maanantai 13. kesäkuuta 2022

Alkukesän tuoksuja

 Vihdoin ihan oikea kesä. Oli kiireinen viikonloppu, ja nyt työt, kaipaan niin puutarhaani. Tuntuu pikkuisen haikealta, että se (minusta) kaunein aika on nyt ohitse. Kypsän kevään-aikaisen kesän -vaihe on kaunein, kun puut kukkivat ja kaikkialla on herkkiä vastapuhjenneita lehtiä. 

Prunus glandulosa 'Alba Plena' kukkii taas, vaikka kasvaa yli kymmenettä vuotta sorassa ja huonossa paikassa. Herkkä kaunotar.
Viereisessä pergolassa Helmipensas oli taas aivan mieletön, ikää tällä jo 10 vuotta ja kasvanut isoksi. Taustalla näkyy pöytäryhmä, jonka siirsin pois pergolasta kiveyksen asennuksen tieltä. Taidan jättää sen tuohon liuskekivikäytävälle, on niin kiva siinä. Joskus alkuvuosina haaveilin kätketyistä näkymistä, pienistä huoneista ja vihdoin niitä on. Helmipensas peittää osittain näkymät kapealle liuskekivikäytävälle, täytyy kurkistaa kulman taakse mitä sieltä löytyy. 

Prunus glandulosa 'Rosea Plena', sama pensaskaunotar vaaleanpunaisena

Jatketaan pinksuilla. Tarhakotakuusama Weigela Florida. Sain pari pistokasta äidiltä, hän ei valitettavasti muistanut lajikenimeä enää (voisi kuitenkin olla ´Korea`). Kolmatta kertaa siirsin pistokkaat, varjopenkkiin toisen ja toinen päätyi riippakoristeomenapuun alle. Kaunis ja erikoinen kukinto.
Kylvin joskus näitä roosansävyisiä lemmikkeja,  osa on risteytynyt sinisten kanssa ja tehnyt lilansävyisiä jälkeläisiä. 

Amurinviini heräsi ennätysmäisen myöhään, mutta tekee nyt kukkanuppuja pergolassa. 
Iloitsen erityisen paljon Posliinihopeaviinin selviytymisestä talvesta. En voi vastustaa viinihifistelijänä näitä "viini"-nimisiä kasveja 🍷

Köynnöksillä jatketaan. Piippuköynnöksen piippu. Ihan kauhean ruma.

Piippuköynnöksen alla on ruuhkaa. Rodgersiat ja höyhenpensas. Jotenkin tämä vihreä näkymä saa usein hyvälle tuulelle. Tässä yllä kasvaa vielä samanhenkistä jättiperennaa Isotöyhtöangervoa (Aruncus), joka pyyhälsi tontille omin luvin, mutta nykyisin tykkään kasvista ihan hulluna. Sen yllä on vielä samanhenkinen valekaasia (Pseudoacasia). Vasemmalla olevat hopeiset ovat kylvöksistä syntyneitä Koiruohoja, jotenkin ovat upeita myöhemmin kypsän kesän aikana, kun liljat kukkivat. 

Niverävaahtera selvisi ensimmäisestä talvestaan, kasvaa hiekassa...

Pihan perällä on iltaisin tunnelmaa ilta-auringon laskiessa. Kuunliljapöheikkö on uhkeana. Alueesta on tullut aiempaa metsäisempi kuusten myötä. 


Pikkuinen lehtoni, jossa valkoinen alppikärhö roikkuu kuusamasta kuin verhot. Mehiläisten suosiossa tämä kärhö erityisesti. 

Alppivuokko, Anemone trifolia hohtaa taikavaloa

Täällä pienoislehdossa on kaikkea pientä ja kaunista, perhosorvokki ja vuokkoja, tuoksuvia kieloja. Istutin tänne joskus vaaleanpunaisen kielon, mutten enää löydä sitä, aidan alitse tullut naapurista miljoona tavallista kieloa...

Viime vuonna ostetun Japaninatsalean siirsin varjopenkkiin, upea kukinta sillä. 

Varjopenkin "laajennusosan" valmistuttua ostin kunnon rhodomultaa ja toisen atsalean (atsaleakuumeilua). Valkoinen ja kerrottu Japaninatsalea Rhodorendron Schneeperle. Siirryn tässäkin penkissä hiljalleen kasvattamaan pensaita, viimeisen painajaismaisen talven jälkeen tuntuu, ettei pienet kasvit innosta. 

Ilmassa on ollut valtavan paljon hyviä tuoksuja, kun syreenit ja kielot levittävät parfyymiään kaikkialle. Moskovan kaunotar -syreeni


Lempisyreenini: Madame Lemoine, kerrottu valkoinen ja niin hyväntuoksuinen. Kuvassa aamulla ja illalla, hyvin eri tunnelmainen. 

Niin cool: sensation-jalosyreeni

Aina kun istutan uutta niin tulee hieman tuskainen olo, kun kaikki pitää talveksi suojata jäniksiltä. Malus toringo var. sargentii 'Susanna'. Vaaleanpunakukkainen marjaomenapensas, en voinut tätä vastustaa Muhevaisella. Istutin keinun viereen, kun mielestäni paikka on ollut aivan liian paljas. Ne pienet huoneet ja piiloutumiset yhä tavoitteena.  Jotenkin tässä alkukesästä (kai nyt on alkukesä?) houkuttaa erityisesti valkokukkaiset pensaat. 

maanantai 6. kesäkuuta 2022

𝒪𝓂𝑒𝓃𝒶𝓃𝓀𝓊𝓀𝓀𝒶𝓅𝓊𝒾𝓈𝓉𝑜𝓈𝓈𝒶

 Kun tulee käytyä Linnanmäellä sopivaan aikaan (touko-kesäkuun vaihde) pistäydyn aina samalla pienessä salaisessa puutarhassa nimeltään Omenankukkapuisto. Korkealla kallioiden päällä sijaitseva puisto on 1960-luvulla perustettu. Koristeomenapuista koostuva alue on aika tuntematon paikka. Nuorena usein pyörin täällä ihastelemassa iltalenksuillani. Nyt piipahdin Lintsillä ja muistin ottaa kameran mukaan. 

Puistoon pääsee huomaamattomia kiviportaita pitkin Sturenkadulta tai takakautta Linnanmäen eteläisestä portista.



Uskokaa tai älkää,  nämä ihastuttavat muotoonleikatut vihreät pensasaidat ovat leikattuja marjaomenapensaita (Malus toringo var. sargentii)
 
Leikatun aidan sisään kurkistellessa voi nähdä valkoisia omenankukkia

Kukkivina pensaina/puumaisina pensaina hyvin erinäköisiä, mutta upeita

Jo vanhat marjaomenapensaat ovat kasvaneet muodoltaan viehättäviksi monirunkoisiksi pienoispuiksi, olisiko näitä jossain vaiheessa leikattukin..


Alue on hyvin kaunis ja huolimatta sijainnista kerrostalojen keskellä myös hyvin rauhallinen ja hiljainen pikkupuisto
On aika uskomatonta, että puutarha on perustettu kallion päälle. Aluetta vastapäätä on kuuluisat Josafatin kalliot. 

Alueella on paljon koristeomenapuita eri värisävyissä

Mielettömän kaunista kukintaa

Koristeomppukuume vain pahenee!

Tässäkin aidannetta, joka näytti labyrintilta (josta en voinut suoraan ottaa kuvaa penkillä istuneen pariskunnan takia). Kuvasta pienesti voi aistia tunnelmaa. 

Ei ihme, että näitä puita kutsutaan paratiisiomenapuiksikin

Koristeomenapuut kasvavat kerroksittain rinteessä, niillä on tässä varmasti lämpöinen ja aurinkoinen kasvupaikka

Osa puista oli ränsistyneitä ja muutama oli menehtynytkin, uuttakin oli istutettu, kuten nämä puistosta Linnanmäen suuntaan istutetut hennon vaaleanpunaiset omenapuut. Tämä lajike jäi itseäni mietityttämään ja aion yrittää sen vielä selvittää. Uskoisin viimeisen kovan talven ja viime kesäisen kuivuuden näitäkin puita kurittaneen ankarasti.

Puiden ylitse voi ihailla laitakaupungin siluettia ja Kallion jykevää Art deco-tyylistä graniittikirkkoa, jossa muun muassa vanhempani ovat avioituneet.

Erityisesti innostuin värikombinaatioista, joita tämä kaunis puisto tarjoilee runsaasti


Hyvin tumma ja hyvin kaunis, epäilemättä Tumma Kaunotar



Järjettömän ihanaa ja mikä määrä kukkia!

Kokonainen kukkiva katto

Kuolleitakin puita oli muutamia ja ränsistyneitä alueita, antiikkista tunnelmaa..itse pidän pienestä rähjäisyydestä. Kaunis ruohottunut kivipolku johdattelee. Taustalla kaunis ja korkea luonnonkivimuuri. 

Vanhoissa koristeomenapuissa on tunnelmaa ja valtavan kokoisiakin ne ovat, voi seistä kruunun alla ihailemassa auringon siilautuvaa valoa ja varisevia kukkien terälehtiä...

Tästä puistosta on otettu lisäykseen taimitarhoille koristeomenapuut Linnanmäki ja Tumma Kaunotar. Harmi, ettei puissa ole nimikylttejä, mutta itse jo tunnistan nämä lajikkeet suurimmalta osin. Puistossa pitäisi olla harvinaisena kerrottukukkainen marjaomenapensas, mutta sitä en onnistunut tällä retkellä saamaan kuviin. Karttakuvan muistin katsoa vasta käynnin jälkeen. Ensi vuonna taas. 

Alue kuuluu Alppipuiston alueeseen. Täytyy taas kiitellä Helsingin kaupungin puistoja edelläkävijyydestä ja kaikesta siitä kauniista mitä kaupungin puistot tarjoilevat ympäri kaupunkia. Pelkästään Alppipuiston alueeseen (mihin tämäkin pikkupuisto lasketaan) kuuluu niin paljon kaikkea upeaa, että tutkimiseen menisi päiviä. Alueella kasvaa runsaasti kasvierikoisuuksia havuista magnolioihin. Linnanmäen vierestä löytyy myös Maj-Lis Rosenbröijerin suunnittelema lähes 4 hehtaarin kokoinen Lenininpuisto, jossa käytävät on tehty liuskekivestä ja alueen läpi virtaa vesiputoukseen päätyvä puro ja harvinaisia kasveja. Kaiken lisäksi alueet sijaitsevat niin korkealla maan pinnan tasosta, että voi samalla ihailla näköalaa.  Mutta se on jo kokonaan toinen tarina.