Kullankeltainen elokuu

Ilmassa tuoksuu syksyn kirpeys. Omenoiden posket punertavat jo. Elokuu on ihana kuukausi. 

Kerrankin ehdin kasvattaa auringonkukat niin, etteivät ne päätyneet lintujen ruoaksi

Pergolassa on kaunis ja melko peittävä katto amurinviinistä, joka on alkanut hissukseen punertaa. Tämä köynnös on suuri rakkauteni, kun se syksyn tullen tekee rypäleitä & muuttuu pinkiksi syksyn edetessä

Katsurassakin on jo hentoa väritystä

Liljoista on saanut nauttia pitkään eri väreissä: nyt on hempeämpien vuoro, vaaleankeltaista ja valkoinen on Lilium Henryi Lady Alice, jonka keskusta on oikeasti oranssimpi kuin kuvassa. Kaunis!

Rakastan syksyn korkeita kukkivia perennoja. Villapaitoja. Syksykimppuja kauppareissuilta. Kuumaa kahvia ja kaakaota puutarhassa. Kanelin tuoksua. Rapisevia kultaisia lehtiä, joita voi kulkiessaan lennättää ilmaan. Tammenterhoja taskuissa. Vielä lämpimiä päiviä, jolloin aurinko kuumentaa poskea ja voi kulkea mekossa palelematta. Mutta on myös päiviä, jolloin tuulee ja sataa kuten syksyllä usein tekee. 

Syksy on puutarhan toinen kevät, kun kaikki kukkii väreissä.

Aronian marjat maistuvat mustarastaille, jatkuva mussutuksen ääni kuuluu pihan toiselta puolen 

Päärynöillä on jo punaposket

Olen alkanut pelätä vanhenemista. Olen siivonnut nurkista turhaa pois, yrittänyt muuttua minimalistiksi. Syksy on kuin pieni kuolema, mutta kaunis sellainen. Puutarha uinuu puoli vuotta ja puhkeaa uuteen kukoistukseen. Totuus on, ettei elämästä selviä kukaan hengissä. Syksyt seuraavat toisiaan vääjäämättä kuin kello. Vanhenemisessa on pelottavaa se kun voimat vähenevät, mutta maailma ei pysähdy vaan jatkaa pyörimistään.

Mutta ei vaivuta synkkyyteen, kuorma kukkasipuleita on matkalla pikkuiseen puutarhaan. Täydennän pikkusipulivalikoimaani, koska fasaani on tänä vuonna nautiskellut ennätysmäärän sipulejani. Verenpaineeni nousee vaarallisiin lukemiin aina kun näen kyseisen linnun. 

Elokuu on tuoksuvien omenapiirakoiden kulta-aikaa. Puutarha on kuiva kuin aavikko, sipulien istuttaminen tulee olemaan kuntosalikäynti. Äärimmäinen kuivuus on koetellut puutarhaa ankarasti peräkkäisinä kesinä.

Haaveilen usein syyskukkapenkeistä. Erityisen ihania ovat mielestäni tuulessa huojuvat korkeat hujopit. Elokuussa kauneinta on kullankeltaiset kukat, syys-lokakuussa hurmaannun puolestaan kalpeanviileistä kukista. Hopeasyysvuokko, syyskrookukset ja myrkkyliljat ovat sellaisia kasveja. Niistä olen istuttanut vain lajikkeita, jotka kukkivat myöhään syksyllä. 

Nyt kuitenkin niihin kultaisiin elokasveihin.

Ajattelin tehdä näistä uuden kukkapenkin, kunhan keksin minne nämä kasvit sijoitan: kerrottu on monivuotinen auringonkukka Helianthus Soleil d´Or, samoin toinen on monivuotinen preeria-auringonkukka Helianthus laetifolius ja oranssisempi kasvi oli kuvissa jo aiemmin, se on päivänsilmä Heliopsis hocus pocus

Elokuinen valo on niin lämmin ja pehmeä, on valtavan kaunista kun auringonsäteet sytyttävät kukat hehkuun

Lapsena näillä Kultapiiskuilla aina leikittiin ja vieläkin rakastan näitä todella paljon. Ihana myös maljakossa

Tiikerililjat kukkivat vielä korkeiden hujoppien lomassa

Kävin poimimassa auringonkukkia Haltialan pellolta Helsingistä, se on elokuun traditioita. Muutoin rakastan vaellella metsissä ja pellonpientareilla ihailemassa luontoa..läheisen pellon vehnä on jo kullankeltaista. 

Punahatut kukkivat kauniisti. Tämä on muuten ollut valkoisten perhosten kesä!

Kesähumala on valtavan rehevä sisäänkäynnin luona

Olen suopayrttien ystävä ja tämä valkoinen kerrottu on todella suloinen! Lajike on Saponaria Betty Arnold

Valkoinen punaluppio on sievä tuulessa huojuessaan

Trooppisen rehevä Piippuköynnös

Ihanat yhdessä: pinkki pallohortensia, helminukkajäkkärä ja tummansininen ukonhattu

Ja se syyskukkasetti on vielä tässä: havuja, tädykettä, irlanninkellokanervaa, pari asteria ja hopealanka. Sormet syyhyävät päästä asettelemaan näitä..virittelin jo kaamosvalotkin piristämään elokuisia aamuja ja iltoja.