lauantai 1. kesäkuuta 2019

Kukkivia puita & pensaita

On niin kaunista. Ohikiitäviä hetkiä, jolloin ei ehdi edes hengittää kun terälehdet jo varisevat maahan
Niin kaunis Helmipensas, joka on kasvanut kovasti. Varsinkin viime lämpöinen kesä on ollut sille mieluinen. Viime kesä on muutoinkin tehnyt ihmeitä puutarhalle - kaikki on paljon parempikuntoista tänä keväänä. 
Andenken an Ludwig Späth -jalosyreeni ja haavan nöyhdät
Kevään ja alkukesän pensaista saan suurta iloa. Tuikitavallinen, mutta niin ihana ja suursuosikkini, Idänvirpiangervo, jolla on niin pehmeän utuiset kukinnot
Kaunis ja herkkä Beauty of Moscow -jalosyreeni
Oma lempisyreenini mme Lemoine, valkoinen ja kerrottu. Näissä jalosyreeneissä ei ole yhtä hyvä tuoksu kuin perinnelajeissa, mutta muutoin ne ovat täydellisiä

Koristeomenapuut ovat kukkineet upeasti. Ensimmäistä kertaa huomasin, että varsinkin kukinnan aloittava Makamik tuoksuu ihanalle
Pieni riippapuu Cheal´s weeping on jo aikaa sitten ravisuttanut terälehtensä. Tästä kuvasta näkee miten pikkuinen se on, pionin varret yltävät lähes sen lakipisteeseen
Kasvihuoneen kulmalla Hopa kukkii

Royalty oli satumaisen kaunis tänä vuonna. Koristeomppujen kukinta on jo ohitse...
Sen minkä Makamik aina aloittaa, vie Tumma Kaunotar kulminaatiopisteeseen. Punertavat lehdet kuuluvat Makamikille, joka kasvaa kaunottaren vieressä pergolassa
Vanhimpia (ja kauneimpia) pensaitani on mantelikirsikka Prunus glandulosa 
Punapyökilla on ihanat lehdet keväällä, pronssiset

Seuraavaksi sitten kaarisyreenejä ja puistosyreenejä, alla imikkäpenkki kaarteessa kohti kiviportaita
Kasvihuoneessa on kaikenlaista sekalaista, hassuja liljan pörröpäitä ja salaattia, perennakylvöksiäkin.

Sataa, tuulee, paistaa ja välillä on harmaata kuin syksyllä. Kevään valo siinä välissä pökerryttää. Olen menettänyt kamppailun rikkaruohoja vastaan jo kauan sitten. Helatorstaina yritin taas vähän kitkeä ja siivota. Rusokuusama ja muut pensaat saivat leikkaushoitoa. 

Maailma pyörii vinhaa vauhtia eteenpäin. On vaikea ehtiä ylipäätään hoitamaan perushommat. Puutarhan linnunpöntön lintuäitiä olen katsellut myötätuntoisena. Olen vähän miettinyt, ettei elämässäni ole tilaa puutarhanhoidolle. Työ, työmatkat ja lapset vie niin paljon aikaa. Somet olen jo karsinut ajansäästösyistä minimiin. Ei tähän blogiinkaan olisi oikeastaan aikaa. Ehkä pitää muuttaa kerrostaloon, harkitaan sitä vakavasti. Ajatus tuntuu niin synkältä, koska puutarha & kukat on intohimoni! Elämä on valintoja.

Pergolan luona salainen sisäänkäynti, jota alppikärhö verhoaa....nyt lähdetään kajauttamaan suvivirret. Kevätjuhla alkaa kello 8!

18 kommenttia:

  1. Voimia ♥
    Voisiko tontin ottaa sellaisena, että se on lahja... antaa olla, mitä on, antaa villiintyä ja rikkaruohojen rehottaa, jos ei ehdi. Ehkä kymmenen vuoden päästä taas ehtii, tai viiden? Tuo ihana kokoelmasi kukkivia puita ja muita herkkuja on sellainen, että sitä olisi surku hävittää.
    Vaikka ymmärrän kyllä toisaalta, oikein hyvinkin. Jos antaisi mennä kaiken p***an, ei olisi enää vanhoja rakennuksia korjattavana ja yltiökasvillisuutta pukkaavaa tonttia huollettavana, niin ai että sitä olisi vapaa! Rahanmenosta nyt puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Pitää harjoittaa tuota asennetta, kiitos vinkeistä. Vapaus on houkuttava ajatus ja välillä nollasta aloittaminenkin. Voi olla, ettei meillä ole varaa muuttaa kerrostaloon, nehän ovat täälläpäin todella kalliita. Siihen asti rikkaruohojen ja romahtavien kivimuurien kanssa loukussa...

      Poista
  2. Wonderful flowers.
    Great photos.
    Amazing blog.
    Have a nice weekend
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
  3. Sinulta saa loistavia kasvivinkkejä. Nyt alkoi huokuttelemaan riippapuu Cheal´s weeping.
    Aikapula on joskus aikamoista. Vaikeita valintoja joutuu usein tekemään. Ei ole helppoja ratkaisuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi vaalean vihreää! Ihana kun jaksat täällä käydä. Shoppailemaan vaan! Ei tosiaan ole helppoja ratkaisuja, plääh.

      Poista
  4. Mahdottoman kauniita koristeomenapuita. Niitä todella kannattaa laittaa. Sitä kitkee sen minkä kerkeää, lapset kasvaa ja aikaa tule enemmän, rikat eivät karkaa mihinkään sillä välin :D
    Kokemusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Koristeomenat ovat niin ihania!! No ei, mutta lapset on vain yksi pieni osa tätä palapeliä. Työ on ja säilyy pitkine työmatkoineen. Kun vaan tietäisi mitä kannattaa tehdä..

      Poista
  5. Oot luanu ihanan kukkivan, monikasvisen puutarhan. Sääli siitolis luapua. Teet mitä kerkiät ja jaksat, aika kuluu siivillä ja kohta huamaat, että jäläkikasvu o kasvanu ittellisiksi, eiväkkä tartte sua nii palio. Silloon o hyvä ku o puutarha mihin palata. Aika aikaansa kutaki. Hyvää kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Navettapiika! Ystävällistä, halit. Toivotaan, että sitä jaksaa niin pitkään...Hyvää kesää sinulle myös!

      Poista
  6. Voi, sinullahan on jo kaikki nuo kauniit puut, anna rikkojen olla ja nauti huolettomasti siitä mikä kasvaa helpolla hoidolla! Portin kaaren kärhökin viihtyy aivan itsekseen. Ennen meillä oli hiekkalaatikot ja kuusimetsä takapihalla, pensaat jalkapallomaaleina, ei puhettakaan arvokkaista perennoista, joihin fribee saattoi osua.... nyt ovat lapset maailmalla, ja minulla on omaa aikaa puuhata puutarhassa. Somekaan ei katoa mihinkään, siellä se pyörii ilman meitäkin. Nauti lapsien kanssa ja unohda pihastressit! Ihanaa kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku ystävällisyydestäsi! Mukava kuulla, että olet saanut nyt rauhassa nauttiakin puutarhastasi ja lapset ovat lentäneet pesästä! Kiitos paljon! Ihanaa kesää sinulle myös!

      Poista
  7. Aikansa kutakin. Madalla siisteystasoa ja iloitse siitä, mikä kukoistaa. Lapset kasvavat ja kohta sinulla on sen puoleen enemmän aikaa.
    Ymmärrän miltä tuntuu, kun kasvit kerralla kohahtaa kukoistukseen ja sitten alkaa katsella, kun ne vähitellen peittyy rikkaruohoihin, eikä aikaa yksinkertaisesti ole kitkeä niitä kaikkia pois. Ehkei pidäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Niin, pitää osata paremmin nauttia siitä mitä on. Kiitos kannustuksesta!

      Poista
  8. Sinulla on todella ihana kokoelma kasveja, varsinkin noita kauniisti kukkivia puita ja pensaita. Olen samoilla linjoilla edellisten kanssa, että teet sen minkä ehdit ja jaksat, kyllä ne kasvit siellä jotenkin sinnittelevät. Puut ja pensaat pärjäävät paljon paremmin villiintyneitäkin rikkoja vastaan kuin pienet perennat, joten sinulla on vielä vuosienkin päästä pelastettavissa oleva puutarha, johon palata, jos tuleekin elämään enemmän aikaa. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä etukäteen, mutta se on varmaa, että samanlaisena ei elämä tule vuosikausia jatkumaan vaikka miten paljon tekisi töitä sen eteen. Jos et ehdi hoitaa puutarhaa, nauti siellä kulloinkin kukkivan kasvin kauneudesta! Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
  9. Kiitos paljon Minna! Olen pensas/puufani! Kiitos kannustuksesta, sitä vain tuntee itsensä niin riittämättömäksi. Hyviä vinkkejä, pitää opiskella sallivampaa elämänasennetta :)

    VastaaPoista
  10. Koristepuut ovat kukkineet tänä vuonna loisteliaasti. Ihan niitä katsellessa mykistyy. Hienoa, että laitoit kuvia Moskovan kaunottaresta ja Ludwig Späthistä. Jälkimmäinen on jo istutettuna, Moskovan kaunottaren meinaan lähipäivinä hakea kaupasta.

    Varsinkin syksyisin tulee mietittyä omakotitalosta luopumista. Onhan tämä aikamoinen työleiri ja rahasyöppö. Toisaalta vaihtoehtoa ajatellessa tuntuu vaikealta luopua omasta pihasta ja elämän siirtymisestä kevään tullen yhä enemmän ulos. Viihtyisikö sitä sittenkään neljän seinän + parvekkeen sisällä ilman veriin käynyttä rikkaruohojen kitkemistä ja aamujen nurmella astelemista? Siirrän asian pohtimista eteenpäin. Luultavasti se on jossain vaiheessa edessä, mutta käsitellään asia sitten. Tunnistan voimattomuutesi ja ajanpuutteesi. Ehkä voisit ajatella, että elän nyt näin ja huomenna, jos tarve on, jotenkin toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Kiva kun saat pian nauttia Ludwigista ja Moskovan kaunottaresta! Tai siis nautit jo varmaankin,

      Kyllä, tuntuu vaikealta luopua, mutta työelämää on vielä yli 20 vuotta jäljellä niin siihen nähden ei tunnu kovin vaikealta. Kaikkeen onneksi tottuu. Ehkä sitä keksisi sitten jotain muuta? Yritän ennen kaikkea muuttaa asennettani, mikä on hurjan vaikeaa...Halit sinulle!

      Poista