Puutarhassa on tällä hetkellä jännittävää oleskella.
Euroopansorvarinpensas Euonymus europaeus 'Red Cascade' on lähes aina kaunisvärisin. Etualalle halusin istuttaa pikkutöyhtöangervoa, koska syysvärit sointuvat upeasti.
Eiffelin luona on pikkuisen resuista ja toisaalta värikästä. Hopea on kaunis väri syksylläkin.
Kirsikoiden syysväri on hempeä 🍒
Kirsikat, happomarjat & japaninvaahterat ovat yhdessä ihastuttavia.
'
Joka puolella on nyt kauniita syysvärejä, pergolassa kanukat loistavat.
Japaninvaahterat 💕
Pihan perällä Korallikanukka & Kellokuusama ovat muuttuneet lilan ja roosan sävyisiksi. Hieno yhdistelmä hopeisten havujen kanssa.
Neidonhiuspuu säilyy vuodesta toiseen pienikokoisena, mutta on hengissä. Syksyllä se saa kullankeltaisen sävyn.
Silosumakki on ihana
Ihan kaikki ehti kukkia rauhassa, koska on ollut niin lämmintä. Syyskimikit jo osittain kuihtuneetkin.
Enää on jäljellä jännittävin taikapähkinän kukinta, nuput ovat lähes avautuneet. Jokasyksyinen kohokohta.
Mahonia nitens 'Cabaret' on ikivihreiden hulluuskaudeltani. Tänä syksynä se ei halunnut kukkia, mutta onneksi on muutoin viehättävä. Tuolta ajalta on peräisin myös vuorenkilpi-innostus. Ostan nykyään niitä aina jos löydän kivoja uusia lajikkeita. Talvivihreys on niin tärkeää. On taas haravointien aika. Istutin ne muutamat puuliljat mitä olin hankkinut. Syysmyrkkyliljojen hankinnan lopetin myös. Kaikkea on aivan riittävä määrä jo. Portti suojaa ihanasti peuroilta ja jäniksiltä. Tänä viikonloppuna on aika verkottaa puutarha.
Kasvielämä siirtyy jälleen kuistille. Otin turvaan talvetettavat (muun muassa muratit ja oliivin).
Loppureflektiot kuluneesta kasvukaudesta.
Oli kiva kesä. Mitään erityistä uutta ei puutarhaan tullut muutamia kasveja lukuun ottamatta. Uudet ihanat kasvit ovat aina miltei parasta kaiken sen kauneuden (ja välillä toki kauheuden) ohella mitä minipuutarhani tarjoaa. Hiekkakenttäprojekti jäi päällimmäisenä mieleen.
Jännittävintä loppukesällä oli suuri erilaisten kiitäjien määrä puutarhassa. En edes yrittänyt niitä kuvata, levottomia häseltäjiä kun ovat. Tunnistin ainakin Kuusamakiitäjän, syreenikiitäjän, matarakiitäjän ja ensimmäistä kertaa näkemäni etelänpäiväkiitäjän. Tunne on vähän sama kuin perhosen nähdessä, kiitollisuus ja onnellisuus täyttää mielen. Omassa elämässäni luonto on aina ollut mahtava voimavara, siksi asun niin, että pääsen metsään joka päivä samoilemaan. Voimia syksyyn kaikille💕
