Syyskuun kauneutta

Syyskuu on tunnelmallinen kuukausi täynnä kirpakoita aamuja, muuttuvia värejä ja ilmassa leijuvaa omenantuoksua.  

Paviljongissa villiviini punertaa, Etoile Violette-kärhö on kukkinut kesästä asti & viinirypäleet ovat vihdoin alkaneet kypsyä.

Puutarha on aika rähjäinen ressukka, mutta jotain kukkivaa kauneutta on vielä. Kuten Sedum telephium  'La Vie en Rose'. 

Kasvihuoneen kulmauksessa Provence on kasvanut, tästä menehtyi valitettavasti kesällä hopeapäärynä. Tyrnit ja hopeapensas jäivät enää hopeisina jäljelle. Keskellä kasvaa vieläkin pieni Silosumakki. Viime syksynä istutettu nauhahuopapaju on hengissä ja aika nätti. Valitettavasti sekin jäi kuvan ulkopuolelle. Kesällä kylvin lisää koiruohoa. Tarkoituksena olisi kylvää tähän aina jotain yrttiä. Toistaiseksi olen saanut kasvatettua iisoppia ja colayrttiä.  On kiva käydä hipaisemassa tuoksuvaa kasvia. 

Syysvärien hehku on alkamaisillaan, kuten amurinviini todistaa pergolassa. Valitettavasti köynnös pääsi karkaamaan tänä kesänä korkealle vuorijalavaan. En tiedä miten sen saisi enää sieltä alas. 

Katsura muuttumaisillaan hennon roosaksi, kuihtuu ja tuoksuu jälleen hattaralta. Jokavuotinen ihana hetki pergolassa. 

Tämä kesä jää mieleeni puiden siirroista. Isohko Rusokirsikka siirrettiin etupihalle. Toistaiseksi kaikki siirretyt kasvit vaikuttaisivat olevan hengissä. Puiden siirtäminen tuntuu aina riskibisnekseltä. 

Puutarhassani kasvava syysvuokon lajike aloittaa kukintansa aina vasta syyskuun puolella. Alle on muodostunut maanpeittävästä nukkapähkämön lajikkeesta hopeinen virta. 

Hopeapenkki on sekamelska, mutta omalla tavallaan kaunis. Hikul-tyrnit vasemmalla ovat kasvaneet kauniiksi hopeareunukseksi, silver lining!

Liljat olivat herkän kauniita ja tuoksuvia. Nyt niidenkin kukinta on jo ohi. Puulilja Anastasia, puuterisen pehmeä sävy. 

Jalokello on ollut puutarhassani pitkään ja kukkii myöhään syksyllä, kaunotar.

Olen lähestulkoon saanut laitettua puutarhan talvikuntoon. Uusi aidanne katkaisee jälleen yhden kulkuväylän eläimiltä puutarhaan. Sopivasti japaninverivaahtera jäi suojaan aitaukseen, joten sitäkään ei erikseen tarvitse verkottaa enää. Pitkäaikainen tavoite on ollut suojata koko puutarha kestävämmillä ratkaisuilla, joita ei tarvitse ottaa pois. Nyt ollaan melkein siinä pisteessä. Istutin tähänkin aidalle villiviiniä, johon olen viime vuosina ollut erityisen ihastunut.

Tänä syksynä en osta alekasveja. Kesällä tein siirtoja hiekalle, tässä lilakukkainen syyssyrikkä. Syrikät ovat talvehtineet nyt hyvin puutarhassa läpäisevällä hiekalla. Taustalla on ikivihreä poimuheisi. 

Se pienempi pyökkiaidanne on ihan vähän kasvanut. Ihmettelen, kun viihtyvät tässä hiekalla. Hopeinen kataja on ollut ihana, samoin heinät. Hopeinen riippuva kasvi on Kanarianmaite, jonka yritän talvettaa, koska se on niin ihastuttava ollut koko kesän. 

Olen alkanut hilata kasveja sisätiloihin turvaan. Kesän ulkona viettivät jo aika vanhat huonekuuset, muratit ja Passiflora -köynnös. Inhoan niin paljon kasvien poisheittämistä ja kerskakuluttamista, että otan sisään todennäköisesti jälleen keijunmekotkin. Pari kanervaa ja hopealankaa ostin talven somisteeksi. Keijumekko oviaukon kehystäjänä on aina kauneimmillaan syksyllä. 

Kukkaelämä siirtyy jälleen kuistille. Muistoja kesästä, joka ei ollut ihan parhain mahdollinen. Oli koleaa, harmaata ja sateista. Puutarhassa oli poikkeuksellisen paljon etanoita. Sain puutarhatöistä borrelioosin (ensimmäistä kertaa ylipäätään näin punkin joitakin vuosia sitten). Kesäloman monista rästihommista jäi osa tekemättä. Onneksi tulee uusia kesiä. Kevättä jo odotankin. Ensiksi vain onneksi vielä tunnelmallinen ja värikäs syksy 🍁