Alkukesän tuoksuja

 Vihdoin ihan oikea kesä. Oli kiireinen viikonloppu, ja nyt työt, kaipaan niin puutarhaani. Tuntuu pikkuisen haikealta, että se (minusta) kaunein aika on nyt ohitse. Kypsän kevään-aikaisen kesän -vaihe on kaunein, kun puut kukkivat ja kaikkialla on herkkiä vastapuhjenneita lehtiä. 

Prunus glandulosa 'Alba Plena' kukkii taas, vaikka kasvaa yli kymmenettä vuotta sorassa ja huonossa paikassa. Herkkä kaunotar.

Viereisessä pergolassa Helmipensas oli taas aivan mieletön, ikää tällä jo 10 vuotta ja kasvanut isoksi. Taustalla näkyy pöytäryhmä, jonka siirsin pois pergolasta kiveyksen asennuksen tieltä. Taidan jättää sen tuohon liuskekivikäytävälle, on niin kiva siinä. Joskus alkuvuosina haaveilin kätketyistä näkymistä, pienistä huoneista ja vihdoin niitä on. Helmipensas peittää osittain näkymät kapealle liuskekivikäytävälle, täytyy kurkistaa kulman taakse mitä sieltä löytyy. 

Prunus glandulosa 'Rosea Plena', sama pensaskaunotar vaaleanpunaisena

Jatketaan pinksuilla. Tarhakotakuusama Weigela Florida. Sain pari pistokasta äidiltä, hän ei valitettavasti muistanut lajikenimeä enää (voisi kuitenkin olla ´Korea`). Kolmatta kertaa siirsin pistokkaat, varjopenkkiin toisen ja toinen päätyi riippakoristeomenapuun alle. Kaunis ja erikoinen kukinto.

Kylvin joskus näitä roosansävyisiä lemmikkeja,  osa on risteytynyt sinisten kanssa ja tehnyt lilansävyisiä jälkeläisiä. 

Amurinviini heräsi ennätysmäisen myöhään, mutta tekee nyt kukkanuppuja pergolassa. 

Iloitsen erityisen paljon Posliinihopeaviinin selviytymisestä talvesta. En voi vastustaa viinihifistelijänä näitä "viini"-nimisiä kasveja 🍷

Köynnöksillä jatketaan. Piippuköynnöksen piippu. Ihan kauhean ruma.

Piippuköynnöksen alla on ruuhkaa. Rodgersiat ja höyhenpensas. Jotenkin tämä vihreä näkymä saa usein hyvälle tuulelle. Tässä yllä kasvaa vielä samanhenkistä jättiperennaa Isotöyhtöangervoa (Aruncus), joka pyyhälsi tontille omin luvin, mutta nykyisin tykkään kasvista ihan hulluna. Sen yllä on vielä samanhenkinen valekaasia (Pseudoacasia). Vasemmalla olevat hopeiset ovat kylvöksistä syntyneitä Koiruohoja, jotenkin ovat upeita myöhemmin kypsän kesän aikana, kun liljat kukkivat. 

Niverävaahtera selvisi ensimmäisestä talvestaan, kasvaa hiekassa...

Pihan perällä on iltaisin tunnelmaa ilta-auringon laskiessa. Kuunliljapöheikkö on uhkeana. Alueesta on tullut aiempaa metsäisempi kuusten myötä. 

Pikkuinen lehtoni, jossa valkoinen alppikärhö roikkuu kuusamasta kuin verhot. Mehiläisten suosiossa tämä kärhö erityisesti. 

Alppivuokko, Anemone trifolia hohtaa taikavaloa

Täällä pienoislehdossa on kaikkea pientä ja kaunista, perhosorvokki ja vuokkoja, tuoksuvia kieloja. Istutin tänne joskus vaaleanpunaisen kielon, mutten enää löydä sitä, aidan alitse tullut naapurista miljoona tavallista kieloa...

Viime vuonna ostetun Japaninatsalean siirsin varjopenkkiin, upea kukinta sillä. 

Varjopenkin "laajennusosan" valmistuttua ostin kunnon rhodomultaa ja toisen atsalean (atsaleakuumeilua). Valkoinen ja kerrottu Japaninatsalea Rhodorendron Schneeperle. Siirryn tässäkin penkissä hiljalleen kasvattamaan pensaita, viimeisen painajaismaisen talven jälkeen tuntuu, ettei pienet kasvit innosta. 

Ilmassa on ollut valtavan paljon hyviä tuoksuja, kun syreenit ja kielot levittävät parfyymiään kaikkialle. Moskovan kaunotar -syreeni

Lempisyreenini: Madame Lemoine, kerrottu valkoinen ja niin hyväntuoksuinen. Kuvassa aamulla ja illalla, hyvin eri tunnelmainen. 

Niin cool: sensation-jalosyreeni

Aina kun istutan uutta niin tulee hieman tuskainen olo, kun kaikki pitää talveksi suojata jäniksiltä. Malus toringo var. sargentii 'Susanna'. Vaaleanpunakukkainen marjaomenapensas, en voinut tätä vastustaa Muhevaisella. Istutin keinun viereen, kun mielestäni paikka on ollut aivan liian paljas. Ne pienet huoneet ja piiloutumiset yhä tavoitteena.  Jotenkin tässä alkukesästä (kai nyt on alkukesä?) houkuttaa erityisesti valkokukkaiset pensaat.