Hopeista kukkapenkkiä, jotain pientä uutta

Puutarhan heinäkuu

Heinäkuisessa kukkapenkissä on koristeheinän tuttua liikehdintää, paraatipenkin keskivaiheessa pitääkin olla jotain korkeaa ja kiinnostavaa, kun se on niin boring...muistaakseni heinä on Isosiniheinä Karl Foerster (Molinia)

Pallohortensia on ehtinyt kukkia monta viikkoa (se piti sitoa), tuulessa / sateessa ja on uhkean kaunis

Kärhöjä on tullut ja mennyt, tässä Clematis integrifolia Fascination (tiukukärhö), viehättävän tumma

Toinen sievä tiukukärhö clematis diversifolia Hendryetta. Paras kärhöjen ostopaikka on minusta Sofianlehdon puutarhakeskus Helsingin Käpylässä, ihan huikea valikoima

 

Tuttu viinikärhö Etoile Violette, erittäin pitkä kukinta-aika ja runsaskukkainen on hän

Olen istuttanut paviljongin pylväisiin paljon köynnöksiä, uuh väsyttää luetteloida, mutta yritän....Joka pylväässä kaksi kärhöä, aikaisin kukkiva alppikärhö & myöhemmin kukkiva viini- tai tiukukärhö, lisäksi viiniköynnöstä (riesling & 

swenson red)

 ja jokaikiseen pylvääseen lisäksi ruusunätkelmiä aikamoisen kourallisen ja ne kukkivat niin kauniisti, valkoisena ja pinkkinä

Riesling on viime kesänä istutettu (niitä Hong Kongin euron köynnöksiä, tiedättehän...), joten sen on vielä pieni, mutta Swenssoni kiipeää jo paviljongin ylärimassa

Ihanaa kun paviljongissa alkaa olla runsaasti kukkia

Pari kaunista pensasta kukkii myös heinäkuussa (jasmikkeiden ohella)

Nietospensas (Deutzia hybrida Strawberry fields), pieni mansikanvärinen kukinta

Jo parissa metrissä huiteleva Isonietospensas (Deutzia scabra plena). Niin upeita pensaita, olen saanut haalittua kummatkin joskus syysalesta. Toivottavasti löytyisi jotain vielä tänäkin syksynä, haaveilen...

Ojasta matkalla pyskältä kotiin vetäisin haaleanlilan siankärsämön muutama vuosi sitten ja istutin heti kauhurinteeseen kotiin tullessani ja onnekseni se kotiutui ja niin kuin juuri toivoinkin. Rutikuivaan rinteeseen täydellinen luonnonkasvi. Kovasti näyttävät olevan muotia taimistoilla nämä röllikät, kärsämöt eri väreissä. Kärsämöiden kirpeä tuoksu on jotenkin niin kuuman kesän symboli. 

En muuten yhtään tykkää, kun joka taimistolla on nyt niitä virolaisia muovisen oloisia taimiruukkuja, niitä isoja. Jotenkin epäilyttäviä

Päärynöitä on tulossa ennätyspaljon ja päärynäpuu on viimein todella iso vaikka postimies peruutti tähän monta kertaa. Suojasin rautakehikolla ja läähätin ison kiven eteen. Siinähän peruutat nyt, postimies

Arat kasvit -special on tältä vuodelta tekemättä, mutta luulisin, että lähes kaikki on ihan ok. Vasta löysin kissankellopöheikön alta kääpiömuotoisen neidonhiuspuun (ginkgo bilopa mariken). Ihan ylisöpö! Sellainen normiversio kasvaa salaisessa lehdossa ja voi sekin hyvin. Tai aroista kasveista puheen ollen callicarpa bodnieri oli viimeksi aika kiikun kaakun hengissä, pitäisi muistaa etsiä se lehdon uumenista. 

Hopeapenkkini on yhä kaunis ja olen siitä hyvin onnellinen. Sopii hyvin kuivalle kalliotontille, jossa ei kastella. Siksi monet kasvini lähtevät kituuttaen kasvuun, kun en tosiaan helli niitä eivätkä saa kuin pari kertaa alussa vettä. Esim. viime syksynä istutettu valkoakaasia (pseudoacasia) selvisi hyvin ekasta talvestaan, mutta oli keväällä aivan kuivuusshokissa...nyt näyttäisi taas pirteämmältä. Tässä siitä kuva, piippuköynnöksen kainalossa

Hopeaperennat ovat viihtyneet hyvin, tästä tuli ihan onnistunein kukkapenkkini, koska istutin siihen vain kaikkea kaunista ja sellaista mistä pidän paljon. En ajatellut ollenkaan mikä on järkevää tms. 

Lempiperennoja: nukkapähkämö

Hopeamarunat ja silkkimarunat ovat väriltään kauniin hopeisia, pian tässä kukkivat myös aivan tummansiniset ukonhatut. Tummansinisiä kukkia on aika vähän ja niissä on jotain kiehtovaa kyllä, kiinnostaisi lisätä tummansinistä puutarhaan

Penkki toisesta suunnasta, keijunkukkia, peruukkipensas

Tässä rykelmässä cappucinon & kahvin sävyisiä keijunkukkia, valkoiset kukat ovat kerrottuja ojakärsämöitä ja käenkukkia

Hopeisia juttuja: neilikoita & kissankäpälää

Uusi hankinta, josta olen hieman innoissani...tummat matalat maksaruohot kiinnostavat erityisesti. Sedum red sparkle, kukkii siis punaisilla kukilla

Aivan fantastinen kasvi on Pikkuhietalilja, jolla on herkkä kukinta. Alkukesästä sen paikkaa vie Paratiisililja, jossa on jotain samaa 

Ison osa paraatinpenkin etukärjestä on varastanut hopeasyysvuokko, joka on levinnyt ihan jumalattomasti. Kasvi on lempiperennani, joten tässä tapauksessa ei haittaa

Tiger babies -tiikerililjojen aprikoosin sävy sointuu kauniisti kaikkeen tummaan purppuraan & hopeaan sekä cappucino-keijunkukkiin

Ilahduttavin löytö tällä viikolla: Vitipensas Abeliophyllym distichum on piristymään päin ja kasvaa kokoa, jipii. Istutin tämän jo vuonna 2014 ja on kukkinut kyllä joka vuosi aivan matalana, suurennuslasilla saa syynätä. Epäilen, että olisi aika talvenarka vaikka sitä ei missään sanotakaan. No joka tapauksessa pensasta kutsutaan valkoiseksi onnenpensaaksi, kieltämättä kukinnot muistuttavat onnenpensasta

Pieni tummuus ei kai ole koskaan haitannut ketään, heh. Japaninvaahtera on uppoutunut poimulehtien sekaan. 

Hopeapenkissä myös tämä hassunhauska hopeakartiovalkokuusi, hän on ylisöpö ylhäältä kuvattuna. On juuri kehittänyt itselleen uuden hopeakerroksen

Edellä mainitun vieressä olen yrittänyt hieman liukuvärjätä pois tuota tarha-alpin täpäkkää kasvustoa. Maitokello Loddon Anna & Preeria-angervo ovat hempeitä

Hopeakuusen viereen ja suuren kiven rannalle istutin uuden kasvin: Erica vacans lyonesse, Ranskankellokanervan. Olen niin monta vuotta harkinnut kanervien hankkimista puutarhaan ja katsellut ympäriinsä paikkaa etsien. Viimein unelmani toteutui ja ostin valkokukkaisen ranskalaisen, jonka erikoisuus on kukinta syksyllä. Suurin osa kanervista kun kukkii keväällä tai kesällä.Tämä on siis sellainen ihan oikea puutarhakasvi eikä syysasetelmien kanerva. Muhevaiselta tietysti.