Muistan sen heinäkuisen päivän jolloin otin nämä kuvat, olin silloin jostain tuntemattomasta syystä todella onnellinen. Vaikka kuvat ovat tavallisia kuvia tavallisesta puutarhasta, edustavat ne minulle jotakin aivan erityistä.
Heinäkuista valoa ei voita mikään..haaveissa täyttää aukot kukkapenkissä; sinne on jo löytänytkin tiensä mm. itse kasvatettuja taimia Palavaa rakkautta, kaupasta ostettuja punaisia Päivänliljoja Sammy Russell & tummemman punaa Tähtiputken (Astrantia major) muodossa, miksi oi miksi niin kauniille kasville on annettu niin ruma nimi suomeksi?
Kermanvalkeat pionit nuokkuvat painonsa alla, siemenestä kylvetyt lilat Jaloritarinkukat...
Kivikko auringon syleilyssä
Ruusuja ja hitaasti seinälle kiipeävää villiviiniä
Kivikossa hehkuvat Neilikat, toivon niin, että olisivat kirkkaanpunaisia, mutta vaaleanpunaista sain äidiltä ison kasan ilmaiseksi. Tänä iltana tapasin rusakon mutustelemassa tätä kasvia, oli kaivanut sen kinoksen alta esiin...lapioin jättikasan lunta uudelleen päälle. Anteeksi pupu!
Katsuran hienostuneet värit auringossa
Joskus on vaan hyvä olla niin hidas ja harkitseva - olen ehkä vasta löytämässä tyylini - ja se ilahduttaa aina kun seuraa sydäntään. Kauhurinteitä joutuu ehkä miettimään vielä uusiksi, jotain luovia ratkaisuja olisi paikallaan löytää. Toivoisin, että pätkityt rinteet verhoutuisivat vihreyteen, ei niinkään rajusti kivettyyn rinteeseen ja säännönmukaisiin istutuksiin. Hmm, pitää miettiä...
Pallerolaukan & Mustaselja Black Lacen hienostuneet värisävyt
Riippapelargonit talvehtivat kuistilla, rrrrakastan niitä!