Päivä aurinkoa ja hitunen lämpöä niin pionien aika on totta, tässä uskomattoman hyväntuoksuinen Duchesse de Nemours. Puutarhan kuningattarien lyhyt kukoistuskausi alkaa, kaikkihan näitä rakastavat. Lapsuuden puutarhassani oli näitä pitkä rivi, niitä perinteisiä pionipenkkejä. Kahta en ole vielä tavannut, naista joka ei rakastaisi pioneja & ihmistä joka ei tykkää pizzasta. Ehkä taika jonain päivänä vielä murtuu...
Talon alkuperäisiä pioneja 50-luvulta, luulisin että Alexander Fleming, toinen samantyyppinen kasvaa vieressä ja on luullakseni Bowl of Beauty
Omat suosikkini, ne tavalliset mutta kuitenkin jumalaiset kauniit roosat Sarah Bernhardtit odottavat vielä. Nuput myös ihanassa Punaisen lammen kultakala (Fen Chi Jun Yu) -pionissa. Tänä vuonna sain myös Festiva Maximan jota olin haikaillut vuosia. Vielä yhden tummanpunaisen pionin toivon joskus ostavani, ehkäpä Marechal Mac Mahonin. Ei ole kiire....
Puutarhan sisustusprojektit jatkuvat, kuviolaattakiveys kasvihuoneen edustalle, miten kaunis! Laatat ovat vanhoja kuvioituja betonilaattoja
Ystävältä saatu klassinen pienen lapsen wieniläistuoli, miten suloinen!
Improvisoituja nurkkauksia: sinkkitikkaat joille solmin muutaman kasviruukun ja tukholmasta ostetun kruunulyhdyn, voi istua ja kahvitella kasvihuoneen luona
Ja kauneimpia hetkiä puutarhassa on kun Köynnöshortensia kukkii.
Kaunista puutarhaviikonloppua teille lukijat!