Kevään eka puutarhakierros

Tässä alkaa hiljalleen heräilemään keväthörähtelemään harrastelijapuutarhurikin. Eilen oli ihan hirveä myrsky, mutta tänään paistoi aurinko ja touhusin puutarhassa monta tuntia. Pyykit vein ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulos. Ihailin leppäkerttua ja vastapuhjennutta poimulehteä. Nyt on aivan jumalaton kiire leikata kaikkien perennojen korret ja siistiä penkit, periatteessa on jo liian myöhäistä kun ei pysty enää kukkapenkeissä tallomaan

Viikossa on tapahtunut paljon edistystä, lumet lähtivät & lumen alta paljastunut jopa krookuksen kukat. Ehkä se runsas lumi olikin hyvä juttu loppujen lopuksi.

Ilma on kyllä tuntunut enemmän syksyltä, niin harmaan sateista on ollut. Ehkäpä tästä itsekin hiljalleen virkistyy kun valon määrä lisääntyy ja kevätlaulut alkavat soida. 

Ruusut ovat ihan mahtikunnossa, vihreitä alhaalta ylös (nekin kiitos runsaan lumen). Köynnösruusutkin ihan ylös asti pariin metriin kokonaan vihreitä, aivan ennenkuulumatonta. En muista tälläistä ennen olleen

Häirikköfasaanin karkoitukseen olemme saaneet yllättävää apua naapuruston bengalinkisulta, joka on ottanut linnun targetikseen. Hah. Siitäs sait häirikkötipu kun aloit popsimaan keväänvihreitä puksipuitani.

Pidempään lumettomana ollut talomme eteläpuolen kaistale on lämpöinen, hiekalla ovat talvehtineet hyvin söpöt tarhalaukkaneilikat, timjami kasvaa tässä niiden seuralaisena

Tämä japaninsara on tosi vanha, lähes kymmenvuotias

Krookukset ovat vähän rähjäisiä, mutta silti niin suloisia. Tämä lajike on snowbunting, joka jostain syystä tahtoo kukkia jopa ennen kasvitieteellisiä krookuksiani, vaikka niiden pitäisi kukkia ekaksi

Huhtikuussa ajattelin aloitella tuoksuherneiden esikasvatusta. Perennat ja kesäkukat sitten toukokuussa ruukkuihin & kasvihuoneeseen. Huhtikuussa avautuu myös ekat taimistot eli elämä todellakin voittaa. Paikallinen Muhevainenkin on muuttanut lähemmäs, joten ei tässä voi kun juhlia. Taimistot kun sattuvat olemaan yksi elämän parhaista jutuista.

Tulppaaneissa on nuputkin jo, ihanaa

Perennat ovat lähteneet kasvuun, morsiusharsolla on herkullisen pinkit versot varhain keväällä Pääsiäinen onkin tänä vuonna tosi myöhään, odotan jo sitä ja pientä puutarhalomaa

Tarhakylmänkukkien pehmoalkuja

Lumen alta on paljastunut täydellisen vihreä uusi ruusunätkelmän alku

Monet perennat ovat vihreitä alkuja täynnä, tässä maksaruohoa

Tuoksuorvokeissa on kukkanuppuja, ihanaa. Nämä ovat hyvin talvenarkoja ranskalaisia lajikkeita, joten huokaisen helpotuksesta jokaikinen kerta kun ne talvehtivat. Usein nuput jäätyvät kun talvi saattaa yllättää täällä niin myöhään, nyyh...lajike on coeur d´alsace

Mahtava piippojen armeija marssii nyt kevätkukkapenkissä

Kaikkialla on lumikelloja, ei huono

Narssisseja nousee nyt myös vähän kaikkialta, istutin muutamia syksyllä lisää

Jouluruusuja nousee nyt myös kaikkialta puutarhasta, olen hamstrannut näitä monena vuonna

Vaahterakokoelmaa: koreanvaahtera on hyvin kaunis punaisine versoineen näin keväällä

Pieni ja sievä (ei kasva koskaan) Koreanperhosvaahtera säilytti lehtensä talven ylitse

Ihana Näsiä...

Tässä varoittava esimerkki miten EI kannata istuttaa. Olen niin tyhmä, istutin krookuksia & kurjenmiekkoja ihan vieri viereen. Juuri kaivelin esiin nämä krookukset ihan kalmeina kuihtuneiden iristen varsien alta. Pyh. 

Kasvihuoneessa on narsisseja & helmililjoja, täälläkin kävi valitettavasti fasaani sikailemassa. 

Onnellista kevättä 🌷

Kirsikkapuisto

Olen viime aikoina haaveillut kirsikankukista & uudesta kirsikkapuusta. Kuten aina tähän vuodenaikaan. En ole aiemmin uskaltanut sanoa asiaa ääneen, mutta tavoittelen oikeasti kirsikkapuistoa (pientä sellaista). Se kun kuulostaa niin suuruudenhullulta. Jokaisella puutarhurilla lienee joku heikko kohta tietyn kasvin kohdalla ja minulla se on sitten vissiin kirsikat (muitakin on valitettavasti). Jaarittelen aina näistä kirsikoista näin kevään tullen, skippaa jos aihe kyllästyttää🌸

Lempikuukausi  on  tietysti toukokuu, jolloin suurin osa kirsikoista kukkii

Viime syksynä sain yhden uuden kirsikkapensaan. Hally Jolivetten (toivottavasti on kunnossa). Sitä edellisenä vuonna ostin Schalininkirsikkapuun (kerrotut valkoiset kukat). Etsin hallylle netistä tähän kuvan kun en ole vielä kukintaa saanut kokea:

Tässä kirsikassa kiehtoo erityisesti (tietysti kauniiden kukkien lisäksi) sen hentoinen puun ja pensaan välimuoto. Kukatkin on aika mielenkiintoiset, niissä on tummanpunainen nielu ja puolikerrottuja ovat. Muistuttavat itse asiassa paljon Belle Etoile -jasmikkeen kukintoja

En yhtään ole lukumääräihminen  (ei se määrä vaan se laatu), mutta työkaverini kysyi montako kirsikkaa minulla on ja pääsin lukemaan 13 (hui epäonnen luku). Ehdottomasti himoan lisää kirsikoita. Edelleen lempikirsikkani on Rusokirsikka, joita olen ahtanut jo kolme tälle pläntille. Lisäksi on pari vaaleanpunakukkaista accolade-kirsikkaa, valkokukkainen kerrottu Schalininkirsikkapuu, Japaninkirsikka Kanzan 2 kpl, ja riippakoristekirsikka Kiku-Shirade-Sakura & muita syötäviä kirsikoita ja pensaita, joita en jaksa nyt luetella, mutta osa esiintyy näissä kuvissa. Ja koska olen ihan vähän hullu, mahtuu tänne minusta niitä lisääkin.

Lajikkeita on paljon, osa arempia, osa paremmin sopeutuvia karuun ilmastoomme. Jos olisi paljon rahaa niin ostaisin enemmän, useampia, rohkeammin. Mutta yhden kirsikan vuosivauhti on sekin ihan asianmukainen. Jotkut sellaiset lajikkeet, joita erityisesti himoan, maksavat liikaa. Mutta hiljalleen päästään kohti kirsikkapuistoa....

Tänä vuonna ostan siis todennäköisesti taas jonkun uuden kirsikan

Yhteiselo puutarhani kanssa on jatkunut nyt 11 vuotta ja blogikin samat. Ja täysin jäänyt huomioimatta mukavat lukijat ja kanssamatkaajat. Jotain tarvitsisi keksiä, mutta kun iän myötä on jotenkin voimat vähenneet ja hädin tuskin selviän työviikoista ja perhehommista hengissä. Nytkin makaan täällä sohvan uumenissa yöpaidassa ja avasin vahingossa toukokuisen kuvakansion ja jäin kirsikkakoukkuun. Onneksi viikonloput on vielä olemassa. Mutta täytyy skarpata, en ole suinkaan unohtanut kaikkia mukavia kommentteja mitä olen vuosien varsilla saanut, jokainen niistä on ilahduttanut. Valitettavasti muistan kyllä myös ne ikävät kommentit. Mutta ei mennä siihen nyt☮

Koristeomenapuu, joka muistuttaa kirsikkaa: aamurusko

Rusokirsikka kukinnan jälkeen tuo japanilaista fiilistä puutarhaan

Mitäs kirssujen alle on kiva istuttaa? Luonnonmukaisuuden rakastajana pidän erityisesti vuokoista kirsikoiden alla. Olen istuttanut hämyvuokkoa, ternivuokkoa (vaaleankeltaista) ja montaa erilaista vaaleanpunaista vuokkoa kirsikoiden alle. Isokukkaiset valkoiset ovat balkaninvuokkoja. Edellä mainitut kukkivat usein samaan aikaan ja ovat sopivan hempeitä ja pastellisia väreiltään. Puhumattakaan siitä, että ne eivät tarvitse mitään hoitoa ja erityishuomiota ja leviävätkin itsekseen...Lemmikit eri väreissä toimivat myös, mutta ne kukkivat pikkuisen myöhemmin. Myskimatara on ihan mahtava ja varjohiipatkin toimii (matara kruunukuvassa etualalla valkokukkaisena) hyvin. Pienet & samaan aikaan kukkivat luonnonkukat korostavat kirsikoiden herkkää kukintaa🌸

Maaliskuu - pieniä puutarhapuuhia lumen keskellä

Talvi jatkaa voittokulkuaan vaikka luonto tarjoilee pieniä keväänmerkkejä. Näsiässä on avautumassa muutama pieni kukka.

Talvi on tuntunut niin raskaalta, loputtomaltakin. En ole uskaltanut iloita pienistä keväisistä hetkistäkään kuten yleensä. En ole ajatellut ollenkaan puutarhaa. En edes miettinyt kesäjuttuja tai suunnitellut mitään. Luin, että lunta tulee 7 kertaa ennen kuin on kevät. Eilen laskin helmikuun loppupuolen jälkeen sen 7. kerran ja tänään on jo menossa kahdeksas kerta. Huhtikuussa sitten oikeasti uskaltaa luottaa, että on kevät.

Harmaus on roikkunut maiseman yllä jo pitkään. Linnutkin laulavat vain vaimeasti. Nekin ovat varmaan vielä niin masentuneita talvesta. Juuri kun aamu melkein valostuu niin kelloja siirretään, tosi harmillista....

Lumet sulavat nyt viimein hiljalleen, lunta on vielä paljon ja jäätä. Toivo kuitenkin herää, kun näkee jouluruusun nupun tulleen jään läpi

Tietenkin inhokkilintuni fasaani on palannut puutarhaan ja söi ensi töikseen puksipuuni. Nyt jahtaan sitä verenhimoisena

Pienet lumikellot kukkivat yhä jään keskellä,  verkotettu puu on ginkgo eli neidonhiuspuu, se on oikein vetreä kuten pikkusiskonsa mini-ginkgo, joka kasvaa kasvihuoneen luona

Kerrotut lumikellotkin alkavat kukkia juuri

Krookukset ja tulppaanit hivuttautuvat reippaina esiin

Aloitin kuitenkin lempparikevätpuuhani puiden ja pensaiden leikkelyn. Talventörröttäjät saivat myös kyytiä. Kauneuden rakastajalle kauheita hetkiä, kun kaikkialla on likaisen ruskeaa ja sotkuista ja jatkuvasti saata jotain epämääräistä. Mitään esikylvöksiä ei ole huvittanut ollenkaan tehdä, ihan oksettaa kun näen edes multapussin, heh. Uskalsin jättää narsissit ulos viimein. Helmililjat ovatkin kestäneet yllättävän hyvin koviakin pakkasia.

Ensimmäinen pinkki pionin nuppu!

En oikein keksi muuta hyvää tässä lumessa kuin, että se saattaa tuoda tarvittavaa kosteutta kuivalle maapalalle. Lumen alla kasvit ovat talvehtineet turvassa ja hyvin, ei tarvitse pelätä niin paljon talvituhoja kuin yleensä

Narsissit ja helmililjat ovat tuoneet paljon lohtua talven kourissa

Ihanat tummat leikkokukat, törmäkukat tai kryssat...

Löysin taas punakukkaisen jouluruusun puutarhaan istutettavaksi

Muratit ovat talvehtineet loistavasti sisällä ja ulkona kukkalaatikoissa

Kuistilla kukkii & tuoksuu jasmiini & pajupuu. Vielä kuukauden verran kevääseen🌸