksi sen talvenkestävyyden ansiosta). Jostain syystä nämä kaksi lajia jäävät aina syysalessa myymättä. Hinnaksi tuli yhteensä 5 euroa. 

Colchicum 'Waterlily'

Kävin kurkkaamassa milloin olen istuttanut ensimmäisen myrkkyliljani - joskus vuoden 2008 paikkeilla. Muistan, että sitä käytiin ihastelemassa täällä ja moni kävijöistä istutti sen jälkeen omaankin puutarhaan myrkkyliljoja. Ihanaa.  

Vuodesta 2008 syysmyrkkyliljojen määrä on kasvanut noin yhden sipulin vuosivauhtia. Tänä vuonna ostin Colchicum autumnale 'Nancy Lindsay'. Kuvassa kuitenkin Colchicum byzantinum 'Innocence' .

 

Suosikkimyrkkyliljani: Colchicum 'Rosy Dawn', alussa vaaleanlila ja tummuu kauniin malvansävyiseksi. Pysyy poikkeuksellisen hyvin pystyssä. 

Colchicum ×agrippinum, se ruudullinen myrkkylilja. Ehkä nämä lilansävyiset ovat kauneimpia syksyllä. Valkoisia lajikkeitakin minulla kasvaa monia erilaisia, mutta en ole yhtä innoissani niistä. 

Piristävät syksyistä puutarhassa yhdessä syyskrookusten kanssa, jotka ovat parhaillaan kurkistaneet pinnan alta - ne kukkivat vielä myöhemmin. 

Pikku Pariisin syksy - hopeaa, violettia & putoilevia koristeomenoita. Hyytelöä tai hilloa pitäisi keitellä, jos jaksaisi. Väsyttää aivan hirveästi. Dolgon omenista tulee superhyviä hilloja roosansävyisenä. Dolgo on maailmalla suosittu siiderin valmistuksessa, koska maun sanotaan muistuttavan karpaloa ja kirsikkaa. Ei huono. 

Kiva yllätys löytyi samasta näkymästä, käärmeenparta (musta heinä) on hengissä. Talvella jänikset nimittäin jyrsivät sen olemattomiin. 

Myöhään syksyllä kukkivia on vielä jäljellä muitakin kuin syysvuokot. Ystävältäni olen saanut vuosien varrella paljon monivuotista auringonkukkaa, kiva kun ei tarvitse jatkuvasti olla kylvämässä auringonkukkia. 

Jalokello Fuji blue, jalokellot lukeutuvat myöhäisiin kukkijoihin ainakin omassa puutarhassani

Purppurapunalatvan marjapuuronväri on vain niin täydellinen syyspuutarhassa. 

Aralia cordata – Hertta-aralia (eli Udo), versot voisi syödä, mutta minulla kasvaa vain nättinä koristekasvina.

Ihanin roosansävyinen katsura ja hattaran tuoksu täällä jälleen. 

Ja ylisöpö pinkki lumimarja! Siirsin nämäkin kaksi lumimarjaa ties kuinka monetta kertaa..mikä on hyvin vaarallista, ei voi tietää selviävätkö kasvit siirrosta. 

Kiviportailla on tunnelmaa ja hämyistä. Rusokirsikat ovat hiljalleen alkaneet punertaa. Kaukana siintää amurinviinin pinkkiä - ja lakanoita - arkirealismia. Vielä yritän pyykkejä kuivattaa ulkona, vaikka on kosteaa. Kellarissa on myös kosteaa kuivattaa, koita tässä nyt sitten pärjätä perheen pyykkivastaavana. 

Paviljongin syksy on hiljainen, vielä punerrus odotuttaa. 

Toivottavasti tämä persikka nyt talvehtii. 

Vain aiemmin tähän siirtämäni sorvarinpensaat punertavat hieman, keskellä on helmipensas. Talvikirsikassa on kukkanuppuja, samoin taikapähkinässä. Pensaat ovat vielä aika pieniä, on hauskaa seurata niiden kasvua. 

Koska paviljongin ympärys on ikuinen koelabrani, olen istuttanut tähän ympyrään myös marjakuusia talvea piristämään. Liuskekivi ja marjakuuset=ihanat yhdessä. Kuusien eteen olen istuttanut paljon kauniita & pieniä sipulikukkia. 

   Syyspuuhien parissa siis kuluu vapaa-aika. Viikonloppuna istutin kukkasipulit. Kasvihuone pitäisi vielä tyhjentää tomaateista ja suorittaa puutarhan verkotus. Muistiin tulevan kevään sipuliloisto (toivottavasti). 

          Kukkasipulit 2023/2024

    Pikkusipulit

  Corydalis solida 'Snowy Owl' (valkokukkainen kiurunkannus)

  Chionodoxa forbesii  (sininen kirjokevättähti)

  Gladiolus communis subsp. byzantinus (lilanpinkki purppuramiekkalilja)

  Iris reticulata 'Alida'  (vaaleansininen kevätkurjenmiekka)

  Puschkinia scilloides var. libanotica 'Alba'  (valkoinen posliinihyasintti)

  Scilla mischtschenkoana 'Tubergeniana'  (persiansinililjan isokukkainen lajike)

   Scilla siberica 'Alba' (valkoinen idänsinililja)

Krookukset 

  Crocus chrysanthus 'Blue Pearl'  (pehmeän vaaleansininen kultasahrami)

Crocus tommasinianus 'Ruby Giant'  (purppuranlila iso tähtisahrami)

    Crocus tommasinianus 'Barr's Purple'  (ametystinlila pieni tähtisahrami)

         Crocus tommasinianus 'Hummingbird' (sinilila tähtisahrami)

Tulppaanit

 'Bleu Aimable'  (laventelinlila)

            Tulip 'Night Wish' (miltei musta Nightwish-bändin mukaan nimetty)

            Tulip 'Wyndham'  (kerrottu burgundinpunainen antiikkilookilla)

    Syksyllä kukkivat  

Crocus speciosus 'Aitchinsonii' (sinilila syyssahrami)

Colchicum 'Nancy Lindsay'  (pienehkö malvanvärinen myrkkylilja)

Aika paljon perinteistä sipulikukkaa vaaleansinisen ja lilan sävyissä, mitä nyt tulppaaneissa tuli pieni haksahdus eri värimaailmaan.  Monet lajikkeista ovat vanhoja tuttuja ja kasvavat jo puutarhassa, mutta ei ole varmuutta siitä mitä kaikkea hiiri popsi, joten istutan lisää. Joka tapauksessa näitä puutarhan perussipuleja voi olla loputon määrä kevättä koristamassa. Loppuun vielä muistoksi keväisiä sipulikukkia viime syksyn istutuksista (tai vanhemmista, ei voi muistaa enää).

Tulipa clusiana 'Annika' eli italiantulppaani. Yläkuvasta näkee millaisia kukinta alkaa ja alakuvassa näkyy millaiseksi se päätyy. Jännittävä tulppaanilajike, joka vaihtaa väriä! Lohenpunaisen ja pinkin sävyjä, itse asiassa valtavan upea. 

Apricot beautyt kukkivat vuodesta toiseen, kauniin aprikoosin sävyisenä, joten näitä ei onneksi tarvitse istuttaa lisää. 

Vaikka olen enemmän yksinkertaisten ja aikaisten tulppaanien ystävä, pidin todella paljon 'Apricot Angeliquesta'. Niin herkkä ja mitkä sävyt kukinnoissa. 

Valkoinen posliinihyasintti on todellinen klassikko.

  Ihastuin myös tähän krookukseen, joten tilasin sitä lisää istutettavaksi. Sävyltään liukuvärjätyn oloinen, väri tummenee kohti terälehtien kärkiä. Voisikohan sävyä kuvata värikoodien mukaisella tavalla tummaksi orkideaksi? Crocus tommasinianus 'Barr's Purple'  

  Scilla mischtschenkoana 'Tubergeniana' ei ole valitettavasti oikein ainakaan vielä lisääntynyt puutarhassa itsekseen, joten lisää täytyy istuttaa. Lajikenimessä Tubergiana viittaa hollantilaiseen Van Tubergenin taimistoon, joka tämän on alun perin tuonut markkinoille. 

Scilla siberica 'Spring Beauty' oli kuitenkin viime kevään odotetuin ja ihanin sipulikukka. Olin ihan myyty. Perusskillaa on puutarha valtoimenaan, mutta silti hurahdin tähän taivaansiniseen lajikkeeseen täysin. Kukat ovat lajikkeella vähän suuremmat ja jos mahdollista, vielä kauniimman siniset kuin perusidänsinililjalla. Ihmeissäni kirjoittelen näitä, en ole mikään sinisen ystävä ollenkaan. Luultavasti keväällä on niin kova ikävä värejä pitkän harmaa-musta-valkoisen-kauden jälkeen, että oikein janoaa kaikkia värejä. 

Hyvää syksyä🍂

Syyskuu - kasvukauden retrospektiivi & aleshopping

  Voi kiitos Teille kaikille mukavista kommenteistanne, jotka jätitte edelliseen kirjoitukseeni 💝 

Oli lisäksi huojentavaa lukea, että monet teistä suhtautuvat optimistisesti blogien tulevaisuusnäkymiin. Ja ennen kaikkea kiitos kun jaksatte käydä täällä lukemassa. Siitäkin huolimatta, että juttuni kyllästyttävät usein jopa itseäni. 

Ensimmäiset vaaleanpunaiset - tai vanhan roosan - sävyiset auringonkukkani (Pro Cut Plum) 🌻

Muutoin tänä vuonna juuri mitkään siemenestä kylvämäni kukat eivät olleet sitä mitä pussissa luvattiin. Olen siitä vähän kiukkuinen. Seuraavassa retrospektiivissä tuokiokuvia tältä kasvukaudelta ja uusia kasvihankintoja

Olen shopannut muutaman alekasvin. Koko kesän kärsin kasvihimoista, mutta oli pakko odottaa alennusmyyntejä.  Minulla on yhä talvivihreiden kasvien kuumeilukausi. Joten sisäänkäynnin vieressä kasvavat Mahoniat saivat ikivihreän kaverin. Mahonia nitens 'Cabaret'  kukkii - toisin kuin aiemmat mahoniani - syksyllä. Mahoniassa on parhaillaan kukkanuput. On upea kasvi ja olen niin onnellinen kun sain tämän istuttaa. Mahonioihin voisin hurahtaa, mutta valikoima on Suomessa erittäin suppea. Mahonioiden alta siirsin pois saniaisia pihan perälle ja istutin tilalle pienilehtisen & ja ikivihreän Vuorenkilven (Bergenia 'Pink Dragonfly'). Talvihreäkuumeilu on saanut arvostamaan vuorenkilpiäkin ihan uudella tavalla. 

Lisää talvivihreyttä: Lumiritvaminttu (Prostanthera cuneata). Typerä nimi vaan, omituinen. "Alppiminttu" on talvivihreä pensas, joka on nimensä mukaisesti sukua mintuille. Ruotsiksi nimi on erittäin kuvaava suomennettuna: alppiminttupensas.  Istutin kasvin paviljonkiin. Ihanaihanaihana. 

Iloisia asioita löytyy ennestäänkin: ikivihreä muratti ja raatihuoneviini (vasemmalla, jonka yllä se "tavallinen" villiviini) talvehtivat yllättävän hyvin, vaikka talvi oli aika kova. Pergola on niille suojaisa paikka. Raatihuoneviini olisi unelmieni kasvi, se on vain ikävän talvenarka. Raatihuoneviinin lehdet ovat kiiltäviä ja kauniita. Muratti on pysynyt yllättävän tuoreena vaikka ensiksi oli kuivaa ja sitten märkää. 

Syksyllä ihastelen koristeomenoita ja niiden eri sävyjä. Tammisaaren omput ovat tummimmat kaikista. Mustarastaat ovat olleet viime aikoina puutarhassa omenoiden kimpussa. 

Muistoksi vielä loppukesän kukkia ja aurinkoisia hetkiä jonkin ajan takaa. Syksyllä tulee hinku tehdä syysasetelmia vaikka se on tavallaan ihan turhaa. Poistohintaisista kesäkukista sain pienen asetelman paviljonkiin, vaikka oikeastaan menin ostamaan syksykukkia. 

Paviljonki on oikea koelabra; tässä kasvaa sitä sun tätä. Uusimpana marjakuusia ja persikka, sekä muutama valkopyökki. Eilen huomasin jo ensimmäisten syysmyrkkyliljojen nousseen mullasta ja kukkivan. Olen istuttanut muutamia tähänkin. 

 Edellisvuotiset syyssyrikät istutin ensimmäistä kertaa maahan kellarissa talvettamisen sijasta ja ilahduin, ne talvehtivat ja kukkivat parhaillaan. 

Lisäksi on ollut muutamia kasviyhdistelmiä, jotka ovat olleet edukseen. Ohotanmaruna, metsäasteri, verijapaninvaahtera (dissectum garnet) & taustalla tarhakotakuusama (My Monet). 

Valkokukkainen metsäasteri on myös herkkä ja kaunis muiden kasvien keskellä. 

Tumman purppuran ja hopean yhdistelmä toimii niin hyvin. Tässä kuvassa myös verijapaninvaahtera & koiruoho. Koiruoho on lintujen ja minun suosikkikasvini.   

Ja kolmas samaa sävymaailmaa noudatteleva yhdistelmä: Peruukkipensas (joka kukki ensimmäistä kertaa, love it) ja tosi hurmaava vaaleankeltakukkainen Villanukkajäkkärä  (Anaphalis triplinervis 'Schwefellicht'). Olen nukkajäkkäröiden (jälleen kerran niin ruma nimi, jolla mitä kaunein englanninkielinen nimi "pearly everlasting" ja ruotsiksikin "pärleternell") fani ja toivon, että olisi myös vaaleanlilakukkaisia saatavilla. Kukinta-aika on todella pitkä ja varret napakat, täydellinen kasvi mielestäni. Erittäin helppo nyppäistä pois mikäli leviää liikaa ja vastaavasti helppo juurruttaa. 

 Munstead Wood -Austinruusu kukki paljon myöhemmin kuin normaalisti. Luin, ettei tätä enää tuoteta. Harmillista, upea ruusu. 

Tiibetinkoirankieli 'Mystery Rose' eli kiinalainen lemmikki osoittautui kauniiksi kesäkukaksi ja helpoksi siemenestä kasvatettavaksi.

Lempikasvini syysvuokko, jonka kukinta jatkuu ensipakkaseen asti. 

Pitkästä aikaa kuva mistä kaikki alkoi: kauhistuttavasta rinteestä, jossa ei kasvanut alun perin mitään ja maa oli raavittu pystysuoraksi kaivurin kauhalla. Hikinen urakka ollut, mutta vihdoin tässä kasvaa jotain. Kokonaisuus on koottu vuosi vuodelta etupäässä alekasveilla, joten ihan kaikkea ei ole tinkimättömästi voinut valita. Maa on rutikuivaa ja huonoa, sadevesi osuu tähän vain harvoin. Maa murenee helposti alta pois, joten olen kaivanut rinteeseen "taskuja", joihin kasvit on istutettu, koska isompiin maanmuokkauksiin en kykene. Vasemmalta oikealle: kupariheisiangervoja, alla suikerovihmaa (jonka jänikset syövät joka talvi, mutta elpyy hyvin), keltajapaninangervoa (on onneksi levinnyt itsekseen), idänvirpiangervoa, päärynäpuu, japaninhemlokki, pari kärhöä, norjanangervo, syreenejä, hopeisia havuja, korkea puu on verivaahtera ja viimeisenä rivissä kasvaa rinneangervo. Itsekseen tähän on kylväytynyt ketoneilikkaa eri väreissä. Taustalla kasvaa jättikokoinen kotikataja, joka talvella on pääroolissa yhdessä aluskasvillisuutena kasvavien tuivioiden kanssa. 

Olen tosi innostunut kasvien leikkelystä ja onneksi pienestäkin puutarhasta löytyy aina jotakin trimmattavaa. Tätä rinneangervoa yritän muotoilla pyöreäksi. 

Verivaahteralla on vaikea kasvupaikka, mutta toistaiseksi se on yhä hengissä.

Kanadanhemlokki kasvaa erittäin kuivassa, tuulisessa  ja aurinkoisessa paikassa. Varsinkaan puutarhavuosien alussa en jaksanut ollenkaan pohtia vyöhykkeitä/ kasvupaikkoja ja muutenkin olin erittäin optimistinen. Näin jälkikäteen iloitsen ajanjaksosta. Muutenkin luulen, ettei kasveille annetut kasvupaikat ja ohjeistukset useinkaan pidä paikkaansa, erityisesti silloin kun niitä lainataan ulkomaisista lähteistä. Oman kokemukseni mukaan täällä pohjolassa kasvi saattaa viihtyä erilaisessa kasvupaikassa. Näin kävi Hemlokin kanssa. Kauneinta tässä havussa on surumielisen riippuvat oksankärjet.  

Päärynällä on ollut rankkoja vuosia, kun useampi iso auto on ajanut sitä päin ja seurauksena on ollut pahoja runkovaurioita. Kerran sattumalta todistin tilannetta ja päin ajanut auton kuljettaja häipyi paikalta vähin äänin. Itse en voisi koskaan toimia noin. Onneksi päärynä on kaikesta huolimatta selvinnyt, olen voidellut haavakohdat vahalla. Tänä vuonna se kukki runsaasti ja uskomatonta, mutta totta: puuta vuosia kiusannut Päärynänäkämäpunkki katosi viimeisimmän törmäyksen jälkeen. Hyvä päärynävuosi on muutenkin kuulemma. 

Niin lämmintä on ollut, että ikkunat on voinut pitää avoimena. Haikeaa on kuunnella ulkoa kantautuvia lintujen kokoontumisajoja ja lähtöjä. Ikuistan tännekin hetken, kun olohuoneessa on valoisaa ja ikkunasta näkyy vihreyttä. Pitäisi laittaa puutarha talvikuntoon ja istuttaa kukkasipulit.

Rypälesatoa paviljongissa, Swenson red -rypälelajikkeesta. Köynnös on kasvanut avomaalla suojaamattomana ja tuottanut säännöllisesti satoa. Lajikkeen on luonut ruotsalaiset sukujuuret omaava Elmer Swenson Minnesotan yliopistossa, mistä juontuu sen talvenkestävyys. Minnesotassa on aika kovia talvia. Parasta viinirypäleissä on mansikan maku. 

Vieressä kasvava Riesling-viiniköynnös on ollut sen sijaan kitukasvuinen. Kesällä löysin toisenkin rieslingin eurolla ja istutin sen etupuolelle. Viiniköynnökset ovat niin kauniita vaikkeivat tuottaisikaan satoa. 

Yritän kovasti luopua kasvien talvettamisesta ja ruukkukasvatuksesta ulkona (=yksinkertaistaa elämääni ja pitää koti siistinä). Ikeasta muutama vuosi sitten ostettu jättikokoinen (yli 180 cm) oliivi talvehtii kuitenkin asuinkellarissa ilonamme. Kerrassaan järjetön hankinta, mutta aika näyttävä kesäsomiste. Hauskasti jättiverbena on siementänyt samaan ruukkuun, joten verbenat talvehtivat samalla. Lisäksi talvetan vain sinisateen & lyijykukan kuistilla. 

Sinisade on tehnyt pitkiä lonkeroja, mutta ei ole valitettavasti kukkinut. 

Ginkgo Bilopa eli Neidonhiuspuu on hengissä salaisessa lehdossa..pian se on kauneimmillaan kullankeltaisena. 

Loppuun  etupäässä alekasveista tehty istutus hiekkakentälle kasvihuoneen kulmalle. Keväällä hankkimani Hopeapäärynä on istutuksen pääjuttu, sen lisäksi alesta löytyi sininata ja sypressi. Viime vuoden alesta ostettu hento huitulapensas on huntukorpipaatsama.  Keväällä nähdään mahtaako uusi istutus olla hengissä. 

Isosiniheinä Molinia arundinacea 'Black Arrows', jolla mustat heinät. 

Jos voi muuten summata kuluneen puutarhakauden niin siinä on ollut parasta uusien kasviaidanteiden teko tuijista ja valkopyökistä. 

Kurkkasin äsken alas pergolaan. Amurinviini punertuu. Syksyisiä hetkiä 🍁