Loviisa

Taas vanhoja, luonnoksista löytyneitä juttuja. Koittakaa kestää.

Loviisa (1745). Cool uusgoottilainen kirkko. Chiewitz on arkkitehdin nimi. Samaa käsialaa ovat muun muassa Ritarihuone, Svenska teatern ja jutun lopussa oleva Loviisan raatihuone. 

Kirjoitus kesästä joidenkin vuosien takaa Loviisasta, avoimista -historiallisista- puutarhoista. Ajankohta elokuussa.

Pari yksityiskohtaa kauniista avoimista puutarhoista. Otin tuolloin muutamia kuvia ja keräsin ideoita 🎀

 Engströmin puutarha 1700-luvun puolivälistä. Vanha lämpimän keltainen hirsitalo ja isohko puutarha. Tässä kuvassa tuoksuvia liljoja, seinällä kiipeäviä kärhöjä ja ruusuja. Kumpuinen maasto rajautuu veteen. Konstailematonta ja nättiä. Pidän eniten luonnollisista, ei-liian-laitetuista puutarhoista, jotka on tehty ympäröivän luonnon ehdoilla. Oli edullista taimimyyntiäkin omasta puutarhasta, mutta olin tylsä enkä viitsinyt ostaa kun näytti olevan niin paljon etanoita kaikkialla.

Kuninkaanlammen puutarha, ihan edellisen puutarhan nurkan takana ja samalta ajalta peräisin (Loviisa on niin pieni).  Tällä kertaa syvennyin ihastelemaan ison puutarhan sijasta pienemmän punamultaisen rakennuksen taidokkaita ja runsaita syyskesän kukkapenkkejä. Oli elämys käydä siellä loppukesän uhkeudessa. Fantastinen isokokoinen peruukkipensas etualalla. Punamulta ei kyllä ole ollenkaan hassumpi kukkapenkkien taustaväri. Saan vähän allergiaa pelotteluista ettei kukkapenkkiä saisi perustaa talon seinustalle ja köynnöskasvit tuhoavat talon. Ei vaan jaksa kiinnostaa pelottelut.

Ihastelin mäkimeiramin, ruusujen ja väriminttujen yhdistelmää, jossa liihotteli runsaasti perhosia ja mehiläisiä. Jotain tällaista kaipaisin omaankin puutarhaani. Värimintut eivät ole valitettavasti kestäneet täällä kuivuutta.

Olen iisojen fani (sinilila kukka), joten jumiuduin katselemaan tätä kohtaa kukkapenkistä. Keltainen upea ja korkea kukkanen on mielestäni syyspäivänhattu, minunkin puutarhasta sellainen kitukasvuinen löytyy jostain. Huomaan ihastuvani yhä enemmälti korkeisiin syysperennoihin. Talven edellä on huojentavaa kun on jotain jykevää. 

Kuten kuvasta näkyy, iisot ovat todellakin perhosten suosikkeja. 

Kuninkaanlammen "päärakennus" ja kahvilamyymälä. Loviisa on vähän kuin sellainen rähjäisempi Tammisaaren serkku itä-uudeltamaalta. Ei liian laitettu, mutta sievä ja historiallisen kodikas.

Muistoksi päivästä ostin keraamikon ateljeesta keramiikkalaatan. 

 Loviisassa on myös lempparikahvilani Cafe Favorit ja sen sievä puutarha. Ihastelen aina tuota kaariseinämää. Tänne on suuntautunut toistaiseksi ainokainen puutarhareissunikin blogistiseurassa. Onneksi mies on täältä kotoisin niin pääsen usein piipahtamaan. 

Pieni palanen Loviisan söpöä vaaleanpunaista uusrenessanssia edustavaa raatihuonetta.