sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sadekuvia puutarhasta

Se tummemmanpunakukkainen jouluruusu on vähän haalistunut ja kukinta alkaa olla ohitse. Mutta uusia lehtiä tekee onneksi. Jotenkin koen vaikeaksi näiden jouluruusujen elättämisen. Ne valkokukkaiset eivät lainkaan viihdy täällä, muutaman vuoden elävät ja sitten kupsahtavat. Tummemmat jäävät, mutteivat kuki. Luinkin juuri tanskalaisesta lehdestä, että niille pitää antaa joka vuosi kalkkia niin kukkivat varmasti. Heiluin vähän kalkkipussin kanssa jo. 

Muutoin toiveeni toteutui ja tuli sadepäivä. Kyllä luonto on viisas ja osaa vauhdittaa kasvua kaikin tavoin. Sade juuri tähän kohtaan kevättä on parasta. Meiltä oli jo sadevesikin täysin loppu. Vein tomaatit ja siemenrävellykseni kasvihuoneeseen (mitä pian varmaan kadun katkerasti), yhden pakkasyön jo kokivat, mutta ovat vielä hengissä.


Palloesikot ovat vähän sateen kurittamia

Kuunliljapenkereen päällä kasvavan pienemmän rusokirsikan nuppu

Aivan ensimmäisten joukossa tulee lehteen Rusokuusama, näin tänäkin vuonna..olen huomannut ettei kuusamia oikein arvosteta, ymmärrän sen hyvin kun onhan ne vähän risuisen näköisiä ja usein kesällä tulee ötökkää täyteen. Mutta joku näissä kuitenkin viehättää. Ehkäpä tuo rujo ryhmyisä runko ja heleänvihreät lehdet?

Olen nuorennusleikannut kuusamia hiljalleen joka vuosi. Pensas palkitsee tekemällä uutta versoa suoraan kaarnamaisesta rungosta. Tykkään aivan järkyttävän paljon pensaiden leikkaamisesta, voisin tehdä sitä työkseni hih. Onneksi kuusamaa saa leikata vapaasti ja paljon joka vuosi.

Kivikossa oli reunuskivi lähtenyt talven aikana kiitämään ja päivänliljat olivat pudonneet kuiluun ja kuolleet. Harmi. Rauha heidän muistolleen. Korjasin reunuksen ja toin tilalle uutta multaa. Paikalle istutin pääsiäisenä ostetun valkoisen (taas valkoista) kaukasiantörmäkukan. Iris pumilat jäivät onneksi henkiin ja nousevat kohta kukkimaan.

Japaninvaahtera on niin punainen, silmut ovat siinäkin jo vähän pullistuneet

Pari talvea ruukussa ulkona talvehtinut Idänvirpiangervo puhkesi lehteen. Aikaiset angervot.

Kuriilienkirsikan nuput (tämä on pensas) näyttävät jo lupaavilta

Riippakoristeomenapuun punaiset nuput ovat pikkuisen auki jo

Tavallisten tulppaanien nuppuja on siellä täällä, joistain näkee hieman väriä aavistaa, useimmista ei vielä

Hyasintit ja pikarililjat valmistautuvat

Kiva uutinen on se, että Kääpiöperuukkipensas on hengissä jänisten mupelluksesta huolimatta. Luulen, että tämä kääpiöversio on helpommin Suomessa talvetettava kun on aika maanmyötäinen. 

Keltavuokot aloittavat kukintaansa

Marjaunelmia elättelen...pienenä olin aivan hulluna marjoihin ja muistan vielä mummolasta mesimarjan maun. Kerran meinasin kupsahtaakin kun söin mummolassa tienvarsilta vesakkomyrkytettyjä ahomansikoita. Muistan sen ensimmäisenä humalakokemuksena, maailma pyöri ja pyöri...Olen istuttanut muutaman mesimarjan/jalomaaraimen pensaiden alle, vielä ei ole marjoja tuottanut, mutta unelmissa...näissä on aina kaksi lajiketta samassa hedelmöittämässä. Kukat ovat kauniit, vaaleanpunaiset. 

Löysin viimein sen vaaleanpunaisen helmihyasintin, olinkin istuttanut sen sisäänkäynnin yhteyteen. Aika haalea on, melkein kun valkoinen

Mustaseljassa hapsunuput. Ensimmäistä kertaa sekin selvisi talvesta ilman mitään vaurioita. Yleensä on kuivattanut oksan pari. Talvi oli kyllä huojentavan leuto. 

Eilisessä lauantaisaunassa kuului linnunlaulua. Mustarastas istui  savupiipun päällä ja lauloi. Hatarat vanhat talot ovat keväällä ihania (talvella aika kamalia). Mikäpä ei olisi keväällä kaunista, kevyin vuodenaika kirkkaasti. 

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Rakkaus on sininen (ja valkoinen)

Valkoiset tarhakylmäkukat aloittavat kukintaansa
Ja valkoinen palloesikko myös kukassa värikkäämpien palloesikkojen seuraksi

Miltei täydellinen puutarhapäivä. Osa puista ja pensaista tuli jo lehteen ja uusia kukkijoita ilmaantui. Tuulikin oli miltei kohtuullinen, kerrankin. Olen valkoisen lumoissa, valkoinen kausi meneillään siis. Puutarhassa on kyllä paljon sinistäkin. Radiosta tuli aamulla ihana "rakkaus on sininen" -laulu joka soi päässäni kun puutarhassani kuljeskelin. Huomenna pitäisi sataa mikä on aika upea juttu. Myrskytuulet ovat taas kuivattaneet pihan aika tehokkaasti. 
Suurin osa kärhöistäkin avautui tämän viikon aikana. Tässä on pikkukukkainen alppikärhö ruby paviljongissa. Ostin sen viime keväänä, en ole vielä päässyt todistamaan kukintaa. Nuo taustan verhot ovat muuten ihanat, kymmenen vuotta vanhat, mutta kauniit kun kankaaseen ommellut paljetit sädehtivät auringonpaisteessa
Rusokuusaman vaaleanvihreät lehdet ovat herkät, alla levittäytyy vuokkomättäät ja uudet jouluruusut ovat kotiutuneet mukavasti

Puutarhassa on paljon sinistä ja valkoista ja vähän sinivalkoistakin, Sinililjoja ja Posliinihyasintteja
Ensimmäinen pikkutulppaani avautui, tämä on Tulipa Sogdiana, ostettu vuosia sitten edesmenneestä villi niitystä, nyyh

Lilanvärinen Tulipa humilis on vielä nupussa, tässä koiranhampuleiden seurassa
Pionit heräilevät
Valkovuokot kukkivat parhaillaan ja ovat levinneet ihan kaikkialle kukkapenkeissäni. Mietin onko ne jo riesaksi asti...Muiden vuokkojen kukintaa saa vielä odotella...tässä Hämyvuokon nuppu
Ja tässä kerrottu valkovuokko Anemone nemorosa Vestal
Hellyyttävä särkynytsydän aloittaa pian kukintansa salaisessa lehdossa, olen ostanut kasvin tänä vuonna vasta siksi on näin aikaisessa kukkimassa
Japaninkirsikka Kanzan ja kirsikankukkien odotus...

Pian on jo toukokuu. Aika menee niin nopsaan. Pian ne kirsikat kukkivatkin jo. Yleensä ihan toukokuun alussa. Jos on lämmin ensi viikko niin osaa saattaa järjestää vappukukinnan.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Pieni on kaunista.

Tuulinen päivä. Siivosin lähimetsän, tuli päivän hyvä työ tehtyä. Kaksi jätesäkillistä muoveja, pahvisia kahvimukeja, styroksia sun muuta. Kurjaa, että roskataan. Samalla ihastelin vuokkoja ja sammaloituneita puunrunkoja. Lapsi toi kimpun sinivuokkoja, en raaskinut kuitenkaan kertoa rauhoitetuista kasveista. Seuraavana päivänä toi puolestaan valkovuokkoja ja kolmantena yhden keltavuokon. Onni tulee joskus tuliaisten muodossa.

Pienet kauniit kasvit sulostuttivat päivääni. Yöllä oli satanut joten moni vanha tuttu oli ryöminyt esiin mullasta.
Itsekseen seikkailemaan lähtenyt persiansinililja
Lila palloesikko
Vaaleamman lila palloesikko
Valkokukkainen Imikkä
Valkoinen kevättähti (kukasta tulee muuten kovasti tasettinarsissi mieleen)
Sinistä...Imikkä ja Scilla

Ja odotus.
Tulevat herkut: pikarililjat, koiranhampaat ja villitulppaanit.
Valkoinen Sinililja vasta aloittaa kukintaansa

Balkaninvuokkojen nuput
Sateen herättämät aarteet: perhosorvokki Viola sororia freckles
Lämmintä betonimuuria vasten köynnöshortensia uskaltaa avautua
Katsuran punaiset silmut
Vitipensaan, narsissien ja tulppaanien nuput
Ja ystävältä saatu Pystykiurunkannus  josta menee pää pyörälle kun se on niin herkullinen.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tuhannen ja yhden yön unelmia

Se aurinkoinen kevät palasi. Heräsin taas henkiin horroksesta. Muistan taas miltä tuntuu kun jokainen päivä tuntuu juhlalta. Kasvijuhlalta. Virittelin lisää verhoja ja lyhtyjä ja pääsin tuhannen ja yhden yön tunnelmiin.
Huomasin aivan pienen Iris reticulata Harmonyn muiden alla. Tämä on aiemmilta vuosilta. Ei enää kovin uhkea, mutta kuitenkin söpö.
Ja hurjan pieni on myös Balkaninvuokko jonka väristä ei oikein osaa sanoa, onko tuo nyt sininen vai roosa. Sama määrä nousee kuin olen istuttanut jonakin vuonna, eivät ole ainakaan lisääntyneet. Mutta hellyyttäviä omalla tavallaan ovat.
Ja tulin niin onnelliseksi kun löysin vaaleanpunaisen Pink delight -valkovuokon lehden. Olen ostanut tämän jo vuosia vuosia sitten huutonetistä! Ei ole yhtään levinnyt, mutta on suloinen. Joka vuosi harkitsen sen siirtämistä parempaan paikkaan, mutten uskalla. Kerrotun arovuokon (Elise Fellman) lehtiä löysin myös, voi kunpa se kukkisi.
Ja kompostinurkkauksessa ihan tavallinen metsästä itsekseen levinnyt valkovuokko avautui. Kyllä tavalliset valkovuokot ovat aina ihania vaikka vuokoista on ties minkälaista erikoismuotoa saatavilla.
Sinivuokot ovat kukkineet pitkään. Yleensä ovat jo lopettaneet kun valkovuokot aloittavat. Kun valkovuokot miltei lopettavat niin on keltavuokkojen kukinnan vuoro. Tämä itsekseen tullut sinivuokko kasvaa rutikuivassa kohdassa suuren kotikatajan alla johon ei tule pisaraakaan sadetta. En taida tätäkään raaskia siirtää. Tahtoisin niin kovasti valkoisen! 
Huikean taivaansinisestä on muuttunut farkunsiniseksi pikkusinililja

Taivaansinistä on nyt muutenkin paljon scillojen vuoksi. Ja tummahelmihyasintit ovat levinneet taas hirvittävästi, niitä puskee joka penkistä.
Lopuksi vielä salaiseen lehtoon. Sain edistettyä kompostinurkkaa aika lailla viikonloppuna. Pienet polunaihiot tein kivillä, näkee vähän mistä kannattaa polkuja tehdä, mihin jalka luontaisesti asettuu. Kuvassa on sisäänkäynti paraatipenkistä, vasemmalla vuokkoja, oikealla esikkoja ja ne uudet jouluruusut. Yksi särkynytsydän oikealla puolella ja vasemmalla uusi kiurunkannus ja sinivuokko.
Ihan pihan perällä on vastaistutetut ja siirretyt kasvit, Pikkujasmike, Tammihortensia, minipieni Koreanpihta sekä itse väkerrellyt marjapensaspuut viherherukasta ja punaherukasta (aika kurjan näköiset vieläkin monen vuoden jälkeen) sekä raparperia sun muuta. Siirrän tänne vielä jossain vaiheessa metsämansikkaa ja tuoksumataraa maanpeittokasviksi. Valkokukkaisen kärhön tahtoisin vielä istuttaa kiipeilemään kuusamiin.
Kaivelutöissä paljastui iso kivi jonka päälle toin pienen enkelin...pitäähän salaisilla paikoilla olla suojelupyhimys
Tänne leikkimökin takaseinään johon pikkualue rajautuu virittelin jo lyhtyä ja autotallista löysin hyllyn. Pieniä tauluja voisi myös ripustaa. Tälläiset pienet sisustusprojektit ovat niin mukavia. Eivät vaadi paljon eikä tarvitse olla hienoa. Tulee ihan lapsuuden leikit mieleen.
Nyt näyttäisi siltä, että aarteeni selvisi kissan vessakäynnistä. Unelmissa täytän lehtoni vuokoilla ja orvokeilla. Tässä on aarteeni, roosanvärinen Coeur d´Alsace -tuoksuorvokki. Tykkään kovasti kaikesta ranskalaisesta niin olisi hienoa kerätä tänne kaikkea pientä ranskalaista (tai ainakin nimistä). 
Kuistilla kylvin lehdon perukoille tarkoitettuja digitaliksia ja illakkoja (joista suomalainen perennakirja kovasti varoitteli, leviää kuulemma liikaa). Oli vaan niin pieniä siemeniä, etten nähnyt niitä ollenkaan ja tässä tulos. Varoittava esimerkki.
Ystävältä sain tuliaisiksi Tanskasta hienon keksipurnukan josta tuli kukkaruukku