Keskikesä

Vuoden pisimmät päivät, kesäyöt, hedelmällisyys, ja kaikki se kauneus, jonka täytyy syksyn tullen kuolla. Kylmiä väreitä. Keskikesän juhlaa pikkuisessa puutarhassa.

Kaarisyreenien lehtien lävitse siilautuva matalalla loistava kesäaurinko

Olen niin odottanut tätä kukintaa: Belle Etoile -jasmike. Erityisen isokukkainen & nielussa tummaa purppuraa, joka ei nyt ihan kuvasta välity kun en ole kuvaajien aatelia

Olen ihan kreisinä näihin jasmikkeisiin, aina ollut. Ihan tavallinen pihajasmike, jossa se parhain parfyymi

Ja tietenkin kerrottuja Kamelijasmikkeita keräilen. Kuvassa Minnesota Snowflake

Laventelit kukkivat (Munstead tai Hidcote, lajike varmistuu myöhemmin kun jaksan paneutua asiaan)

On ruusuja, pioneja & muutakin kaunista..

Pioneita on tullut ja mennyt, nimettömiä & nimellisiä, kaikkia en ole ehtinyt/jaksanut edes kuvata

Tässä on kuitenkin Gardenia ensikukinnassaan, vaatimaton puolikerrottu vielä

Ja vanha rakkauteni Duchesse de Nemours, joka on todellakin lempipionini. Pioni, jolla on ruusuntuoksu

Seuraavaksi tiedossa on hortensioiden kukintaa

Koreakärsämöt kukkivat hopeisten ja tummien lomassa (tumma: kääpiöperuukkipensas). Tosi helppo siemenkylvös joidenkin vuosien takaa

Keskikesällä puutarhassa on paljon valkoista, pidän viattomuuden tunteesta keskikesällä, alkukesän värikkyys on juuri vaihtumassa jonkin sortin herkkyyteen...greek bedissäni, kuivan paikan istutuksessa kukkivat tarhalaukkaneilikat eri väreissä, ovat kauniita

Poimulehtien keskellä kyykistelevä japsivaahtera. Todellakin rakastan tälläisiä yllätysistutuksia, joissa on kontrastia

Sain vision istuttaa sekaan ruusuja & varjoliljoja, ovat tosi kauniita yhdessä. Taustalla vielä tummaa Syyskimikkiä ja valkokukkainen Mme Hardy -ranskanruusu. Tuoksua, kauneutta, värejä & kauneutta

Roosansävyiset varjoliljat ovat jo ohikukkineet...nyyh...samoin iirikset ja päivänliljat

Ja muutkin varjoliljat ovat jo ohitse menneet, Claude Shridetkin. Se ihana kerrottu varjis ei kukkinut vieläkään, mutta olen muiltakin joutunut odottamaan kolmisen vuotta ensikukintaa. Nyt alkaa vakiintumaan tunne siitä, että tässä puutarhassa puilla menee ensikukintaan 5 vuotta ja monilla perennoilla/sipuleilla saattaa mennä 3 vuotta, johtuu ehkä siitä, etten näitä erityisemmin kastele, enkä hoida ja kuiva startti useimmilla on. Hiljalleen sitä alkaa oppia tuntemaan oman puutarhansa erityispiirteitä, yhteiselämää on meillä nyt niskassa 10 vuotta. Lyhyt pitkä aika.

Tässä jälleen yksi esimerkki: en muista monesko, mutta aika mones Köynnöshortensia tällä tontilla (ovat usein tarjouksessa) ja ensikukinta 4 vuoden jälkeen! Olen onnellinen. 

Ruusuja tupsahtelee siellä täällä, pieni ja sievä Single Cherry, erittäin historiallinen kirsikanpunainen hentoinen ruusu Skotlannista

Puutarhassa on aika villi tunnelma tällä hetkellä, mistä nautin täysillä

Juhannusruusut menivät jo

Ruusupömpeli on maastoutumassa aika hyvin maisemaan. Se tuo puutarhaan erityistä tunnelmaa

Ja katossa koristeomenaa ja suuri puu yllä on itsekseen tullut Jalava, sitä pitäisi leikellä taasen

Jänikset söivät erittäin pahasti neidonhiuspuun, mutta se elpyi. Sen sijaan menehtyneiden listalle päätyivät Juudaksenpuu & acer negundo. Todella surullista. Ripperinos, 

Kukkapenkkeihin tahdon lisää keveyttä robustien perennojen sekaan, siksipä siirsin yhden perhoangervon tuonne sekaan

Joskus jään koukkuun tiettyyn kasviin ja perhoangervo on yksi niistä. Se on tavallaan kuin pioni, olostumiseen menee useampi tovi, mutta kukkii sitäkin runsaammin ja muodostuu lähes pensaaksi vuosien mittaan ...ja onhan se todella kaunis

Kaikki perennat selviytyivät hyvin talvesta, mikä on aika yllättävää. Kaunis maruna hehkuu jo hopeisena. Hopeiset kasvit ovat selvinneet kuivaperiodista valtavan hyvin, pätee siis se mitä hopeisista lehdistä sanotaan, viihtyvät kuivuudessa

Voi että pidän näistä keveistä ja pitsimäisistä kasveista, siksi tämä itsekseen puutarhaani saapunut töyhtöangervo saa olla. 

Varsinkin kun se on maljakossa niin ihastuttava

Ihan vähän ylpeä lapsista, jotka soittivat töihin yhtenä päivänä. Serkkujensa kanssa olivat hädissään kun linnunpönttö yhtäkkiä rompsahti maahan kesken pihapelien ja sieltä kuului hätääntynyttä piipitystä. Nostivat pöntön takaisin puuhun ja sitoivat hyppynarulla. Viikko sen jälkeen pienokaiset lensivät pesästä piipitys hiljeni

Paratiisililjakin kukki jo ohitse, se oli kaunis, nyt kukintaa aloittelee tässä vieressä hietaliljat

Sadevuosien jälkeen puutarhaa koetteli kuivuus. En koskaan kastele kasvejani, koska rakastan ajatusta luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta. Samaan tapaan kuin jätän keinotekoiset lannoitteet kaupan hyllylle, enkä käytä kemiallisia torjunta-aineita, en tahdo ylläpitää keinotekoista balanssia puutarhassani. Olen vahvasti sitä mieltä, että kasvien paapominen heikentää niiden kestävyyttä.

Monikerrokselliset istutukset ovat minusta kauneimpia. Paljas maa on luonnonmukaisen puutarhaihanteen vastainen - luonnossakin kasvit peittävät aina maata ja säilyttävät kosteutta. Meilläkin linnut syövät puutarhan toukkia ja kirvoja, auttavat siis luonnonmukaisesti vihulaisten torjunnassa. Haaveilen sopusoinnussa luonnon kanssa elämisestä. Vielä kun oppisi kestämään kylmyyttä...

Minetteruusu aloittelee kukintaansa

Rodgersiat, viime kesän hankinta Irish Bronze, muuttuu pronssimmaksi kesän edetessä

Se tavallinen rodgersia on teräväkärkisempi lehtimuodoltaan

Repsahdin suklaakosmokseen enkä kadu

Tänä juhannuksena voi nähdä peilistä rakkaan viherkasvinsa hahmon illanhämärässä...

Loppuun vielä fantastinen uusi kasvi, joka matkasi pikkuiseen puutarhaan: Astrantia star of love, todella tummakukkainen tähtiputki. Olen todella heikkona juuri nyt tumman viininpunaisiin kasveihin. Olen juuri tälläinen kukkashoppailija, ostan silloin tällöin kasvin tai korkeintaan kaksi, en osaa ostaa kerralla paljoa, mutta tahdon elämäni piristykseksi ostaa usein jotain pientä.

Muutoinkin himoan tätä viininpunaa. Olen ollut lumoutunut pinkin ja tummanpunaisen yhdistelmästä. Saan ilmeisesti siitä jotain erityistä energiaa. Neilikka on kesän lempikasvini aina tuoksun vuoksi. Asettele muutaman neilikan puutarhakeinun luo, jotta keinutellessa leppeässä illassa nenään pyrähtää neilikan tuoksu ("unelmavisio"=saattaa kuitenkin sataa ja tuulla hulluna)

Keittiössä istuskellessa voi ihailla ikkunalaatikoissa olevia tummanpunaisia ja pinkkejä pelargoneja. Lajike on Calliope, kieltämättä tätä on pakko kehua. Erittäin kaunis, runsaskukkainen ja väittävät olevan jopa sateenkestävä. Se on kyllä pelargonista paljon sanottu

Köynnökset voivat todella hyvin lämpimän alun ansiosta, viiniköynnös kiipeilee jo korkealla paviljongissa, kuin myös kärhöt & ruusunätkelmät

Paris ♥

Joten ei muuta kuin "hyvät jussit!" (kuten lapsuuden naapurillamme- stadin kundilla- oli tapana huudahtaa muutaman kaljan alle saatuaan).