Nature morte

Eli kuollut luonto (taiteessa termi tarkoittaa kylläkin asetelmaa, vaikkapa sellaista perinteistä kukkamaalausta). Oman sommitelmansa on tehnyt Rusokirsikka, se pienempi puu. Tiputtaa lehtensä myöhemmin kun kasvaa suojatulla kuunliljapenkereellä. No, luonto kyllä näyttää kuolleelta muttei onneksi ole sitä.

Omassa puutarhassa on vielä vähän syysvärejä. Myrsky kasteli puutarhan ja tiputti loput lehdet puista. Seuraavaan kukoistukseen on miltei puoli vuotta. Yöpöydällä lojuu sipulikukkakirjoja, haaveilen niistä ensimmäisistä lumikelloista ja talventähdistä. Olisipa taas leuto ja vähäluminen talvi niin pääsisi nauttimaan niistä aikaisin.

Pihan perällä pakkanen ei ole päässyt puraisemaan, salaisessa lehdossa on vielä etupäässä vihreää. Kevätlinnunherne kuvassa, se kukkii liloin tuoksuhernemäisin kukin ja on ihan luonnonkasvi meillä.

Ja tämä on muistaakseni Unkarinsinivuokko...tai sitten valkoinen sinivuokko. Se nähdään sitten keväällä.

Jätän kaikki lehdet maatumaan lehdon uumeniin. Vuokot pitävät siitä. Onhan se vähän sotkuisen näköistä ja riski on, että ötökkäkanta lisääntyy, mutta näinhän se luonnossakin menee. Minun unelmaani kuuluu, että puutarhassa on hoidettuja ja villejä alueita, vaikka se pieni onkin.

Kullankeltainen koivunlehtimassa jää sekin käyttöön, kauhon sitä arkojen kasvien juurille (ellei tuuli onnistu viemään mennessään). Mitään talvenarkoja kasveja en suojaa vaan annan muutoin olla.

 

Kukas se sieltä pilkistää pylvään ja pöydän välistä? Arvaan jo kuka. En päässytkään Pohjantähtiruususta eroon vaikka se iso ryökäle muutti jo Lohjalle. Juuret olivat kai Kiinassa asti. 

Uusia lehtiä on puhjennut Illakkoon

Herkullisen punaisia ja keltaisia syysvärejä ahmin tänään. Mustaluumu.

Marjatuomipihlajat ja Alppikärhö, kultainen portti pergolaan

Lämmintä seinustaa vasten on turvallista puhjeta vielä lehteen, se herttainen Sweetheart rose ei kukkinut vielä tänä kesänä. Olisi ihana nähdä sen pienet vaaleanpunaiset ruusunkukat ensi keväänä kietoutumassa Vuorikärhön tummaan lehvästöön. Riippuu varmaan pitkälti talvesta kuinka onnistuu.

Vielä on syysvärejä, kaunistakin. Pallesorvarinpensas on yksi parhaista. Yritin alkuvuosina miettiä paljon syysväritteisiä pensaita ja puita koska olen aika hulluna niihin. Pelkkä syysväri ei riitä vaan lehtien tulee pysyä kiinni pitkään jotta ehtii nauttia väreistä maksimaalisesti. Testausvaiheessa olen vähän vieläkin näiden suhteen.

Kukintaansa myrskytuulista huolimatta jatkavat syysmyrkkyliljat. Se Hollannista saapunut myrkkylilja ei lähtenyt sisätiloissa kasvamaan joten peittelin senkin paraatipenkin multiin odottamaan ensi syksyä.

Kaunis syysväri on Onnenpensaalla, haaleankeltainen liloin aksentein. Se on siitä harvinainen pensas, tulee lehteen heti keväisen kukinnan jälkeen ensimmäisten joukossa ja pudottaa lehtensä viimeisimpänä

Keltainen Happomarja muuttuu syksyllä punaoranssiksi

Kivikon suojissa muutama japaninvaahteran lehti on säilynyt ja muuttunut kirkuvanpunaiseksi. Tosi harvinainen väri näissä syysvärityksissä muuten, aika harvalla kasvilla on näin punainen väri. 

Syysväriä ovat saaneet viimein myös kukkapenkin aidanteena kasvavat Verikurjenpolvet ja kellastuvat Keltapäivänliljat, niiden vieressä Jouluruusujen paikka, niiden tummanvihreät nahkeat lehdet ovat oikealla

Väin vähän pronssisemmaksi muuttuvat Tarhavarjohiipat, etualalla hopeinen ja talvivihreä, pinkkikukkainen Harmaakäenkukka

Koivu on täysin lehdetön...nyyh

Tammi on vielä kullanruskea

Talvella siirryn kuistille haaveilemaan. Minut voi nähdä tuossa ikkunassa katsomassa kaukaisuuteen. Verannalla on ikuinen kesä pelargonin kukkien myötä.

Ostin ensimmäisen pienen jouluruusun

 seuralaisekseni

Pienistä mukuloista tuli apila, Käenkaali on itänyt

Ja tekee samalla kertaa hellyyttäviä vaaleanpunaisia minikukkasia.

Vielä kiitän kovasti haastevastauksista Annelia & Vaalean vihreää, pian pääsen niiden kimppuun. Viikonloppuiloja kaikille!

Valokarnevaaleja ja kasvun ihmeitä

Syksy on ollut ihana. Aurinkoinen, kuiva ja utuinen. Lomalla käytiin myös Lintsin valokarnevaaleilla. Valot on hieno idea alkavan pimeyden keskelle. Muutuin itsekin lapseksi jälleen ja kävin kolme kertaa vuoristoradassa (tuttu tervan tuoksu ja pelko siitä kestääkö vanha puinen rakenne). En ole ennen huomannutkaan, että vuoristoradassa kasvaa keskellä puita. Kuljen yhä useammin katsoen maailmaa vihreiden lasien läpi. 

Mitä muuta? Päiväkuljeskeluillani näin lokakuisen voikukan.

Kuvat menivät epäjärjestykseen ja annoin niiden mennä -kasvun paikka järjestyksen ihmiselle - valokarnevaaleilla oli kaunista. Linnanmäen pusupolulta. 

Linnanmäen valoja, miten saisin viritettyä samanlaiset valot pitämyskoivuun? Tarvitsen nosturin.

Mitenhän Keijunmekko jaksaa talven ylitse, mietin

Katson puutarhan syysvärejä. Mustialanruusu Minette saa haaleankeltaisen sävyn kivikossa

Ja Punapeikonpähkinä hieman pronssiin vivahtavan.  Kivikko on aika omillaan, en tee sille mitään vaikka ehkä pitäisi. Keväällä poimin käsin pudonneet puiden lehdet. Harkitsen multalisää joillekin kasveista, kasvualusta on julmetun ohut. Mietin vielä alanko edes lannoittaa ja riittäisikö kompostinlevittely vain. Olen niin luomuihminen, että keinotekoisten lannoitteiden purkissa ostaminen tuntuu turhalta. Mutta ehkä olen hyvinkin väärässä. 

Päivä päivältä punastuu Pallesorvarinpensas ja kellastuvat Japaninangervot

Marjalootassa mustikat ovat yhä suojaamatta, huomenna viimeinen puserrus ja sitten talviunille.

Minipikkuinen puksipuuni...sen ympärille tuikin lumikelloja kevättä odottamaan!

Pakkasyöt eivät nujertaneet kuohuviinikylvösorvokkia paviljongissa vaikka lehdet tummuivat. 

Pihan perälle on unohtunut kesäinen viirinauha

Olen iloinen kun puiden lehdet ovat säilyneet niin pitkään. Rudolf -koristeompullakin. Tönäisin Kultapiiskua kuvatessani ja höntyväiset lensivät taivaan tuuliin. Jäin katsomaan perään.

"Maalauksessa" kartiovalkokuusi, keltajapaninangervo, metsäkastikka ja taustalla ruskettunut köynnöshortensia. Hortensiat menevät aina ensin pakkasiin.

Tulevaisuuden työmaata: kuunliljamössöä joka jonain päivänä siirtyy pois jonkin kauniimman tieltä.  Ihan paraatipenkin uumenista, salaisen lehdon porteilta. Laajennusosia puutarhan sisällä.

Leikkimökin katolla jäkälää

Syysmyrkkyliljat kukkivat kauan, kauan eikä niitä pakkaset vaivaa

Kasvun ihmeen edessä tulee iloiseksi. Aina.  Pikkuruiset käenkaalit ovat itäneet

Ja Taseteissa juuret kasvavat kohti pohjavettä; pian on vihreiden varsien aika kohota kattoon. Ehkä noin neljä viikkoa ja ne kukkivat valkoisin narsissinkukin ja tuoksuvat kirpeältä

Riippaorvokki suuttui verisesti kun toin sen sisään muutama viikko sitten. Nyt se on toipunut ja puskee uutta. 

Jouluruusuisia unelmia

Olen sairastunut jouluruusukuumeeseen. Polte iski yllättäin kun näin kadulla naisen jouluruusu kainalossaan. Vanha unelma jouluruusuisesta puutarhasta heräsi henkiin. Heti ensimmäisenä vuonna istutin joululta jääneen valkokukkaisen jouluruusun toiveikkaana puutarhaan. Vuosien varrella niitä on kulkeutunut kaupasta kuistin kautta puutarhaan. En kuitenkaan saa valkokukkaisia viihtymään kovin hyvin (alussa istutin ne vielä kaikkein kuivimpaan paikkaan). Olen hiljalleen oppinut valkokukkaisten olevan nirppanokkaisempia kuin värikkäät. Ehkä joulupöytään voisi hankkia taas jouluruusun. Joulu + ruusu = yksi kauneimmista kukan nimistä. Kuvat ovat vanhoja, jouluruusut eivät kuki nyt enkä ole ostanut uusia. 

Suojasin kerran joulunaikaan puutarhan jouluruusua lasikuvulla jotta sain leikattua siitä muutaman kukan joulupöytään

Jossain vaiheessa huomasin jouluruusujeni tehneen paljon siementaimia ja ajattelin, että olipas helppoa. Kukintaan menee kuitenkin useampi vuosi ja osa niistä katosi itsekseen.

Muistatteko nämä messukaunokaiset keväältä? Double Ellen Picotee

Kerrottu ja pisamainen

Ja tumma tapaus Pretty Ellen Purple. Keväällä selvitin Pretty Ellen -jouluruusujen olevan tavaramerkki, jonka alla myydään eri värisiä ja nimisiä jouluruusuja (meillä usein massamyyntinä messuilla yms). Näitä on pikkuisen vaikea löytää kaupoista, joinakin vuosina tietyt taimistot (esim. Kauppila ja Espoossa Taimia, koko maassa varmaankin Plantagen) pitävät niitä erinä valikoimissaan ja voi olla vuosia kun tuntuu ettei niistä näy hännänhyppystäkään. Hankalaa meille asiakkaille. Kyllähän kaikki näitä tahtoo eikö!

Tässä vielä kaunottaret yhteispotretissa.

Myöhemmin keväällä istutin jouluruusut salaiseen lehtoon ja toden totta ne kukkivat sen luvatun kolmisen kuukautta. Tässä Purple jo värinsä menettäneenä ja Picotee vielä hyvässä kuosissa. Olen varmaan kertonut jo sata kertaa, mutta kerron vielä kerran, että haaveilen Rusokuusamien alle istutusalueesta, jossa jouluruusut ja lumikellot vuorottelevat. Tänä syksynä laitoin sinne muutaman lumikellon lisää. Luin kylläkin, että jouluruusut tulisi istuttaa syksyllä (omat ruusuni ovat aina keväisistä istutuksista, ei näytä sekään haittaavan)

Jouluruusujen talvettaminen (niiden jouluksi hankittujen) on minusta aika hankalaa. Niihin tulee aina kirvoja ja kastelun optimimäärän löytäminen, samoin valo- ja lämpötilojen suhteen joutuu olemaan tarkkana. Joinakin vuosina onnistuu suvereenisti ja joskus taas ei. Viileällä kuistilla sujuu parhaiten, olen jopa nöyrtynyt sumuttamaan niitäs suihkepullolla kun siitä tuntuvat pitävän. Värikkäämmät jouluruusut ovat ainakin minulla olleet helpompia saattaa kevääseen ja puutarhaan asti. Kalliit Provado-puikot eivät tehonneet kirvoihin, parhaita tuloksia sain perinteisellä mäntysuoparuiskutuksella ja vesipesulla. 

Näissä haaleanpunaisissa jouluruusuissa kirvatkin olivat roosansävyisiä!

Viime vuonna sain joululahjaksi tämän Helleborus Atrorubensin. Jouluruusuja olen löytänyt parhaiten joistain tavallisista kukkakaupoista täällä pääkaupunkiseudulla, jotkut kaupat tilaavat niitä suoraan Hollannista pyydettäessä. 

Kukka avautuneena joulupäivänä

Tässä sama ruusunen jo haalistuneena 

Vaaleajouluruusut ihan kukintansa lopussa

Siemenkotavaihe alkamassa tällä yksilöllä

Vastasuihkutettu jouluruusu pörhelöisine heteineen

Salaisen lehdon uumeniin Rusokuusamien alle (puolikuiva paikka noin niinkuin viinitermein kuvattuna) istutin messuostokset keväällä. 

Valkoisen laitoin varjopenkkiin, sillä ei ole vielä montaa vuotta ikää, eikä ole vielä kukkinut. Helposti tuntuvat kyllä tekevän siementaimia, niilläkin menee sitten vähintään kaksi vuotta ennenkuin kukkivat.

Varjopenkin toiseen laitaan kokeilin laittaa joululta jääneet jouluruusut, kulmaus on hieman kosteampi ja savisempi kuin muut. Kokeillaan nyt tätäkin kasvupaikkaa sokkotestissä. 

Aika vanha on jo punakukkainen Ellen-jouluruusu, mutta se ei ole koskaan kukkinut...keväällä tupsuttelin sille reippaasti kalkkia, nyt odotan uudella innolla talvea. Tämä yksilö kasvaa sisäänkäynnin luona olevassa penkissä, pohjoispuolella sermin varjossa. Paikka on rutikuiva, mutta lehdet ovat julmetun kokoisia ja niitä puhkeaa jatkuvasti lisää, ehkäpä sittenkin viihtyy...hmm. 

Parhaat tietolähteet jouluruusujen suhteen olen löytänyt tanskalaisilta (toivottavasti ymmärsin oikein kun tanskasta suomensin). Joitakin faktoja:

*karkeasti jaettuna Helleborus Niger (valkoinen jouluruusu) kukkii jouluna, Helleborus Orientalis pääsiäisen aikaan (sitä kutsutaan Tanskassa pääsiäiskelloksi)

*kukkivat aikaisintaan kaksivuotiaana, orientalis -jouluruusut kolmevuotiaana

*jouluruusun kukka ei olekaan kukka, vaan erivärisiä terälehtiä, siksi kukinta-aika on hurjan pitkä, pari-kolme kuukautta

*Helleborus orientalis  -jouluruusuja on hirveä määrä erivärisiä ja muotoisia koska ne risteytyvät keskenään (mikäli pörriäisiä on sen aikaiseen kukinta-aikaan liikkeellä)

*jouluruususta olisi hyvä poistaa aina kuihtuneet kasvinosat, stimuloi kukintaa ja estää jouluruusuille tavallisia sienitauteja iskemästä 

*leudommilla seuduilla jouluruusut kukkivat joulukuussa, muualla maaliskuun tienoilla, mitä pohjoisempi sijainti on, sitä todennäköisempää on, että kukkii kesällä tai syksyn alussa

*jos jouluruususi ei kuki ollenkaan, kannattaa sille antaa kalkkia

*jouluruusu ei pidä kosteasta (juuret mätänevät helposti) eikä se pidä siirtämisestä ollenkaan

*optimikasvupaikka on varjo tai puolivarjo, multaisa, muttei märkä

Kasviolosuhteet ovat tässä puutarhassa ovat kaukana täydellisestä, nyt olenkin kokeillut istutella jouluruusuja eri paikkoihin jotta näkisin missä viihtyvät parhaiten. Täällä kun on aika kuivaa.  Aiemmin ajattelin jouluruusujen sopivan huonosti Suomeen koska ne kukkivat pahimman lumipaljouden aikaan. Neljä perättäistä hurjaa lumitalvea sai lannistumaan, mutta nyt muutaman vähälumisen ja leudon talven jälkeen muistaa taas jouluruusujen olevan niitä harvoja ihan sydäntalvella ilahduttavia kasveja. Unelmoin jo urheasta, kasvojaan kohti aurinkoa kurkottavasta kukasta pimeän ja pakkasen keskellä.