Halloween & haravointifestarit

Huhuu. Kurpitsajuhlan ovella ollaan. Kurpitsat on mahtavia, mutten oikein pidä ruoan haaskaamisesta, joten jätän ne rauhaan (=kurpitsan maku on ällöttävä). Tälläinen kauhistuttava väriä vaihtava kissanpää löytyi Tigeristä. 

Ulos olen laitellut keramiikkakurpitsoja ja lyhtyjä. Peloittelujutut tai karkinkerjuut eivät oikein ole kivoja, mutta pieni hauskuuttelu piristää.  Ne klovnit voisivat muuten vaikka käydä pelottelemassa vaikka "pahiksia" tai vaikka ohikulkijoille ivallisia kommentteja huutavia juoppoja puistonpenkkiläisiä.

Tähdet syttyvät pimeyteen

Ensimmäisiä nuppuja taseteissa, osa sipuleista vielä odottaa valmiina vesitilkkaa. Olisikohan kolmisen viikkoa siitä kun laitoin nämä kivimurskaan ja veteen. Tässä on kyllä kukkanen, jonka kanssa ei voi epäonnistua, suosittelen lämpimästi. 

Sisällä on pakko pitää kulho multaa, jottei aivan vieraannu puutarhan tunnusta. Välillä saattaa iskeä vaikka yllättäviä istutushimoja

Vuosikertablossa 16, njaa, eipä ollut kummoista. Variksenmarjan hapan maku ja kuitenkin niin mauton. Pullo on minusta hyvin kaunis, metsäinen. Silaus kultaa kaiken metsänvihreyden lomassa.

Väri oli kylläkin kaunis, tähden valossa yritin kuvata

Pimeyden karkotusta kasvien avulla

Kukkakauppareissulla löysin hassun hyasintinsipulin, ihan preparoimattoman, mutta se oli alkanut puskea ties minkälaista uloketta. Laitan sen multaan ja jään odottamaan mitä tapahtuu.

Rakastan amarylliksiä, tämän ostin kukkakaupasta (kerrattu valkoinen Hadecon Alfresco). Vanhat amaryllikseni toin sisään lämpimään kun luin amarylliskirjasta niiden tarvitsevan +20 lämpötiloja kukittamiseen (loogista sinänsä, afrikasta kun ovat). Samaisesta kirjasta luin amaryllisten tulevan nykyisin meille pääasiassa suoraan etelä-afrikasta entisen hollannin tuonnin sijasta.

Kevääntekopuuhia: ruukkuun ja kellariin alesta jo hieman nahistuneita sipuleja (valkoisia talventähtiä, sinililjoja ja pikarililjoja). Sydämenmuotoiset lehdet poimin Juudaksenpuun juurelta. Ruukku menee hetkeksi autotalliin ja haen sen varmaan tammikuussa esiin keväännälkää loitontamaan, kuten parina viime vuotena on ollut tapana.

Kukkakaupasta löytyi vitosella ihastuttava halloweenkukkanen, tummanpuhuva orkidea

Kirjastosta raahasin korkean pinon puutarhakirjoja pimeysharjoituksiin. Mukana oli tälläinen puutarhaterapiaa käsittelevä opus, joka osoittautui mielenkiintoiseksi. Puutarhan terapeuttinen vaikutus alkaa sen mukaan noin 15 minuutin annostuksen jälkeen. Harmistus kun on vaikea ehtiä tuota aikaa upottaa puutarhaan. Itsestäni huomaan luovuuden piston tulevan usein vain kun on aikaa hengitellä vapaasti.

Meillä on menossa kahden päivän haravointifestarit. Tuulessa tietysti. Aina kun saa ison keon kasattua niin tuuli vie sen pois. 

Vaihtoehtoisena metodina kannatamme puun alla haavin kanssa seisomista. 

Voi ei, talvi!

Suuresti inhoamani talvi on alkanut. Osasin kyllä jo odotella pakkasia, yleensä ne tulevat pomminvarmasti tällä tai jo usein edeltävällä viikolla, mutta on tässä taas totuttelemista. Aamulla kun lähdin töihin oli rapsakat -5 astetta. Kuvailin heti kun pääsin kotiin, silloinkin oli vielä kylmää.  Helsingissä on ollut syyslomaviikko, keskusta on kihissyt lapsia (harvinainen näky), olen kaihoten katsellut lomalaisia. Minulla on vain yksi päivä lomaa huomenna, josta kylläkin iloitsen tolkuttomasti. Jospa näkisi puutarhan aamusella ihastella. Tein kotihommat juuri riuskasti, ajattelin pitää uudenlaisen vapaapäivän (=en tee mitään hyödyllistä). Vien kersat vaikka mäkkäriin, mutta lieden äärellä en aio seistä. Olen löytänyt sellaisen hyvän metodin, että aina jos meinaan katkeroitua/heittää marttyyrivaihteelle/pinnaa kiristää liikaa, pidän hemmottelu/luksushetken ja lopetan perusraatamisen hetkeksi. Se toimii hyvin, sellaisen session jälkeen perheellä on taas ihan okei mutsi eikä mikään karjahteleva hyeena!

Lannistumattomat orvokit ostin helmikuussa, ovat kukkineet mukisematta siitä asti ilman mitään alasleikkauksiakaan, sitä ilon määrää minkä kukat tuottavat vain olemalla olemassa

Japaninvaahteran lakastunutta kauneutta ihastelen, tiputtelee hiljalleen kirkkaanpunaisia lehtiään kivikossa

Tässä uusi Japaninvaahtera, tämä on kolmas japsivaahterani, viikko sitten istutettu. Mitähän tälle nyt sitten tapahtuu talvella?

Jättikoivu on täysin kalju nyt, viikonloppuna voi tehdä loppuharavoinnin

Myrkkylija oli onneksi ehtinyt kukkia hyvin pitkään (kuukauden-pari), nyt se on hieman kaput

Lannistumattomat syyskrookukset kukkivat ja nousevat kohmeisesta mullasta

Hieman erivärisinä ja eri paikoista, eri lajikkeita ovat

Pikkujasmike on suojassa salaisessa lehdossa, lehdet napakasti vielä kiinni rungossa

Tämä valkoinen sipulikukka taitaa olla se kadoksissa ollut kerrottu valkoinen myrkkylilja

Surullisen kaunis näky on Laikkukirjokanukka, jalkojensa juurella kielojen punaisia hedelmiä

Hetken kullankeltaisuus, monen kuukauden kaljuus edessä syreeneillä (nyyh)

Heisiangervo Summerwine on ollut ilopilleri tämän syksyn

Salaisessa lehdossa vielä Kellokuusamakin hehkuu. Sen juurille tuikin tänä iltana vielä valkoisia kevätähtiä, se oli aivan hirveän vaikeaa, maa oli kovaa kuin kivi

Kaunis punerrus on Lilafee -tarhavarjohiipalla, joka kasvaa Katsuran jaloissa (se ravisti jo lehtensä irti)

Sen ystävä, valkokukkainen Niveum on kauniin kirjava syysväriltään, marmorimainen

Unikko on säästynyt suojaisessa pergolassa pakkaselta

samassa paikassa vielä keväinen kaunotar Helmipensaskin vihreänä

Ja varjopenkistä löysin Jouluruusun nuppuja, tulin mielettömän iloiseksi! Jouluhan on kohta, hyvä kun tajusivat sen

Ystäväni Mustarastas mutusteli Dolgon omenaa

Tulevaisuuden unelmat istutetaan nyt

Koko viikon olen ahminut puutarhakirjoja. Ajatuksia on putkahdellut päähän siitä mihin suuntaan tahtoisin pikkuista puutarhaani viedä... Yöllä näin unta ensi kevään unelmista, voi se oli ihana uni! Unessa istutin syreenimajan ja jotain muutakin. Oli kurja herätä todellisuuteen haaveunesta. Aamulla jäin unelmoimaan mitä kaikkea istuttelen keväällä ja se kaikki tuntui niin kaukaiselta. Jotenkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin ajattelen, että elämä on tässä ja nyt. Aika voi loppua yhtäkkiä. Tulee syöpä tai jonain aamuna Mannerheimintiellä pyöräilijä ajaa kumoon, pää kopsahtaa kiveykselle rasahtaen kuin munankuori. Aamulla olin niin siipi maassa talven lähenemisestä, että muu perhe sanoi, että painu nyt jo sinne taimistolle ja vähän äkkiä. Ja niin siinä sitten tapahtui.

Kuvia Muhevaisesta:

Kääpiölännenpihta oli niin söpö hopeahavu. Se ei ollut kuitenkaan alessa ja muutenkin ostan aina havut Kukkatalosta, kun siellä on niin halpaa

Tässä kuvassa vierekkäin Siimesheisi ja Samettisumakki. Hienot syysvärit kummallakin. Katselin kaihoten kun eräs nainen kiikutti sumakin kärryynsä. Muutamia asiakkaita siellä palloili, mutta aika hiljainen on jo lokakuun puolivälin taimisto. En saanut korttini tunnuslukua näppäiltyä oikein kun sormet kohmeisina yritin. Myyjäkin valitti kylmän puraisemia sormiaan. Kaksi viikkoa ja lappu asetetaan luukulle.

Prunus Tenellaa eli Kääpiömantelia oli paljon puoleen hintaan, kaunis syysväri silläkin. Tämä siis se, joka menee nelosvyöhykkeellä asti! Ihanat roosat kirsikankukat.

Revontuliatsalea kukki taimistolla parhaillaan. Vieläkin haaveilen näistä, mutta odottelen vielä ja etsin passelia...

Liuskahopeavaahtera oli niin kaunis

Jotainhan sieltä tuli taas hankittua noin miljoonannen kerran. Sanoinkin, että autoon tarvitsisi tummennetut lasit jottei naapurit näe kuinka roudaamme taas kasan puskia kotiin kuten niin usein ennenkin. Hyvä, että kuski näkee tietä katsoa oksien välistä. Lapsetkin pienempänä valittivat kuinka kuuset pistelee takapenkillä. Minusta puiden oksien alla istuminen on vain silkkaa romantiikkaa.

Ostoksia: Taikapähkinä Hamamelis Diane (punakukkainen talvella kukkiva pensas). Ihan unelma. Nähtäväksi jää onko täällä pohjolassa koskaan niin leutoa talvea, että voisi kokea sen kukinnan ihmeen.

Ja lisäksi Happomarja Berberis atropurpurea Nana (kääpiöhappis, purppurainen). Kuvassa ylhäällä tummanpuhuvana. Istutin sen heti pallotuijan tilalle (josta en ole koskaan oikein tykännyt tässä kohdassa, eikä se tykännyt myöskään, juuret rapsahtivat irti maasta tuosta noin vaan), tuijeli lähti pihan perälle leikkimökin luo. Lumikellot ja muut sipulit vähän pyörivät esiin ja muutama sipulikin kyllä halkaistui, valitettavasti.

Aamulla tajusin, että saan sen suuresti ihailemani "berceaun" (lehtimajan), jos istutan paviljongin ympärille kasveja...ja sillä ajatuksella istutin heti uuden japsivaahteran penkin taakse (voi olla, että se vielä joskus siirtyy). Olin aina ajatellut, etten mitenkään keksi millä ilveellä lehtimajan saisin kunnes tänään tajusin, että kun kerran haaveilen salaisesta ja kätketystä puutarhasta niin miksi meillä pönöttää joka suuntaan näkyvä alaston paviljonki keskellä pihaa...tuumasta toimeen siis.

Unelmissa pidempään siintänyt Likusteri- (Ligustrum Vulgare) aidan teko sai potkun eteenpäin kun löytyi 3 likusteria puoleen hintaan. Nyt ne on jo istutettuna keinun taakse erottamaan nurmialuetta hiekkapihasta. Mies osti osan näistä puskista ja rupesi yhtäkkiä puhelemaan jotain prunus-suvun kasveista taimistolla, tuijotin epäuskoisena...nauroimme sille iloisesti

Pois alta siirtyi neljä pientä keijuangervoa, joille etsin huomenna kodin...ehkäpä kauhurinteeseen....eivät tässä koskaan viihtyneetkään. Tuleeko tästä hyvä vai ei, sitä ei voi tietää. Muutamalla likusterintaimella olisi jatkettava aidannetta ja siirrettävä ensiksi alta pois koristeomenapuu. Hyvällä suunnittelulla voisi tietysti tälläiset asiat välttää. Asiaa pohtiessani tajusin, että eijei en halua hyvää suunnittelua, en tosiaan, tahdon tehdä virheitä ja ottaa uusiksi. Ei tämä puutarhanhoito niin vakavaa ole, että aina tarvitsisi onnistua. Ajatus teki minut hyvin iloiseksi tänään.

Lokakuinen haikeus

Äkillinen valonpilkahdus puiden latvoissa yllätti yhtenä iltana, 30 sekunnissa show oli ohitse. Tammi ja Haavat hehkuivat hetken.

Lokakuu on puolessavälissä ja pimeä kausi on alkanut. Ihmiset vaikuttavat haukottelevan jo enemmän ja väsyneitä kalpeanaamoja näkyy aamujunassa. Upea ja pitkä kuiva kausi luonnossa on ohitse, ulkona satelee. Muutoin on monia harmaita päiviä jonossa. Kohmeita iltoja ja aamuja. Kevään ja joulun odotusta. Nyt jos koska kaipaa kasvien tuomaa iloa.

Salaiseen lehtoon kurkatessa näkymä on hyvin syksyinen...muistaakseni laitoin tänne vain 5 lumikellon sipulia (entisestään täällä kasvaa muutama Talventähti ja Lumikello) jouluruusujen seuraksi. Tuolla taustalla aidan luona on viime loka-marraskuiset alelöydöt: hopeanhohtoinen kartiovalkokuusi ja hopeakuusi. Istutin ne päivää-paria ennen pakkasia, mutta eivät tuntuneet kärsivän.

Eiffelin luona syysvuokot avaavat nuppujaan vielä, tänä syksynä kaikki kasvit ehtivät kerrankin kukkia mikä on aika ihanaa. Syyskimikkikin ehti ensimmäistä kertaa kukkia loppuun

Kävi niin onnekkaasti, että poikani voitti kauniin syysistutuksen kukkakaupasta. Siinä oli tuo keskellä esiintyvä Keijunkukka, jouduin valitettavasti jo purkamaan istutuksen, jotta saan kasvit talteen pakkasilta. Siinä on hopean ja lilan sävyjä, joten istutin sen Eiffelin luokse

Syyskrookuksia nousee hiljalleen, tätä tarkkailen innoissani, ostin nimittäin vain liloja ja yksi näyttää kyllä valkoiselta, mikähän lie

Varjopenkki jää lehtikuorman alle, Hopeatäpläimikkä ja kirjava Rotkolemmikki ovat niin sävy sävyyn. Imikkä on puutarhani invaasiokasviksi muodostunut, sitä tupsahtelee sieltä täältä

Vanhat, elämää nähneet kiviportaat on kahden rusokirsikan lehtien kuorruttamina

Isompi ruso tiputti lehtensä, tämä pienempi, suojaisessa talonnurkkauksessa kasvava on vielä lehdessä. Se on niin suloinen. Sen alla kuunliljat lakastuivat ja tuossa bambusängyssä kasvaa kuihtuneita pioneja

Syksyn tullen palaan aina tähän näkymään: kartiovalkokuusi, köynnöshortensia, keltajapaninangervo ja metsäkastikka..

Emerald Lace- japaninvaahtera muuttui punaiseksi

Kauhurinteen oikea puoli on värikäs tällä hetkellä. Tässäpä kasvaa Keltajapaninangervoa, Purppuraheisiangervoa, syreenejä, pikkutalviota ja yksi päärynä

Rinteen päässä kolme hopeista havua (kiikutin jo kelkan esiin, pian se talvi kuitenkin tulee)

Viime talvesta hieman kärsi tämä Sorvarinpensas, mutta nyt se on aivan punainen ja kaunis, sekin kasvaa tässä samassa rytäkässä

Inhokkihomma lämpökompostorin tyhjennys on vihdoin tehty, aika hyvää multaa lavakauluksellinen. Kompostointi ei ole ydinosaamisaluettani -hih- välillä on tullut leviteltyä kukkapenkkeihin munankuoria ja tomaatinjämiä, kerran mukana oli jopa kokonainen homeinen leipä!

Heinäkuussa hain nämä syysistutuskasvit ja ne on pysyneet kukkivina siitä asti, ihania. Irlanninkanerva ja Hopealanka

Ja tädyke

Kasvihuoneessa on vielä kasveja, tarkkailen säätiedotetta ja annan niiden olla...muratista otin pistokkaita ja laittelin jokin aika sitten multaan tänne kasvihuoneeseen, josko talvehtisivat täällä.

Kammoan pimeää tosi paljon, nyt on viritelty kaikki paikat tungettu täyteen kaamosvaloja. Olohuoneen pienoiskasvihuone sai metallilankavalot somistukseksi. Nyt aiemmin pimeä nurkka hehkuu valoa ja tekee iloiseksi. Yhtenä hetkenä kun tallustelisin puutarhassa sain päähäni kamalan ajatuksen siitä, etten voi käydä pian taimistolla puoleen vuoteen enkä istuttaa mitään. Sydämessä muljahti kunnolla.